Surportin portista museoon: Nikaian kerrokset.

Aloita reitiltäsi Istanbulin portista, joka sijaitsee kaupungin pohjoispäässä, siitä kohdasta, jossa Atatürk Caddesi kohtaa muurit. Poistu hetkeksi muurien ulkopuolelle, jotta voit nähdä portin ulkopuolelta, ja tarkastele sitä kuin matkustaja, joka saapuu Istanbuliin. Istanbulin portti koostuu kolmesta erillisestä portista: ulompi, keskimmäinen ja sisempi, ja porttien välissä on soikea sisäpiha. Seiso sisäpihan keskellä ja tarkastele ensin ulompaa ja sitten sisempää kaarta; täältä näet parhaiten, miten kolme porttia on järjestetty samalle akselille. Huomaa, että porttien karmi on valmistettu graniittisista pylväistä, ja niiden yläpuolella on korkea kaari. Karmien yläosassa on kaksi Medusan päätä, jotka on sijoitettu pitämään pahat henget loitolla, kuten Iznikin piirikunnan tiedot kertovat. Iznikin kunnan mukaan portti on rakennettu roomalaisten aikana ja se kunnostettiin keisari Hadrianuksen aikana vuonna 123 jKr. Bursa Metropolitanin kunnan mukaan Istanbulin portti ja etelässä sijaitseva Yenişehirin portti olivat osa Iznikin museon ja kunnan toteuttamia kunnostustöitä. Seuraa muurilinjaa itään kohti Lefke-portille; jos reitti poikkeaa hetkeksi muurista, pysy kaupungin itäosassa. Muurit ulottuvat noin 4 970 metriä kaupungin ympärillä, ja niiden korkeus vaihtelee 10 ja 13 metrin välillä. Laske pyöreät ja neliönmuotoiset tornit; virallisten lähteiden mukaan alueella on yhteensä 114 tornia. Huomaat, että muurien pinnalla on vuorotellen tiilirivejä ja suuria kivipaloja; suurin osa muureista on rakennettu tällä tekniikalla. Bithynian aikakaudella, 4. vuosisadalla eaa., muurien pituus oli alun perin noin 2,5 kilometriä, kuten Bursa Metropolitanin kunta kertoo. Pituutta pidennettiin vuonna 258, goottien hyökkäysten jälkeen. Myöhemmät bysanttilaiset kunnostukset ja 1204–1261 välisenä aikana Iznikin valtakunnan aikana tehdyt vahvistukset lisäsivät uusia kerroksia muureihin. Siksi huomaat, että samalla muurilla käytetyt materiaalit ja työtavat vaihtelevat, ja joissakin kohdissa päämuurin edessä on toinen kerros. Tarkastele muuriin upotettuja pylväitä, koristeellisia päitä ja kaiverrettuja kiviä; ne on peräisin vanhempien rakennusten raunioista. TDV Islam-ensyklopedian mukaan bysanttilaiset käyttivät myös hautakiviä rakennusmateriaalina. Lähteet kertovat, että muureissa on kreikkalaisia ja latinalaisia kirjoituksia, ja joissakin torneissa on myös kaiverruksia; skannaa tornien Tutustu portin edustalla koristeluilla ja marmorisilla pylväillä. Lähteet eroavat toisistaan porttien ajoituksessa; Kulttuuriportaalin inventaariotieto yhdistää Lefke-portin keisari Hadrianuksen kaupunkivisiittiin, kun taas UNESCO:n dokumentit yhdistävät neljä pääporttia keisari Vespasianukseen ja hänen poikaansa Titusiin. Tällä alueella sijaitsee myös 822 metriä pitkä roomalainen vesijohdin, jonka kunta tunnetaan nimellä "Lefke-portin muinainen vesijohdin" ja jonka kerrotaan olevan Hadrianuksen määräyksestä rakennettu. Portin itään päin oleva julkisivu saa aamuauringon, joten yritä kuvata tätä julkisivua varhain aamulla. Tarkkaile muureja ja portin kaaria vain maasta käsin, älä kiipeä muurien päälle tai raunioituneille torneille. Lopuksi, astu kaupunkiin Lefke-portin kautta ja kävele itä-länsisuuntaisella pääakselilla länteen; tämä reitti vie sinut kaupungin risteyksessä sijaitsevaan Ayasofiaan. Lähde: Kulttuuriportaali; İznikin kunta; İznikin piirikunta; UNESCO:n alustava luettelo.

Aya Sofiaan näet, kun saavut kaupungin itä-länsi -akselilla, kaupungin kahden pääkadun risteyksen kaakkoiskulmassa. Ennen sisäänkäynnille saapumista, kävele rakennuksen ympäri, sillä sen nykyinen ulkonäkö on vähintään kolmen eri aikakauden rakennusvaiheiden summa. Lähteiden mukaan alueella oli alun perin roomalainen urheilukenttä, ja rakennuksen ensimmäinen vaihe oli tiilistä rakennettu basilika, joka sijoitettiin sen kivijalkojen päälle. Uskotaan, että tämä ensimmäinen basilika rakennettiin 4.-5. vuosisadalla, ja UNESCO:n asiakirjojen mukaan rakennus rakennettiin uudelleen 6. vuosisadalla keisari Justinianuksen aikana. Tarkastele tiilestä tehtyä seinää, joka nousee kivijalkojen yläpuolella pohjois- ja etelämalleissa; paksu laastikerros ja suuret tiilet ovat tämän varhaisen vaiheen jälkiä. Rakennuksen nimi mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 11. lokakuuta 787, kun seitsemäs kirkolliskokous kokoontui patriarkka Tarasioksen johdolla. Vuoden 1065 maanjäristyksessä rakennus tuhoutui lähes kokonaan, ja se rakennettiin käytännössä uudelleen nostamalla sen pohjaa 1,40 metriä. Tässä kunnostuksessa apsis muotoiltiin viisikulmaiseksi, ja sen molemmille puolille lisättiin kupolilla peitettyjä sivuhuoneita. Yritä tunnistaa viisikulmaisen apsiksen kulmat ulkopuolelta. Vuonna 1331, kun Orhan Gazi valloitti kaupungin, rakennuksesta tehtiin moskeija, ja siihen lisättiin mihrab (rukoussuunta) ja minaretti, ja sitä alettiin kutsua Orhan-moskeijaksi. Sultan Suleimanin valtakaudella, tulipalon jälkeen, arkkitehti Mimar Sinan kunnosti rakennuksen. Anadolu Ajansin mukaan tässä kunnostuksessa sisätilojen holvit ja pylväät poistettiin, ja niiden tilalle tehtiin leveämpiä holveja, jotta mihrab olisi nähtävissä kaikkialta. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa rakennusta nähneet matkailijat kuvasivat sitä rappeutuneena ja hylättynä. Vuonna 1935 museona avattu rakennus kunnostettiin vuosina 2007–2011, ja siitä tehtiin jälleen moskeija. Nykyään, koska kyseessä on moskeija, noudata vierailuetikettiä ennen sisäänkäynnille saapumista. Ota kengät pois, pue ylle vaatteita, jotka peittävät olkapäät ja polvet; naisten on peitettävä päänsä. Vältä vierailua rukousaikojen aikana, ja noudata sisätiloissa henkilökunnan ohjeita. Anadolu Ajansin mukaan rakennuksessa on erilliset alueet palvontaa ja vierail Tästä risteyksestä suuntaa etelään ja länteen; Rooman teatteri sijaitsee kaupungin eteläosassa, lyhyen kävelymatkan päässä. Lähde: Kulttuuriportaali; İznikin kunta; Anadolu Ajansı; UNESCO:n alustava luettelo.

Teatteri sijaitsee kaupungin lounaisosassa, Selçuk-alueella. Bursa suurkaupungin hallinnon mukaan se avattiin yleisölle maaliskuussa 2024 pitkän kaivamis- ja restaurointityön jälkeen. Koska kaivaukset ovat edelleen käynnissä, tarkista ennen vierailua, onko alue avoinna ja mitkä ovat aukioloajat. Rakennuksen rakensi Bithynian maaherra Plinius keisari Trajanuksen aikana, noin vuonna 200-luvulla. Useimmat Anatolian teatterit on rakennettu rinteen päälle, mutta tämä teatteri on rakennettu tasaiselle alueelle, ja istuimet on nostettu holvikaarilla. Lähdeaineistojen mukaan se on ainoa esimerkki tästä rakennustyylistä Turkissa. Noin kymmenentuhatta katsojaa mahtuva rakennus on 84 metriä pitkä ja 63 metriä leveä. Sisätiloissa kannattaa ensin tutustua holvikaarilla tuettuihin istumapaikkoihin; Kulttuuriportaalin mukaan tämä rakennelma on säilytetty. İznikin kaupungin mukaan teatterissa on 19 parveketta, jotka tukevat istumapaikkoja. Kävele parvekkeiden läpi niin pitkälle kuin mahdollista ja tarkkaile, miten holvikaaret tukevat katsomopaikkoja. Seuraavaksi siirry näyttämörakennukseen; lähdeaineistojen mukaan tämä kolmikerroksinen rakennus on säilynyt vain ensimmäisessä kerroksessa. Kaivaukset ovat paljastaneet koko 45 metriä pitkän näyttämön, joka on suuntautunut itä-länsi-suunnassa. Tarkastele jäljellä olevia jäännöksiä ja lohkoja, ja kuvittele, miltä näyttämön julkisivu on aikoinaan näyttänyt, kun se oli koristeltu pylväskäytävillä ja rikkailla koristeilla. Teatteria käytettiin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan noin kahden vuosisadan ajan; lähdeaineistojen mukaan siellä järjestettiin gladiaattorien taisteluita ja muita esityksiä. Suuret maanjäristykset vuonna 358, 362 ja 368 aiheuttivat vakavia vaurioita rakennukselle. Kulttuuriportaalin mukaan 4. vuosisadalla orkesterialueelle rakennettiin muurit, ja orkesterin sivuseiniin maalattiin fresko. 8. vuosisadan arabien hyökkäysten jälkeen teatterin osia purettiin ja niitä käytettiin muurien vahvistamiseen; ensimmäisessä nähtävissä olevassa seinässä on sama tarina kuin tässä olevissa aukkoissa. 12. vuosisadalla alueelle rakennettiin kaksi kirkkoa. 13. vuosisadalla, İznikin valtakunnan aikana, havaittiin, että sotilasuhreja haudattiin teatterin käytäviin. Osmanien aikana alueella toimi 1700-luvulle asti keramiikkauuneja. Uunien käytöstä poistamisen jälkeen niiden lo Jos aikaa on, voitte tehdä lyhyen poikkeaman länteen ja vierailla järven rannalla sijaitsevan Göl Kapı -portin raunioilla. Portista on hyvin vähän jäljellä, ja vain puolet oikealla puolella olevasta tornista on edelleen pystyssä. Sen jälkeen jatkakaa etelään, kohti Yenişehir Kapı -porttia; viimeisellä pysähdyspaikallanne, İznikin museossa, näette teatterin kaivauksista löydettyjä esineitä. Lähde: Kulttuuriportaali; Burzan metropolikunta; İznikin kunta; Wikipedia, İznikin roomalainen teatteri.

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on Iznikin museo, joka sijaitsee Mahmut Çelebi -alueella, lähellä Yenişehir Kapı -porttia. Kulttuuriministeriön tietojen mukaan museo avattiin vuonna 1935 Yakup Çelebi -rakennuksessa, ja se siirrettiin myöhemmin Nilüfer Hatun -rakennukseen. Uusi rakennus, jonka ministeriö rakennutti vuosina 2020–2022, avattiin yleisölle 16. tammikuuta 2023 yhdessä arkeologisten esineiden kanssa. Nilüfer Hatun -rakennus toimii nykyään erillisenä museona, nimeltään Turkin ja islamilaisen taiteen museo. Tarkista aukioloajat, sulkuläivät ja sisäänpääsymaksut museon virallisilta verkkosivuilta ennen vierailua. Näyttelytilat sijaitsevat pohjakerroksessa, kun taas yläkerrassa on hallinnollisia tiloja ja varastoja. Museossa on esillä noin 1500 esinettä, joista vanhimmat ovat peräisin jo 6500-luvulta eaa. Huoneet on järjestetty kronologisesti: Neoliittinen, varhaiskivikausi, pronssikausi, hellenistinen, roomalainen, itäroomalainen ja osmanivaltakunnan kaudet esitellään järjestyksessä. Kävele tätä järjestystä noudattaen, sillä päivän aikana näkemäsi rakenteet sijoittuvat tähän aikajanalle. Esineet ovat peräisin alueen muinaisista kaivauksista sekä nykyäänkin jatkuvista kaivauksista, kuten Iznikin posliinitehtaista, Iznikin roomalaisesta teatterista, järvenalaisesta basilikasta ja Hisardere-necropolisista. Roomalaiselta ajalta olevien esineiden joukossa etsi duodecim scripta -nimisen pelin marmorista pelipöytää, jossa peliä pelattiin 15 kivellä. Akhilleuksen sarkofagissa on Troijan sodan kohtauksia neljällä sivulla, joissa esiintyvät Agamemnon, Akhilleus ja hänen vankinaan Briseis. Yhdellä sivulla on kuvauksia keväästä, kesästä ja syksystä. Sarkofagit ovat museon vaikuttavimpia osioita. Hisardere-necropolisin merkittävän löydön, 2. vuosisadalta peräisin olevan Antigonoksen sarkofagin, sisällä ollut mies oli kuollut 45–50 vuoden ikäisenä ja hänet oli haudattu kolmeen kerrokseen villakankaaseen käärittynä. Osa kankaasta, puinen tyyny pään alla ja osa puista sänkyä, on säilynyt. Sarkofagin oli tilannut hänen vaimonsa Arete, ja siinä on Areten kuva sekä hänen kirjoittamansa surulaulu miehelleen. Nigerinen ja Astyrisin sarkofagit ovat äidilleen, Nigerinelle (30–45-vuotias), ja hänen tyttärelleen, Astyrisille (25–30- Seuraavaksi siirry puutarhaan, jossa on pääosin kiviesineitä, kuten pylväiden koristeita, sarkofageja, obeliskeja ja kaiverruksia. Puutarhassa esillä olevat näyttelyt on järjestetty aikakausittain, ja voit tutustua tarkemmin siellä oleviin esineisiin, jotka muistuttavat niitä, joita näit aiemmin muurien varrella. Tilassa on myös wc-tilat, pysäköintialue ja rukoushuone. Museoesta poistuttuasi kävele lähellä sijaitsevaan Yenişehirin porttiin. Portti sijaitsee tien varrella, joka johtaa Iznikistä Yenişehriin ja Bursaankin. Portti koostuu kolmesta osasta: ulko-, keski- ja sisäosasta. Sisäporttiin pääsee neliön muotoisen sisäpihan kautta. Iznikin kaupunginvaltuusto on ajoittanut portin 1. vuosisadalle, keisari Claudian aikaan, kun taas Kulttuurihakemiston rekisteri antaa päivämääräksi vuosien 268 ja 270 välille. Jos aikaa on, käy myös lähellä sijaitsevassa Nilüfer Hatunin rakennuksessa. Rakennus, jonka I. Murad rakennutti äitinsä muistolle vuonna 1388, on UNESCO:n mukaan ensimmäinen T-muotoinen rakennus laatuaan. Ennen kuin palaat Bursaankin, muista tarkistaa viimeinen bussin lähtöaika. Lähde: Turkin kulttuuriministeriö, Turkin museot; KVMGM; UNESCO:n alustava luettelo; Wikipedia, Iznikin museo.