Taksimista Şişliin: Monarkian ja tasavallan jäljet.

Tällä pysähdyspaikalla et lue itse aukiota, vaan sen keskellä sijaitsevaa muistomerkkiä. Kun tulet metrolta tai Istiklal-kadulta aukiolle, mene suoraan Cumhuriyet-muistomerkin eteen; se sijaitsee liikenteeltä erotetun alueen keskellä ja sen ympärille voi kiertää. Italialaisen kuvanveistäjän Pietro Canonican suunnittelema muistomerkki valmistui kahden ja puolen vuoden aikana vuonna 1925 aloitettujen töiden jälkeen, ja se avattiin 8. elokuuta 1928. Sen pohjan ja ympäristön suunnitteli Giulio Mongeri. Yksitoista metriä korkea rakennelma painaa kahdeksankymmentäneljä tonnia; pronssiset hahmot on sijoitettu vaaleanpunaisen ja vihreän marmorin muodostamaan kaarevaan pohjaan, ja kaikki osat on tuotu Roomasta laivalla Istanbuliin. Rakennuskustannukset katettiin kansalta kerätyillä lahjoituksilla; suurin lahjoitus tuli pankkiirista Berç Keresteciyanista. Mene ensin pohjoispuolelle, eli aukiolle, joka on lähempänä Cumhuriyet-katua. Täällä Mustafa Kemal on esitetty univormussa, sotilaidensa edessä ja Turkin itsenäisyyssodan komentajana. Kierrä sitten muistomerkin ympäri ja mene eteläpuolelle, joka on lähempänä Istiklal-katua. Täällä Atatürk on siviilivaatteissa; hänen vieressään ovat İsmet İnönü ja Fevzi Çakmak, ja ympärillä on sotilaita ja kansalaisia; kohtaus kuvaa nuoren tasavallan syntyä. Taustalla olevien hahmojen joukossa on myös edustajia, jotka symboloivat Neuvostoliiton apua itsenäisyyssodan aikana; koska lähteet antavat erilaisia tietoja näiden hahmojen henkilöllisyydestä, emme mainitse heidän nimiään täällä. Kahdella pienemmällä sivulla on sotilaiden veistoksia, ja niiden yläpuolella olevissa medaljongeissa on kahden naisen muotokuvia. Pohjan kaareva muoto muistuttaa aukion suihkulähdettä; Canonican alkuperäinen suunnitelma oli itse asiassa suihkulähde. Mene lähelle pohjaa nähdäksesi hahmojen ilmeet ja vaatteiden yksityiskohdat, ja astu sitten muutaman askeleen taaksepäin nähdäksesi koko muistomerkin. Aamulla aurinko valaisee eteläpuolta tasaisesti; pohjoispuoli on parempi nähdä iltapäivällä. Kansallisina päivinä muistomerkin ympäristö on varattu seremonioille; pidä tällöin pysähdys tällä paikalla lyhyenä. Kun olet nähnyt muistomerkin, kävele aukiolta pohjoisluoteeseen sijaitsevaan Gezi-puistoon. Puisto avattiin vuonna 1943, ja se on ensimmäinen puisto, joka rakennettiin Istanbulissa tasavallan aikana; sen paikalla oli aiemmin Topçu Kışlası -nim Kun nouset alas, olet Maçka Demokrasi Parkin alueella, joka on seuraava pysähdyspaikka. Lähde: Wikipedia (Vapauden muistomerkki, Taksimin puisto, Taşkışla, TF1-köysirata); Wikipedia (Vapauden muistomerkki).

Kun poistut köysuuntimesta, olet laaksossa. Tässä pysähdyksessä voit kävellä, istua ja ihailla maisemia. Parki, jota kutsutaan Dolmabahçen laaksoksi, sijaitsee Dolmabahçen, Maçkan, Nişantaşin ja Harbieyen välissä. Beşiğin ja Şişlin rajakin kulkee täältä. Laakso on ollut virkistysalue jo 1800-luvulta lähtien. 1970-luvulla siitä tuli hoidetun ja turvallisen alueen sijaan laiminlyöty paikka. Se kunnostettiin ja avattiin uudelleen vuonna 1993, ja sille annettiin nimi "Demokrasya". Istanbulin metropolikunta kunnosti sen perusteellisesti vuonna 2021. Taksimissa nähtävä muistomerkki ja tämän laakson kohtalo ovat samassa suunnitelmassa. Vuonna 1937 Henri Prost suunnitteli, että Topçu Kışlasin (tykistökasarmi) tilalle tehtäisiin puisto, ja että siitä tulisi kulttuurilaakso, joka ulottuisi Maçkaan ja Beşiğiin.

Puiston sisällä laakson varrella on yhdeksän keinotekoista allasta ja pieni keinotekoinen saari. Kävele seuraamalla veden reittiä. Sillat altaiden välissä ovat puiston suosituimpia valokuvauspaikkoja. Kiinnitä huomiota myös puihin. Täällä kasvaa yhdessä tuija, koivu, tammi, kastanja, akasia, jalava, sycamore, kuusi, orapihlaja ja saksanpähkinä. Syksyllä laakson pohja muuttuu keltaiseksi ja ruskeaksi. Alueella on kaksi leikkipaikkaa ja kaksi ulkoilualuetta. Jos olet lasten kanssa, pidennä pysähdystä täällä. Useimmat penkit ovat altaiden vieressä ja puiden varjossa. Tämä on paras paikka lounaalle, koska Şişlin kahdella pysähdyksellä ei ole istuma-alueita.

Laakson rinteillä olevat rakennukset kertovat puiston historiasta. Beşiğin puolella näkyy Maçka Silahhanesi, kolmikerroksinen kivirakennus. Rakennuksen suunnitteli Sarkis Balyan sulttaani Abdülazizin pyynnöstä vuosina 1873-1875. Se oli asevarasto, jossa säilytettiin jalkaväelle tarkoitettuja kivääreitä, ja nykyään se on Istanbulin teknillisen yliopiston Maçkan kampuksen päärakennus. Harbieyn puolella rinteellä sijaitsevat Cemal Reşit Rey -konserttisali, Lütfi Kırdar -kongressikeskus ja Cemil Topuzlu -ulkoilmateatteri. Kesäilloina ulkoilmateatterista kantautuvat äänet kuuluvat puiston alueella. Jos kävelet laakson Dolmabahçen päähän, näet Beşiğin stadionin katon puiden yläpuolella. Älä mene tuohon suuntaan, vaan käänny takaisin, koska reitti jatkuu pohjo

Halaskargazi-kadulla varovasti, sillä kolmikerroksinen, vaaleanpunainen talo on helposti huomaamatta, kun se on piilossa muiden rakennusten välissä. Etsi talon yläpuolella oleva kyltti ja sen edessä oleva patsas. Talon rakensi vuonna 1908 Osep Kasabyan. Mustafa Kemal muutti tänne 13. marraskuuta 1918. Hän asui täällä noin kuusi kuukautta, kunnes lähti 16. toukokuuta 1919 matkalleen Samsuniin. Yläkerrassa asuivat hänen äitinsä Zübeyde Hanım ja sisarensa Makbule. Alakerrassa oli tila hänen avustajilleen. Tässä paikassa kannattaa tutustua huoneisiin, joissa hän vietti ne kuukaudet, ja aistia talon mittakaava. Tämä ei ole palatsi, vaan tavallinen perheasunto, joka oli tyypillinen tuon ajan Şişlin alueelle.

Talo avattiin museona 15. kesäkuuta 1942, kun Lütfi Kırdar toimi kuvernöörinä ja kaupunginjohtajana. Nykyäänkin Istanbulin metropolihallinto ylläpitää museota. Museo koostuu kolmesta kerroksesta: pohjakerroksesta, ensimmäisestä kerroksesta ja toisesta kerroksesta. Näyttelyssä on Atatürkille kuuluneita vaatteita, esineitä ja mitaleja. Lisäksi on esillä dokumentteja, jotka liittyvät itsenäisyyssotaan ja vallankumoukseen, sekä valokuvia, jotka kuvaavat hänen elämäänsä syntymästään kuolemaansa. Täällä on myös esillä kuvia, jotka ovat peräisin muun muassa İbrahim Çallın ja Zeki Kocamemin tekemiä. Seiso Çallın tekemän kuvan edessä ja vertaa sen 1920-luvun tyyliin, jota näet Taksimin aukiolla sijaitsevassa Canonica-patsaassa. Talon vaikuttavin piirre on se, että valmistelut matkaa varten Samsuniin tehtiin juuri näissä huoneissa. Kiinnitä huomiota dokumenttien päivämääriin. Suurin osa niistä on peräisin vuoden 1918 lopulta ja vuoden 1919 keväältä.

Rakennus on käynyt läpi useita kunnostuksia. Vuonna 1960 se sai osittaisen kunnostuksen, ja vuonna 1962 siellä oli pieni tulipalo. Vuonna 1981 se kunnostettiin perusteellisesti Atatürkille omistettuna juhlavuoden kunniaksi. Vuonna 2015 se avattiin uudelleen 10. marraskuuta, kun 2014–2015 aikana tehdyt kunnostustyöt olivat valmiit. Nykyään nähtävissä olevat puuportaat, katot ja lattiat ovat tämän viimeisimmän kunnostuksen tulosta. Museo on pieni. Jos olette suuressa ryhmässä, kiertäkää kerrokset järjestyksessä ja hiljaa. Antakaa tilaa, kun tulette

Abide-i Hürriyet -kadun päättyy jyrkkään rinneeseen, ja muistomerkki avautuu edessänne. Tämä on Hürriyet-i Ebediye -kukkula, Şişlin korkein kohta, jolta avautuu näkymä Kağıthanen laaksoon. Muistomerkin historia on lyhyt ja selkeä. Se on pystytetty vuonna 1909 huhtikuussa Istanbulissa tapahtuneen kapinan (jota kutsutaan 31. maaliskuun tapahtumiksi) aikana kuolleiden sotilaiden muistoksi. Arkkitehtikilpailun voitti huhtikuussa 1909 arkkitehti Muzaffer Bey. Peruskivi laskettiin 23. heinäkuuta 1909, ja muistomerkki avattiin lähteiden mukaan 23. heinäkuuta 1911, osana monarkian vuosipäivän juhlia. Lähteet pitävät sitä ensimmäisenä kansallisena muistomerkkinä Osmanien valtakunnassa. Muzaffer Bey oli yksi ensimmäisen kansallisen arkkitehtuurin suuntauksen johtavia hahmoja, ja tämä muistomerkki on sen varhaisimpia esimerkkejä.

Seisoen muistomerkin edessä, katso ensin sen kokonaisuutta. Se on kokonaan marmoria ja muistuttaa ylöspäin osoittavaa tykinpiipun. Se kohoaa kolmion muotoisen alustan päällä; Muzaffer Bey on saanut tämän geometrian kukkulan kolmion muotoisesta maastosta. Lähestyessäsi näet pronssilevyjä ja pronssista tehdyn oven. Levyissä on sulttaani Mehmed Reşadin sinetti ja päivämäärät, jotka liittyvät monarkian julistamiseen. Muistomerkin alla on kahdeksantoista askelmaa alas johtava kappeli. Tässä kolmijalkaisessa, pienikuppolisessa osassa on kaatuneiden sotilaiden arkut, ja kirjoitukset on kirjoittanut kalligraafi Hasan Sabri Efendi. Tämä osa ei välttämättä ole aina avoinna; jos se on suljettu, tyydy katsomaan sitä ulkopuolelta.

Muistomerkin ympäristö on hautausmaa, ja reitin toinen osa kulkee tämän alueen läpi. Täällä on haudattu seitsemänkymmentäyksi kapinassa kuolleen sotilaan, joista kolme oli upseereita. Vuonna 1913 murhatun pääministeri Mahmud Şevket Paşan avoin mausoleumi rakennettiin muistomerkin viereen, ja sen suunnitteli arkkitehti Kemaleddin Bey. Talat Paşan ruumis siirrettiin tänne 25. helmikuuta 1943. Enver Paşalla ja Midhat Paşalla on myös haudat tällä alueella. Kävele hitaasti hautakivien välissä, älä astu kivien päälle äläkä puhu kovalla äänellä. Tutustut muistomerkin siluettiin lähietäisyydeltä, sillä Şişlin kunta on käyttänyt sitä logossaan vuodesta 1990. Avajaisten yhteydessä on