Sinanin kupolien alla: Historiallisen puolen kylpylät.

Aloita kierros tästä Zeyrekin kapeilla kaduilla sijaitsevasta kylpylästä, sillä se on yksi harvoista paikoista, jossa voit tutustua osmaniläiseen kylpylään museona ja samalla käyttää sitä. Kylpylän rakennutti osmanilaisten laivaston komentaja Barbaros Hayreddin Paşa, ja sen arkkitehti oli Mimar Sinan. Diyanet Vakfın (TDV) islam-ennsyklopedian mukaan sen rakentaminen tapahtui todennäköisesti vuosien 1540 ja 1546 välillä, mutta jotkut lähteet antavat aikaisemman päivämäärän. Miesten ja naisten osastot ovat symmetrisesti suunniteltu, ja molemmissa on pukuhuone, lämmitetty huone ja ristikön muotoinen kuuma huone. Kuuman huoneen keskellä on kahdeksankulmainen pesuvati, jonka ympärillä on neljä käytävää ja neljä erillistä tilaa.

Monet kylpylän nimestä tunnetut laattakuvioinnit ovat nykyään muualla. Seinät olivat aikoinaan peitetty sinivalkoisilla İznikin laatoilla tietyyn korkeuteen asti. Tulipalojen ja maanjäristysten vaurioittamat laatat poistettiin rakennuksesta, ja 1800-luvulla ne myytiin ja päätyivät Euroopan kokoelmiin, kuten Lontoon Victoria and Albert -museoon. TDV:n vuonna 1993 julkaistun artikkelin mukaan tuolloin paikan päällä jäljellä olleet laatat olivat vain miesten osaston kuumassa huoneessa.

Kolmetoista vuotta kestäneessä restauroinnissa tehtyjen kaivausten yhteydessä löydettiin tuhansia laattoja ja kolmekymmentäkaksi erilaista kuviointia. Kylmät huoneet paljastivat bysanttilaiselta ajalta peräisin olevia vesivarastoja. Rakennus avattiin museoineen syyskuussa 2023, ja kylpyläpalvelut aloitettiin vuonna 2024. Vieressä olevassa museossa on osioita, jotka kertovat laattojen historiasta ja kylpylän lämmitysjärjestelmästä. Näyttelyt auttavat ymmärtämään, miltä kylpylän seinät näyttivät aiemmin, kun ne olivat täynnä laattoja. Jos aiot käydä kylpylässä, tiedustele etukäteen naisten ja miesten osastojen järjestelyistä ja varauksista.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Arkitera; Vikipedi.

Zeyrekistä Süleymaniyeen johtavat kadut vievät sinut tähän kylpylään, joka sijaitsee kompleksin eteläpäässä. Kanuni Sultan Süleymanin nimeä kantavan kompleksin rakentaminen aloitettiin vuonna 1550, ja se valmistui lokakuussa 1557; kylpylä on osa tätä suurta hanketta, jonka pääarkkitehtina toimi Sinan. Sen vanha nimi oli "Dökmeciler Hamamı", sillä sen ympärille asettuivat metalliesineiden valmistajat. Kun otetaan huomioon kompleksin madrasat, ruokala ja kaupat, kylpylä vastasi yhden alueen perustamisen yhteydessä syntyneen suunnitelman arkipäiväisiin tarpeisiin.

Tätä rakennusta erottaa muista kylpylöistä se, että se on vain yksi kylpylä; siinä ei ole erillistä osaa naisille. TDV:n islamilaisessa tietosanakirjassa Semavi Eyice kirjoittaa, että se ei ehkä ollut tavallinen kauppakylpylä, vaan se oli todennäköisesti suunniteltu kompleksin työntekijöille ja madrasoissa asuville opiskelijoille. Sen suunnitelma osoittaa Sinanin kokeiluja. Suorakulmion muotoisessa rakennuksessa, jonka sivun pituus on 11,5 metriä, on suuri kuppeli. Kolmiosaisen lämmitetyn osan jälkeen seuraa neljä sivuhuonetta, jotka on erotettu marmorisilla pylväillä. Saman tietosanakirjan kylpylä-artikkelissa korostetaan, että Sinan yhdisti täällä klassisen kylpylätyypin kylpyläarkkitehtuuriin ja loi pylväineen erikoisen variaation.

Kylpylän historia on ollut vaihtelevainen. Se oli suljettuna vuosina 1916-1917, ja 1930-luvulla siitä tehtiin työpaja. Myöhemmin omistaja kunnosti sen uudelleen kylpyläksi. Wikipedian mukaan se on toiminut pääasiassa turisteille vuoden 2001 kunnostuksen jälkeen. Koska sen käytännöt voivat poiketa muista kylpylöistä, on hyvä tiedustella etukäteen, jos aiot käydä siellä peseytymässä. Jos et aio peseytyä, voit ihailla sen kuppeleita ja lyijykattouraa kadulta, ja sen jälkeen voit laskeutua Süleymaniyen takaa kohti Beyazitia.

Lähde: TDV:n islamilainen tietosanakirja; Wikipedia.

Tämä suuri, vierekkäin sijaitseva kylpyläkompleksi sijaitsee Ordu Caddesi -kadun varrella ja on osa Beyazıt Meydanı -aukiota ympäröivää II. Bayezidin perustamaa kompleksia. Nykyään se on Istanbulin yliopiston II. Bayezid -turkkilaisen kylpyläkulttuurin museo, ja sitä voi vierailla. Sen rakennusaika ei ole täysin varma; Diyanet-järjestön islam-ensyklopedian mukaan se on rakennettu vuosien 1500–1505 välillä, kun taas kulttuuriministeriön museorekisterin mukaan se on rakennettu vuosina 1507–1508. Kylpylän tuotto oli sidottu Yavuz Sultan Selimin äidin, Gülbahar Hatunin, säätiöön.

Molemmissa osissa on vierekkäin samankaltaiset tilat; niissä on neljä kuistia ja kulmissa yksityishuoneita. Miesten osaston kupoli on noin 15 metriä leveä, joten siellä voi aistia, kuinka suuri kauppiaiden kylpylä voitiin perustaa. Rakennuksen yllättävin yksityiskohta on sen perustuksissa. Kylpylä rakennettiin osittain käyttämällä bysanttilaiselta ajalta peräisin olevia, Theodosius Forum -aukiolla aiemmin sijainneen voittokäynnin pylvään koristeellisia osia. Diyanet-järjestön mukaan joitakin osia on edelleen perustuksissa, kun taas osa on siirretty Istanbulin arkeologiseen museoon.

1930-luvulta lähtien kylpylän miesten osasto toimi nahkatavarakaupan tilana, kun taas naisten osasto muutettiin osittain seppien työpajaksi, ja rakennus oli pitkään huonossa kunnossa. Istanbulin yliopisto otti kylpylän hallintaansa vuonna 2000, ja sen jälkeen se restauroitiin. Museo avattiin uudelleen 27. toukokuuta 2015. Sen sisällä on esillä etnografisia esineitä, kuten pyyhkeitä, kupari- ja messinkisiä kylpyastioita, sekä kaivauksissa löydettyjä bysanttilaisia ja osmanilaista arkkitehtuuria. Tämä on paras paikka tutustua kylpylän kaikkiin osiin ilman, että tarvitsee käydä varsinaisessa pesussa; voit nähdä käytännössä ne termit, jotka opit kävellessäsi kylmähuoneesta lämpöhuoneeseen. Kulttuuriministeriön museorekisterin mukaan museo on suljettu viikonloppuisin, joten tarkista ajantasaiset aukioloajat ennen vierailua.

Lähde: Diyanet-järjestön islam-ensyklopedia; Turkin museot (kulttuuriministeriö); Wikipedia.

Beyazıtista, kävelemällä Kapalıçarşian läpi ja poistumalla Mahmutpaşa-portista, pääsette muutamassa minuutissa tähän kylpylään. Kylpylän ovessa olevaan inskriptioon perustuen se rakennettiin vuosina 1466–1467 osana Fatih Sultan Mehmetin pääministeri Mahmud Pašan perustaman kompleksin osana, ja se on yksi Istanbulin vanhimmista säilyneistä kylpylöistä. Saman kompleksin kuuluisakin Kürkçü Han -kauppahalli on aivan lähellä.

Alun perin kylpylä oli kaksiosainen; naisten osasto purettiin myöhemmin kaupallisten tilojen tieltä. Säilyneessä osassa on kolme suurta kupolia. Kylmähuone on noin 17 metriä leveä ja siinä on ikkunallinen kupoli, joka on tuettu seinämiin sijoitettujen koristeellisten elementtien avulla. Wikipedian mukaan kylmähuoneessa on Istanbulin vanhin säilynyt puolikuupolimainen rakenne. Lämmitetyssä osassa on kahdeksankulmaisia nichejä, sivuhuoneita ja nurkkahuoneita, jotka on sijoitettu lämmityslaatan ympärille. Kiinnittäkää huomiota myös sisäänkäynnin koristeelliseen nicheen ja julkisivuun; tässä näette 15. vuosisadan osmanialaisten rakennusten tyylille ominaista, yksinkertaista mutta arvokasta koristelua.

Rakennuksen myöhempi historia osoittaa, kuinka kylpylä voi muuttaa käyttötarkoitustaan kaupungissa. Se vaurioitui tulipalossa vuonna 1755, korjattiin vuonna 1953 ja toimi jonkin aikaa jälleen kylpylänä, minkä jälkeen se muutettiin varastoksi ja 1990-luvulla siitä tuli kauppakeskus. Nykyään siellä on kauppoja; voitte kävellä kupolien alla ja nähdä tilan suuruuden. Pidätte silmät korkealla, sillä kupolit ja niiden tukirakenteet säilyttävät edelleen rakennuksen alkuperäisen luonteen. Mahmutpaşa-rinne on arkipäivisin hyvin vilkas; kävelkää hitaasti ja älkää estä liikennettä kauppojen edessä.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi (Mahmud Paşa Külliyesi); Vikipedi.

Kun nouset ylämäkeä Mahmutpašasta ja saavut Nuruosmaniyen suunnasta Divanyolu-kadulle, olet tämän kylpylän edessä, sen juurella seisovan porfyyripatsaan, Çemberlitaş-sarakkeen, alla. Kylpylän rakennutti vuonna 1584 II. Selimin vaimo ja III. Muradin äiti, Nurbanu Sultan, ja sen tuotto oli tarkoitettu Üsküdarissa sijaitsevalle Atik Valide -kompleksille. Sen arkkitehdin henkilöllisyydestä on erilaisia näkemyksiä. Yleensä sen uskotaan olevan Mimar Sinanin työtä, mutta TDV:n islamilaisessa tietosanakirjassa Semavi Eyice huomauttaa, että Sinanin teoksia luettelevissa lähteissä hänen nimeään ei mainita.

Rakennuksen ainutlaatuisin osa on sen lämmitetty alue. Siellä on kaksitoista kulmaista monikulmion muotoinen pohjapiirros, jonka ympärille on sijoitettu kaksitoista pylvästä. Kulmiin on sijoitettu kupolilla katetut yksityishuoneet. Kiinnitä huomiota lattian ja seinien geometrisiin marmorikoristeisiin. Suuriin, pukuhuoneita peittäviin kuppeleihin pääsee kulmapylväiden kautta.

Kylpylän nykyinen kunto heijastaa 1800-luvun kaupunkisuunnittelun vaikutteet. Vuonna 1868 Divanyolu-katua levennettiin, jolloin sen varrelta katkaistiin osa kylpylän viileästä osasta. Naisten puoli ei enää toimi kylpylänä, vaan se on toiminut ensin ravintolana ja myöhemmin mattojen myymälänä. Rakennus vaurioitui tulipalossa vuosina 1916-1917, ja miesten puoli kunnostettiin vuosina 1972-1973. Sisäänkäynnin portaat lisättiin, kun kadun taso muuttui.

Kylpylä on nykyään toiminnassa, ja sen asiakkaista suurin osa on ulkomaalaisia turisteja. Jos aiot kylpeä, ensin hikoile kivipesulla, jonka jälkeen odota, että "tella" (kylpyyn liittyvä henkilökunta) tekee sinulle kuorinnan ja pesun. Kun olet valmis, istu hetki viileässä osiossa rentoutumaan. Kysy sisäänkäynnillä, onko naisille ja miehille erilliset osiot ja aukioloajat. Jos et aio kylpeä, pysähdy kylpylän vieressä olevaan sarakkeeseen ja katso, miten tämä kulma, jossa kaksi rakennusta sijaitsevat vierekkäin, tiivistää kaupungin muutoksen bysanttilaisesta forumista osmanien basaariin.

Lähde: TDV:n islamilainen tietosanakirja; Çemberlitaş-kylpylän virallinen verkkosivusto; Wikipedia.

Cemberlitaş'tan Divanyolu-katua itään kävellen ja Cağaloğlun suuntaan kääntyessä pääset tähän kylpylään. Rakennus valmistui vuonna 1741, ja sen tarkoituksena oli tuottaa tuloja Sultan I. Mahmudin Ayasofian kirjastolle. Arkkitehdin nimeä koskevissa lähteissä on ristiriitoja; TDV:n islamilaisessa tietosanakirjassa mainitaan arkkitehtina varauksella Hüsrev, kun taas muut lähteet yhdistävät työn Suleyman Agaan ja Abdullah Agaan.

Cağaloğlu on yksi Istanbulin suurimmista historiallisista kylpylöistä. Koska III. Mustafa kielsi vuonna 1768 uusien kylpylöiden rakentamisen kaupungissa, näin suurta rakennusta ei enää koskaan rakennettu. Siksi kylpylä on hyvä paikka vertailla Sinanin 16. vuosisadan kylpylöihin. Sen pohjapiirros on edelleen klassinen: kylmähuone, lämpöhuone ja neljä kuppia sekä neljä erillistä pesuhuonetta. Muutos on koristelussa. Yksityiskohdissa näkyy 18. vuosisadan länsimaisen taiteen barokkivaikutukset; TDV luokittelee tämän rakennuksen esimerkin turkkilaisen arkkitehtuurin ulkomaisista taiteellisista vaikutuksista. Vertaa Zeyrekin ja Cemberlitaşin raskaisiin, klassisiin linjoihin täällä näkyviin, mutkitteleviin muotoihin, ja huomaat, kuinka makut ovat muuttuneet kahden vuosisadan aikana.

Kaksiosaisen kylpylän sisäänkäynnit ovat erilliset. Miesten puolelle pääsee kadulta portaita pitkin, kun taas naisten puolen ovi avautuu sivukadulle. Tämä on tyypillinen esimerkki vanhasta osmanilaisesta tavasta, jonka mukaan molempien osien ovet eivät avautuneet samalle kadulle. Kylpylä on edelleen käytössä, ja sen asiakkaista suurin osa on turisteja. Jos et aio kylpeä, voit tarkastella kaksiosaisen kylpylän rakennetta ulkopuolelta ja kävellä muutaman minuutin matkan päässä sijaitsevaan Ayasofiaan.

Lähde: TDV:n islamilainen tietosanakirja; Cağaloğlun kylpylän virallinen verkkosivusto; Wikipedia.

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on tämä pitkä, lyijykupolilla varustettu rakennus, joka ulottuu Ayasofya-i Kebir -moskeijan ja Sultanahmet-moskeijan väliselle aukiolle. Sen rakensi arkkitehti Mimar Sinan vuosina 1556–1557, ja sen tarkoituksena oli tuottaa tuloja Hürrem Sultanin, sulttaani Suleimanin vaimon, säätiölle sekä palvella Ayasofyan uskovaisia. Rakennuksen alla on roomalaiselta ajalta peräisin olevien Zeuksippos-kylpylöiden raunioita, mikä osoittaa, että peseytymisen perinne tällä alueella ulottuu paljon kauemmas menneisyyteen.

Hamamia erottava piirre on sen kahden osan järjestys. Turkissa tämä on ensimmäinen kerta, kun naisten ja miesten osastot on sijoitettu samalle akselille, peräkkäin. Noin 75 metriä pitkässä rakennuksessa miesten osaston sisäänkäynti on pohjoiseen ja naisten osaston sisäänkäynti länteen. Miesten osastossa on peräkkäin kylmä-, lämpö- ja kuuma-altaat, minkä jälkeen seuraa naisten osaston vastaava järjestys; eli kaksi kuuma-allasta ovat vastakkain keskellä. Jokaisen altaan keskellä on kahdeksankulmainen marmorinen allas. Kiinnitä huomiota miesten osaston edessä olevaan pylväskäytävällä varustettuun julkisivuun; tämä on ratkaisu, jota ei usein nähty tuon ajan kylpylöissä.

Hamam toimi vuoteen 1910 asti, jonka jälkeen se oli pitkään suljettuna ja sitä käytettiin eri aikoina varastona. Vuosien 1957–1958 kunnostuksen jälkeen siitä tuli valtion omistama mattojen myymälä. Laajan kunnostuksen jälkeen vuosina 2008–2011 se avattiin uudelleen kylpylänä toukokuussa 2011. On hyvä idea päättää reitti peseytymällä täällä; varaa aika etukäteen ja kysy lisätietoja osastoista ja palveluista. Kun lähdet, istu hetki aukiolla iltavalaistuksessa ja katso vielä kerran tätä pitkää kupolikokonaisuutta, joka sijaitsee Ayasofyan ja Sultanahmetin välissä.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi.