Vesireitti Cumhuriyetin ensimmäiseltä patolta Kurtboğaziin.

Samsun-tietä pitkin, 12 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, sijaitsee Ankaralle helpoimmin saavutettava patolampi. Bayındır-joen ylle rakennettu maapato valmistui vuosina 1962–1965, ja sen tarkoituksena oli tuottaa juomavettä kaupunkiin. Pato on 30 metriä korkea ja sen kapasiteetti on 6,97 miljoonaa kuutiometriä vettä. Lammen pinta-ala on 0,71 neliökilometriä. Nämä luvut saattavat vaikuttaa pieniltä nykyään; vuonna 2011, kun patolammen asema muuttui, ASKİ:n toimitusjohtaja totesi, että vaikka patolampi olisi täynnä, se ei riittäisi kattamaan Ankaralle edes yhden viikon vesitarpeen. Kun suuremmat vesilähteet otettiin käyttöön, Bayındır poistettiin juomavesilähteiden joukosta ja muutettiin lailla tulvariskien hallintaan tarkoitettuksi alueeksi. Reitti alkaa tästä syystä: tässä näkee 1960-luvun mittakaavan ja voi myöhemmin verrata sitä Kurtboğazin 101 miljoonan kuutiometrin kapasiteettiin.

Kaupunginvaltuusto muutti alueen vuonna 2005 virkistysalueeksi, joka tunnetaan nimellä Mavi Göl (Sininen Lampi). Alue on 1 138 081 neliömetriä ja siellä on suuria puita, piknikpaikkoja ja kävelyreittejä, joten siellä voi viettää koko päivän. Kävele rannalla, katso lammen sinistä väriä patoseinältä; nimi tulee tästä. Uiminen on vaarallista ja kielletty, joten noudata rannalla olevia varoituskylttejä.

Julkisilla liikennevälineillä saapuvat voivat käyttää EGO-bussien reittejä, jotka kulkevat Mamakin kautta. Tarkista ajantasainen linjanumero EGO:lta. Saavu ajoissa aamulla; viikonloppuisin iltapäivällä alueelle tulee paljon ihmisiä piknikille ja pysäköintialue täyttyy nopeasti. Yksi tunti riittää: kävele rannalla, ota kuva patoseinältä ja jatka sitten kaupungin itäosasta pohjoiseen, kohti Çubuk-1:tä.

Lähde: Ankara Büyükşehir Belediyesi, Bayındır Barajı statü haberi; Mamak Kaymakamlığı, Mavi Göl; Vikipedi.

Kaupungin 11 kilometrin päässä pohjoiseen, Çubuk-joen laaksossa, seisoo Turkin ensimmäinen pato. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1927, ja vuonna 1929 päätettiin rakentaa betonipato. Turkkilainen yritys rakensi sen vuosien 1930 ja 1936 välillä turkkilaisten insinöörien ja työntekijöiden avulla. 3. marraskuuta 1936 Atatürk avasi padon, joka on 25 metriä korkea betonikaaripato. Se pystyi varastoimaan 12,5 miljoonaa kuutiometriä vettä, ja sen yhteydessä sijaitseva suodatusasema muodosti Ankaralle ensimmäisen modernin juomavesijärjestelmän. Järvestä tuli nopeasti suosittu virkistysalue, ja sen rannalla sijaitseva kasino oli vuosien ajan ankaralaisten suosittu paikka viikonloppuisin.

Sen jälkeen seurasi pitkä alamäki: vuonna 1994 vedenotto lopetettiin, koska Çubuk-joki saastui ja järvi täyttyi mudalla. Vuonna 2016 kasino ja muut rakennukset purettiin, ja alue jäi käyttämättä. Vuonna 2019 aloitettu kunnostusprojekti sisälsi 550 kuorma-autullisen mudan poistamisen. Alue, jonka pinta-ala on 413 000 neliömetriä, avattiin uudelleen 29. lokakuuta 2020, ja pato alkoi jälleen varastoida vettä vuoden 2021 lopussa, 27 vuoden tauon jälkeen.

Mitä tehdä: Ensin kannattaa nousta paton yläosaan ja ihailla betonikaaren rakennetta. Sieltä saa käsityksen sen mittakaavasta. Käy "Kirjoitetun portin" kautta "Atatürkin talossa" ja "Lipunmäen näköalapaikalla". 736 metrin pituinen luontopolku ja 520 metrin pituinen pyörätie kiertävät järveä. 219 000 neliömetrin kokoisella piknik-alueella on pöytiä ja nuotioita, ja parkkipaikalla on tilaa 619 autolle. Julkisilla liikennevälineillä saapuvat voivat käyttää EGO:n linjoja, jotka kulkevat Çubukin suuntaan. Tarkista ajantasainen linjan numero EGO:lta. Tämä on reitin pisin pysähdyspaikka; varaa siihen puolitoista tuntia ja pidä lounastauko siellä.

Lähde: ASKİ, Çubuk-1 -padon virkistysalueen tiedote; ASKİ, Ankaralle veden historian kuvaus; Polatoğlu 2019, Atatürk Yolu -lehti; Wikipedia.

Çubuk'tan noin kuusi kilometriä pohjoiseen, lyhyen poikkeaman päässä kaupungin keskustasta. Tällä paikalla vain katsellaan maisemaa; syy on selitetty alla. Kun Çubuk-1 -pato ei riittänyt, seuraava askel otettiin samasta joesta ylävirtaan: vuosina 1961-1964 rakennettu maapato on 61 metriä korkea ja sen takana oleva järvi on 1,2 neliökilometriä. Siihen virtaa vettä Mendek-, Kışla-, Hacıkadın-, Bağırcan-, Çayır- ja Kırkpınar-joista. Vesi johdetaan 34 kilometrin pituisella kanavalla Pursakların puhdistuslaitokselle ja sitä käytetään sekä Ankarassa että Çubukissa. Vaikka vuoden 1936 pato on poistettu käytöstä, tämä pato on edelleen toiminnassa.

Sen toiminnassa oleminen asettaa rajoituksia vierailulle. ASKİ on julistanut kaupungille juomavettä tuottavien patojen alueet suojelualueiksi: veteen meneminen, piknikin pitäminen, tulen tekeminen ja jätteen jättäminen on kielletty; viikonloppuisin alueella suoritetaan tarkastuksia. Organisaation perustelu on selvä: alueen jokainen saastuminen heijastuu suoraan puhdistuskustannuksiin ja vesilaskuihin. Çubukin kunnan verkkosivut luokittelevat paikan virkistysalueeksi, mutta me noudatamme ASKİ:n sääntöjä emmekä suosittele rannalle menemistä tai vilttien levittämistä.

Tässä voi tehdä seuraavaa: katsella patoa ja järveä kaukaa ja ottaa valokuvia, joissa näkyy niiden suhteellinen koko: 25 metriä verrattuna 61 metriin, saman joen kaksi eri vaihetta. Kerro lapsille tästä paikasta: nämä kaksi patoa vierekkäin selittävät parhaiten, miksi järvessä kävelyyn käytettävä vesi on tänään koskematonta. Kymmenen minuutin katselu riittää; sen jälkeen voit palata Çubukiin ja seurata Karagölin opasteita, edessäsi on 28 kilometrin mutkainen nousu.

Lähde: ASKİ, Çubuk II -pato; ASKİ:n varoitus patoalueille menemisen kieltämisestä; Çubukin kunta; Wikipedia.

Çubuk'tan 28 kilometrin päästä, Ankarasta 68 kilometrin päässä, tie nousee 1630 metriin ja laskeutuu metsäiseen laaksoon, jossa Kavak-vuori ja Yıldırım-vuori kohtaavat. Karagöl on pieni kraaterijärvi, joka on syntynyt vulkaanisten muodostelmien keskelle; sen pinta-ala on 23,5 hehtaaria ja syvyys jopa 70 metriä, joten se on paljon suurempi kuin miltä se näyttää. Sen ympäröivät andesiittiset ja dasiittiset kallioperät ovat peräisin 12–21 miljoonaa vuotta sitten, ja ne kuuluvat samaan mioseenikauteen kuuluvaan vulkanismiin, joka on nähtävissä myös Kızılcahamamin geoparkissa. Paikallishallinnon mukaan järvi on syntynyt maanvyörymän aiheuttamaan kuoppaan, joka on muodostunut Işık-vuoren rinteeltä. Reitin varrella on myös ihmisen tekemiä vesialueita, mutta tämä on luonnollinen kohde.

Alue on luonnonsuojelualue, ja sen ylläpito on siirtynyt kilpailutuksen kautta metropolikunnalle. Rannalle on rakennettu patoja ilmoituksen jälkeen. Alueella on sallittua piknik ja luontopoluilla kävely. Sisäänkäynnissä on ravintola, WC ja pysäköintialue. Metsä koostuu tammista, mäntyistä, poppeleista ja kuusista. Alueella on kirjattu 27 eri sammalta. Paikallishallinto kuvailee aluetta sisä-Anatolian mannerilmaston ja Mustanmeren kosteuden väliseksi siirtymävyöhykkeeksi, ja jopa kesäpäivinä on viileää, joten kannattaa ottaa mukaan takki.

Kävele rannikkoa pitkin, ja ymmärrät vasta vastarannalta järven todellisen laajuuden. Koska kyseessä on suljettu vesialue, järvellä ei ole ulosvirtausta, ja uiminen on kielletty. On myös tärkeää olla saastuttamatta aluetta. Vuosittain alueella vierailee noin 100 000 ihmistä, ja viikonloppuisin iltapäivisin voi olla ruuhkaisia aikoja. Varaa aikaa ja suuntaa kohti Kurtboğazia.

Lähde: Tarım ve Orman Bakanlığı (Maatalous- ja metsäministeriö), 9. Bölge Müdürlüğü (9. alueen johtokeskus), Çubuk Karagöl Tabiat Parkı (Çubukin Karagölin luonnonsuojelualue); Çubuk Kaymakamlığı (Çubukin paikallishallinto); Vikipedi, Karagöl (Çubuk).

Päivän viimeinen pysähdyspaikka on Istanbulin tien 56. kilometrillä, Kahramankazanin Ciğir-kaupunginosassa. Kurtboğazı-joen yllä oleva pato rakennettiin vuosina 1963–1967. Se on 54 metriä korkea ja sen normaalikapasiteetti on 101,5 miljoonaa kuutiometriä vettä. Vertailussa aamulla näkemäänne Mavi Göl -järveen, jonka kapasiteetti on 7 miljoonaa kuutiometriä, tämä on huomattavasti suurempi – noin viisitoista kerrosta. Pato tuottaa vuosittain 67 miljoonaa kuutiometriä juomavettä ja kastelee 3 780 hehtaaria viljelysmaata. Sen vesilähteet ovat Bahtılı-, Kınık-, Pazar- ja Uzunöz-joen vedet. Vuosina 1985–1992 rakennettu Eğrekkaya-pato puolestaan siirtää vettä tähän 15 kilometrin pituisen putken kautta, ja Akyar puolestaan ruokkii Eğrekkaya-patoa. Vesi päättyy Zincir İvedik -puhdistuslaitokseen. Ankara'n suurin vesilähde on Çamlıdere, joka otettiin käyttöön vuonna 1985; Kurtboğazı-järjestelmä on sen toiseksi tärkein.

Toisin kuin muut juomavesipatsaat, tällä on sen rannalla sijaitseva virkistysalue, jota on ylläpidetty vuosien ajan. Kahramankazanin piirikunnan verkkosivut kertovat retkeilystä, piknikistä ja kalastuksesta; järvessä elävät lajit ovat peililohi, suomusiläkala ja hopeakala. Alueella on piknikpöytiä ja ravintola; Ankara'n maakunnan verkkosivut mainitsevat myös uima-altaita ja vesiliikuntamahdollisuuksia, mutta tilanne kannattaa tarkistaa paikan päällä. Uiminen on kielletty; ASKİ:n säännöt ovat voimassa myös täällä, ja virkistysalue toimii näiden sääntöjen puitteissa.

Iltavalaistuksessa katso patoa sen rannalta; tämän päivän ensimmäinen pato oli 25 metriä korkea, tämä on 54 metriä. Paluumatka Ankaraan on suora D750-tietä. Jos tulet viikonloppuna, lähde aikaisin, sillä alue täyttyy yleensä jo iltapäivällä; vie roskasi mukanasi.

Lähde: Kahramankazanin piirikunta, Kurtboğazı-pato; ASKİ, Vesivarojärjestelmämme; Ankara'n maakunta, Padot; Wikipedia.