Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Toros-vuoristoa halkova rautatie, Varda-linjasta Belemedik-linjaan.

Adanasta pohjoiseen, Pozantín suuntaan matkustettaessa, matkustaja huomaa jossain vaiheessa, kuinka Toros-vuoriston rinteet kohoavat kuin seinät.

Radar TürkiyeRadar Türkiye19 Ekim 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Toros-vuoristoa halkova rautatie, Varda-linjasta Belemedik-linjaan.

Adanasta pohjoiseen, Pozantín suuntaan matkustettaessa, matkustaja näkee Toros-vuoriston kohoavan kuin seinä. Nykyään moottoritie ylittää nämä vuoret helposti, mutta vuosisadan alussa saman esteen ylittäminen rautatiellä oli yksi aikansa vaikeimmista insinöörityöprojekteista. Karaisalin ja Pozantín välisissä laaksoissa on edelleen jälkiä tästä työstä: vierekkäin seisova silta, jonka kivipilarit ulottuvat lähes sata metriä korkeuteen, jyrkkiin rinteisiin avautuvia tunneleita ja työmaakylästä jäljellä oleva kylä. Tämä teksti kertoo Varda-sillalta Belemedikiin ulottuvan reitin tarinan ja siitä, miten voit tutustua siihen nykyään. Bagdadiin johtava rata.

Bagdadin rautatie oli suuri projekti, jonka tavoitteena oli kulkea Anatolian eteläosan läpi Konystä Bagdadiin ja Basraan. Se toteutettiin Osmanien valtion ja Saksan välisten sopimusten mukaisesti, sen rahoitus tuli saksalaiselta pääomalta ja sen suuren osan rakensi Philipp Holzmann -yhtiö. Reitti kulki Konystä, Karamanista ja Ereğlistä, ylitti Toros-vuoriston ja laskeutui Çukurovaan, kulkien Yenice ja Adanan kautta kohti Amanos-vuorille. Reitin vaikein osuus oli Toros-vuoriston ylitys Konyn ja Adanan välillä. Teknisten vaikeuksien vuoksi rataa ei saatu valmiiksi vuosikausiin; englanninkielisen Wikipedian mukaan vuonna 1915 radalla oli edelleen satoja kilometrejä puuttumassa. Ensimmäinen juna, joka kulki Istanbulista Bagdadiin ilman keskeytyksiä, lähti matkaan vasta vuonna 1940. Toros-vuoriston "portaat".

Wikipedian reittitaulukko näyttää numeroilla, kuinka tämä osuus muistuttaa portaita. Ulukışlan korkeus on noin 1200 metriä, Pozantín 780 metriä, Belemedikin 700 metriä ja Hacıkırın 600 metriä; kun laskeudutaan Yeniceen, korkeus laskee kolmeenkymmeneen metriin. Tämä lasku saavutetaan reitillä, joka kulkee kapeiden ja syvien laaksojen läpi ja jossa on paljon tunneleita. Belemedikin ja Hacıkırın välillä on kaksi pitkää tunnelia, joiden pituudet ovat 3795 ja 2102 metriä. Englanninkielisten lähteiden mukaan Belemedikin ympäristössä jouduttiin rakentamaan peräkkäin 22 tunnelia 12 kilometrin matkalla. Jopa rakennusmateriaalien kuljettaminen työmaalle oli erillinen haaste. Teräksen ja sementin kaltaiset päämateriaalit tuotiin meriteitse Mersiniin, josta ne kuljetettiin Tarsuksen kautta kamelilla työmaalle. Ennen varsinaisen sillan rakentamista lähelle raken Tunnelia kaivettiin kahden ryhmän toimesta, jotka työskentelivät tunnelin molemmista päistä, ja oli tarkoitus, että ryhmät tapasivat keskellä. Yhden tarinan mukaan, kun tapaaminen ei onnistunut, työntekijät sanoivat jotain epämääräistä, ja tämä lausahdus muuttui saksalaisella aksentilla sanaksi "Belemedik"; samasta lähteestä kerrotaan myös, että asutuksen vanha nimi oli Karapınar. Tämä on kansantarina, ja sitä tulisi lukea tarinana, joka liittyy alueen historiaan, eikä välttämättä tarkkana faktatietona. Kun rata valmistui, Belemedikistä tuli rautatieasema. Väestö väheni nopeasti viljelysmaiden vähäisyyden ja vuoden 1969 maanvyörymän vuoksi. Tällä hetkellä alueen nähtävyyksiä ovat rakennusajalta peräisin olevat kivirakennukset, Belemedikin rautatieasema ja yli kaksisataa vuotta vanhat jalopuu- ja tammi puut. TRT Haberin mukaan luonnonsuojelualueena suojeltu laakso on erityisesti syksyllä, kun lehdet muuttuvat keltaisiksi ja punaisiksi, valokuvaajien ja patikoijien suosima kohde. Saman uutisen mukaan Belemedik tunnetaan myös kivestä ja puusta rakennetuista kesäasuntoistaan, ja sen koskematon luonto on tehnyt siitä suositun kuvauspaikan sekä paikallisille että ulkomaisille elokuville ja televisiosarjoille.

Varda-silta

Alueen tunnetuin maamerkki on Varda-silta, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Karaisalin kunnassa, Hacıkırin lähellä. Paikalliset kutsuvat sitä "Koca Köprüksi" (Suuri silta), ja se tunnetaan myös nimellä "Alman Köprüsü" (Saksalainen silta). Kulttuuriportaalista ja kulttuuriinventaariosta ilmenee, että silta on noin 172 metriä pitkä ja 99 metriä korkea; englanninkielisissä lähteissä korkeus on 98 metriä. Se on kivirakenteinen silta, joka koostuu yhteensä yhdestätoista holvista. Keskellä on kolme suurta holvia, joiden leveys on 30 metriä, ja pienemmät holvit täydentävät tämän aukon. Silmän mielenkiintoisin piirre on sen epätasainen muoto. Wikipedian mukaan rautatie, joka kulkee sillan päällä, muodostaa noin 1200 metrin säteellä kaaren, eli silta kaartuu hieman laakson yllä. Siltojen sisällä on portaita, joita käytetään kunnossapidossa. Englanninkielisen Wikipedian mukaan ensin rakennettiin kivipilarit, ja holvit rakennettiin tilapäisen terästuennan päälle. Aluksi suunnittelusta ja insinöörityöstä vastasi saksalainen insinööri Winkler; hänen kuoltuaan pääinsinöörin tehtävät siirtyivät osmanivaltakunnan kansalaiselle, kreikkalaiselle insin Kapıkaya-rotko

Paikka, josta ei pääse ohittaessaan Varda-sillan vierestä, on Kapıkaya-rotko. Englanninkielisen Wikipedian mukaan silta sijaitsee noin kaksi kilometriä rotkon länsipuolella. Çakıt-joki, joka virtaa Niğden Ulukışlasta, kulkee tässä noin 200 metrin korkeisten kalliovallien välissä. Adanan kulttuurihallinnon mukaan rotkossa on 7250 metrin pituinen vaellusreitti, josta 400 metrin osuudella on turvakaiteet. Rotkon pohjoispäässä sijaitsee Karaisalin kunnan ylläpitämä Yerköprü-virkistysalue. Parhaan tavan ymmärtää, miksi rautatieyhteys oli niin vaikea rakentaa, on nähdä rotko samana päivänä junalla. Matka alkaa Adanan päärautatieasemalta.

Tarinan kaupunkiosa alkaa Adanan päärautatieasemalta. Aseman ensimmäinen rakennus avattiin vuonna 1886 yrityksen toimesta, joka operoi rautatietä Mersinin, Tarsuksen ja Adanan välillä. Nykyinen rakennus on Bagdadin rautatieyhtiön rakentama, ja se otettiin käyttöön 27. huhtikuuta 1912. Suuri odotustila, jossa on kolme suurta kaaripilasteriä, heijastaa Toros-vuoriston ylityksen aikaisen arkkitehtuurin vaikutusta. Yritys, joka rakensi aseman ensimmäisen rakennuksen, ostettiin vuonna 1906 Bagdadin rautatieyhtiön toimesta, mikä tarkoittaa, että Toros-vuorille johtava rata ja vanha Mersin-rata yhdistyivät saman katon alla. Vuonna 1933 asema siirtyi valtion rautateiden hallintaan. Nykyään päärakennus, asunnot ja huoltotilat kattavat laajan alueen kaupungin keskustassa. Pysähtyminen hetkeksi tämän rakennuksen edessä ennen Varda-sillalle suuntaamista antaa matkalle hyvän alun.

Miten sinne pääsee nykyään

Varda-sillalle pääsee Adanasta maanteitse Karaisalin kautta; Wikipedian mukaan matka on noin 64 kilometriä. Junalla silta on 63 kilometrin päässä Adanan asemalta. Kulttuurihallinto mainitsee myös julkisia kulkuvälineitä, jotka kulkevat alueelle, mutta auto on erittäin kätevä sillalle ja rotkoon liikkumiseen. Hacıkırı-asema, joka sijaitsee lähellä siltaa, on noin 500 metrin päässä, ja rata on edelleen käytössä. Koska junaliikenne voi muuttua, tarkista ajantasaiset tiedot TCDD Taşımacılıkilta. Belemedikiin pääsee Pozantista tulevaa tietä pitkin; englanninkielinen Wikipedia kertoo, että kylä on 12 kilometrin päässä Pozantista ja 122 kilometrin päässä Adanasta. On mahdollista lähteä Adanasta samana päivänä, vierailla ensin Varda Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti