
Mutfakta Göstergebilim / Papatyalar
Kotitalouden Semioottinen Analyysi
Martha Roslerin uraauurtavassa videotaiteessa/esityksessä tutkitaan keittiön kieltä ja esineitä perinteisten naisten rooleja nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Tavallinen, hymyilemätön nainen esittelee kameran edessä joukon keittiövälineitä aakkosjärjestyksessä. Hän kuvailee kutakin välinettä eleillä, jotka eivät vastaa niiden käyttötarkoitusta. Hän on täydellinen vastakohta amerikkalaiselle kulttuurille leimanneelle kokille ja televisio-ohjelman juontajalle Julia Childille. Keittiön arkisiin merkityksiin ja sukupuolittuneeseen kotiruokaan haastava juontajan kylmä puhe on täynnä vihaa ja pettymyksiä, jotka tiivistyvät kirjaimesta toiseen edetessä.
Kotitalouden Semioottinen Analyysi / Semiotics of the Kitchen
Ohjaaja: Martha Rosler
1975, Yhdysvallat, 6 min
Englanniksi | Turkiksi tekstityksellä
Käet
Věra Chytilován Käet on yksi Tsekkiläisen Uuden Aallon rohkeimmista ja radikaaleimmista elokuvista. Kaksi tyttöä päättää ryhtyä huonolle tielle vastauksena rappeutuneelle maailmalle, ja heidän tarinansa muuttuu kapinan allegoriaksi, joka ilmenee nihilismissä ja tyydyttämättömässä ruokakulutuksessa. Tyttöjen anarchistiset teot kohdistuvat ei yksilöihin, vaan normeihin, jotka muokkaavat sosiaalista käyttäytymistä, kurinalaisuuteen ja moraalikäsityksiin. He rikkovat kaikki säännöt kieleen, tilaan, käyttäytymiseen, ruokapöytätapoihin ja "hyvän tytön" olemiseen liittyen.
Chytilová esitti Käet-elokuvassa naisia, jotka poikkesivat sosialistisen naisen normatiivisesta mallista (työteliäs, vaatimaton, rationaalinen). Elokuvan radikaali estetiikka –fragmentaarinen rakenne, visuaaliset kollaasit ja värikkäistä kuvista mustavalkoisiin siirtyminen– oli paitsi muodollinen kokeilu myös tapa ilmaista ideologisen yhtenäisyyden romahtamista. Valtion reaktio oli ankara, ja elokuva sensuroitiin, koska se väitettiin vahingoittavan ideologiaa ja edistävän ruokahävikkiä. Vaikka Chytilová kieltäytyi määrittelemästä itseään feministeiksi ja kuvasi elokuvaansa "farssityyliseksi filosofiseksi dokumentiksi", Käet omaksuttiin feministiseksi satiiriksi 1970-luvulla, punk-esitykseksi 1980-luvulla ja post-apokalyptiseksi visioksi 1990-luvulla. Elokuva on edelleen ajankohtainen: ajatus naisen kehon kurinalaisuudesta, ideologioiden hauraus, tottelemattomuuden oikeus ja normit, jotka muovaavat olemustamme, saavat meidät miettimään uudelleen.
Elokuvan esityksen jälkeen keskustellaan elokuvakriitikko Ayça Çiftçin kanssa.
Käet / Sedmikrásky
Ohjaaja: Věra Chytilová
1966, Tšekkoslovakia, 76 min
L’UCC Suuri Palkinto
