Annemin Odası

Kaksi sisarusta, jotka olivat jo pitkään olleet etäällä toisistaan, kokoontuvat kuullessaan, että heidän äitinsä joudutaan potilashuollosta kotiin ja viettämään viimeiset päivänsä Zeynebin luona. He valmistavat äidille huone kotiin, ja tämä neljän päivän valmistautumisjakso muuttuu pohjimmiltaan tilaisuudeksi käsitellä menneisyyttä.
Tämä huone ei ole enää pelkästään potilashuone; se on paikka, jossa vuosien ajan vaiettuja asioita, tukahdutettuja tunteita ja kesken jääneitä asioita käsitellään.
Tyttö, jonka elämä pyörii äidiltä pakenemisen ympärillä, ja poika, joka pitää äidin rakkautta tärkeimpänä asiana, joutuvat samaan taloon, samaan tilanteeseen, ja heidän välillään on vuorotellen hauskoja hetkiä ja muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta myös kovia hetkiä, joissa he kohtaavat tunteita kuten vapaus ja itsekkyys, usko ja epäusko, kuulumisen tunne ja hylkäämisen tunne.

Zeynep pohtii, miten hän ei ole kokenut äidiltään tarpeeksi rakkautta ja miten tämä puute on vaikuttanut hänen elämäänsä. Hasan puolestaan kamppailee tunteiden kanssa, sillä hänen äitinsä on valinnut viettää aikaa hänen tyttärensä kanssa, jota hän ei ole nähnyt vuosiin, eikä hänen kanssaan.
Kun kaksi sisarusta yrittää muuttaa huoneen täysin uusiksi, he itse asiassa yrittävät rakentaa uudelleen oman lapsuutensa, ja lopulta heidän polkunsa kohtaavat yhdessä kysymyksessä:

Miksi äitini valitsi "tämän huoneen" paikkaan, jossa hän odottaa kuolemaansa?