Bir Çeyiz Sözleşmesi

30. Istanbulin teatterifestivaali.

28. toukokuuta 1897, perjantai.
Häävarustussopimus.
Esikontracti.

Jeniköyssä, Panayia-kaupunginosassa, Nikolaos ja Sevasti Mumci ilmoittivat papin ja kunnanjohtajan edessä, että he aikovat vihkiä tyttärensä Carolina paikallisen, Paşabahçen kauppiaan Antonios Angelidisin kanssa. Sopimukseen kirjattiin seuraavat: 70 ottomaaniliiraa, 12 pyyhettä, 12 pellavaaista pöytäliinaa, 3 villapaitaa, 1 turkis, 1 peili ja 1 arkku.

Gregoriaanisen kalenterin mukaan perjantai, kun taas seurakunnan omassa Julian-kalenterissa se on keskiviikko. Dokumentti on aito.
129 vuoden jälkeen sama asiakirja avataan uudelleen samassa kaupunginosassa. Elif Özge Maltepen kirjoittama "Çeyiz" (Perintö) ei kuvaa pelkkää häätilaisuutta, vaan sen dokumentoi: se paljastaa omistuksen, työn, pelon ja äänten ilmentymät.
Seremoniaa ei voi jäljitellä; sen sijaan luetaan teksti. Yleisö on todistaja. Ainoa instrumentti on itse arkkitehtuuri: kiviseinien kaikuna ja ihmisäänen taustalla soiva basso.

II. Mahmudin määräyksestä perustetussa kirkossa, dokumentin synnyttäneessä rakennuksessa, dokumentti luetaan ääneen, omistajiensa läsnä ollessa.

Historiallinen lähde: Orhan Türker.