Hyvä tuomari, Arvoisa tuomari, Kunnioittavasti, (depending on the context, other options like "Arvoisa")

Milloin viimeksi vaietitte? Vaietitteko siksi, koska ette tienneet, mitä sanoa, kenelle puhua tai miten ilmaista itseänne? Vai sanoitko ehkä: "Kaiken sanomisenkin jälkeen he eivät ymmärrä"? Milloin viimeksi vaietitte, vaikka tiesitte, että hiljaisuutenne saattaa rohkaista toista, että kovaäänisin usein osoittautuu oikeassa, että mitä enemmän vaiette, sitä enemmän hiljaisuutenne lisääntyy, ja että vaikka olisitte suuri ja oikeassa oleva joukko, jäätte vähän ja epäoikeudenmukaisesti hiljaa?

Olemme kaikki joskus, jollain tavalla, vaikenneet, vaikenevat ja tulemme vaikeneen. Ehkä nyt on aika tehdä päinvastoin. Teitä kutsutaan seuraamaan Zeynepin matkaa, joka päättää huutaa ääneen vuosien ajan keräämänsä hiljaisuuden. Zeynep kertoo, päättäen luopua sääntöjen mukaan pelaamisesta ja päättävänsä "puhua sanoja, joita ei voi sanoa". Arvoisa tuomari, kuuntele vain...

Kirjoittaja: Emrah Aktürk.

Näyttelijä: Nalan Güreş Demirel.

Ohjaaja: Velican Demirel.

Yleinen taiteellinen johtaja: Taner Rumeli.

Tuottaja: Alper Kaya.

Tuotanto: Sinemedya – Evinde Teatteri.

Valaistussuunnittelu ja -toteutus: Samet Serkan Ünaldı.

Musiikin suunnittelu: Umut Eser.

Yhteystiedot: Özge Aktürk.