Jaz

Koffi Kwahulé, yksi merkittävimmistä nykyajan ranskankielisistä kirjailijoista, ja hänen teoksensa "Jaz".
Vaikka teksti on kirjoitettu kuin se olisi näytelmä, se on itse asiassa musiikkikappaleen nuotit. Kirjoitustyyli on kuin jazzia.
Kwahulé, joka perustuu musiikin esteettisyyteen, on enemmän kuin tarina; se on tunne, rytmi.
Hiljaisuudet, räjähdykset, toistot, improvisaatiot – ne ovat hänen dramaturgiansa elementtejä.
Se on menetelmä, joka ei tarjoa katsojalle tarinaa, vaan sijoittaa hänet äänimaisemaan.

"Jaz" on konsertti-teatteriesitys, joka käsittelee traumoja, hiljaisuutta ja vastarintaa.
Häpeän ja hajoamisen rytmi välittyy näyttämölle. Tarina on kerrottu dramaattisen realistisesti.
Se ei olekaan musiikin avulla, vaan musiikin kautta. Uhrien kieli ja musiikki kietoutuvat yhteen, ja teksti muodostaa...
Seuraava kerta on kuin spiraali, joka jokaisella kierroksella vie hieman syvemmälle. Se on enemmän kuin pelkkä tarina.
Jaz-musiikissa, jossa korostuvat improvisaatio, keho, ääni ja rytmi, muuttuvat yhdeksi instrumentiksi.
Firdes Üçlertoprağın esityksessä ei luoda pelkästään hahmo, vaan pikemminkin luodaan tietynlainen tunnelma tai energia.
Se tuo näyttämölle trauman värähtelyn, sen tunteen, jota muut eivät välttämättä ymmärrä.
Mutta kun suljemme silmämme, se muistuttaa meitä omasta nimestämme.