Anatolian puolella, itäosassa, on puutarhoja, linnoituksia, patoja ja metsiä.

Aloita kävely puutarhan Ataşehirin puoleisesta sisäänkäynnistä, sillä se tarjoaa parhaan reitin puutarhan läpi. Heti sisäänkäynnistä kuulet moottoritien äänet, ja tämä ääni on osa puutarhan tarinaa. Nezahat Gökyiğit -kasvitieteellinen puutarha sijaitsee saarten päällä, missä Atatürk- ja Fatih Sultan Mehmet -silloilta tulevat moottoritiet yhdistyvät Ankaransuuntaiseen moottoritiehen, ja se on moottoriteiden ja niiden sivuteiden välissä. Puutarhan virallisen historian mukaan alue koostuu kahdeksasta saaresta, ja sen perustamiseen liittyen on olemassa sopimus Yleisten teiden pääosaston ja ANG-säätiön välillä. Kävellessäsi kiinnitä huomiota saarten välisiin siirtymiin; jokainen saari edustaa erilaista kasviryhmää tai puutarhaideaa. Ensimmäisenä suuntaa Keski-saarelle. Suurin osa puutarhan näyttelyalueista on täällä: alue, jossa luonnon- ja kulttuurikasvit kasvavat peräkkäin muodostaen kuvioita, ruukkusuunnitelmat ja kanavan varrella oleva alue, jossa kasvatetaan joka vuosi eri väriyhdistelmiä. Koska sesonkiltaiset alueet vaihdetaan yleensä kaksi kertaa vuodessa, näet samalla alueella kaksi erilaista puutarhaa, keväällä ja syksyllä. Älä kiirehdi tällä alueella, vaan pysähdy jokaisen alueen edessä ja tarkastele, miten kasvit on istutettu. Keski-saaren jälkeen siirry Anatolian saarelle. Täällä on aukio, jossa koristekasvien eri lajikkeita esitellään vuosittain, sekä alue, jossa sama peräkkäisistutustekniikkaa käytetään vain luonnonvaraisilla lajeilla. Näiden kahden alueen vertailu opettaa tarkastelemaan asioita puutarhurin silmin. Sen jälkeen voit jatkaa kävelyä saarten välisiä reittejä pitkin, ja saaret on nimetty Istanbulin, Traakian ja tammen mukaan. Kun ihailet puutarhan nykyistä ulkonäköä, muista sen alkuperä. Alue perustettiin vuonna 1995 Ali Nihat Gökyiğitin toimesta muistopuistona vaimonsa Nezahat Gökyiğitin kunniaksi, ja aluksi alueella korjattiin moottoriteiden rakentamisen aikana pahoin vaurioitunutta maaperää. Virallisen historian mukaan alueelle istutettiin noin 50 000 puuta ja pensasta. Tavoite muuttui myöhemmin, ja alue avattiin yleisölle vuonna 2002 ja sai nykyisen nimensä vuonna 2003. Nykyään näkemäsi puisto oli kolkyt vuotta sitten karu, täyttömaata. Valitse etukäteen, mitä haluat nähdä sesongin mukaan. Puutarhan galleriasivusto esittelee keväällä esimerkiksi lumikelloja, atsaleoita ja orvokkeja, ja syksyllä Täältä päästäkseen Aydos-linnoitukseen, on suuntauduttava kaakkoon, kohti Sultanbeyliä. Lähde: Nezahat Gökyiğit -kasvitieteellinen puutarha, historia ja esittelypuutarhat; Wikipedia, Nezahat Gökyiğit -kasvitieteellinen puutarha.

Aydos-linnoitus sijaitsee Mehmet Akif -kaupunginosassa, Aydos-vuoren metsäisellä pohjoispuolella olevalla kukkulalla. Linnoituksen virallisen verkkosivuston mukaan kukkula on 325 metrin korkeudessa merenpinnasta, 36 kilometrin päässä Istanbulin keskustasta ja 8 kilometrin päässä Marmara-merestä. Koska linnoitus on kukkulan huipulla, varaudu nousuun ja älä kiirehdi. Kun saavut huipulle, pysähdy hetkeksi ja katsele ympäristöä. Linnoituksen sijainti selittyy maisemasta. Kunnan mukaan sieltä näkyy suuri osa laaksosta, ja linnoitus sijaitsi vanhalla armeijan reitillä, joka kulki Üsküdarista Anatoliaan. Linnoituksen nimi, "Aydos", on johdettu kreikan sanasta "Aetos", joka tarkoittaa kotkaa, ja nimi on säilynyt lähes muuttumattomana tähän päivään. Kunnan mainosmateriaalin mukaan rakennustyöt aloitettiin 11. ja 12. vuosisadoilla, ja linnoitus sai lopullisen muotonsa 13. ja 14. vuosisadoilla lisärakennusten myötä. Useimmat kaivauksissa löydetyt jäännökset ovat peräisin tältä viimeiseltä ajanjaksolta, mikä osoittaa linnoituksen vilkkaimman käyttöajan. Samalla kaivauksessa löydettiin myös varhaisen pronssikauden kivisiä kirveitä ja obsidiaanin sirpaleita, mikä osoittaa, että kukkulaa oli käytetty jo paljon aiemmin. Sisäänkäynnistä päästyäsi voit kävellä laajalla alueella, joka on linnoituksen sisäpuolella. Linnoitus, mukaan lukien sen ulkomuurit, kattaa noin 26 000 neliömetriä, ja sen puolustus koostuu sisä- ja ulkomuurista, jotka on rakennettu porrastetusti. Linnoituksen virallisella verkkosivustolla mainitaan kaksitoista tornia, joista kuusi on sisäpuolella ja kuusi ulkopuolella. Wikipediassa mainitaan seitsemän tornia ulkomuurilla, joten lähteissä on pieni ero. Lähestyessäsi muureja voit nähdä, että puolikuun muotoiset tornit on rakennettu horisontaalisti, käyttäen kalkkilaastia, paikallista kiveä ja paikoittain tiiliä. Ensimmäinen torni on reitin kohokohta. Linnoituksen alkuperäinen portti on tämän tornin sisällä, ja sen rakenne on erilainen kuin muilla muureilla; se on rakennettu bysanttilaisella kasetointitekniikalla. Koska tämä tekniikka on yleisempi 13. ja 14. vuosisadoilla, on oletettu, että torni on lisätty myöhemmin. Alkuperäiset portaat, joilla pääsee torniin, ja sotilaiden käyttämät jäännökset tornin huipulla ovat edelleen nähtävissä. Seuraavaksi tutustu linnoituksen ves Retken päätteeksi siirry Aydos-linnoituksen tiedotus- ja näyttelytilaan. Kaupungin tiedotteen mukaan siellä on esillä kaivauksissa ja restauroinneissa löydettyjä pylväitä, jalkoja, kaaripaloja, reliefilevyjä ja kivisiä, joissa on metallisia kiinnityksiä. Esineet ovat peräisin varhaiselta ja keskibysanttiselta ajalta; tilassa on myös valokuvia ja lyhyitä videoita 12 vuoden restaurointiprojektista. Museo on suljettu maanantaisin, tarkista ajantasaiset aukioloajat virallisilta verkkosivuilta. Sieltä voit jatkaa pohjoiseen, kohti Ömerli-patoa, joka sijaitsee Çekmeköy'n alueella. Lähde: Sultanbeyli kunta, Aydos-linnoituksen esittelysivusto ja Aydos-museon tiedote.

Saavutte Ömerli-patolamalle lähellä Ömerli-aluetta. Ömerli on vanha kylä, joka sijaitsee samannimisen patolammen rannalla, ja nykyään se on osa Çekmeköy-kuntaa. Kuntahallinnon historiakirjojen mukaan kylän nimi mainitaan jo 1520-luvulla. On todennäköistä, että nimi juontaa juurensa siitä, että kylän maa-alue oli annettu nimeltä Ömer olevalle henkilölle. Vuoden 1832 väestörekisterin mukaan kylässä oli tuolloin noin 57 taloutta.

Täällä kannattaa pysähtyä ja katsella lampea sekä ymmärtää sen merkitys kaupungille. Patolampi on rakennettu Riva-joen varrelle, joka virtaa Kocaeli-alueen Gebze-kaupungin läheltä Itämerelle. İSKİ:n (Istanbulin vesihuolto) tietojen mukaan patolampi otettiin käyttöön vuonna 1972, ja sen vuosittainen kapasiteetti on 220 miljoonaa kuutiometriä, mikä tekee siitä Istanbulin suurimman vesilähteen. Lähes koko Aasian puolen alue saa vettään täältä. İSKİ:n mukaan patolammen valuma-alue on 621 neliökilometriä. Wikipedian mukaan patolammen, jonka runko on tehty maasta, korkeus virtaavan joen yläpuolella on 52 metriä, ja lammen pinta-ala on noin 23 neliökilometriä.

Saapuessanne rannalle, kiinnittäkää huomiota lammen ympäröivään metsään. Patolammen alue on tarkoituksella jätetty rakentamisen ulkopuolelle suojelualueeksi. Näkemänne vihreys on suojeltua, jotta juomavesi pysyy puhtaana. Lammi ei ole uimapaikka tai piknik-alue, vaan juomavesivarasto. Siksi älkää menkö veteen, älkää sytyttäkää tulta rannalla ja ottakaa roskat mukaanne. Noudata rannalla olevia varoituskylttejä ja kieltoalueita.

On hyvä tietää, mihin vesi päätyy lammen jälkeen. İSKİ:n tietojen mukaan Ömerlistä otetaan vuosittain keskimäärin 600 miljoonaa kuutiometriä vettä Ömerli-juomavesipuhdistamoihin. Tämä neljästä laitoksesta koostuva kompleksi on Istanbulin suurin puhdistamo, jonka päivittäinen kapasiteetti on suuri. Ensimmäinen, Orhaniye-niminen, laitoksista otettiin käyttöön vuonna 1978. Puhdistettu vesi menee Aasian puolen kaupunkeihin, sekä osiin Euroopan puolen Fatih- ja Bakırköy-alueille, Zeytinburnuun ja Beşiktaşin sekä Sarıyerin rannikkoalueille. Toisin sanoen, vesi, jota käytätte aamulla teen valmistukseen, tulee todennäköisesti tästä lammesta.

Kun katsotte lammelle kauempaa, miettikää

Saavuttuasi Polonezköyssä, pysäköi autosi sopivaan paikkaan ja vietä loppupäivä kävellen. Kylä sijaitsee Beykozin metsäisillä kukkuloilla, noin 20 kilometriä Mustanmeren rannikolta ja noin 15 kilometriä Bosporinsalmelta, Wikipedian mukaan. Tähän viimeiseen kohteeseen varattu puoli tuntia johtuu sen metsäisestä ympäristöstä. Kylän ympäristö kuuluu Ympäristö- ja metsäministeriön vuonna 1994 perustamaan Polonezköy'n luonnonsuojelualueeseen. Luonnonsuojelualueiden luettelossa alueen perustamispäivämäärä on 15. heinäkuuta 1994.

Aloita kävelemällä kylän pääkadulla ja muista, miksi tämä paikka on saanut nimensä. Polonezköy perustettiin vuonna 1842 prinssi Adam Czartoryskin aloitteesta, joka pakeni Puolasta vuoden 1830 kapinan jälkeen. Kylän vanha nimi, Adampol, on peräisin sen perustajan nimestä. Czartoryskin edustaja, Michal Czajkowski, osti myöhemmin metsäalueen, jolle kylä perustettiin. Wikipedian mukaan kylässä asui aluksi vain kaksitoista ihmistä, eikä asukasluku koskaan ylittänyt kaksisataa edes vilkkaimpina aikoina. Ensimmäiset asukkaat elivät maataloudesta, karjankasvatuksesta ja metsätaloudesta.

Kävellessäsi kylän läpi, huomaa Zofia Rizin muistotalon sijainti. Tämä pieni talo säilyttää Ryżyn perheen valokuvia, kirjoja ja asiakirjoja sekä vanhaa sisustusta. Kylän arkistojen mukaan vuonna 1847 säveltäjä Franz Liszt ja vuonna 1850 kirjailija Gustave Flaubert ovat vierailleet Polonezköyssä. Vuonna 1938 kylän asukkaat saivat Turkin kansalaisuuden, ja vuonna 1968 he saivat omistusoikeuden viljelemilleen maille. Nykyään kylässä järjestetään vuosittain festivaali, joka juhlistaa sen yhteyksiä Puolaan.

Kun olet nähnyt kylän, siirry pääasialliseen aktiviteettiin: metsäkävelyyn. Wikipedian mukaan luonnonsuojelualue on noin 3 004 hehtaarin kokoinen ja se on Istanbulin ensimmäinen ja suurin luonnonsuojelualue. Alueella on noin viiden kilometrin pituinen kävelyreitti, pyöräreitti ja juoksureitti sekä tarkkailutornit. Kävele reittiä omassa tahdissasi ja katsele metsää yhdeltä tarkkailutornilta. Metsässä kasvaa muun muassa kuusta, tammea, vaahteraa, kastanjaa, koivua, pähkinäpuuta ja lehmusta. Syksyllä kastanjoiden ja koivujen lehdet muuttuvat keltaisiksi, ja keväällä metsänpohja vihertää uudelleen.

Kävellessäsi, tarkkaile myös metsän