Termesoksesta Karainiin, ja sieltä edelleen Düdenin ja Kurşunlun vesiputouksille.

Aloita nousu kohti Güllük-vuorta seuraamalla erityistä tietä, joka lähtee Antalyan ja Korkutelin välisestä maantiestä 24. kilometrin kohdalta. Tie kulkee Güllük-vuoren ja Termessoksen kansallispuiston alueella, ja rauniot ovat sulautuneet puustoisen ympäristön kanssa. Kaupungin jäänteet alkavat jo paljon alempana, lähellä Yenicekahven kylää, hellenistisellä muurilla, ja jatkuvat vuoren huipulle. Jätä auto yläpään parkkipaikalle ja jatka matkaa jalkaisin. Huomioi, että tämä on enemmän vuoristovaellus kuin kaupunkikierros; polku on kivikkoinen, paikoitellen jyrkkä ja epätasainen, joten varaa vähintään kolme tuntia aikaa. Parkkipaikalta lähtiessäsi näet oikealla keisariki Hadrianin aikaiselle, doorilaiselle temppelille johtavat portaat ja sen monumentaalisen sisäänkäynnin. Jatka nousua ylittämällä rinteen alapuolella olevat muurit ja vesilähteet; vasemmalla näkyy osittain säilynyt gymnasium, jonka ensimmäinen kerros on vielä nähtävissä. Tämän useista huoneista ja saleista koostuvan rakennuksen lounaisosassa on pylväskatu, jonka varrella on kauppoja. Kävellessäsi kiinnitä huomiota maassa näkyviin viemäreihin; kaupungin vesitekniikka näkyy parhaiten näissä yksityiskohdissa. Kun nousu tasaantuu, se päättyy ja vasemmalla, metsäpolun vieressä, alkaa alue, jossa sijaitsevat kaupungin tärkeimmät rakennukset. Alueen ensimmäinen raunio on agora; sen länsipuolella oleva doorilainen stoa on Kulttuuriportaalin mukaan rakennettu noin vuonna 159-138 eaa. Attalos II:n aikana. Agoran itäpuolella, rinteeseen rakennettu teatteri on paikka, jossa kannattaa pitää päivän pisin tauko. Hellenistisen teatterin katsomo on jaettu kahteen osaan diasman avulla; siinä on kahdeksan riviä yläosassa ja kuusitoista riviä alaosassa. Wikipedian mukaan sen kapasiteetti on neljästä viiteen tuhatta henkilöä. Kiipeä ylös ja istu, ja nauti näkymistä Antalya-lahdelle, johon teatteri on suunnattu. Noin 100 metrin päässä teatterin lounaispuolella sijaitsee kunnallinen rakennus, jonka katto on osittain säilynyt. Tämän noin vuonna 100 eaa. rakennetun rakennuksen katto peitti 25 metrin aukon, ja sen sisällä oli tilaa 600-700 henkilölle. Agoran itäpuolella olevalla tasaisella alueella on viisi säiliötä, jotka ovat toisiinsa yhteydessä; Kulttuuriportaali pitää niitä ainutlaatuisina niiden syvyyden ja leveyden vuoksi; ole varovainen lähestyessäsi niiden suita. Kaupung Kävellessäsi, kiinnitä huomiota ympäristöösi; kansallispuistossa elää esimerkiksi hirviä, vuorikauriita ja kotkia. Güllük Dağı-Termessos kansallispuisto on ollut Unescon maailmanperintöluettelon alustavalla listalla vuodesta 2000 lähtien sen luonnon ja kulttuuriarvojen vuoksi. Paluumatkalla laske polkua rauhallisesti, sillä kivet voivat olla liukkaita ja väsymys tuntuu yleensä enemmän alaspäin kävellessä. Tarkista ajantasaiset aukioloajat Museo-kortin verkkosivuilta ja ota mukaan riittävästi vettä. Pysäköintialueelle palattuasi, aja takaisin samalla reitillä päämaantielle ja suuntaa Karainiin, joka sijaitsee vanhan Antalyan ja Burdurin välisen tien varrella. Lähde: Kulttuuriportaali; Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosasto; Wikipedia.

Termessos'sta yörüngeden sonra, vanhan Antalya-Burdur-moottoritien varalle siirry; Karain-luola sijaitsee Döşemealtın Yağca-kylän alueella, noin 5-6 kilometrin päässä tästä tiestä. Kulttuuriportaali (Kültür Portalı) näyttää luolan sijaitsevan 30 kilometrin päässä Antalyasta pohjoisluoteeseen. Jätä auto vierailijoiden vastaanottopisteelle; luolan edessä oleva travertiiniylänkö on 150 metrin päässä ja merenpinnasta 430-450 metrin korkeudessa. Päästäksesi sisäänkäynnille, täytyy kiivetä 470 askelmaa pitkä portaikko vastaanottopisteestä. Älä kiirehdi, sillä kävely aamulla voi väsyttää jalat, pidä taukoja. Kiipeillessäsi käänny ja katso taakse; travertiiniylänkö avautuu jalkojesi alla sitä mukaa kun nouset. Kesällä keskipäivällä nämä askeleet voivat tuntua raskaammilta, ota vettä ja hattu mukaan vastaanottopisteestä. Lisää ohjelmaasi myös Karain-museo, joka sijaitsee aivan luolan lähellä. Osa kaivauksista löydetyistä esineistä on esillä täällä, osa Antalyan museossa. Jos voit käydä museossa ennen luolaan menemistä, ymmärrät paremmin, mitä luolan sisällä näet. Museokortin mukaan löytöihin kuuluu kivestä ja luusta valmistettuja työkaluja, helmiä sekä norsujen, sarvikuonojen ja vesipuhvelien jäänteitä. Saapuessasi sisäänkäynnille, ennen kuin menet sisään, katso luolan etuosaan ja ulkoseiniin. Täältä löydät kreikkalaisia kirjoituksia ja syvennyksiä; nämä ovat luolan käytön selkeimpiä todisteita klassisella kaudella. Karain on muodostunut kallioperään, joka on peräisin liitukaudelta, karstautumisen vaikutuksesta. Kılıç Kökten löysi luolan vuonna 1946 ja aloitti kaivaukset. Hän totesi, että se koostuu kolmesta kalliokammasta, jotka on yhdistetty kapeilla käytävillä. Wikipedian mukaan Karain on Turkin suurin luola, jossa on ollut ihmisasutusta. Älä mene kaivausalueille luolan sisällä ja noudata suojelutoimenpiteitä; luolaa on suojeltu arkeologisena kohteena vuodesta 1997 lähtien. Kaivauksia on tehty ajoittain vuodesta 1946 lähtien; Wikipedia mainitsee päävaiheet vuosina 1946-1958, 1967-1973 ja 1985-2008. Nämä työt paljastivat luolan sisällä noin 11 metrin paksuisen kulttuurikerroksen. Kerrokset alkavat varhaisesta kivikaudesta ja seuraavat asutusta, joka ulottuu keskikaudesta ja myöhä Museokortin verkkosivusto ilmoittaa, että arkeologinen kohde on avoinna joka päivä, mutta aukioloajat vaihtelevat sesongin mukaan, joten tarkista ajantasaiset tiedot sieltä. Laske alas samalla portaikolla, palaa autolle ja suuntaa Antalyan suuntaan, kaupungin koilliskulmaan sijaitsevaan Kepeziin ja edelleen Yukarı Düdeniin. Lähde: Kulttuuriportaali; Antalyan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto; Museokortti; Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosasto; Wikipedia.

Päivän kolmas pysähdyspaikka on Kepezin piirin Düdenbaşin alueella sijaitseva Ylä-Düdenin vesiputous, jota joissakin lähteissä kutsutaan myös İskenderin vesiputoukseksi. Kulttuuriportaalin antama osoite on Düdenbaşin kaupunginosa, 21. katu, Kepez. Alapään Düden, joka sijaitsee Muratpašan alueella lähellä Laraa, on erillinen paikka eikä kuulu tälle reitille. Varmista, ettei sekoita näitä kahta, sillä molemmat vesiputoukset sijaitsevat kaupungin eri osissa.

Vesiputousta ruokkiva Düden-joki syntyy Kırkgöz-Pınarbaşin lähteistä Antalyan kulttuuriperintöluettelon mukaan. Vesi kulkee kalkkikiven sisällä olevissa maan alla olevissa onteloissa ja nousee uudelleen pintaan Düdenbaşin alueella. Tämän maan alla kulkevan reitin pituus vaihtelee lähteiden mukaan; Kulttuuriportaali mainitsee neljätoista kilometriä, kun taas luettelomerkintä kertoo kaksikymmentäyksi kilometriä. Luettelo antaa näille maan alla oleville onteloille nimen "düden"; sekä joki että vesiputous saavat nimensä tästä sanasta. Kulttuuriportaalin mukaan vähintään kymmenen kuutiometri vettä nousee pintaan joka sekunti, ja keskimääräinen virtaus on viidentoista tai kuudentoista kuutiometriä sekunnissa.

Alue muutettiin piknik- ja virkistysalueeksi vuosien 1970–1972 aikana valtion vesihuoltolaitoksen 13. alueen toimesta. Sisäänkäynnistä kävele polkuja pitkin kuunnellen veden ääntä, kunnes pääset vesiputouksen eteen. Vesiputouksen vaikuttavin osa on sen takana oleva luonnollinen luola. Voit kävellä luolan sisällä olevien tunneleiden läpi ja tarkkailla veden virtausta suoraan sen takaa. Tällä alueella maasto voi olla märkä ja liukas, joten ole varovainen askelluksissasi ja suojaa puhelintasi tai kameraasi roiskeilta. Vesiputouksen näkemisen jälkeen edestä, sen takaa, putoavan veden läpi katsominen on tämän pysähdyspaikan todellinen kokemus.

Perimätiedon mukaan Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri, joka valloitti Pamphylian vuonna 334–333 eaa., juotti hevosensa täällä, kun hän kulki alueen läpi, ja hevoset olivat lahjoja, jotka hän oli saanut Aspendoksesta. Tämä tarina, joka sijoittuu samoille vuosille kuin Termessoksen piirityksessä, josta puhuimme aamulla, yhdistää päivän kaksi osaa. Vesiputouksen ympäristö on suunniteltu kävelyreiteillä ja lepoalueilla. Varaa puoli tuntia pysähtyäksesi yhdellä näistä alueista Karainin portaiden jälkeen ja hengittääksesi raik

Päivän viimeinen pysähdyspaikka on Aksun piirin Kurşunlu-vesiputousluonnonpuisto. Puistoon pääsee 22 kilometrin päässä Antalyasta, ajaen Antalyan ja Aksun välistä tietä ja kääntyen Soğucaksu-sillalta pohjoiseen, minkä jälkeen ajaa vielä 7 kilometriä. Puisto on osa Maatalous- ja Metsähallinnon 6. alueen luonnonpuistojen verkostoa. Vesiputouksen ja piknik-alueen ympäröimä alue kattaa 33 hehtaarin pinta-alan. Päävesiputous on 18 metriä korkea, ja vesi virtaa noin 2 kilometrin pituisessa kanjonissa, kulkien seitsemän pienen lammen läpi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.

Jätä auto parkkipaikalle ja seuraa kävelyreittiä. Reitti vie sinut vesiputoukselle, lammikoiden rannoille, siltojen yli ja näköalapaikalle. Maatalous- ja Metsähallinnon 6. alueen mukaan paikkoja, joissa ei kannata vierailla, ovat vesiputous itse, joessa kasvavat vesikannat, historiallinen vesimylly ja näköalapaikka. Samalla listalla suositellaan myös valokuvaamista vesiputouksen edessä. Ylitä sillat ja etsi vesikannat veden pinnasta. Vesimyllyn, joka sijaitsee reitin varrella, on arvioitu olevan noin 200 vuotta vanha. Lammikoiden rannoilla maasto voi olla märkä ja liukas, joten ole varovainen, erityisesti lasten kanssa.

Kanjonin seinämistä voit lukea alueen geologiaa. Maatalous- ja Metsähallinnon 6. alueen mukaan alueella näkyy Kurşunlu-muodostuma, joka koostuu punertavanruskeasta ja harmaavihreästä hiekkakivestä, moreenista ja savikivestä. Näiden kerrosten yläpuolella on Antalya-travertiineja, joita näkee monissa paikoissa Antalyassa. Metsässä kasvaa pääasiassa mäntyjä, ja vesistöjen läheisyydessä itämajavia, laakeripuita, luumupuita ja villioliveita. Alapuolella kasvaa puolestaan mustikkaa, pihlajaa ja karpaloa. Puistossa ja sen ympäristössä on tunnistettu 261 kasvilajia, jotka kuuluvat 67 eri kasviperheeseen, joista 14 on kotoperäisiä.

Alueella on myös runsas eläimistö. Maatalous- ja Metsähallinnon 6. alueen mukaan puistossa on havaittu 88 lintulajia, 22 nisäkästä, 12 matelijaa, 3 kaksiluokkaista eläintä ja 3 kalalajia. Lammikoissa elää särkiä ja vesikilpikonnia, metsässä villisikoja, kettuja ja oravia. Osa linnuista on paikallisia, osa taas vierailee alueella vain kesällä tai talvella. Pysähdy hetkeksi hiljaisilla osuuksilla ja ku