Päivä Kızılcahamamissa ja Çamlıderessä, geopuistossa.

Tässä on syy, miksi kannattaa aloittaa vierailu täältä: koko päivän näkemäsi basalttornit, kivettyneet puut ja lämpimät lähteet – niiden alkuperä selviää ensin infotauluista ja sitten paikan päällä. Kızılcahamamin kunnan museo sijaitsee kaupungin keskustassa, Akçay-kaupunginosassa. Museo on kaksikerroksinen. Alakerrassa on kymmenen vitriiniä, jotka kertovat Anadolian muodostumisesta, vulkanismista, geologisesta aikataulusta ja siitä, miten puu voi kivettyä. Täällä on myös 23 miljoonan vuoden ikäisiä kivettyneitä puunäytteitä. Yläkerrassa on viisitoista vitriiniä, jotka esittelevät geopuiston eri kohteita: Pelitçikin ja Yahşihanin fossiilimetsät, Güvemin ja Beşkonakin järvialueen sedimentit, diatomeet ja basalttornit. Museo tarjoaa myös mikroskooppipöytiä, elokuvia ja interaktiivisia pelejä. Jos olet tulossa lasten kanssa, varaa tälle alueelle vähintään puoli tuntia, sillä kärsivällisyys on tarpeen, kun tutustutte alueeseen.

Kiinnitä huomiota vitriineissä oleviin puun runkojen poikkileikkauksiin. Vuosirenkaat ja kudos ovat nähtävissä kivessä. Pelitçikissä näet samanlaisen rakenteen paikan päällä, mutta siellä ei ole yhtä helppoa kyykätä ja tutkia tarkemmin kuin täällä. Infotauluissa mainitut kolme vulkaanista vaihetta tulevat toistuvasti esiin koko päivän aikana. Merkitse ylös, mihin vaiheeseen kukin kohde kuuluu, sillä kallioiden väri ja rakenne vastaavat tätä järjestystä.

Tarkista kunnan verkkosivuilta aukioloajat ja pääsymaksut. Koska museo sijaitsee kaupungin keskustassa, pääset muutamassa minuutissa Soğuksuun, ja kansallispuiston sisäänkäynti on aivan kaupungin yläpuolella. Tämä on myös viimeinen tilaisuus pitää lounastauko ja tankata polttoainetta Kızılcahamamissa, sillä vaihtoehtoja on vähemmän Güvemin tien varrella.

Lähde: Kızılcahamamin kunnan verkkosivut, Geopuisto-osio; Wikipedia, Kızılcahamam-Çamlıdere Geopuisto.

Soğuksu, joka alkaa aivan Kızılcahamamin yläpuolella, on Turkin toinen kansallispuisto, joka perustettiin 19. helmikuuta 1959. Sen 1 187 hehtaarin alue ulottuu 1 030 metrin korkeudesta lähelle 1 780 metrin huippuihin, joista korkeimpia ovat Arhut- ja Tolubelen-huippuja. Puisto sijaitsee alueella, jossa Keski-Anatolian aro muuttuu Pohjois-Anatolian metsäksi: pääosin kuusimetsää, jota täydentävät mänty ja kuusi. Siellä on laskettu olevan 428 erilaista kasvilajia, joista 50 on endeemisiä; Kızılcahamamin punainen vuorililja on yksi niistä.

Geopark-reitillä tällä pysähdyspaikalla on kaksi päätehtävää. Ensimmäinen on kallioperä: puisto koostuu kokonaan vulkaanisista kivistä, kuten andesiitistä, basalttista, tuffista ja agglomeraatista. Toinen on puut: noin tuhannen neliömetrin alueella Kuzcapınarin ja Uzunkavakin välillä on silikoituneita puunpaloja näkyvissä; tutkijoiden mukaan ne ovat peräisin 10–15 miljoonan vuoden ajalta. Ennen Pelitciin siirtymistä pääset täällä näkemään pienen esimerkin fossiloituneesta metsästä.

Katso myös ylös taivaalle. Puistossa on kirjattu noin 160 lintulajia; täällä pesii noin 30–35 yksilön yhteisö uhanalaisesta mustakannasta. Suuren, mustan siluetin näkeminen aamulla, kun se lentää lämpölähteiden yllä, ei ole vaikeaa, ja kiikarit voivat olla hyödyllisiä. Kävelyreittejä on yhteensä 16 kilometriä; alueella on merkittyjä reittejä ja pyöräreittejä, ja vierailukeskuksesta voi hankkia kartan. Piknikpöytiä, nuotioita ja leirintäalueita on pääsisäänkäynnin ympärillä; 70 % puistosta on suojelualuetta, joten älä poistu reitiltä. Sisäänpääsymaksu on voimassa, tarkista ajantasaiset hinnat ja aukioloajat kansallispuiston verkkosivuilta. Jos varaat kaksi tuntia, voit kävellä yhden reitin ja nähdä myös silikoituneet puut.

Lähde: Kızılcahamamin piirikunta, Soğuksu Kansallispuisto; Maatalous- ja metsäministeriön 9. alueen johtokunta; Wikipedia.

Kızılcahamamista, Güvem-Çerkeş -tielle kääntyessä ja ajettua 18 kilometriä, pääsette Seyhamamille, joka sijaitsee noin 2 kilometriä ennen Güvemiä. Tämä kylpylä on geotieteellisen puiston merkittävä kohde: sen nimi tulee siitä, että lämpimät lähteet nousevat ylös kohdasta, jossa kaksi suuntaista (pohjois-etelä ja itä-länsi) vikaulinja leikkaavat toisiaan. Veden lämpötila on 44 astetta. Alueen kaikki lähteet ovat saman vulkaanisen järjestelmän perintöä; laavat ovat jäähtyneet miljoonia vuosia sitten, mutta syvällä oleva lämpö edelleen lämmittää vettä ja työntää sitä ylös vikauslinjojen halkeamista. Onkin luonnollista, että basalttipylväät ovat samalla alueella, sillä nekin ovat saman vikausalueen tuotoksia.

Kızılcahamamin kylpylähistoria ulottuu Rooman aikaan; sen keskustassa sijaitsevien roomalaisten kylpylöiden rauniot ovat todisteita tästä. Paikallisessa tarinassa kerrotaan, että kylän nimi juontuu Timurin peseytymisestä täällä vuoden 1402 Ankarataistelun jälkeen, ja hänen reaktionsa lämpimään veteen antoi nimen paikalle. Sey Hamamia erottaa muista se, että vesi kerääntyy luonnolliseen altaaseen. Laitokset vaurioituivat vuoden 1943 Çerkeşin maanjäristyksessä, mutta ne korjattiin ja avattiin uudelleen.

Varaa aikaa: voit joko mennä uimaan tai vain ajaa kylän läpi ja katsella, mistä lähde nousee ja kuinka höyry nousee. Jos menet uimaan, selvitä ajantasaiset tiedot ja aukioloajat kunnalta, ota mukaan pyyhe ja sandaalit, äläkä viivy liian kauan kylpyvedessä. Jos aikaa on, jatka muutaman kilometrin eteenpäin samalla tiellä: kun olet ohittanut Güvemin, näet Fındıklı Mahallesiä ympäröivässä salmessa Beşkonakin basalttipylväät tien molemmilla puolilla. Ne ovat noin 20-25 miljoonaa vuotta vanhaa laavaa, joka on jäähtyessään jakautunut kuusikulmaisiin prismiin; paikalliset vertaavat niitä muotoonsa sabuihin, ja siksi niitä kutsutaan "Sabun Kayalariksi" (saippuakiviksi). Tämä ei ole pysähdyspaikka, vaan pikemminkin ohikulkuva nähtävyys: pysähdy varovasti, äläkä tuki tietä, äläkä ota kiviä tai fossiileja, ja palaa sitten Kızılcahamamiin.

Lähde: Kızılcahamam Belediyesi, Seyhamamı Tarihi Kaplıcası; Kızılcahamam Kaymakamlığı, Jeopark-kohteet, kylpylät ja Beşkonak basalttipylväät.

Iltapäivällä palataan Kızılcahamamiin ja suuntautuu kohti Çamlideren suuntaan. Alueella, joka sijaitsee 11 kilometriä Çamlideren keskustan etelään, Pelitçiğin ja Yahşihanin välissä, on kolmen hehtaarin alue, joka on suojelualueena. Tämä on geopuiston tunnetuin geologinen kohde: rinteessä näkyy puun juuria, runkoja ja oksia, jotka ovat muuttuneet kiviksi. Geologit ovat ajoittaneet tämän metsän varhaiseen mioseeniin, eli noin 23–15 miljoonaa vuotta sitten. Se on ollut sekoitettu metsä, jossa on pääasiassa mäntyjä ja tammea, ja virallisten lähteiden mukaan myös katajia. Silikoitumisen alku oli vulkaanisissa järvissä, joiden vesi oli rikasta piidioksidia. Pienet piidioksidin hiukkaset laskeutuivat puiden soluseiniin ja -onteloihin, ja myöhemmät purkaukset peittivät kaiken tuhkalla, säilyttäen sen miljoonien vuosien ajan. Nykyään näkyvät renkaat ja kudos eivät ole itse puuta, vaan piidioksidia ja opalia, jotka ovat korvanneet sen.

Kivettyneet osat keskittyvät noin 250–300 metrin leveälle vyöhykkeelle. Geologian insinöörien yhdistyksen ja MTA:n asiantuntijat toteavat, että jos alueella tehdään tieteellisiä kaivauksia, puiden kaikki juuret ja rungot saattavat paljastua, ja että alue ansaitsee olla ulkoilmamuseo. Alueelle on laadittu maisemointi- ja kävelyreittisuunnitelma. Ennen vierailua on kuitenkin hyvä tarkistaa Çamlideren piirikunnalta, mitä pääsyvaatimuksia on ja tarvitaanko opasta, sillä alueella liikkuminen ei välttämättä ole aina vapaata. Älkää siirtäkö mitään osia ja välttäkää niiden päälle astumista.

Muistakaa rungon poikkileikkaus, jonka näitte museossa; tässä samat kudokset ovat paljon suuremmassa mittakaavassa mutaisella rinteellä. Çamlideren keskustassa samoista geologisista kohteista louhittua agaatista valmistetaan koruja ja matkamuistoja. Fossiilimetsästä palataan Çamlideren kautta 15 kilometrin päähän Çamkoruun.

Lähde: Çamlideren piirikunta; Atabey ja Saraç, JMO; Gürgen ja Çiçek 2009, DergiPark; Wikipedia, Pelitçik.

Vietä päiväsi Çamkorussa, joka sijaitsee vanhan Ankara-Bolu-tien varrella. Se sijaitsee 15 kilometrin päässä Çamlıderestä, 38 kilometrin päässä Kızılcahamamista, 110 kilometrin päässä Ankarasta ja 50 kilometrin päässä Geredestä. Noin 220 hehtaarin laajuinen luonnonpuisto, joka perustettiin 9. huhtikuuta 1908, on luokiteltu maan 23. luonnonpuistoksi. Vanha maantie jakaa alueen kahtia: toisella puolella on vanhojen kuusien ja mäntyjen metsä, toisella puolella avoimia alueita ja Çamkoru-lammen ranta. Kasvillisuus edustaa arojen ja pohjoisten metsien välisen siirtymävyöhykkeen kasveja: siinä on mäntyjä, tammea, koivua, kuusta ja pensasmaisia kasveja.

Toimintaa: Patikointi. Lammikon ympäristössä ja metsässä on tasaisia ja lyhyitä polkuja, jotka ovat ihanteellisia jalkojen avaamiseen pitkän päivän ajamisen ja mäkisten maastojen jälkeen. Lammessa on lohia; voit nähdä niitä aamulla ja illalla, kun ne nousevat pintaan. Puistossa on peuran kasvatusasema, jossa eläimiä kasvatetaan ennen niiden vapauttamista luontoon; voit nähdä aidan kaukaa, älä lähesty. Sudet, kojootit, ketut ja villisikojen on myös havaittu alueella, joten älä mene metsään pimeän tultua.

Palvelut: Luontokeskus, kahvila, lentopallokenttä, WC-tilat ja sisäänkäyntitarkastus. Alueella on mahdollista pystyttää teltta; siellä on myös opetusministeriön järjestämä leirialue. Sisäänpääsymaksu on voimassa; tarkista ajantasainen hinta alueen johtajan verkkosivuilta. Kesäillat ovat viileitä, joten ota mukaan ylimääräinen vaatekerros. Paluumatkalla voit joko ajaa vanhaa tietä Kızılcahamamiin ja nousta D750-tielle tai liittyä moottoritielle Gereden suunnasta; missä tapauksessa tahansa, aloita matka päivänvalossa.

Lähde: Maatalouden ja metsänhoidon ministeriön 9. aluejohtaja, Çamkoru luonnonpuisto; Wikipedia.