Kulttuuri- ja taideoppaita, tapahtumasuosituksia ja tarinoita kaupungista.
Akarçay on joki, joka ei laske mereen. Se virtaa Afyonkarahisarin länsipuolella sijaitsevilta korkeilta alueilta, kulkee kaupungin keskustan läpi, kääntyy kohti itää ja halkoo laajan tasangon, päättyen matkansa Eber-järveen, joka sijaitsee Bolvadin ja Çayn välissä.
Kaikki, jotka vierailevat Afyonkarahisarissa, muistavat sen ensisijaisesti sen makean maun perusteella.
Henkilö, joka tuntee Adanan vain kebabiensa, kuumuutensa ja leveiden katujensa perusteella, kohtaa täysin erilaisen kaupungin, kun hän nousee muutaman askeleen Taşköprün länsipään yläpuolelle.
Adanasta pohjoiseen, Pozantín suuntaan matkustettaessa, matkustaja huomaa jossain vaiheessa, kuinka Toros-vuoriston rinteet kohoavat kuin seinät.
Adanassa ruoka ei ole pelkästään ateria, vaan se on tapa, joka määrittää päivän kulun.
Kappadokian laaksoissa kävellessä törmää varmasti pieniin, rivissä oleviin aukkoihin, joista joihinkin on maalattu punaisia ja valkoisia raitoja. Nämä eivät ole talojen ikkunat, vaan kyyhkysten sisäänkäynnit.
Kızılırmak, Turkin pisin pitkä joki, jakaa Avanos-kaupungin kahtia itä-länsisuunnassa. Kaupungin nimi ja sen asukkaiden elinkeino ovat peräisin tästä joesta.
Kappadokiaan ensimmäistä kertaa saapuvat ihmiset usein kysyvät samaa kysymystä: Miten nämä kiviset "sienet", nämä ohuet, yläosastaan levenevät pilarit, ovat syntyneet? Vastaus ei ole yhdessä tapahtumassa, vaan se piilee kahdessa erillisessä tarinassa, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana.
Sakarya-joki ja Sakarya-provinssi kantavat nimensä oikeutetusti. Joki syntyy lähellä Eskişehirin Çifteler-alueen, kulkee suuren kaaren läpi Keski-Anatolian ja kääntyen pohjoiseen, päätyen Mustaanmereen.
Sakaryaan saapuvalle henkilölle ensimmäinen pysähdyspaikka on usein ruokapöytä. Alue sijaitsee siellä, missä Sakarya-joki kuljettaa mukanaan sedimenttejä, jotka ravitsevat tasaisia ja hedelmällisiä tasankoja, metsäisiä ylänköjä ja Mustanmeren rannikkoa.
Eskişehirissä, vitriinin edessä seisoessasi ja valkoiseen kiveen kaiverrettua viinitarhanäkymää katsoessasi, todellisuudessa ihailet materiaalia, jota ei löydy missään muualla maailmassa näin korkealaatuisena.
Eskişehir on yksi niistä harvoista Turkin kaupungeista, joihin voi matkustaa junalla ja joita voi helposti tutkia kävellen.
Ankarassa talvi on todellista talvea. Meteorologian pääosaston vuodesta 1927 lähtien keräämien mittausten mukaan kaupungin keskimääräinen lämpötila tammikuussa on hieman yli nollan, kun taas keskimääräinen alin lämpötila on alle nollan.
Yksi Ankaraa pääkaupungiksi muuttaneista tekijöistä oli rautatie. Vuoden 1892 lopussa, kun rautatieyhteys Istanbulista saapui kaupunkiin, Ankara oli Anatoolian kaupunki, jossa käytiin villa- ja viljankauppaa.
Ankaralle on keskimääräinen korkeus 938 metriä, ja kaupunki on rakennettu kukkuloiden ja rinteiden väliin, ei niinkään tasaiselle tasangolle. Siksi paras tapa ymmärtää kaupunkia on nousta jollekin kukkulalle ja katsoa alas.
Ankarassa asuva henkilö saattaa joka päivä kulkea useiden muinaisten hautakumpujen lähettyvillä, usein tietämättä sitä.
Olemme tottuneet ajattelemaan Ankarasta sen yhteyden mereen tai suureen jokeen, mutta kaupunki itse asiassa sijaitsee tasangolla, jossa vedet kohtaavat.
Ankara on rakennettu keskusmaan alueelle, ja kaupungin suuri osa sen vihreydestä ja vesistöistä on myöhemmin luotu suunnitelmien ja kovalla työllä.
Monille İzmirin asukkaille Bornova on metrolinjan itäpää, joka on tunnettu opiskelijoiden suosiosta ja sen sijainnista sairaalaan johtavan reitin varrella.
Izmirin historiaa kerrotaan usein Smyrnan, Efesoksen ja Pergamonin kautta. Tämä teksti tarkastelee aikaa ennen näitä tunnettuja nimiä ja niiden ympäröimiä tapahtumia.
Kun ajatellaan Urlaa, usein mieleen tulevat laituri, viinitarhat ja Klazomenai. Kuitenkin piilossa piirikunnan sisäosissa, oliivitarhojen ja mäntyrinteiden välissä, on kaksi kylää, jotka ovat luoneet oman ainutlaatuisen kulttuurinsa omilla käsillään.
Izmirissä ei tarvitse matkustaa kauas, jos haluaa lähteä luontoretkelle.
Monet tuntevat Izmirin sen rantojen vihreillä alueilla ja lahden sinisellä vedellä. Kuitenkin, kaupungin asukkaat usein etsivät viikonloppuisin rentoutumista paikoista, jotka ovat hieman kauempana rannasta, kaupunginosissa, joissa ihmiset todella asuvat.
Istanbulista länteen, Edirneen ja Balkaniin johtanut maantie kohtasi vuosisatojen ajan saman ongelman.
