Bornovasta: huvilasta museoon, Levanten kadulta kampukselle.

Aloita Bornovan metroasemalta ja kävele pohjoiseen, kohti Mustafa Kemal -katua. Katua pitkin kävellessä näet useita huviloita, joista Patersonin huvila on suurin. Sen muurien takana on yli 25 000 neliömetrin puutarha. Huvilan rakentaminen aloitettiin vuonna 1859, kun skotlantilainen kauppias John Paterson saapui Leithistä. Perhe harjoitti viljan kauppaa, maataloustuotteiden vientiä ja kromin louhintaa. Huoneet oli sisustettu Englannista tuoduilla takoilla ja huonekaluilla, ja talossa työskenteli noin kuusikymmentä palvelijaa. Rakennuksessa oli 38 huonetta, ja suurin osa materiaaleista oli tuotu Euroopan mantereelta ja Englannista. Sen julkisivua oli muutettu seitsemän kertaa omistajien toimesta. Tuohon aikaan puutarha oli 133 hehtaarin kokoinen, ja siellä oli kilpahevosia, maatilan eläimiä, kasvihuoneita ja viljelysmaita. Nykyään huvilan alue on 25 400 neliömetriä, eli alle viidesosa alkuperäisestä alueesta. Nämä luvut kertovat, kuinka pienen osan alkuperäisestä alueesta näet kävellessäsi muurien ulkopuolella. Huvila on ollut pitkään restauroinnissa, joten tarkastele sitä ulkopuolelta. Oikealta näet kolmikerroksisen tornirakennuksen ja päärakennuksen. Vuoden 2016 lopussa alkaneessa työssä ensin restauroitiin tornirakennus ja sen sisällä oleva kylpylä, ja päärakennuksen kunnostus jätettiin myöhemmäksi. Työn ensimmäisessä vaiheessa poistettiin suuri osa rakennukseen myöhemmin lisätyistä, alkuperäisistä poikkeavista osista. Puutarhasta löydettiin kaivauksissa kolme sivurakennusta, kaksi suihkulähdettä ja kaivo, jotka sisällytettiin suunnitelmaan. Koska restauroinnin valmistuminen on useita kertoja lykkääntynyt, varmista etukäteen, voitko mennä sisälle. Vaikka se olisi suljettu, julkisivu ja puutarhamuurit riittävät täyttämään tämän pysähdyspaikan. Pidä rakennuksen historia mielessäsi kävellessäsi katua pitkin. Huvilaa käytettiin asuntona vuoteen 1960 asti, jonka jälkeen se vaihtoi omistajia ja toimi toimistona, asuintalona ja tehtaana. Julkisivun kerrokset kertovat näistä muutoksista. Perhe muutti Englantiin vuonna 1963, ja huvila toimi noin viisi vuotta Naton henkilöstön toimistona. Vuonna 1973 osa siitä purettiin ja se muutettiin mattofabrikaksi. Vuonna 1978 päätettiin lunastaa kiinteistö, vuonna 1986 tulipalo tuhosi pääsisäänkäynnin alueen, ja vuonna 1991 kulttuuriministeriö aloitti ensimmäisen restauro Monetkin näkemässäsi muiden puutarhamuurienkin ovat samalta aikakaudelta peräisin olevista huviloista, ja näin Bornovan länsimainen luonne on aistittavissa kadunnäkymässä. Lähde: Wikipedia, Patersonin huvila; BirGün, Patersonin huvilan restaurointi.

Nuorena Caddena sijaitseva kaareva kivinen portti toivottaa sinut tervetulleeksi. Sen molemmilla puolilla olevat kivipenkit ovat perinteisiä istumapaikkoja, joita kutsuttiin "pesulaki"-paikoiksi, ja ne ovat yksi huvilan vanhimmista osista, joka avautuu puutarhaan. Keväisin portin yläosa peittyy violettiin köynnökseen, ja jos tulet aikaisin aamulla, voit nähdä sekä kukat että tyhjän puutarhan. Mattheysin huvilan arvioidaan valmistuneen vuonna 1780, mutta jotkut lähteet antavat päivämääräksi 1860, koska huvila koki suuria muutoksia 1800-luvun puolivälissä. Sitä kutsuttiin pitkään Wood-Patersonin taloksi; John Maltasin uudelleenrakentama rakennus siirtyi vuonna 1840 hänen tyttärelleen, Eugenie Woodille. Eugenie Woodin tytär, Hortense Wood, oli taiteilija, runoilija ja säveltäjä; hän otti pianotunteja Franz Lisztiltä ja isännöi Mustafa Kemal Pašaa tässä talossa 16. syyskuuta 1922. Tuona päivänä vieraiden joukossa olivat myös Fevzi, İsmet ja Asım pašat sekä Halide Edip. Kerrotaan, että Hortensen serkku Fernand de Cramer pelasi shakkia vierailun aikana. Lisztin kerrotaan myös soittaneen huvilan "Kairo-huoneessa" sijaitsevaa pianoa. Tony Mattheys, joka antoi huvilalle sen nykyisen nimen, oli myöhempien omistajien, Renee Steinbüchelin ja Sonia Whittallin isä; vuonna 2018 rakennus ostettiin heidän lapsiltaan ja sen kunnostus aloitettiin. Puutarhan kivimuuri ja kaareva portti tekevät huvilasta yhden harvoista Bornovan huviloista, jotka ovat säilyneet 2000-luvulle asti. Osta lippusi ja käy ensin puutarhassa. Bornovan huviloihin pääsee "prestige-portista", ja puutarha oli yhtä tärkeä kuin itse talo; tämän puutarhan symboleja ovat sypressipuut. Puutarhaan on perustettu yhdeksänreiän minigolfrata, joka on omistettu vuonna 1970 suljetulle Bornovan golfklubille; jokaisella radalla on keraamisen taiteilijan Verda Sipahin tekemä Bornovan huvilan malli ja symboli, joka kuvaa kyseistä huvilaa. Täällä on myös aiemmin ulkopuolelta katsomasi Patersonin huvilan malli, joten näet sen sisätilat jo ensimmäisellä pysähdyksellä. Mattheysin oman radan symboli on luonnollisesti sen kaareva portti. Sisätiloissa on 16–19-vuosisadan anatolialaisia mattoja, jotka on valittu Arkas-mattojen kokoelmasta; nämä Länsi- ja Keski-Anatolian alueilla valmistetut matot ovat peräisin kokoelman yli kolmenkymmenen vuoden keräyksestä. Käy saleissa järj Poistuessasi, käänny oikealle Nuoriso-kadulle ja kävele noin muutaman sadan metrin matka. Kun saavut Englannin kirkon vastapäätä, olet saapunut La Fontaine -linnaan. Lähde: Wikipedia, Mattheys-linna; Visit İzmir, Arkas Sanat Bornova.

La Fontaine -niminen huvila on luetteloitu yhdessä kahden naapurihuvilan kanssa: sen edessä on anglikaaninen kirkko ja vieressä englantilaisen Edwards-perheen vuonna 1880 rakennuttama Murat-huvila. Nämä kolme muodostivat Bornovan eliittipiireissä asuvien asukkaiden keskuksen, ja hieman kauempana sijaitsi suuri talo, joka nykyään on Ege-yliopiston rehtorin virasto, ja joka myös kuului samoille perheille. Huvilan ensimmäinen omistaja, jonka nimi on James La Fontaine, oli Charlton Whittallin lapsenlapsi, joka osti suuren talon vuonna 1836. Ege-yliopiston arkistojen mukaan La Fontaine -suku oli sveitsiläisjuurinen englantilainen perhe, ja huvila oli heidän omistuksessaan 1900-luvun alussa. Sen edessä oleva anglikaaninen kirkko tunnetaan nimellä Saint Mary Magdalene. Suuri talo puolestaan oli alun perin 1700-luvun alussa hollantilaisten nunnien luostari; se siirtyi valtion omistukseen vuonna 1948, ja nykyään se toimii rehtorin virastona, ja sen viereen on rakennettu uusia rakennuksia. Sen rakennusaikaa ja arkkitehtiä ei tiedetä; tämä epävarmuus kertoo itsessään huvilasta, sillä kuten monet Bornovan huvilat, se on alun perin pienempi rakennus, joka on myöhemmin laajennettu. Ensin katso huvilaa kadulta. Rakennus koostuu kellarista ja kahdesta kerroksesta, ja kaksi kerrosta ovat selvästi erillään. Toisessa kerroksessa on valurautainen parveke, joka on suunnattu pääkadulle. Pääsisäänkäynti on korostettu kaaripilasterilla, ja julkisivu on yksinkertainen. Vertaamalla sitä viereiseen Murat-huvilaan, huomaa, kuinka samalla alueella on kaksi hyvin erilaista tyyliä. Kuvaa parvekkeen valurautaa iltapäivän valossa; aamulla julkisivu on varjossa. Huvilan omistushistoria on lyhyt, mutta se tiivistää Bornovan 1900-luvun. James La Fontainen kuoleman jälkeen huvila siirtyi hänen vaimolleen Clara ja heidän lapsilleen. Vuonna 1941 Claran serkku Ruby Gladys Whittall osti sen perheeltä. Vuonna 1963 Ege-yliopisto otti sen haltuunsa rakennustarpeidensa vuoksi. Vuoteen 1975 asti yliopiston rakennusosasto toimi siellä. Sen jälkeen se vuokrattiin vuorotellen sokeille suunnatuille kouluille, sotilasjoukoille sekä kansanterveyslaitokselle. Vuonna 1996 se palautettiin yliopiston käyttöön, ja sitä käytettiin jonkin aikaa sosiaalitieteiden laitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen dekaanin toimistoina. Vuoden 2010 restauroinnin jälkeen se on toiminut Ege- Kuyulu Ev, joka aiemmin oli osa Whittallin aluetta, toimi aikoinaan brittiyhteisön kerhotilana Bornovassa, ja nykyään se on tutkimuskeskus, joka keskittyy naisten asioihin. Siirry seuraavalle kohteelle menemällä kampuksen portista sisään ja seuraamalla kampusalueen teitä kohti lounaaseen; Sirkehane-rakennuksen kivestä ja tiilestä rakennettu julkisivu tulee näkyviin noin kymmenen minuutin kuluttua, viheralueen keskellä. Lähde: Wikipedia, La Fontaine -huvila; Visit İzmir, La Fontaine -huvila; Ege Üniversitesi -huvilat.

Sirkehane-rakennuksen nimi juontaa juurensa 1960-luvulle. Rakennuksen takaosassa maatalousfakultetin elintarvike- ja fermentaatioteknologian osasto valmisti etikkaa ja säilykkeitä, kun taas etuosa toimi asuintalona. Rakennus oli rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ja sen alkuperäisistä omistajista ei löydetty tietoja. Vuonna 1943 se siirtyi valtion omistukseen, ja vuonna 1990 se vaihtokaupalla siirtyi Ege-yliopistolle. Rakennusta käytettiin asuintalona 1990-luvulle asti. Yliopiston arkistojen mukaan sen kunnostusprojekti oli suunniteltu aloitettavaksi vuonna 2007. Suurin osa rakennuksesta oli raunioina, kun se kunnostettiin. Työt valmistuivat 22. kesäkuuta 2010, ja marraskuussa samana vuonna se sai kulttuuriministeriön hyväksynnällä erikoismuseon aseman. Kunnostuksen jälkeen rakennus avattiin aluksi Ege-yliopiston Balkanin ja Anatolian vaatemuseona, ja nykyinen etnografiamuseon nimi annettiin myöhemmin. Nimen vaateviittaus kuvaa edelleen kokoelman ytimen; esillä olevista 2 499 esineestä 2 100 on vaatteita. Kiven ja tiilen julkisivu sekä puutarha ovat miellyttävä vastakohta Levantin alueen huviloiden koristeellisuudelle; se näyttää kampuksen keskellä olevana maatilatalona. Vieraillessa on hyvä tarkistaa museon verkkosivuilta ajantasaiset tiedot aukioloajoista ja pääsymaksuista. Museossa on esillä 2 100 perinteistä vaatetta Balkan-alueilta ja Turkista, sekä 110 kansanmusiikki-instrumenttia, koruja, asusteita, aseita, arkkuja ja kaappeja, yhteensä 2 499 esinettä. Kierroksen voi aloittaa vaateosastolta; alueittain järjestetyistä asuista voi seurata paitojen ja etukappaleiden eroja, mikä kertoo Balkanilta Egealle suuntautuneita muuttoliikkeitä. Seuraavaksi kannattaa tutustua soitinvalikoimaan; 110 soitinta, joista osa on jousisoittimia ja osa lyömäsoittimia, ovat olleet tärkeä osa kansantanssien ja -musiikin tutkimuksessa, ja museo onkin perustettu tätä tarkoitusta varten. Kolmas osasto on häähuone, jossa monet vieraat viettävät eniten aikaa. Perinteisen Izmirin talon ympäristössä esitellään 1800-luvun hääperinteitä; henna-ilta, morsiamen esittely, hääateriavalmistelut ja vartaalauseet on esitetty erillisissä osioissa. Samassa kerroksessa on myös elävöitettyjä puusepän-, kenkä-, kupari- ja räätäliöpajoja; nä Yliopiston kunnostamista huviloista yksi, jonka ranskalainen Pandespian-perhe rakennutti vuonna 1880, toimii kahvilana ja ravintolana opiskelijoille ja henkilökunnalle. Voit kysyä sen sijaintia kampuksen henkilökunnalta, jos haluat käydä lounastamassa. Museorakennus tunnetaan edelleen yleisesti nimellä "Sirkehane", joten on hyödyllistä käyttää tätä nimeä, kun kysyt reittiä kampuksella. Jotta pääset viimeiseen kohteeseen, poistu kampuksen länsipuolella olevasta portista ja kävele Bornova-asemaa kohti. Matka Aşık Veysel -virkistysalueen sisäänkäynnille kestää noin 20 minuuttia. Jos olet väsynyt, voit lähestyä aluetta myös yliopiston rehtorin toimistolta lähtevillä busseilla. Lähde: Ege Üniversitesi, Etnografya Müzesi; Visit İzmir, Sirkehane; Ege Üniversitesi Köşkleri.

Reitin viimeinen etappi ei ole arkkitehtoninen, vaan se on tarkoitettu hengittämiseen. Aşık Veysel -virkistysalue on 231 000 neliömetrin laajuinen puisto, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1998 ja joka avattiin 25. syyskuuta 1998 İzmirin metropolikunnan toimesta. Sen jälkeen se on toiminut Bornovan suurin viheralue. Puiston nimi on saanut alkunsa kansanlaulaja Aşık Veyselistä. Hänen oikea nimensä oli Veysel Şatıroğlu, ja hän syntyi vuonna 1898 Şarkışlan piirin Sivrialan kylässä Sivasissa. Seitsemänvuotiaana hän sairastui isorokkoon, joka aiheutti molempien silmiensä sokeutumisen. Isänsä antoi hänelle baglaman (turkkilainen soitin), jotta hänellä olisi tekemistä, ja hän alkoi soittaa muiden laulajien kappaleita. Vuonna 1930 hän sai tunnustusta Sivasissa Ahmet Kutsi Tecerin järjestämässä runoilijoiden illassa, ja hän työskenteli jonkin aikaa kyläopistoissa musiikinopettajana. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat "Uzun İnce Bir Yoldayım", "Dostlar Beni Hatırlasın" ja "Kara Toprak". Vuonna 1998, hänen kuolemansa 50-vuotispäivänä, Turkissa vietti Aşık Veyselin vuotta.

Palatsien korkeiden muurien jälkeen maisema avautuu yllättäen. Pääsisäänkäynnistä päästyäsi seuraa ensin kävelyreittiä oikealle, ja pääset 1 500 neliömetrin kokoiselle keinotekoiselle lampeen. Lammen ympärillä olevat katsomopaikat ovat puiston parhaat istumapaikat. Iltapäivän valo heijastuu veden pinnalta, ja sieltä saa parhaat valokuvat lammesta. Lammen jälkeen kävele puiston eteläpuolelle, jossa sijaitsee 12 000 neliömetrin kokoinen jäähallin ja puolielämpiäinen uima-allas. Uima-allas on viimeisin suuri lisäys, joka valmistui vuonna 1998. Molemmat ovat sisätiloissa, ja voit tarkistaa käyttöehdot ja aukioloajat kunnan verkkosivuilta. Vieressä on myös urheilukenttiä: kolme koripallokenttää, kaksi tenniskenttää ja yksi minijalkapallokenttä. Jos olet tuonut pallon mukaan, saatat joutua odottamaan vuoroasi. Puistossa on kolme erillistä leikkialuetta lapsille, ja jos olet tulossa lasten kanssa, valitse se, joka on lähinnä lammelta.

Puiston pohjoispuolella on İzmirin suurin ulkoilmateatteri, jossa on 5 000 istumapaikkaa. Vuonna 1998 katsomo, näyttämö ja ympäröivät alueet kunnostettiin, ja kaikki 5 200 ist Alueelle saapuvat autolla voivat käyttää parkkipaikkaa, mutta koska alueeseen pääsee helposti metrolla, sitä ei välttämättä tarvita. Auringonlaskun aikaan voit palata amfiteatterin portaisiin, josta avautuu kaunis näkymä lammelle ja sen takana oleville puille – täydellinen paikka viimeiseen kuvaan päivästä. Paluumatkalla poistu puiston eteläisestä portista ja kävele Bornovan metroasemalle. Matka jatkuu suoraan M1-linjalla Konakiin ja Üçyoliin. Lähde: Wikipedia, Aşık Veysel -virkistysalue; Wikipedia, Aşık Veysel; Karar, ulkoiluteatterin kunnostus.