Puupilareilla varustetut moskeijat Kallen kaupungin lähellä.

Sisäänkäynti on Hisar-portista (kellotornin portti). Seuraa Kale Kapısı -katua, kunnes pääset Zindan Kapı -portille; moskea on vasemmalla puolella Alitaşı -kadulla, heti portin jälkeen. Tämä on Ankarassa tunnettu vanhin moskea; sen rakennusaikaa ei ole merkitty, joten se luetaan pulpistosta. Puupulpistossa olevan arabiankielisen tekstin vuoksi on kaksi mahdollista tulkintaa: 574 (1178) ja 594 (1197-98) hegelian aikakaudelta. Useimmat tutkijat hyväksyvät jälkimmäisen tulkinnan ja yhdistävät pulpistin II. Kılıçarslanin pojan, Ankaralle hallinneen Muhyiddin Mesudin aikaan. Moskean nimi viittaa todennäköisesti I. Alaeddin Keykubadin aikana tehtyyn kunnostukseen. Harim-oven yläpuolella olevissa kahdessa koristeellisessa syvennyksessä on kaksi kunnostustekstiä: toinen on 1360-luvun alusta, ja sen on kirjoittanut Ankaralle hallinnut Lulu Paşa, ja toinen kertoo Şerife Sümbül Hatunin kunnostustöistä vuosina 1433-34; tästä syystä joissakin lähteissä sitä kutsutaan myös Muradiye-moskeaksi.

Sisätilat ovat suorakulmaisia, pylväittömät ja niissä on tasainen puutakkat. Takkatilan keskellä on kuusikulmainen koriste. Vuonna 1984 löydetty seldžukkien aikainen mihrab on koristeltu mukarnas-kuvioilla, ja sen kulmissa on koristeellisia pylväitä. Pulpitti on suojattu lasiseinän takana; se on tehty jäljittelemällä kündekari-tekniikkaa, ja sen vasemmassa kaiteessa on tekijän nimi. Käy myös puutarhassa: itäpuolella, linnoitusmuurissa, on tiilestä tehty mihrab. Tämä on Muhyiddin Mesudin rakennuttaman ensimmäisen moskean mihrab; muurissa olevat, kattopalkkien asennuspaikkoina toimineet syvennykset ovat edelleen nähtävissä. Moskea kunnostettiin vuonna 2008 Vakıflar Genel Müdürlüğü -viraston toimesta. Puutarhan kivet on kerätty lähialueelta. Saavu paikalle varhain aamulla; sisäisten linnoituskatujen vilkkaus kasvaa päivän mittaan. Rukousajan aikana odota, riisu kengät ovella ja ole hiljaa sisällä.

Lähteet: İşçen, Cumhuriyet Öncesi Ankara'da Cami ve Mescitler; Ankara Valiliği, Ankara Vakıf Eserleri; Kültür Portalı; Vikipedi.

Kalen johtavaan tiehen päättyvällä paikalla, linnan etelärinteellä sijaitsee Ahi Şerafeddin -moskeija, joka kansan suussa tunnetaan nimellä Aslanhane. Nimensä se on saanut seinäänsä upotetusta roomalaisaikaisesta leijonaveistoksesta. Koska moskeija on pitkään ollut osa valtakunnallista moskeijoiden kiertoreittiä, pysähdymme täällä vain lyhyesti, mutta tämä paikka on tämän perinteen tärkein esimerkki, ja sen ohittaminen olisi mahdotonta. Minbarin ovessa oleva kalligrafinen teksti on vuodelta 1289-90, ja TDV Islam-ensyklopedian mukaan rakennus saattaa olla vieläkin vanhempi. Pohjoisoven yläpuolella oleva perustajan nimi viittaa 1300-luvun alkuun. Pähkinäpuusta valmistetun minbarin on tehnyt puuseppä Mehmed bin Ebubekir.

Sisätiloissa on neljä riviä, yhteensä 24 puupilaria, joiden päällä on roomalaisaikaisia pylväskoristeita. Rukousaula on jaettu viiteen osaan, joista keskimmäinen on leveämpi ja korkeampi. Mihrab on harvinainen esimerkki Anadolussa, jossa käytetään yhdessä mosaiikkilaattoja ja kipsiä. Mukarnas-kaaren ympärillä on mosaiikki- ja kipsikoristelu. Minaretin tiilestä valmistetussa rungossa on käytetty sinisiä mosaiikkilaattoja. Vuonna 2023 moskeija lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Beyşehir Eşrefoğlun, Sivrihisar Ulun, Kastamonu Mahmut Beyin ja Afyonkarahisar Ulun moskeijoiden kanssa. Se on Turkin ensimmäinen sarja kulttuuriperintöä koskeva hakemus. Moskeijan vastapäätä sijaitseva medrese-raunio ja Ahi Şerafeddin -mausoleumi ovat osa tätä kokonaisuutta ja ne kannattaa nähdä yhdessä moskeijavierailun yhteydessä. Oviin astuttaessa kengät on jätettävä. Perjantain rukousaikaan täällä on erittäin paljon ihmisiä, joten vältä sitä aikaa. Täältä kävelet noin 500 metriä Ulucanlarin suuntaan päästäksesi Direkli-moskeijaan.

Lähde: TDV Islam-ensyklopedia, Ahi Şerafeddin -moskeija; Ankarin kuvernöörin toimisto, Ankarin uskonnolliset monumentit; KTB:n lehdistötiedote; Wikipedia.

Kävele Aslanhanesta Ulucanlar Caddesiin suuntaan; moskeija sijaitsee Kale Mahallessa, Direkli Soka ja Ceylan Sokan kulmauksessa. Siinä ei ole kirjoitusta; asiantuntijat päättelevät sen tyylin perusteella, että se on peräisin 1500-luvulta, jopa 1500-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Perustusasiakirjojen mukaan sitä on kunnostettu 1700-luvulla. Ankarassa vuonna 1588-1590 pidetyssä oikeudenistunnossa mainitaan Direkli Mesciidin seurakunnan jäsenen nimi, mikä tarkoittaa, että se on tunnettu samalla nimellä vähintään neljän vuosisadan ajan.

Nimi kertoo itsestään: viimeisessä osassa on viisi puupilaria, ja moskeija on saanut nimensä näistä pilareista. Tätä osaa on myöhemmin peitetty lasilla, ja sitä on käytetty myös kesäajan rukouspaikkana. Sisäänkäynnin molemmilla puolilla on antiikin ajalta peräisin olevat, puutteelliset marmoriset pylväät. Seinät ovat tiiltä, jotka on peitetty puupaneelilla Ankarasta louhitun kiven pohjan päällä, katto on tiiltä ja sisäkatto puuta; ulkoasu on mahdollisimman yksinkertainen. Sisätiloissa on pohjoisessa puinen naisten osasto ja etelässä kattokorkeuteen ulottuva, muovattua kipsiä oleva mihrab (rukouskaappi): kaapin yläosa on koristeltu mukarnas-kuvioilla, ja sen molemmilla puolilla on ikkunat. Kehyksessä on kursiivikirjoitusta ja geometrisia reunuksia. Pulpetti on uusi. Pohjois-idän nurkassa olevan puisen minareetin kupoli on päällystetty sinkillä. Pohjoisseinään viereen oli aiemmin hautakammio, jota kutsuttiin Direkli Baban haudaksi, ja jonka uskottiin olevan perustajan hautakammio; sitä ei enää ole. Vuoden 2007 kunnostuksen yhteydessä pihalle rakennetut lisärakennukset poistettiin, ja sinne rakennettiin peseytymistila. Se on pieni kaupunginosa-moskeija; se voi olla suljettuina aikoina, joten voit nähdä pylväät ja pylväät ulkopuolelta ja jatkaa matkaa. Jos se on auki, mene sisään hiljaa, ja jos siellä on ihmisiä, seiso takana. Seuraava pysäkki on Hacı Musa -moskeija, joka sijaitsee etelässä, Hacettepe-kampuksen ja Altındağin kunnantalon kulmassa.

Lähde: Ankara Valiliği, Ankara Vakıf Eserleri; İşçen, Cumhuriyet Öncesi Ankara'da Cami ve Mescitler; Kültür Portalı.

Moske sijaitsee nykyään Hacettepe-yliopiston pääkampuksen alueella (Sıhhiye). Se on Altındağin kunnan kaakkoispuolella, ja sinne pääsee portaita pitkin Talatpaşa-bulevardilta. Vanhat kadut (Eski Yol ja Küçük Gelin) on poistettu kampusalueen suunnittelussa, ja sen ympäristö on muutettu puistoksi vuonna 2006. Oven yläpuolella on kaksi inskriptiota: toinen, joka on kirjoitettu sülüs-kirjaimilla, kertoo, että moskeenin rakensi Hacı Musan poika Seyfeddin, mutta eri tutkijat ovat tulkinneet sen päivämääräksi 1422, 1432 ja 1490; vuonna 1522 päivättyä kiinteistörekisteriä (evkaf defteri) jo mainitaan rukoushuone. Toinen, rika-kirjaimilla kirjoitettu inskriptio, kertoo vuonna 1923 tehdyistä korjauksista. Semavi Eyice luokittelee rakennuksen 1500-luvun moskeeksi; sen sijaan mihrabin ja koristeiden tyyli on peräisin 1600-luvun lopulta ja 1700-luvun alkupuolelta, mikä viittaa siihen, että moskea on kunnostettu tuolloin.

Mitä kannattaa tarkastella: Rukoussalin takaosassa on kolme kaaripilasteriä, joista keskimmäistä kannattelevat kaksi marmorisarjaa. Rukoussalin oven puuovet ovat peräisin 1500-luvulta; niiden kaiverrukset ovat laadukkaita, ja yläosassa on kirjoitettu "Tawhidin sana". Sisätiloissa katto on ilman pylväitä, ja se on jaettu neliöiksi listojen avulla. Neliöiden leikkauspisteissä on pieniä levyjä, joissa on maalattuja kukkia, ja keskellä on kuusikulmainen koriste. Ikkunoiden ympärillä on myös kukkakuvioisia koristeita. Alakattorakenteesta tehty mihrab on reunustettu kolmella reunalla, ja sen sisällä on mukarnas-koristeita sekä kaksi riviä sülüs-kirjoitusta. Puuminbaari on alkuperäinen ja koristeltu geometrisillä kuvioilla ja palmuilla. Pohjois-länsipuolella oleva minaretti on koristeltu "kirpi saçak" -tyylisillä koristeilla. Sen kunnosti vuonna 1975 Turkissa yleisen säätiöviraston (Vakıflar Genel Müdürlüğü) toimesta. Koska se sijaitsee kampusalueella, ympäristö on rauhallinen. Vältä häiritsemästä ja mene sisään hiljaa, paitsi rukousaikoina. Sieltä pääset pohjoiseen Anafartalar-kadulle. Reitti kulkee vanhan juutalaiskorttelin vierestä, ja siellä sijaitseva pieni Örtmeli-rukoushuone on saman perinteen esimerkki, jossa on kaksi puupilaria, mutta se ei ole osa tätä reittiä. Zincirli-moskeija odottaa sinua

Käänny Anafartalar Caddesiin ja kävele kohti Ulus-aukion suuntaan. Zincirli-moskea sijaitsee kadun vasemmalla puolella, Anafartalar-kauppahallin vastapäätä, ja sen sisäänkäynti on pohjoisella sijaitsevasta Mahmut Atalay -kadulta. Matkan varrella ohitat kupolilla varustetun Kurşunlu-moskean, joka on 1500-luvun osmanilaiseen arkkitehtuuriin kuuluvan, yhden kupolin moskean esimerkki Ankarassa, ja se tarjoaa hyvän vertailukohdan tämän reitin puupintaisille rakenteille. Zincirli-moskeassa ei ole kirjoituksia tai perustamisasioita, mutta asiakirjat osoittavat, että sen rakensi Ankaravilainen Mehmed Emin Efendi (1619-1687), joka toimi myöhemmin Anatolian kazaskerina (oikeustieteen virkamies) ja Şeyhülislamina (korkein uskonnollinen auktoriteetti). Siksi sitä kutsutaan myös Kazasker-moskeaksi. Wikipedian mukaan vuonna 1685 perustettu säätiö yhdistää moskean, medressan (islamilaisen oppilaitoksen), koulun ja 25 suihkulähdettä. Gönül Öney arvioi, että katon koristelut, pulpitti ja mihrab (rukouskaappi) ovat peräisin 1600-luvun lopulta ja 1700-luvun alusta.

Rakennus on Ankaran tyypillisen rakennuksen myöhäinen ja suuri esimerkki: suorakaiteen muotoinen pohjapiirros, kivipohjan päällä puurakenteilla vahvistettu tiiliseinä (ulkopuoli on viimeisimmässä kunnostuksessa peitetty tiilellä), tiilikatto ja kupoli. Edessä on kolme terävää kaarta, jotka tukevat rukousaulaa. Sisätiloissa on puukoristeinen katto, jonka keskellä on kaksi kuusikulmaista alustaa, ja sen ympärillä on kaiverrettuja koristeita. Viisikulmainen, kipsistä tehty mihrab ulottuu kattoon, ja sen alaosassa on koristeellisia kuvioita ja palmuja. Puinen pulpitti on valmistettu pähkinäpuusta, ja siinä on monimutkaisia kaiverruksia ja avoimia kaiteita. Pulpitin oikealla puolella oleva kirjoitus kertoo vali Hurşit Paşan vuonna 1879 tekemästä kunnostuksesta sekä vuonna 1925 tehdystä korjauksesta. Rakennus on myös kunnostettu vuosina 1937 ja 2005. Koska se sijaitsee vilkkaalla kadulla, se on avoinna koko päivän ja on suosittu uskovien keskuudessa. Ole hiljaa tullessasi sisään ja odota rukoushetken. Viimeinen pysäkki on Hacı Bayram -moskean takana oleva rinne, jossa pääset Ahi Yakupille.

Lähde: Ankara Valiliği, Ankara Vakıf Eserleri; İşçen, Cumhuriyet Öncesi Ankara'da Cami ve

Kiipeä ylämäkeen, joka johtaa Hacı Bayram -moskeijan takaa, kohti pohjoiskoilliseen. Ahi Yakup -moskeija sijaitsee Hacı Bayram -alueella, osoitteessa Selman-i Farisi -katu, ja sinne pääsee kymmenen askelman kivipolkua pitkin. Harim-oven yläpuolella oleva arabialainen teksti on vuodelta 794 (eli 1392), ja Kulttuuriportaali mainitsee tämän rakennusvuotena. Ankara valtuuskunnan "Ankaran perintökohteet" -kirja puolestaan tulkitsee tekstin kunnostustekstiksi, ja sijoittaa rakennuksen 1300-luvun loppuun tai 1400-luvun alkuun. Ahi Yakup oli yksi Ankarassa 1300-luvulla eläneistä "ahi"-järjestön johtajista, Ahi Sinanin poika ja Ahi Çelebin poika. Hänen medressastaan ja pyhäköstään ei ole säilynyt mitään.

Rakennus on pieni, siinä ei ole minarettia, ja katto on tiilikatto. Perusta on kivestä, ja yläosassa on uudelleenkäytettyjä roomalaisia marmorikiviä, ja päällä on rappattua tiiltä. Rukouspaikkaa peittää puukatto. Rakennuksen tärkein osa on sen mihrabeissa: yksi rukouspaikassa ja yksi harimissa, ja molemmat on valmistettu samasta muotista. Harimin mihrabin keskellä on upotettu 20 senttimetrin halkaisijaltaan oleva Miletin astia, jossa on tummansinisiä ja vaaleansinisiä kuvioita. Bekir Eskici pitää tätä Ankaran varhaisimpien muotoitettujen mihrabien tunnetuin esimerkkinä, ja sitä voidaan käyttää muiden moskeijoiden ajoituksessa. Samaa muottia on käytetty myös muutaman kadun päässä sijaitsevassa Ahi Tura -rukoushuoneessa. Rakennuksen pohjoiskoilliseen viereen on hautausmaa, jossa on Ahi Yakupin hautakivi, jossa ei ole tekstiä. Hauta-alueella on vihreäksi maalattu, särkynyt marmorisarake. Vuonna 1984 viereinen "Ahiler" -yhdistys ja vuonna 2009 "Vakıflar Genel Müdürlüğü" (Vakifien yleinen johtokunta) kunnostivat rakennuksen. Reitti päättyy tähän; voit kävellä kymmenessä minuutissa alas Hacı Bayram -aukiolle ja Ulus-asemalle. Tämä on kaupunginosa-moskeija, ja se voi olla suljettuna rukousaikojen ulkopuolella. Jos se on auki, riisu kengät ja astu sisään hiljaa.

Lähde: İşçen, Cami ve Mescitler (Moskeijat ja rukoushuoneet) ennen tasavaltaa Ankarassa; Ankara valtuuskunnan "Ankaran perintökohteet"; Kulttuuriportaali; TDV İslam Ansiklopedisi (TDV:n islamilainen tietosanakirja), Ankara.