Hasankalesta Oltuun: Reitti Erzurumin itä- ja pohjoisosiin.

Aloita matkasi Pasinlerin alueella, Erzurumin itäpuolella, Hasankalen linnoituksessa, joka kohoaa ylhäällä kaupungin yläpuolella. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston oppaan mukaan linnoitus sijaitsee 36 kilometriä kaupungin keskustan itäpuolella, jyrkän Hasan Dede -vuoren edessä. Linnoitus on antanut nimensä myös alueelle; Pasinlerin kaupunkia kutsuttiin pitkään historiallisissa asiakirjoissa ja kansan suussa nimellä Hasankale. Lähesty linnoitusta lännestä, sillä maantie, joka johtaa sisälinnoituksen porttiin, on täältä. Oppaan mukaan linnoitus on rakennettu hyvin jyrkille kallioille, joten aiemmin sinne ei päässyt edes ratsastajilla. Nykyinen tie avattiin, kun linnoituksesta myöhemmin tehtiin kivikaivos; eli kävelemäsi rinne on osa niitä reittejä, joita käytettiin linnoituksen rakentamisen aikana. Kiipeä rinnettä rauhallisesti, sillä maasto on kivistä ja paikoitellen epävakaa. Ylhäällä yritä ensin tutustua linnoituksen pohjapiirrokseen. Englanninkielisen Wikipedian mukaan linnoituksessa on kolme muuria, ja ulommat kaksi muuria eivät muodosta täydellistä kehää, vaan päättyvät jyrkkiin kallionreunoihin. Portti on läntisellä puolella. Oppaan mukaan sisälinnoituksen portin koristeelliset kivipylväät, kaaret ja koristeet ovat kadonneet, ja myös ulkomuurien portit ovat tuhoutuneet. Sivuston Castles.nl kertoo, että sisälinnoituksessa ei ole enää mitään rakennelmia jäljellä; näkemäsi on siis puolustuslinja, joka on rakennettu kallion päälle, ei varsinainen rakennus. Linnoituksen historia ei rajoitu yhteen aikakauteen. Jäännösten joukossa on kerrottu olevan Urartun kuninkaan Minuan aikaisia kaiverruksia ja kivitöitä, ja on oletettu, että paikka on ollut puolustuspaikkana jo rautakaudelta lähtien. Sivuston Castles.nl kertoo, että vuonna 1048 seldžukit valtasivat linnoituksen taistelussa bysanttilaisten kanssa, ja seldžukien komentaja Ibrahim Yinal oli vastuussa tästä. Linnoituksen perustajasta on erilaisia tarinoita. Historiantutkija Naima yhdistää linnoituksen akkoyunlu-hallitsija Uzun Hasanin aikaan, kun taas Ibrahim Hakkı Konyalı liittää sen ilhanidien sukuun kuuluvan Emir Hacı Togayn pojan, Hasan Beyn, aikaan, tarkemmin vuosille 1336–1339. On tiedossa, että osmanien aikana sulttaani Suleiman kunnosti ja vahvisti linnoitusta. Seuraavaksi pysähdy vakaalle paikalle, josta avautuu näkymä laaksoon. Tämä on erinomainen paikka, Lähde: Erzurumin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, matkaopas; Castles.nl, Hasankalen linna; Wikipedia, Pasinlerin linna.

Toinen pysähdyspaikka on Çobandede-silta, joka sijaitsee Aras-joen yllä, aivan Köprüköy'n keskustan itäpuolella. Silta on nykyään suljettu liikenteelle; maantie kulkee noin 500 metrin päässä olevasta rinnakkaisesta sillasta, joten voit kävellä ja ihailla tätä historiallista rakennusta rauhallisessa ympäristössä. Ensin katso siltaa rannalta, sivulta, koska sen koko näkyy parhaiten kauempaa. Kulttuuriportaalin mukaan silta on 128 metriä pitkä ja 8,5 metriä leveä, sen suurimman holvin leveys on 13 metriä ja korkein kohta 30 metriä. Silta on rakennettu seitsemän holvin päälle, mutta ensimmäinen holvi on suljettu korjausten yhteydessä, joten nykyään näkyy kuusi holvia. TDV Islam-ensyklopedian mukaan tämä holvi tuhoutui todennäköisesti tulvassa ja se suljettiin korjauksen yhteydessä vuonna 1872. Sen jälkeen lähesty siltaa ja tarkastele kivien värejä. Holvit on rakennettu mustista, punaisista ja harmaista kivistä, ja niiden värit vaihtelevat päivän aikana valon muuttuessa. Paikallisen legendan mukaan nämä kivet on tuotu noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevasta kylästä. Kulttuuriportaalin mukaan silta perustusten alle on asetettu katajayrttää, mikä estää sillan uppoamisen, ja seinien väliin on jätetty aukkoja kuormituksen keventämiseksi. Perustusten edessä olevat terävät tulvatörmät ja takaosassa olevat puolipyöreät tukipilarit ovat sillan huomattavimpia yksityiskohtia. Näiden ulkonemien päälle on rakennettu kulmikkaita puolatornien kaltaisia rakenteita, jotka on peitetty puolipyöreillä "kupoleilla". Näiden rakenteiden tarkoituksesta on kiistaa; jotkut tutkijat uskovat, että ne olivat vartiotorneja, kun taas toiset väittävät, että ne ovat vain koriste-elementtejä, jotka rikastavat sillan ulkonäköä. Etsi perustusten yläosasta geometrisia kuvioita ja ketjuja. On myös raportoitu, että kivissä on käsityöläisten merkkejä; tarkkailemalla huolellisesti voit ehkä nähdä jousen muotoisen merkin, jossa on nuoli. Sillan tarkka ikä on epävarma. Kulttuuriportaalin ja alueen matkaoppaan mukaan silta rakennettiin vuonna 1298 Ilkhanid-dynastian hallitsijan Gazan Khanin käskystä hänen komentajansa Çoban Noyanin toimesta. TDV Islam-ensyklopedian mukaan kunnostusteksti on erittäin vaurioitunut, ja sen rakentajasta on vain huhuja; rakenteen arkkitehtuurin ja koristelun perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että se on rakennettu 1400-luvulla. Sillan nimi on peräisin tästä Çoban Noyan -legendasta, ja alue on saanut Tästä käänny takaisin Pasinlere ja suuntaa pohjoiseen, kohti Narmanin tietä. Lähde: Kulttuuriportaali, Çobandede-silta; TDV Islam-ensyklopedia, Çoban-silta; Erzurumin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, matkaopas; Wikipedia, Çobandede-silta.

Kolmas pysähdyspaikka on Narmanin keskustan eteläpuolella, seitsemän kilometrin päässä, Narman-Pasinlerin tien varrella sijaitsevat "peribacaları" (piippumaiset kalliot). Kulttuuriportaali kertoo, että tämä alue sijaitsee tien seitsemännellä kilometrillä; eli jos ajat Pasinleristä pohjoiseen, pääset pysähdyspaikalle ennen kuin saavut Narmanin keskustaan. Ensin pysähdy tien varrella olevalta näköalapaikalta ja ihaile laaksoa ylhäältä. Erzurumin maakunnan vuonna 2020 julkaiseman tiedotteen mukaan vierailijoille on rakennettu kaksikerroksinen rakennus tien varteen, ja alueelle pääsee noin kolme ja puoli kilometriä pitkältä tieltä. Täältä katsottuna punaiset kalliot, terävät huiput ja kapeat laaksot muodostavat yhdessä upean näkymän. Kun tiedät, mistä värit ja muodot ovat peräisin, maisema muuttuu. Punertavuuden syy on sedimenttikivien sisältämän raudan hapettuminen. Muodot ovat syntyneet, kun tuuli ja vesi ovat kuluttaneet hiekkaista maata pitkään; ensin vesi on luonut kuoppia, ja tuuli on muokannut niitä erilaisiksi kuvioiksi. Eri lähteet antavat erilaisia tietoja muodostumien iästä. Kulttuuriportaali ja paikallinen opas kertovat, että "peribacalarit" ovat muodostuneet 2,5–3 miljoonaa vuotta sitten sedimenttialtaaseen kerääntyneen materiaalin eroosion seurauksena, kun taas maakunnan tiedotteessa mainitaan paljon vanhempi ikä. Paikallisten keskuudessa tämä alue tunnetaan "Punaisien haltijoiden maana", ja Kulttuuriportaali vertaa laaksoa Coloradonjoen luomaan Grand Canyoniin. Laaksoon johtava polku on paras tapa nähdä aluetta läheltä, ja suuren osan pysähdykselle varatusta ajasta kannattaa käyttää siihen. Maakunnan tiedotteen mukaan polku on noin tunnin mittainen. Alaspäin kävellessä maasto on hiekkamaata ja liukasta, ja jopa kuivalla säällä pito voi olla heikko; käytä tukevia kenkiä. Sateen jälkeen hiekkamaa muuttuu mutaiseksi, joten tarkista sää ennen polulle lähtöä. Kävellessä älä kiipeä peribacalarin huipulle tai kallionreunalle, sillä kulunut maa voi irrota helposti. Ylämäkeen paluu on rasittavaa, joten säädä voimiasi sen mukaan ja ota mukaan riittävästi vettä. Tämä alue on suojeltu. Kulttuuriportaalin mukaan peribacalarit on julistettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 2018, ja niitä suojellaan kansallispuiston periaatteiden mukaisesti. Maakunnan tiedotteen mukaan alue on myös UNESCOn Turkin kansallisen komission väliaikaiseen maailmanperintöluetteloon sisällytetty. Samassa Lähde: Kulttuuriportaali, Narmanin luonnonmuodostelmat; Erzurumin maakuntahallitus, Erzurumista tulee "Punaiset luonnonihmeet" -geoparkki; Erzurumin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, matkaopas; Wikipedia, Narmanin luonnonmuodostelmat.

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on Oltun piirikunnan keskustassa sijaitseva linna. Linna sijaitsee jyrkän, mutta ei kovin korkean kallion päällä, juuri siinä kohdassa, jossa Narmanista ja Sivri Deresistä tulevat vedet yhdistyvät muodostaen Oltu-joen. Paikallisen oppaan mukaan linna sijaitsee Oltu-joen luoman laakson sisällä, ja sen näkee kaupunkiin saapuessa, kallion huipulla. Sisälinnan sisäänkäynti on etelässä, ja portille pääsee portaita pitkin. Nouse hitaasti portaita ylös, ja saavuttuasi huipulla, kävele ensin kerran linnan ympäri.

Nykyään nähtävissä oleva osa on sisälinna; kaupungin alueita ympäröivää ulkomuuria ei ole säilynyt. Sisälinna on rakennettu kallion muotoa mukaillen, ja sen ympärillä on korkeat, paksuja muureja ja torneja. Kulttuuriportaalin mukaan linna on rakennettu 3000 neliömetrin alueelle ja se on tehty kivestä. Kiinnitä huomiota pohjoisessa sijaitseviin torneihin ja muureihin; lähteet kertovat, että tämä alue oli aiemmin paljon näyttävämpi. Etsi sisälinnalta sarnikkojen ja vartijoiden tilojen jälkiä.

Linnan rakennusajankohta on kiistanalainen. Jotkut lähteet väittävät, että linnan arkkitehtuurissa on vaikutteita urartilaisista, kun taas Wikipedia kertoo erilaisia tarinoita ja mainitsee, että 1800-luvulla linnassa nähtiin georgialaisia kirjoituksia. Kulttuuriportaalin mukaan linnaa on kunnostettu bysanttilaisena, seldžukkien, Akkoyunlu- ja Karakoyunlu- sekä osmanien aikana, ja osmanien aikana sitä käytettiin jonkin aikaa karavaanina. Wikipedian mukaan linna siirtyi osmanien hallintaan 1500-luvun puolivälissä, ja siitä tuli Oltun piirikunnan hallinnollinen keskus. Vuosien 1877-1878 sodan jälkeen Oltu oli jonkin aikaa Venäjän hallinnassa. Viimeksi linna kunnostettiin ja vahvistettiin vuosina 1998 ja 1999.

Yksi linnan mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on sen yhteys veteen. Paikallisen oppaan mukaan linnan portti ja tunneli avautuvat Oltu-jokeen, ja Kulttuuriportaali mainitsee salaisen vesireitin, joka kulkee kalliolta jokeen. Sisälinnan itäpuolella, seldžukkien aikaisesta, sisälinnaan yhdistävistä käytävistä koostuvasta kylpylästä, voit nähdä sen ulkopuolelta. Katso muurien reunalta Oltu-joen laaksoon ja kaupungin molemmille puolille; Wikipedia kertoo, että kaupunki on levittäytynyt joen molemmille puolille. Älä lähesty korkeita, kaiteettomia reunoja.