Linjan varrella sijaitseva palatsi ja sairaala.

Aloita käynti Üç Şerefeli -moskeesta sen läntisestä portista, sillä rakennuksen suhde toriin on parhaiten nähtävissä sieltä. Kallistavan maaston vuoksi portille pääsee portaita pitkin, ja sen valkoisesta marmorista rakennettu julkisivu ulottuu eteenpäin. Tarkastele lähietäisyydeltä porttia ympäröivän syvennyksen kulmissa olevia pylväitä; niissä on hiekkakellon ja pitsikuvioiden kuvioita. Punavalkoiset palmettikuvioinnit, jotka koristavat syvennyksen kaaren yläosassa, ovat yksityiskohta, joka erottaa tämän portin muiden sisäänkäyntien porttien. Kun olet sisällä pihalla, pysähdy ja katso ympärillesi, sillä tämä on ensimmäinen rakennus, jossa osmanien arkkitehtuurissa käytettiin pylväskäytäviä. Pylväskäytäviä tukevat pylväät on valmistettu eri kivistä; useimmat ovat marmoria, kun taas pohjoispuolella on pylväitä, jotka on veistetty graniitista ja vihreästä Eğriboz-kivestä. Nosta pääsi ylös ja katso pylväskäytävien kupolien sisällä olevia maalauksia. Nämä koristeet on kunnostettu 1700-luvulla, ja niissä on säilytetty alkuperäiset kuviot. Pihalle johtavien ikkunoiden yläpuolella on indigonsinisiä ja valkoisia laattakuvioita, ja Kulttuuriportaali mainitsee, että II. Murad'in nimi esiintyy niissä. Yritä sitten erottaa neljä minareettia, jotka sijaitsevat pihan neljässä kulmassa, sillä jokaisen koristelu on erilainen. Minareetti, joka antoi nimensä moskealle, on valmistettu punaisesta kivestä ja koristeltu zigzageilla, ja se oli aikansa korkein minareetti, noin seitsemänkymmentä metriä korkea. Minareettiin johtaa erillinen portaikko, ja tämä on rakennuksen tunnetuin tekninen yksityiskohta. TDV:n islamilaisen tietosanakirjan mukaan mosaiikkikoristeinen minareetti, joka on koristeltu punaisilla ja valkoisilla neliöillä, on peräisin Fatih Sultan Mehmetin ajalta. Kierrelty minareetti, jonka paksu, spiraalimainen koristelu kiertyy sen ympärillä, rakennettiin vuoden 1762 maanjäristyksen jälkeen. Jos aiot mennä sisätiloihin, varmista, että olkapäät ja polvet ovat peitettynä, ja naisten on peitettävä päänsä. Sisätiloissa sinua odottaa suorakaiteen muotoinen tila. Keskellä on suuri kupoli, jonka halkaisija on noin 24 metriä, ja sen molemmin puolin on kaksi pienempää kupolia. Lähteet korostavat, että tätä pohjapiirrosta käytettiin myöhemmin 1500-luvulla Mimar Sinanin Istanbulin moskeissa kehittyneemmässä muodossa. Kiinnitä huomi

Kun saavut Kanuni-sillan luo, älä mene heti sen päälle, vaan katso ensin siltaa kokonaisuudessaan kaupungin puolelta. Tätä siltaa kutsutaan kansan suussa myös Saray-sillaksi, koska se oli vuosisatojen ajan tärkein reitti kaupungista Sarayiciin. Silta, joka on rakennettu veistetystä kivestä, ylittää Tuncan joen neljällä holvilla, ja rauhallisina päivinä holvit heijastuvat joen pinnalle. Silta on mainittu historiallisissa lähteissä kahdella eri tavalla. Jotkut lähteet mainitsevat sen valmistuneen vuosina 1553-1554, kun taas Culture Portal kertoo, että yleisesti uskotaan sen valmistuneen vuonna 1560 yhdessä Adalet ve Terazi -palatsien kanssa. On myös mielenkiintoista, että sen yhdistäminen arkkitehti Sinaniin on kyseenalaista, sillä Turkish Archaeological News -lehden mukaan silta ei esiinny osmanien luetteloissa, joissa mainitaan Sinanin teoksia. Viittaus tulee Ahmet Badi Efendin teoksesta nimeltä Riyaz-ı Belde-i Edirne. Myös sen pituudesta on eri näkemyksiä; lähteissä mainitaan pituudet kuudesta kahdeksaan metriin. Sen leveys on neljä ja puoli metriä, eli se on kapea kulkuväylä, jossa kaksi henkilöä voi kävellä vierekkäin. Wikipedian mukaan silta on nykyään Karayolları Genel Müdürlüğü -viraston alainen historiallinen monumentti. Turkish Archaeological News korostaa, että vaikka itse palatsi on kadonnut, kolme historiallista kivisiltää, jotka yhdistävät saaren mantereeseen, ovat säilyneet ja ovat edelleen käytössä. Nyt nouskaa sillan päälle ja kävelkää sen keskelle. Täältä näette, miten joki ympäröi saarta, koska Tuncan-joki jakautuu hieman etelään kahteen haaraan, mikä tekee Sarayicista saaren. Pitkä silta, joka näkyy lounaaseen, on Şahabeddin Paşa -silta, jonka hän rakennutti vuonna 1451 ja joka tunnetaan myös nimellä Saraçhane. Tämä silta kunnostettiin vuonna 1706 II. Mustafan aikana, ja kunnostusteksti on edelleen paikoillaan. Kolmiholvinen Fatih-silta, joka sijaitsee pohjoisessa haarassa, näkyy seuraavalla pysähdyspaikalla palatsialueen sisältä. Culture Portalin mukaan Kanuni sijoitti tämän sillan Fatih-sillan kanssa samalle linjalle, mikä määritti uudelleen palatsin pääsisäänkäynnin. Eli sillalla, jolla kävelette, on osa seremoniallista reittiä, jota sulttaanit ja lähettiläät käyttivät päästäkseen palatsiin. Myös vesi, joka kulki palatsiin, kulki tämän sillan yli, putkien avulla. Mimar Sinanin kaupunkiin tuoman Taşlımüsellim-veden haara yhdistettiin tällä tavalla palatsiin. Silta vaurioitui pah

Kun siirrytte Sarayiçeen, pysähdy ensin laajan niityn keskelle ja yritä hahmottaa alueen kokoa. Kulttuuriportaalin mukaan palatsin alue on yli 300 000 neliömetriä, ja se on Osmanien valtakunnan toiseksi suurin palatsi Topkapın jälkeen. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1450 II. Muradin aikana, ja Fatih Sultan Mehmedin johdolla se valmistui vuonna 1475. Koska aluetta ympäröi joki, puolustusmuureja ei tarvittu, vaan riitti matala ja yksinkertainen muuri. Aloita kierros Adalet Kasrista, joka on helposti tunnistettava torni, jonka neliönmuotoinen rakenne on tehty kivestä ja jonka päällä on pyramidinmuotoinen katto. Wikipedian mukaan Kanuni Sultan Süleyman rakennutti sen vuonna 1561 arkkitehti Mimar Sinanin toimesta, ja sen ylimmässä kerroksessa on marmorinen suihkulähde. Lähteet kertovat, että palatsissa pidettiin täällä neuvostoja ja hoidettiin oikeusasioita. Kävele palatsin vierestä Fatih Köprülle, joka ylittää Tuncan pohjoisen haaran kolmella holvilla. Tämä silta on peräisin vuodelta 1452, eli vuotta ennen Istanbulin valloitusta, ja se yhdisti Hasbahçen palatsin aukiolle. Kun ylität sillan ja siirryt palatsin puolelle, näet pitkän rakennuksen, jonka katto on kupoleiden alla: tämä on Matbah-ı Amire, eli palatsin keittiöt. Katso katon kivisiä savupiippuja, sillä ne osoittavat ulkopuolelta, missä sisällä on uuneja. Kum Kasrı Hamamı, joka sijaitsee aukiolle johtavan tien koilliskulmassa, on yksi harvoista rakennuksista, jotka ovat säilyneet 1500-luvun puolivälistä. Palatsin päärakennuksesta, Cihannüma Kasrista, on jäljellä nykyään vain kiviseiniä. Kun katsot raunioita, on tärkeää tietää, miten palatsi on päätynyt tähän kuntoon. 1800-luvulla palatsia käytettiin asekasarmina, ja vuosien 1877-1878 sodan aikana Babüssaaden alueelle kerätyt räjähteet sytyttivät laajan tulipalon, joka tuhosi suuren osan rakennuksesta kolmen päivän ajan. Jäljellä olevat osat käytettiin myöhemmin muiden rakennusten rakentamiseen. Tällä hetkellä alueella on arkeologisia kaivauksia ja restaurointitöitä. Jotkut alueet voivat olla aidatun alueen sisällä, joten seuraa merkittyjä reittejä. Sarayiçi on myös Kırkpınar-vapaapainikilpailujen areena, ja kilpailut on järjestetty tällä alueella vuodesta 1924 lähtien. Vaikka katsomokojut olisivat hiljaisia, tämä avoin alue antaa kuvan siitä, miten alue

Saavuttuasi kompleksille, pysähdy ensin ulkotilassa ja tutustu sen pohjapiirrokseen, sillä kyseessä ei ole yksittäinen rakennus, vaan useiden rakennusten muodostama kokonaisuus, joka levittyy Tunca-joen rannalle. TDV:n islamilaiseen tietosanakirjaan perustuen, kompleksin toisella puolella sijaitsevat sairaala (darüşşifa) ja oppilaitos (medrese), toisella puolella ruokala (imaret) ja keittiöt, ja joen puoleisessa päässä moskeija. Sultan II. Bayezid käski rakennustöiden aloittavan vuonna 1484 matkallaan Akkirmanin sotaretkelle, ja kompleksi valmistui vuonna 1488. Museon omien tietojen mukaan arkkitehdin oli todennäköisesti Mimar Hayreddin, mutta tätä ei ole vahvistettu dokumenteilla. Älä unohda katsella ulkotilan portin ulkopuolella olevaa pyramidinmuotoista suihkulähdettä, jossa on neljä julkisivua; sen kaiverruksen mukaan se lisättiin vuonna 1669-1670. Museon sisäänkäynnistä siirtyessäsi sairaalaan, pääset ensimmäiselle sisäpihalle, jossa näet pieniä, kupolikatettuja huoneita pylväskäytävän takana. Museo on järjestänyt tämän osan poliklinikkahuoneiksi ja esittelee täällä myös soitinvalikoiman. Tarkastele tarkasti seiniä, sillä museo kertoo löytäneensä niistä 28 kaiverrusta. Kaiverrusten joukossa on laivoja, linnoitus, peuroja ja lintuja, ja niiden uskotaan olevan sairaalassa olleiden potilaiden tekemiä. Siirry toiselle sisäpihalle koristeellisen portin kautta; kulmissa olevat kupolikatetut huoneet ja kaksi sivulla olevaa käytävää olivat sairaalan hallinnollisia tiloja. Todellinen kohokohta on kolmas osa, eli hoitolaitos (şifane), pidä se viimeiseksi ja astu sinne hitaasti. Kuusikulmion muotoisen alttarin ympärillä on käytäviä ja huoneita, keskellä korkea kupoli ja kupolin yläosassa valoaukko. Seiso suihkulähteen edessä, joka on täysin keskellä, ja kuuntele hetken. Evliya Çelebi kirjoitti, että potilaille soitettiin musiikkia kolmena päivänä viikossa, ja museo pyrkii säilyttämään tämän perinteen esittelemällä musiikkia ja veden ääntä saman kupolin alla. Viiden ikkunan julkisivun sanotaan olevan muusikoiden paikka; mutta TDV huomauttaa, että tälle osalle on myös muita tulkintoja. Huomaa, että huoneiden ikkunat on suunniteltu niin, että ne avautuvat sekä puutarhaan että suihkulähteeseen, sillä valo, ilma ja ääni on suunniteltu toimimaan yhdessä. Museon esittämässä osassa, joka on viereisen oppilaitoksen (medrese) vieressä,