Sera-järveltä Kadıralakiin: Länsi-Trabzonin järvi, vuoristomaisemat ja luolat.

Saavu Sera-järvelle varhain aamulla, sillä järvi näyttää parhaimmillaan silloin, kun tuuli ei ole vielä rikkonut sen pintaa. Kuten Karadenizin kulttuuriinventaario korostaa, järven suurin viehätys on ympäröivien puiden heijastukset tyynessä vedessä. Kun olet pysäköinyt autosi, pysähdy ensin rannalla ja katso molemmille laakson rinteille. Tämä näkymä on tärkeä, jotta ymmärrät, miten järvi syntyi. Lähteiden mukaan helmikuussa 1950, rankkojen sateiden jälkeen, suuria kivimassoja irtosi laakson rinteiltä ja tukkivat laakson pohjan, estäen Sera-joen virtausta. Wikipedian mukaan irronnut kivimassa oli noin viisitoista miljoonaa kuutiometriä, ja järvi täyttyi täyteen kahdeksassa päivässä. Historialliset lähteet antavat hieman erilaisen päivämäärän; maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto mainitsee 20. helmikuuta, kun taas muut lähteet 21. helmikuuta. On sanottu, että rinteillä näkyy edelleen jälkiä sortumasta; hyvä paikka aloittaa on etsiä jyrkkiä ja paljaita seinämiä. Järven nimi on peräisin Yıldızlı-kaupungin entisestä nimestä, Sera. Seuraa rannikkoa pitkin kulkevaa kävelyreittiä ja etene laaksoon. Järvi oli alun perin noin neljä kilometriä pitkä, mutta vedenpinta on pienentynyt ajan myötä, kun pato on kulunut. Nykyään sen leveys on maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan 150–200 metriä. Kävellessäsi kiinnitä huomiota veden väriin ja rannalla oleviin sedimentteihin, sillä vuodesta 1990 tapahtuneiden suurten maanvyörymien jälkeen joesta peräisin oleva maa on vähitellen täyttänyt järven. Siksi älä mene veteen rannalta; Wikipediassa kerrotaan, että järven pohjalla olevat sedimentit vaikeuttavat putoajien selviytymistä ja voivat johtaa kuolemantapauksiin. Järvessä elää särkiä, partakaloja ja purokaloja, ja sinne on myöhemmin tuotu makeanveden ravunpoikasia, jotka ovat lisääntyneet. Alue julistettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 2005 ja luonnonpuistoksi vuonna 2010. Wikipediassa kerrotaan, että noin 300 metriä järven alapuolella sijaitsee pieni vesivoimalaitos. Luonnonpuistossa voi harrastaa päiväretkiä, luontopolkuja ja pyöräretkiä. Parhaat valokuvauspaikat ovat ne, joissa järven kapeimmassa kohdassa metsäinen rinne kohtaa veden, jolloin heijastus on kauneimmillaan. Sumuisena aamuna laakson yläosa voi olla pilvien peitossa, j

Tässä ohjeet Hıdırnebi-ylängölle, jotka perustuvat Trabzonin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston tietoihin:

Käänny Akçaabatista Düzköyn suuntaan menevältä tieltä 12. kilometrin kohdalla länteen ja aja noin 10 kilometriä ylämäkeen ylänköalueelle. Virallisten lähteiden mukaan tie on auki sekä kesällä että talvella, mutta sumuisina päivinä on ajettava hitaasti. Matkan varrella huomaat metsän muuttuvan ja laaksojen jäävän taakse. Ylängön korkeus vaihtelee eri lähteissä; Wikipediasta ja Akçaabatista saatujen tietojen mukaan se on 1600 metriä, kun taas maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto mainitsee korkeamman luvun. Riippumatta siitä, minkä korkeuden valitset, huomaat ilmassa selkeän eron rannikkoon verrattuna, kun nouset autosta. Aloita lyhyellä kävelyllä ylängön talojen välillä. Suurin osa näistä puutaloista on rakennettu vuosina 1998 alkaneen "Yayla Kent" -projektin mukaisesti, ja ne on suunniteltu sopimaan alueen arkkitehtuuriin. Maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto kertoo, että tämä ylängön asuinalue on luotu esimerkkinä ympäristöystävällisestä ja edistyksellisestä suunnittelusta. Seuraavaksi nouse Hıdırnebin huipulle, koska useat lähteet kuvaavat sitä luonnolliseksi näköalapaikaksi. Sieltä voit ihailla maisemia: Akçaabatin kaupunkia, ympäröiviä kyliä ja Mustanmeren sinistä. Pilvisinä päivinä maisema muuttuu: pilvet laskeutuvat alas ja näyttävät mereltä jalkojesi alla. Jos haluat nähdä "pilvimeren", odota lämpimiä päiviä, jolloin matalat pilvet ovat lähellä. Tuuli voi olla voimakasta huipulla, joten ota mukaan tuulenpitävä takki. Vieraile myös ylängöllä järjestettävien juhlien alueella, jota paikalliset kutsuvat "Dernek Çimeni" tai "Argolos Çimeni" -nimillä. Akçaabatista saatujen tietojen mukaan juhlat alkavat heinäkuun puolivälissä ja päättyvät 20. heinäkuuta. Viimeisen päivän tapahtumia kutsutaan "Orak Yedisi". Juhlapaikalla on markkinapaikka, ja ihmiset tanssivat "horon"-tanssia kemençen ja davul-zurna -soittimien säestyksellä. Jos vierailet heinäkuussa, alue on hyvin vilkas, joten pysäköi autosi viranomaisten osoittamalle paikalle. Syksyllä alueella näkyy keltaisia ja punaisia lehtiä alemmilla alueilla, kun taas huipulla voi olla sumua, kertoo AA. Maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto myös huomauttaa, että metsässä voi nähdä villieläimiä, kuten susia,

Saavuta Çal-luola seuraamalla maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston antamia ohjeita: Mene oikealle ennen kuin saavut Düzköyn piiriin, kulje Çalköyn läpi ja saavu luolaan. Luolan sisäänkäynti on heti tien varrella, joka johtaa Çalköystä Çayırbağıin, ja se sijaitsee Kulaklık-puroksen yläpuolella. Kun olet pysäköinyt autosi, katso ylös ennen kuin menet sisään, sillä luolan yläpuolella olevalla kukkulalla on historiallinen linnoitus. Ota luolaan mennessä päälle takki ja laita puhelin taskuun, sillä sisällä on viileämpää ja kosteampaa kuin ulkona. Çal-luola on pohjimmiltaan maanpäällinen vesikanava, ja sen läpi virtaa pieni puro. Anadolu Ajansin (AA) mukaan puron syvyys voi sadekausina olla 1,5 metriä, mutta kesällä se voi laskea jopa 25 senttimetriin. Siksi keväällä vierailtaessa veden ääni ja virtaus ovat paljon voimakkaampia. Sisäänkäynnistä alkaen etenet noin 200 metrin matkan yhtenäisessä käytävässä, ja huomaat, että katon korkeus muuttuu jatkuvasti. Maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan tippukivet ja stalagmiitit alkavat näkyä noin 150 metrin kohdalta. Käytävä jakautuu noin 200 metrin kohdalla kahtia, ja suosittelemme ensin kääntymään oikealle. Oikealle käännyttyäsi voit kävellä noin 400 metriä, ja noin 60 metrin kohdalla on pieni lampi ja vesiputous. Pysähdy vesiputouksen eteen ja kuuntele veden ääntä, kun se osuu kiveen; tämä on yksi luolan vaikuttavimmista kohdista. Käänny sitten takaisin ja siirry noin 150 metrin mittaiselle vasemmalle käännykselle. Tämän käännyksen päässä olevassa huoneessa on kuilu, johon virtaa vettä maanpäällisestä lähteestä. Anadolu Ajans (AA) kertoo myös, että tällä alueella on kalkkikivialueella eroosion ja sortumien seurauksena syntyneitä, vettä sisältäviä kuoppia. Koska luolassa on yhteyksiä maanpäälliseen maailmaan dolinien kautta, tunnet pientä ilmavirtaa, ja siksi jotkut sanovat, että luolassa kävellessä tuntuu kuin kävelisi laaksossa. Wikipedian mukaan luola on muodostunut noin kahdeksan miljoonan vuoden aikana kahdessa vaiheessa: ensin vuotovedet erosivat kalkkikiveä, ja myöhemmin alue nousi. Tähän mennessä luolaa on tutkittu noin kahdeksan kilometrin matkalle, mutta vierailijoiden kuljettavissa on vain noin kilometrin pituinen osuus. Älä poistu puu- ja metallirakenteisista kävelyreiteistä, älä koske muod

Päivän viimeinen pysähdyspaikka on Kadıralak-luonnonpuisto, joka sijaitsee aivan Tonya-kaupungin vieressä. Wikipedian mukaan puisto on noin kaksi kilometriä Tonya-keskustan ulkopuolella, sen korkeus on 1480 metriä, ja se sijaitsee samannimisen Kadıralak-ylängön vieressä. Uutisissa mainitaan erilaisia mittoja ylängölle itselleen (1300 metriä) ja kaupunkiin (yhdeksän kilometriä); nämä kaksi nimeä viittaavat todennäköisesti saman alueen eri osiin. Puisto kattaa noin 3500 hehtaarin alueen ja on Turkin 223. luonnonpuisto. Wikipedian mukaan puiston itäosassa on laadukkaita ja kestävää suojelua vaativia alueita, mikä tarkoittaa, että myös ympäröivät niityt ovat osana suojeltua kokonaisuutta.

Pysäköityäsi auton, kävele ensin niityn reunaan ja ihaile maisemaa kokonaisuutena. Ylänköä ympäröivät kuusimetsät, ja niityn keskellä on puisia ylängön taloja, jotka on rakennettu kivijalkaan. Kadıralakin tunnetuin piirre ovat siniset "tähti"-kukat, jotka kukkivat keväällä. Tämän kasvin, jonka tieteellinen nimi on *Scilla bifolia*, kukat värjäävät niityn violetiksi. Siksi paikalliset kutsuvat ylänköä myös "Violetiksi Ylängöksi". Uutisten mukaan kukat kukkivat yleensä huhtikuussa ja ovat nähtävissä noin kahden viikon ajan. Kukkien kukinta-aika vaihtelee kuitenkin sään mukaan; ankarana talvena kukat kukkivat myöhemmin, kun taas leutoina vuosina ne voivat alkaa kukkia jo ennen huhtikuuta. Sininen "tähti" on yksi niistä kasveista, joiden suojelemiseen Turkki on sitoutunut Bernin sopimuksen mukaisesti. TGRT:n uutisen mukaan vierailijat ovat aiemmin tallennettaessaan kuvia tallanneet kukat, mikä on johtanut niiden nopeaan katoamiseen. Siksi älä mene niitylle kukinta-aikana, pysy poluilla ja ota kuvia kauempaa. Kukat lakattuaan ylängölle nousee keltaisia kukkia, ja jotkut kirjoittavat, että samaa paikkaa kutsutaan myös "Keltaiseksi Ylängöksi". Kesän alussa voit tehdä lyhyen kävelylenkin niityn reunalla olevilla metsäteillä ja löytää rauhallisen paikan lintujen ja kasvien tarkkailuun. Küre-tietosanakirjan mukaan ylängöllä ei järjestetä suuria juhlia, joten se on paljon rauhallisempi paikka kuin esimerkiksi Hıdırnebi. Syksyllä alue muuttuu täysin, kun lehdet muuttuvat keltaisiksi ja alueen yllä leijuu tiheä sumu. Küre-tietosanakirjan mukaan ylängöllä ei ole majoitusvaihtoehto