Vedat Arsin ja Kemaleddin Beyin Istanbulinsa.

Reitti alkaa Fatih-puistossa sijaitsevasta Lentolaivauhrimuistomerkistä, joka on Saraçhanebaşissa. Muistomerkki on omistettu Fethille, Sadıkilla ja Nurilla, jotka tunnetaan turkkilaisen ilmailun historiassa menehtyneinä ensimmäisinä lentäjinä. Lentäjät lähtivät lähes 2 500 kilometrin pituiselle lennolle Istanbulista Kairoon kahdella lentokoneella juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta he menettivät henkensä matkan varrella ja heidät haudattiin Damaskokseen, Omayyaden moskeesan, Saladinin mausoleumin viereen. Arkkitehti Vedat Tekin suunnitteleman muistomerkin peruskivi laskettiin 2. huhtikuuta 1914, ja sen rakentaminen valmistui vuonna 1916. Muistomerkki sijoitettiin tuolloin vanhan Fatih-kaupungintalon vastapäätä; kyseinen rakennus on toiminut yliopiston rehtoriston tiloina vuodesta 2010.

Tutustu muistomerkkiin kävelemällä sen ympärillä. Marmorijalkustan päällä oleva pylväs on tarkoituksella jätetty epätäydelliseksi, mikä symboloi kesken jäänyttä lentoa. Pylvään huipulla on pronssinen laakeriseppele. Jalkustan molemmilla puolilla on suurennettua jäljennöstä niistä mitaleista, jotka lentäjät olisivat saaneet, jos he olisivat päässeet Kairoon; medaljongissa on esitetty lentokone, Beyazıt-torni ja Istanbulin kuva. Muistomerkin korkeus on noin 7,5 metriä.

Tämä pieni pysähdyspaikka on hyvä johdanto päivän seuraaviin kohteisiin. Vedat Tek oli jo tällöin valmis rakentamaan Posti- ja lennätinlaitoksen päärakennusta; saman arkkitehdin työn tuloksena on sekä tämä yksinkertainen, katkennut pylväs että pian Sirkecissä nähtävä suuri julkisivu. Muistomerkiltä kävelee noin kymmenen minuuttia Laleliin, seuraavaan kohteeseen.

Lähde: Wikipedia.

Tämä suuri rakennus sijaitsee Lalelissä, Ordu Caddesi -kadulla, lähellä 1700-luvulta peräisin olevaa Laleli-moskeaa. Se oli kaupunginmuurien sisällä toteutettu ensimmäinen asuntoprojekti. Vuonna 1918, Cibalin, Altımermerin ja Fatih'in alueilla syttynyt suuri tulipalo jätti monia kodittomiksi, ja arkkitehti Kemaleddinille tilattiin neljän rakennuksen muodostama asuntokompleksi, jonka tarkoituksena oli tarjota suojaa näille ihmisille. Rakennuspaikka oli aiemmin osa Laleli-kompleksia, ja siellä sijaitsi Koska-oppilaitos, joka oli osittain tuhoutunut vuoden 1894 maanjäristyksessä ja joka oli palanut vuonna 1911. Rakennustyöt aloitettiin kansalaisten lahjoituksilla vuonna 1919 ja valmistuivat vuonna 1922. Rakennuksen alkuperäinen nimi oli "Harikzedegan," eli "tulipalon uhrien asunnot."

Englanninkielisen Wikipedian mukaan nämä asunnot ovat yksi Istanbulin ensimmäisistä modernista rakennuksesta, jotka on rakennettu betonirakenteilla. Neljä symmetristä ja samankokoista neliön muotoista rakennusta muodostavat kokonaisuuden, ja niiden välissä on sisäpihoja. Rakennuksessa oli yhteensä 124 asuntoa, 25 kauppaa, yhteinen pyykkitupa ja jokaiselle asunnolle omat hiilivarastot. Koska rakennuksen valmistuminen osui valtakunnan loppuaikoihin, tulipalon uhreja ei voitu siirtää sinne. Turkin tasavallan ensimmäisinä vuosina rakennus siirrettiin Turkin lentoyhdistykselle, ja se sai nimen "Tayyare Apartmanları" (lentokoneasunto). Sitä käytettiin asuntona vuoteen 1985 asti, jolloin siitä tuli hotelli.

Siirry vastakkaiselle puolelle katua ja katso rakennusta kokonaisuudessaan: tästä näkee parhaiten, kuinka Kemaleddin yhdisti klassisen osmanilaisen koristelun, aikakauden uuden materiaalin, betonin, ja moniasuntoisen asuntoprojektin. Koska kyseessä on hotelli, sisäänpääsy riippuu yrityksen luvasta. Täältä voit kävellä Laleli-Üniversite -raitiovaunupysäkille ja jatkaa matkaa Sirkeciin.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi; Wikipedia.

Neljäs Vakit-rakennus on tunnetuin Evkaf-viraston rakennuttamista vakit-rakennuksista, joiden tarkoituksena oli tuottaa tuloja. TDV:n islam-ensyklopedian mukaan Kemaleddin laati vuosina 1910–1911 suunnitelmat viraston rakennuttamille moskeille ja kouluille, ja Istanbulin viidestä vakit-rakennuksesta viisi rakennettiin vuosina 1911–1926. Tämä rakennus sijaitsi I. Abdulhamidin omistaman Hamidiye-kompleksin paikalla. Rakennustyöt aloitettiin 1910-luvulla, mutta Balkanin sodat ja ensimmäinen maailmansota viivästyttivät valmistumista, ja se saatiin valmiiksi vasta vuonna 1926. Miehitysaikana rakennuksen, joka ei ollut vielä valmis, käyttivät ranskalaiset sotilaat kasarmina vuosina 1920–1923.

Rakennuksen etupuoli, joka on Hamidiye Caddesi -kadulle päin, on noin 79 metriä pitkä ja 27 metriä korkea; sen molemmissa päissä kohoavat kulmatornit. Länsi-, etelä- ja pohjoispuolet on verhottu kivellä ja marmorilla. Rakennuksen runko on teräksestä, ja sen pohjakerroksessa on 24 kauppaa, kun taas neljässä yläkerrassa on yhteensä 148 saman kokoista toimistoa, joissa kussakin on 37 toimistoa. Kaksi pääportaikkoa on sijoitettu 30 metrin päähän toisistaan vastaamaan aikakauden paloturvallisuusmääräyksiin, ja niitä on tuettu hisseillä. Toisin sanoen, julkisivussa on klassista osmanialaista koristelua, kun taas sisätiloissa on modernin toimistorakennuksen pohjapiirros.

1900-luvun loppupuolella rakennuksessa sijaitsi myös Istanbulin arvopaperipörssi. Vuonna 2000 tyhjennetty rakennus on kunnostettu ja sitä on käytetty hotellina vuodesta 2006 lähtien. Rakennuksen parhaan näkymän saa kävelykadulta; tarkastele kulmatorneja ja ikkunoiden välistä kivitöitä, ja siirry sitten muutaman askeleen päähän sijaitsevaan suureen postitoimistoon.

Lähde: TDV Islam-ensyklopedia; Kulttuuri-inventaario; Wikipedia.

Suuri postitoimisto on Vedat Tekin elämäntyön tärkeimpiä projekteja ja yksi ensimmäisistä esimerkeistä ensimmäisestä kansallisesta arkkitehtuurisuuntauksesta. Vedat Bey nimettiin postitoimisto- ja teleosaston arkkitehdiksi vuonna 1905, ja rakennus, joka toimi osaston päärakennuksena, valmistui vuonna 1909, sen rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1905. Postitoiminta oli aiemmin hoidettu Yeni Cam moskeijan pihalla, ja se siirrettiin vuonna 1890 Eminönyssä sijaitsevaan Postahane-i Amire -rakennukseen ja vuonna 1909 tähän rakennukseen. Rakennuksen nimi oli 1930-luvulla Yeni Postane (uusi postitoimisto), ja myöhemmin siitä tuli Suuri postitoimisto. Vuosina 1927–1936 Istanbulin radioasema toimi myös tässä rakennuksessa.

Tutustu ensin ulkopuolelta. Nelikerroksisen rakennuksen sisäänkäynti on korotettu portailla, ja etuseinän kaksi kulmaa on korostettu ja kohotettu, ja ne on peitetty kupolilla. Julkisivu on tehty veistetystä kivestä ja marmorista, ja koristeissa on 16. vuosisadan osmanilaista tyyliä. Oven yläpuolella olevassa laatta-paneelissa on vanhalla kirjoitustyylillä teksti "Posta Telgraf Nezareti" (postitoimisto- ja teleosasto). Kiinnitä huomiota kaksivärisiin kivitöihin, geometrisiin kuvioihin laatoissa, kufi-kirjoitukseen ja koristeltuihin päätyihin; tiilet on myös oletettavasti suunniteltu Vedat Tekin toimesta.

Sisätiloissa pääsisäänkäynti avautuu suoraan kolmikerroksiseen, suorakulmaiseen aulaan, jonka katto on peitetty pääosin oranssin ja sinisen sävyisillä lasi-ikkunoilla. Alakerrassa on edelleen toimiva postitoimisto, ja rakennuksen osassa sijaitsee vuodesta 2000 lähtien Istanbulin PTT-museo, joka esittelee viestinnän historiaa. Kulttuuriinventaario listaa rakennuksen restaurointiprojekteissa olevien rakennusten joukkoon; tarkista ennen vierailua, onko postitoimisto ja museo auki. Koska kyseessä on toimiva julkinen rakennus, kysy lupa henkilökunnalta ennen valokuvien ottamisesta.

Lähde: Vikipedi; Wikipedia; Kulttuuriinventaario.

Beyoğlun Tarlabaşı-alueella, itseään kantavan Kamer Hatun -nimisen kaupunginosan sisään sijoittunut tämä pieni moskeija on peräisin Kemaleddinin ajalta, jolloin hän toimi Evkaf-viraston pääarkkitehtina. TDV:n islam-tietosanakirjan mukaan Kemaleddin oli vuodesta 1909 lähtien Evkaf-viraston pääarkkitehti ja vastasi monien moskeijoiden ja rukouspaikkojen kunnostustöiden johtamisesta uudelleen perustetussa Rakennus- ja Korjausosastossa. Wikipedian mukaan ensimmäinen moskeija rakennettiin vuonna 1514 sulttaani Yavuz Sultan Selimin toimesta hänen adoptioäidilleen, Kamer Hatunille, mutta se oli raunioitunut 1800-luvulla. Säätiö teetti rakennuksen uudelleen Kemaleddinin toimesta; TDV päiväämää tämä uudelleenrakentaminen vuoteen 1911. Lähdeaineistot, jotka käsittelevät ensimmäistä kansallista arkkitehtuurisuuntausta, luokittelevat Kamer Hatun -moskeijan yhdeksi sen merkittävimmistä esimerkeistä.

Moskeija sijaitsee 565 neliömetrin tontilla, mutta sen pinta-ala on vain 223 neliömetriä, jolloin sen ympärille jää pieni sisäpiha. Sen seinät ovat tiilestä, katto on puurakenteinen ja peitetty lyijyllä, ja siinä on yksi minareetti, joka kohoaa mihrabin vasemmalla puolella. Vieraillessasi tässä moskeiassa, joka on pienempi kuin esimerkiksi Sultanahmetin suuret moskeijat tai Sirkecin suurikokoiset rakennukset, voit tehdä hyvän vertailun: näet, miten sama arkkitehtoninen tyyli on sovellettu pienemmän kaupunginosan moskeijaan.

Moskeija on avoinna uskonnollisiin tarkoituksiin. Vältä vierailua rukousaikojen aikana. Poista kengät ennen sisäänmenoa, pue ylle vaatteet, jotka peittävät olkapäät ja polvet, ja naisten tulisi peittää päänsä. Moskeijalle pääsee kävellen noin kymmenen minuuttia Tünel-aukiolta Meşrutiyet Caddesi -katua pitkin. Sieltä voit nousta bussiin, joka vie sinut Taksimille ja jatkaa rannikkoa pitkin kohti viimeistä pysäkkiä, Bebekiin.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi.

Moske sijaitsee Bosporin rannalla, Bebek-lahden alueella, aivan Bebek-laiturin vieressä. Sen virallinen nimi on Hümayun-u Abad -moskeija, ja se rakennettiin vuonna 1913 arkkitehti Kemaleddinin toimesta. Rakennus korvasi aiemmin Nevşehiristä kotoisin olevan Ibrahim Pašan rakennuttaman moskeijan. Diyanet Vakfının (TDV) islam-ensyklopedian mukaan Bebek-moskeija on yksi Kemaleddinin teoksista, ja se mainitaan vuodelta 1913. Samanaikaisesti hän suunnitteli myös Kuloğlu-moskeijan Bostancissa ja Amine Hatun -moskeijan Bakırköyissä, ja Yeşilköy'n Mecidiye-moskeija oli valmistunut jo vuonna 1909. Näin ollen Bebek-moskeija on osa arkkitehdin laajalle alueelle Istanbulissa levittäytyvään moskeija-projekteihin. Wikipedia luokittelee rakennuksen neoklassiseen tyyliin.

Moskeijan pohjapiirros noudattaa pienessä mittakaavassa klassista mallia: kupoli lepää kahdeksankulmaisella perustalla ja sitä tukevat neljä puolikuppia sivuilta. Parhaan näkymän kupoliin ja puolikuppeihin saa, kun katsoo niitä hieman kauempaa ja sivulta. Vertaa tätä pientä Bosporin rantamaisemaa Sirkecissä näkemääsi teräsrunkoiseen toimistorakennukseen: Kemaleddin käytti samaa arkkitehtonista tyyliä sekä toimistorakennuksessa että kaupunginosan moskeiassa.

Moskeija on avoinna vierailijoille. Vältä vierailua rukousaikoina, erityisesti perjantain lounasaikaan. Poista kengät, pue ylle vaatteet, jotka peittävät olkapäät ja polvet, ja naisten tulisi peittää päänsä. Ole hiljaa sisätiloissa. Vierailun jälkeen voit kävellä Bebekin rannalla ja nauttia näkymistä Bosporiin; Bebekin ranta esiintyy myös muissa reiteissämme.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Wikipedia.