Seljuk-valtakunnan pääkaupungin sydän: Alaeddin-kukkula ja sen ympäristö.

Aloita reitti kaupungin keskustassa sijaitsevan Alaeddin-kukkulan juurelta. Wikipedian mukaan kukkulaa ympäröi raitiotielinja, joten sinne on helppo päästä raitiovaunulla. Ennen kuin nouset ylös, kiinnitä huomiota kukkulan muotoon, sillä se ei ole luonnollinen kukkula, vaan tuhansien vuosien aikana kerrostuneen asutuksen muodostama kumpu. Wikipedian mukaan kumpu on noin 450 metriä pitkä ja 350 metriä leveä, sen korkeus on 20 metriä, ja se on soikea. Vuonna 1941 tehdyt kaivaukset Turkin historian instituution toimesta osoittivat, että ensimmäinen asutus alueella perustettiin jo varhaisella pronssikaudella, noin 3000 eaa. Myöhemmin kumpu oli Hitittien, Frigien ja Lydian hallinnassa. Frigien aikana kumpulle annettiin nimi Kawania, ja kaupungin muinainen nimi İkonion on saattanut olla johdettu tästä nimestä. Valitse yksi reitin varrella olevista poluista ja nouse ylös kumpua pitkin, muistaen, että suurin osa näistä kerroksista on jalkojesi alla, maan alla. TDV Islam-ensyklopedian mukaan Konian ensimmäinen asuinpaikka oli juuri tämä pieni kohouma, ja kun turkkilaiset valloittivat kaupungin, se sijaitsi kukkulan ympäröimän muurin sisällä. Vuonna 1097 pääkaupungiksi noussut kaupunki kasvoi nopeasti, ja vuonna 1221 sulttaani I. Alaeddin Keykubad ympäröi sen paljon laajemmalla muurilla. Ensyklopedia kertoo, että muurilla oli yhteensä 108 tornia 30 metrin välein, ja jokaisessa tornissa oli kaiverrettuna sen rakennuttaneen ministerin tai virkamiehen nimi. Muurien torneihin ja portteihin oli sijoitettu muinaisia veistoksia ja reliefiä, joista osan näet tarkemmin reitin toisella pysähdyspaikalla. Nykyään kukkulalta ei ole enää näkyviä muurijäänteitä, mutta kukkulan reunalta lähtevät kadut osoittavat edelleen entisen keskustan sijainnin. TDV Islam-ensyklopedia kuvailee tätä järjestelyä harvinaisena säteittäisenä katuverkostona turkkilaissa kaupungeissa; pysähdy kukkulan reunalle ja katso, miten kadut leviävät ympäröivään alueeseen. Seuraavaksi suuntaa pohjoisrinteelle, sillä seldžukkien palatsi sijaitsi kukkulan pohjoispuolella. Täällä on palatsin kaupungin puoleiseen osaan sijoitetun paviljongin rauniot; Kulttuuriportaalin mukaan paviljonki oli kaksikerroksinen, ja sen seinät oli koristeltu posliinikuvioilla ja kirjoituksilla. Kuka rakennutti paviljongin, on kiistanalaista; TDV Islam-ensyklopedian mukaan useimmat tutkijat yhdistävät Kukkulan pohjoisreunassa kohoaa Alaeddin-moskeija, joka valmistui vuonna 1220 ja oli kaupungin suuri moskeija seljukki-kaudella. Tämä reitti mainitsee sen vain kukkulan maamerkkinä. Kukkulalla näkyy myös kivinen vesitorni, joka avattiin vuonna 1902 ja kerää vettä Çayırbağısta, sekä vuonna 1936 valmistunut marttyyrien muistomerkki. Vuonna 1982 arkeologiseksi, historialliseksi ja luonnon suojelualueeksi luokiteltu kukkula on istutettu puilla 1910-luvulta lähtien, ja siitä on tullut kaupungin virkistysalue. Pysähdy hetkeksi penkille puiden alla ja tarkkaile, kuinka tärkeä kukkula on nykyään kaupungin asukkaiden arjessa. Sen jälkeen laskeudu alas länsirinteeltä. Kulttuuriportaali mainitsee, että hienovarainen minaretti -medrassa on aivan kukkulan vastapäätä, ja kävely kestää vain muutaman minuutin. Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi, Alaeddin Köşkü.

Kun saavutetullaan medressaan, varaa hetki tarkastellaksesi sen ulkopiintaa, sillä rakennuksen suurin aarre on sen ulkopuolella. Kulttuuriportaali kertoo, että medressan rakensi viziri Sahib Ata Fahreddin Ali seldžukkien sulttaani II. İzzeddin Keykavusin aikana, ja että sen tarkoituksena oli tarjota opetusta hadith-oppia. Rakennuksen valmistumisajankohta vaihtelee lähteissä; DİA (Türk İslam Ansiklopedisi) mainitsee, että vuonna 1265 laaditussa perustamisasiakirjassa rakennuksesta puhutaan, joten medressan on täytynyt olla valmis ennen tätä päivämäärää. Koristeellinen portti kohoaa ulkopiinnan keskellä, ja se ulottuu pääseinästä yli viisi metriä. DİA pitää sitä yhtenä Anatolian alueen seldžukkien aikakauden näyttävimmistä koristeellisista porteista. Tarkastele huolellisesti porttia reunustavia tekstikuvioita, jotka nousevat molemmilta puolilta ja jatkuvat ylöspäin koristeelliseen päätyyn. Kulttuuriportaali kuvailee tätä porttia yhtenä harvoista suunnitelmista, joissa tekstiä on käytetty näin runsaasti. Huomaa, että tekstikuvioiden yläosa on katkaistu; ansiklopedian mukaan tämä osoittaa, että portti on nykyään epätäydellinen ja että koristeellinen pääty oli alun perin korkeammalla. Tutki tarkemmin portin yläosassa olevia kahta koristeellista elementtiä; Kulttuuriportaalin mukaan toisessa lukee "Amel-i Kelük" ja toisessa "bin Abdullah", mikä yhdessä viittaa arkkitehdin nimeen. Käänny sitten minarettiin, joka antaa nimensä rakennukselle; tiilestä tehty vartalo, joka kohoaa neliön muotoisen kivijalan päällä, on koristeltu lasitetuilla tiilillä ja mosaiikkilaatoilla. Minaretti oli alun perin kaksikerroksinen ja suhteellisen korkea. Vuonna 1901 salama tuhosi minareetin yläosan, ja nykyään nähtävä lyhyt vartalo on peräisin tuolta ajalta. DİA kertoo, että minareetin vartalon kuvio jatkui samalla tavalla toiseen kerrokseen vanhoissa valokuvissa. Seuraamalla alhaalta ylöspäin lasitetun tiilen aaltomaista kuviointia, voit parhaiten muodostaa mielikuvan sen alkuperäisestä korkeudesta. Sisäänkäynnin jälkeen pääset ensin holvikaarilla varustettuun aulaan; ansiklopedian mukaan tämä aula on suunniteltu symmetrian saavuttamiseksi vastapäätä sijaitsevan pääholvin kanssa. Sen jälkeen pääset noin 11 metriä sivultaan mittaavalle sisäpihalle. DİA mainitsee, että tämä on yksi Konyn kolmesta medressasta, jonka sisäpiha on katettu kupolilla. Sisäpihan keskellä on suihkulähde; vanhoista valokuvista käy Päähuomio kiinnittyy Konya-linnoituksesta peräisin oleviin korkeareliefeihin; ensimmäisellä pysähdyspaikalla mainittujen muurien torneja koristaviin kiviin pääsee tutustumaan tarkemmin täällä. Kulttuuriportaalin mukaan tässä museossa on myös Seljuk-dynastian symbolina tunnetun kaksipäisen kotkan ja siivekkäiden kuvioiden suurimpia ja kauneimpia marmorireliefiesimerkkejä. Reliefejä katsottuasi, pysähdy hetkeksi ja tarkastele porttia uudelleen; näet samalta aikakaudelta peräisin olevia kivitöitä, joista toinen on osa arkkitehtuuria ja toinen itsenäinen taideteos. Medrese on yksi vuonna 2014 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon väliaikaisesti lisättyihin "Anatolian Seljuk-dynastian medresot" -rakennuksiin. Tarkista aukioloajat ja -päivät kulttuuriministeriön verkkosivuilta; on myös hyvä kysyä henkilökunnalta ennen sisätilojen esineiden valokuvaamisesta. Lähtiessäsi kävele alas rinnettä ja suuntaa Karatay Medreseen; matka kahden medresen välillä kestää muutaman minuutin. Lähde: Kulttuuriportaali, İnce Minareli Medrese.

Karatayn madrasaan sisäänkäynti on itäpuolella olevasta koristetusta portista. Diyanet İşleri Başkanlığı İslam Ansiklopedian mukaan portti ei ole täysin keskellä seinää, vaan hieman sivulla. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus on peräisin seldjukki-sultan II. İzzeddin Keykavusin aikana, ja sen rakensi Emir Celaleddin Karatay vuonna 1251. Portin yläosassa oleva suuri teksti, jonka mukaan ansiklopedia kertoo, ilmaisee rakennuksen rakennusajan ja Karatayn nimen. Portti on valmistettu taivaansinisestä ja valkoisesta marmorista. Siinä on kaksi värinen kiven muodostama solmu kuvio ja geometriset paneelit, jotka muistuttavat kilim-kuvioita. Lähdeaineistot ovat ristiriitaisia arkkitehdin osalta; Kulttuuriportaali mainitsee Muhammed bin Havlanin, kun taas Diyanet İşleri Başkanlığı Islam Ansiklopedian mukaan arkkitehti on tuntematon. Portista kulkiessa päädyt nykyään avoimelle alueelle, joka muistuttaa puutarhaa. Ansiklopedian mukaan tämä alue oli alun perin noin 7,6 metriä x 7,6 metriä suorakulmainen, kupolikattoinen tila. Päärakennuksen yläosassa olevien kolmioelementtien jäännökset todistavat tämän katon olemassaolon; etsi niitä seinältä ennen sisäänmenoon. Täältä pienestä ovesta pääsee rakennuksen sydämeen, suureen, kupolikattoiseen tilaan. Tämä tila on noin 12 metriä x 12 metriä, ja kaikki sen elementit ja koristeet ovat säilyneet. Seiso hetki paikoillasi ja nosta katseesi ylös; kupolia peittävät turkoosit ja indigonsiniset laatat, joiden välissä on valkoisia kipsiliuskoja, muistuttavat taivasta, kuten ansiklopedia toteaa. Kompositio koostuu kaksikymmentäneljästä säteestä muodostuvista tähdistä, jotka on järjestetty säännöllisesti alhaalta yläosaan, ja nämä tähdet on yhdistetty erilaisilla kuvioilla. Kupolin paino on jaettu kulmissa oleviin kolmioista muodostuviin, viuhkamaisiin elementteihin. Nämä elementit ovat sekä tukirakenteita että keräävät kupin värit neljään kulmaan. Suoraan kupolin yläosassa olevan aukon alla on suorakulmainen allas, pyöreä astia ja aaltoileva vesireitti. Ansiklopedia kertoo, että jotkut ovat tulkinneet rakennuksen observatoriona tämän aukon ja altaan vuoksi; tämä on tulkinta, ei varma tieto. Rakennus hylättiin 1800-luvun lopulla, se kunnostettiin vuonna 1954 ja avattiin 17. joulukuuta 1955 Kütahya Çini Eserleri Müzesi -nimisenä. Diyanet İşleri Başkanlığı Islam Ansiklopedian mukaan museon sijoittaminen tähän rakennukseen johtuu pääasiassa siitä, että rakenn Kuvain palatsin seinissä on kuvattu metsästyskohtauksia, kaksipäisiä kotkia, sfinksejä, sireenejä ja monenlaisia eläimiä, metsästyskoirista vuoihin. Tarkastelkaa kuvioiden pyöreitä kasvoja, suuria mantelinmuotoisia silmiä ja pieniä suita; tietosanakirjan mukaan tämän kasvojen tyypin juuret ovat Keski-Aasiassa. Kulttuuriportaalin mukaan museossa on esillä seldžukkien, beylikien ja osmanien aikakausilta peräisin olevia keramiikka- ja posliiniteoksia, kipsikoristeita, posliiniastioita ja -lyhtyjä. Karatay-medressan lisättiin vuonna 2014 Unescon maailmanperintöluettelon alustavaan listaan nimellä "Anatolian seldžukkien medressat". Kuppisalissa voi olla paljon ihmisiä päivän aikana; jos haluatte tutkia posliiniteoksia rauhassa, on hyvä aloittaa vierailu aikaisin. Tarkistakaa aukioloajat ja -päivät Kulttuuriministeriön verkkosivuilta. Museoesta poistuttuasi kävelkää rinteen ympäri etelään, ja pääsette noin kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsevaan Sahibata-alueen arkeologiseen museoon. Lähde: TDV Islam-tietosanakirja, Konya Karatay-medressan posliiniteosten museo.

Konya Arkeologinen museo sijaitsee Meram-alueella, Sahibata-kaupunginosassa. Kulttuuriportaalin mukaan museo on lähellä kaupungin tunnettuja paikkoja, kuten Atatürk-muistomerkkiä. Museon historia ulottuu itse rakennusta pidemmälle. Kulttuuriportaalin mukaan museo avattiin ensimmäisen kerran vuonna 1901, kun taas Wikipedia viittaa aikakauden asiakirjoihin ja asettaa avajaispäivän 10. joulukuuta 1899. Kokoelma esiteltiin ensin koulun pihalla sijaitsevassa yhdessä huoneessa, myöhemmin muissa rakennuksissa, ja vuonna 1962 se siirrettiin nykyiseen rakennukseen. Wikipedia kuvailee museota ensimmäisenä Anatoliassa perustettuna arkeologisen museona. Sisäänkäynnissä sinua tervehtivät Sille-alueelta ja kaupungin keskustasta peräisin olevat bysanttilaiset arkkitehtoniset osat sekä roomalaiset hautakivet. Suuntaa ensin esihistorialliseen osastoon, jossa esitellään neoliittisia löytöjä Çatalhöyükistä, Erbabadan ja Süberdestä. Ministeriön museosivusto sijoittaa tämän ajanjakson vuosille 6500–5300 eaa. ja korostaa muotoiltuja saviruukkuja, obsidiaanista ja kvartsista valmistettuja nuolia ja keihäänkärkiä. Tutustu tarkemmin obsidiaanista valmistettuihin kärkiin; nämä pienet, vulkaanisesta lasista valmistetut työkalut ovat konkreettisin todiste Konya-alueen asutuksen syvistä juurista. Vanhan pronssikauden vitriineissä on pääosin Sizmasta ja Karahöyükistä peräisin olevia esineitä, ja tähän osastoon kuuluu myös Beyşehir-järven ympäristöstä peräisin olevia koristeltuja saviruukkuja. Keskimmäisen pronssikauden osasto esittelee Karahöyükistä tehtyjä löytöjä, joissa on jatkettu kaivauksia vuodesta 1952 lähtien. Täällä näet saviruukkuja, jotka on valmistettu saviruuvilla, eläinmuotoisia ruukkuja, viiniköynnöksen muotoisia lyhtyjä ja sylinterimäisiä sinettejä. Rautakauden osastossa etsi Alaeddin Tepessä löydettyjä, kuvioituja frigialaisia saviruukkuja; näin pääset vertaamaan niitä esineisiin, jotka on löydetty samasta kukkulasta, jolla kävelit aamulla. Samassa salissa on myös frigialaisia ja lydialaisia saviruukkuja, jotka on löydetty Kıcıkışlasta, joka sijaitsee Karapinarin pohjoispuolella, sekä urartialaista pronssia. Siirtyessäsi roomalaiseen osastoon, huomaat museon kuuluisimman esineen, Herakleen sarkofagin. Sarkofagi löydettiin vuonna 1958 Beyşehirin alaisuuteen kuuluvan Yunuslar-kylän maastosta, mu Retken päätteeksi siirry puutarhaan, jossa on esillä antiikin aikaisia patsaita, sarkofageja, hautakiviä, tuhkauurnia, pylväiden päitä ja kirjoituksia ulkoilmassa. Puutarha on myös hyvä paikka istua ja levätä reitin päässä. Konya maakunnan viranomaisten mukaan museo on avoinna yleisölle joka päivä paitsi maanantaina; tarkista ajantasaiset aukioloajat ja sisäänpääsyn ehdot ministeriön verkkosivuilta. Jos aiot vierailla Çatalhöyükissä, voit pitää museon valmistavana vierailuna, sillä osa kaivauksista löydettyjä esineitä on esillä tässä museossa. Museosta poistuttuasi voit palata kaupungin keskustaan kävellen tai käyttämällä kukkulaa kiertävää raitiovaunua. Lähde: Turkin kulttuuriministeriö, Konyn arkeologinen museo.