ÇİÇU

"Ihmisellä tulisi olla ainakin joku, jonka kanssa voi riidellä; jopa riitely voi olla iloa."

Istanbulin vanhassa kerrostaloasunnossa asuva henkilö, joka yrittää elää oman luomansa maailman rajojen sisällä.
Tämä on yhden miehen tarina, joka paljastaa ihmisen kaipuun tulla rakastetuksi, ymmärretyksi ja kuuluvaksi. Yhä enemmän ulkomaailmasta irtaantunut mies antaa esineilleen elämää, luo kuvitteellisia suhteita ja rakentaa itselleen elämän "Çiçu"-nimisen rakastajattarensa kanssa. Kuitenkin jokainen askel, jonka hän ottaa päästäkseen yksinäisyydestään, syventää hänet yhä syvemmälle oman sisäisen maailmansa umpikujaan. Tässä maailmassa, jossa todellisuus ja mielikuvitus, rakkaus ja tottumus, vapaus ja vangitseminen sekoittuvat, kysymys siitä, onko ihmisen suurin pelko jäädä yksin vai tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka olisi jonkun toisen kanssa, syvenee jatkuvasti. "Ihmiset väsyvät joskus yksinäisyyteen, mutta vielä enemmän siihen, ettei löydä ketään, jonka kanssa jakaa sen", Aziz Nesinin terävällä havainnointikyvyllä, yhteiskunnallisella huumorilla ja ihmisluonnon ristiriidoilla valaistussa "ÇİÇU"-teoksessa yksinäisyyttä ei nähdä pelkästään yksilön kokemana tilana, vaan myös näkymättömänä vankilana, jonka olemme itse rakentaneet. Teos paljastaa traagisesti ja humoristisesti ihmisen kamppailua oman yksinäisyytensä kanssa, sen hauraan rajan, joka kulkee rakastamisen ja ymmärretyksi tulemisen, jonkun omistamisen ja todellisen yhteyden välillä.