Duvar

"Voitte pidättää puheen... mutta valoa ei koskaan!"

Näyttämöllä ei ole valtavaa patsasta, vaan yksinäinen, haavoittunut, mutta samalla ovela Oikeus. Vuosien ajan rakennuksiin kaiverrettu, mutta unohdettujen ihmisten vastakohtana, hän nousee nyt itse näyttämölle. Ja hän ei ole yksin; hänen rinnallaan ovat kolme suurta hahmoa, jotka ovat kokeneet vankiloita, maanpakolaisuutta ja kylmiä seiniä: Sabahattin Ali, Rıfat Ilgaz ja Nâzım Hikmet.

Oikeuden ironisessa ohjauksessa; tämä on myllerryttävä matka, joka ulottuu Sinopin muureista Paşakapı-porttiin ja Bursan vankilasoluista maanpakovuosiin, jossa nauru ja katkeruus kietoutuvat yhteen.

Kukaan ei enää muista niiden muurien rakentajien nimiä. Mutta entä ne, jotka jatkoivat laulunsa esittämistä niiden muurien sisällä?