Kendini Köpek Sanan Adam

Satujen kieli on nykyään lähes huomaamaton osa arkielämää. Omaksutaan niitä niin vahvasti, että lopulta kaikki näyttää olevan osa omaa todellisuuttamme.

Olemme edelleenkin ymmällämme siitä, että se "todellisuus", jonka luulemme ohjaavan ajatuksiamme, havaintojamme ja käytöstämme, on usein vain meille opetettu tarina.
Yritämme kuin uida Adornon puhumassa "vääryyden" vesissä; sillä näissä vesissä, joissa olemme, on virtaus, joka kieltää oman olemassaolomme todellisuuden. Tämä virtaus on illuusio – mutta se on niin syvällä, että jopa siinä uimisen oppiminen voi joskus tuntua mahdottomalta.

No niin, mitä teemme? Miten erotamme väärän oikeasta? Missä löydämme totuuden? Niissä hetkissä, kun tunnemme eksyneemme kaiken tämän sekavuuden keskelle, ehkä vastaus piilee yksinkertaisimmassa asiassa: solidaarisuudessa. Jopa sen yksinkertaisimmassa muodossaan, solidaarisuus voi syventää omaa näkökulmaamme ja avata uusia vapauksia elämässämme.
Haluamme myös me, esityksemme kautta, jakaa yleisömme kanssa tällaisen herkkä ja viattoman solidaarisuuden hetken luomia tunteita.