Hayat

Hayat, yhdessä vatsassaan olleen lapsensa kanssa, kuolee ja löytää itsensä "välitilasta", jossa hän kohtaa Pandoran, Medusan ja Lamian. Nämä kolme naista, jotka aikoinaan rangaistiin, kirottiin ja muutettiin hirviöiksi, ovat omaksuneet vuosisatojen ajan niistä kerrottujen tarinoiden kielen ja ovat tietoisesti tai tiedostamatta muuttuneet saman järjestelmän kannattajiksi. Hayat kohtaa heidän tuomiostaan ja muuttuu eri aikakausien ja elämäntapojen naisten hahmoiksi, käsitellen naisiin kohdistuvia ristiriitaisia odotuksia. Lopulta hän kuitenkin ymmärtää, että todellinen valta ei ole miesten käsissä, vaan muinaisessa, ikiaikaisessa vallankäytössä, joka elää meissä kaikissa myyteistä uskontoihin, perheestä arkikieleen. Hän kuvailee, miten tämän sortomekanismin juuret ovat syvällä ihmisen sisällä. Hayat, hyväksyen ettei hän voi muuttaa maailmaa, muistuttaa, että naisellisuus on suuri mahdollisuus, jonka avulla ihmiskunta voi oppia luomaan hallitsemisen sijaan, ja antamaan tilaa muille itsensä sijaan. Lopulta hän kääntää katseensa myyttisistä hahmoista yleisöön. Sillä "välitilan" ylläpitämät tarinat eivät jää näyttämölle, vaan ne palaavat kaikkien kanssamme kotiin, kun esitys on ohi...

Kuinka monella eri tavalla nainen voi elää väärin? Jos hän on hiljaa, hän on huomaamaton; jos hän puhuu, hän on röyhkeä; jos hän rakastaa, hän on naiivi; jos hän jättää, hän on epäkiitollinen; jos hän tietää, hän on ylimielinen; jos hän ei tiedä, hän on tietämätön; jos hän haluaa, hän on siveetön; jos hän luopuu, hän on joustamaton... Aluksi kirjoitimme heidän tarinansa. Sitten uskoimme niihin. Lopulta aloitimme vaatimaan, että naiset olisivat samanlaisia kuin nämä tarinat. Nyt neljä naista seisoo rajamailla; yksi on jo murhattu, ja kukaan ei muista, miten kolme muuta kuolivat. Elämä ei tällä kertaa riitä vain kuuntelemaan tarinoita. Sillä nyt ollaan tietoisia: helvetti on itse asiassa tämä maailma, jossa emme pysty luomaan sitä paratiisia, jonka voisimme rakentaa...