
Mardin: Kaupungin museosta medressaan.
Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi
Tässä ehdotus Mardinin kiertämiselle: Suunnittele vierailusi siten, että ensin ymmärrät kaupungin ja sen historiaa, ja vasta sitten tutustut sen nähtävyyksiin. Tämä reitti alkaa museosta, joka esittelee kaupungin historiaa, jatkuu korkealla sijaitsevaan medersaan, kulkee vilkkaan basaarin läpi ja päättyy toiseen museoon, joka kokoaa yhteen kaupungin arkeologisia löytöjä. Kaikki neljä kohdetta sijaitsevat vanhassakaupungissa, eivätkä vaadi ajoneuvoa. Muista kuitenkin, että kadut ovat jyrkkiä ja portaittaisia, joten mukavat kengät ovat välttämättömät.
Ensimmäinen pysäkki on Sakıp Sabancı Mardin Kaupunkimuseo. Tämä rakennus, joka on alun perin toiminut ratsuväen kasarmina Abdülhamidin II hallintokaudella, kokoaa yhteen kaupungin käsityöperinteet, jokapäiväisen elämän ja muistot. Museon sijoittaminen reitin alkuun on perusteltua, sillä sen jälkeen voit paremmin ymmärtää basaarin ovien ja ikkunoiden koristeita. Alakerran taidegalleria tarjoaa rauhallisen tauon.
Toinen pysäkki on vuonna 1385 rakennettu Zinciriye-medersa, joka tunnetaan myös nimellä Sultan İsa -medersa. Artuklu-sultanien viimeisen hallitsijan, Melik Necmeddin İsan, rakennuttama medersa on tunnistettavissa sen pilvimäisistä kuppikivuista ja korkeasta portista. Tässä ei ole kyse uskonnollisen tilan tutkiminen, vaan pikemminkin Artuklu-arkkitehtuurin ymmärtäminen sen tähtitornin, koristeellisten kupolien, kahden sisäpihan ja yläkerran pienten huoneiden kautta.
Kolmas pysäkki on Mardinin vanhakaupunki. Kaupunki on julistettu kaupunkimaisemaksi vuonna 1979 ja lisätty UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. Täällä voit kävellä 1. kadulla ja sen ympärillä olevilla basaarin kaduilla, ihaillen minareetteja, portteja ja terasseja, joilta avautuu näkymä laaksoon. Tämä reitin osa on vapaamuotoisin, joten ota rauhassa aikaa tutustuaksesi ympäristöön.
Viimeinen pysäkki on Mardinin museo. Rakennus, joka valmistui patriarkaatin tiloiksi vuonna 1895, toimii nykyään terassilla varustettuna, kolmikerroksisena rakennuksena, joka muistuttaa perinteistä Mardinin taloa ja avautuu etelään, laaksoon päin. Täällä on esillä alueen kaivauksista löydettyjä esineitä, roomalaisia ja Akkoyunlu-aikaisia mosaiikkeja sekä pysyviä aarteita. Reitin aloittaminen kaupungin käsityöperinteistä ja päättäminen sen arkeologiaan mahdollistaa Mardinin sekä jokapäiväisen että syvällisen historian kokemisen yhden Lähteet:
- Kulttuuriportaali, Zinciriye (Isa Bey) -oppilaitos, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/mardin/gezilecekyer/zinciriye-sa-bey-medresesi
- Kulttuuriportaali, Sabancı Mardin -kaupungin museo, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/mardin/gezilecekyer/sabanci-mardin-kent-muzesi
- Mardinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Sakıp Sabancı -museo, https://mardin.ktb.gov.tr/TR-312380/sakip-sabanci-muzesi.html
- Mardinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Mardinin museo, https://mardin.ktb.gov.tr/TR-311805/mardin-muzesi.html
- Mardinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Moskeijat, oppilaitokset ja kompleksit, https://mardin.ktb.gov.tr/TR-56509/camii---medrese-ve-kulliyeler.html
- DergiPark, Mardinin sisällyttäminen UNESCOn maailmanperintöluetteloon, https://dergipark.org.tr/en/download/article-file/1892438
Reitin pysäkit

Sakıp Sabancı -kaupunkimuseo Mardinissa.
Aloitamme kierroksen tästä museosta, joka sijaitsee vanhankaupungin itäosassa, koska on mielekästä tutustua Mardinin käsityöperinteeseen ennen kuin näkee sen kiveä ja katuja. Museoon pääsee 1. kadulta. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus sijaitsee noin 200 metrin päässä Şehidiye-medresestä itään, lähellä vanhaa hallintorakennusta. Pysähdy hetkeksi rakennuksen edessä ennen sisäänkäynnistä. Rakennus rakennettiin 1800-luvun lopulla, II. Abdülhamidin aikana, ratsuväen kasarmina. Lähteissä mainitaan erilaisia nimiä arkkitehdille; maakunnan kulttuurivirasto mainitsee Sarkis Elyas Lolen, kun taas Kulttuuriportaali mainitsee Lolen tai Cebrail Hekimyanin. Koska alkuperäistä inskriptiota ei ole säilynyt, rakennuksen tarkka valmistumisvuosi on epäselvä. Siksi on turvallisempaa lukea rakennusta sen käyttöhistoriasta käsin. Kasarmina käytön jälkeen rakennus toimi pitkään sotilastoimistona ja verovirastona, ja tämä käyttö jatkui vuoteen 2003 asti. Sabancı-säätiö aloitti restauroinnin vuonna 2007, ja museo avattiin yleisölle 2000-luvun lopulla. Rakennuksen edessä huomiota herättää eniten pohjoispuolen keskellä oleva sisäänkäynti. Tämä ovi, joka on ainoa koristeellinen elementti rakennuksessa, erottuu yksinkertaisista seinistä matalan kaarisen aukon ja matalan, suorakulmaisen syvennyksen ansiosta. Oveen liittyvässä leveässä reunuksessa ja oven yläpuolella on kaiverrettuja koristeita; tarkemmat yksityiskohdat näkyvät paremmin sivulta katsottuna. Sisätiloissa alakerrassa oli kasarmin tallitilat, kun taas yläkerrassa oli hallinto- ja makuuhuoneet. Nykyään alakerrassa on Dilek Sabancı -taidegalleria, ja yläkerrassa on museon näyttely. Aloita yläkerrasta ja tutustu käsityönäytteisiin. Täällä on esillä korujen valmistus, kuparintyöt, tekstiilit, saippuanvalmistus ja kivikaiverrus. Näyttely on rikastettu visuaalisilla ja äänimateriaaleilla; älä missaa näyttöjä ja rekonstruktioita. Tällä kerroksella on myös esillä eri yhteisöjen hautakiviä ja paikallisia vaatteita. Täällä on myös esillä kirjoja, jotka on julkaistu Mardinista; ne tarjoavat hyvän lukulistan niille, jotka ovat kiinnostuneita. On järkevää jakaa aika seuraavasti: noin 35 minuuttia yläkerralle, 10 minuuttia alakerran galleriaan ja loput rakennuksen ulkopuolelle ja sisäänkäynnille. Gallerian valokuvien, maalausten, marmorointitekniikalla tehtyjen töiden ja nykytaidenäyttely

Zinciriye-medrassa (Sultan İsa -sultanin aikana).
Tämä pysäkki on kävelyreitin korkein kohta. Kulttuuriportaalin mukaan medressa sijaitsee portaiden varrella, joka johtaa 1. kadulta Kulta-markkinoiden alueelle. Koska portaat ovat jyrkät ja tiheät, nouse ylös hitaasti ja pysähdy hengittämään mutkissa. Virallisten tietojen mukaan medressa sijaitsee Medressan kaupunginosan pohjoispuolella. Rakennuksen rakennutti vuonna 1385 Mardinissa hallinneen Artuklu-sultanin, Melik Necmeddin Ison, käskystä. Paikallisten keskuudessa se tunnetaan nimillä Zinciriye Medressa ja Sultan İsa Medressa; älä sekoita sitä samannimiseen rakennukseen Aksarayssa. Itä- ja länsipäädyissä olevat segmenttimäiset kupolit ovat, kuten lähteissä mainitaan, huomattavia jo kaukaa. Pysähdy korkean, monumentaalisen portin edessä ja tutki sisäänkäynnissä olevia kivikaiverruksia. Ota lähikuvia portin yksityiskohdista ja hieman kauempaa kuvia kuppileista. Portin läpi päästyäsi pääset tähtiholvilla katettuun osaan. Tämän osan länsipuolella on käytävä, joka avautuu sisäpihalle. Käytävän eteläpuolella, tilan keskellä, on mukarnas-ornamentoitu kupoli. Mihrabin (rukousnurkka) ympärillä on upotettuja kuvioita, ja pulpetti on tehty kivestä; tarkastele niitä vain kivitöinä ja koristeina. Rakennus on suorakaiteen muotoinen ja leveä, siinä on kaksi kerrosta ja kaksi sisäpihaa. Rakennuksen ulkopuolella olevat tilat ovat hyvin levittäytyneet, joten ymmärtääksesi pohjapiirroksen, pysähdy sisäpihalla ja laske kerrokset. Ylemmässä kerroksessa on pääasiassa pieniä huoneita, jotka olivat aikoinaan opiskelijoiden asuintiloja. Huoneiden järjestystä tarkastellessasi voit kuvitella itsellesi opetusrakennuksen arkipäivän. Virallisten tietojen mukaan medressa on rakennettu korkealle, koska sitä käytettiin myös observatoriona; tämä tieto on peräisin vain yhdestä lähteestä, joten lue se varoen. Kulttuuriportaalin ja virallisten tietojen mukaan Melik İsa, joka taisteli Timurin ja hänen armeijansa kanssa, oli jonkin aikaa vangittuna tässä medressassa, mutta toinen virallinen sivu antaa eri sijainnin, joten tämä on vain legenda. Rakennusta on aiemmin käytetty museona, ja sen esineet siirrettiin vuonna 2000 reitin viimeiselle pysäkille, Mardinin museoon. Tarkista aukioloajat ja sisäänpääsymaksut Mardinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston sivuilta. Lähdettäessäsi, pysähdy portaiden mutkassa, käänny ympäri ja katso etelään; huomaat, että kaupunki laskeutuu terasseilta tasangoille. Laske
Mardin vanhakaupunki.
~1 h 30 min täälläTässä pysähdyspaikassa et astu tiettyyn porttiin; itse vanhakaupunki on pysähdyspaikka, ja käytät 90 minuuttia 1. kadulla ja sen sivukaduilla. Kaupunki julistettiin kaupunkimaisemaksi vuonna 1979 ja suojeltiin. Vuonna 2000 se lisättiin UNESCO:n maailmanperintöluettelon alustavaan listaan nimellä "Mardin Cultural Landscape". Kaupunki on rakennettu rinteen päälle, josta avautuu näkymä Mesopotamian tasangolle, ja tämä sijainti on tunnettavissa koko kävelyn ajan. Kun olet noussut pois junasta, suuntaa 1. kadulla länteen. Katso kadun varrella olevista sivukaduista avautuvia näkymiä tasangolle; sieltä näet, kuinka talot laskeutuvat terasseina. Noin 200 metrin päässä kaupunginmuseosta on Şehidiye-oppilaitos. Paikallisen kulttuurihallinnon tietojen mukaan tämä rakennus on peräisin 1200-luvun alkupuolelta, ja nykyinen minareetti on lisätty vuonna 1916. Tutki rakennusta arkkitehtonisen kiinnostuksen kohteena: kiinnitä huomiota kivien saumoihin, teräviin kaariin ja ovikehyksiin. Torin sisällä, Ulu Camii -moskeijan ja Şehidiye-oppilaitoksen välissä on Reyhaniye-moskeija. Rakennus mainitaan 1540-luvun säätiörekistereissä; sen neliönmuotoisen pohjan päällä oleva, kahdeksankulmainen minareetti päättyy terävään, sylinterimäiseen kupoliin. Minareettien siluetteja näkyy eri kulmista eri kaduilta, joten nosta katseesi mutkissa. Ulu Camii -moskeijan minareetti rakennettiin vuonna 1176 Artuklu-hallitsijan Kudbeddin İlgazin aikana; sen päällä oleva kupoli hallitsee rakennusta. Paikallisen kulttuurihallinnon mukaan Latifiye-rakennuksen portti on Mardinin parhaiten säilynyt; sen portin yläpuolella olevasta tekstistä selviää, että se on peräisin vuodelta 1371. Kun vierailet näissä rakennuksissa, tutustu niihin vain arkkitehtonisen kiinnostuksen kohteena ja noudata vierailusääntöjä. Katuja pitkin kävellessäsi voit ihailla ovien ja ikkunoiden kehyksiin kaiverrettuja koristeita, mikä on helpoin tapa siirtää kaupunginmuseossa näkemäsi kivikaiverrusnäyttelyn kadulle. Aamun valo osuu seinämiin sivulta kapeissa kaduissa, ja kiven rakenne näkyy parhaiten tuohon aikaan. Jotta kapeissa käytävissä ei muodostu ruuhkaa, pysähdy hetkeksi ja ota valokuvia, jättäen tilaa muille. Kapeilla, portailla varustetuilla kaduilla alusta voi olla liukas, joten käytä liuk

Mardin-museo.
Viimeinen pysäkki on Mardinin museo, joka esittelee kaupungin arkeologista historiaa ja perinteistä Mardin-tyylistä arkkitehtuuria. Museon toiminta sijaitsee rakennuksessa, jonka Syyrian katolisen patriarkaatin Ignatios Behnam Banni rakennutti vuonna 1895. Kulttuuriministeriö osti rakennuksen Syyrian katolilaiselta säätiöltä ja teki siitä valtion omaisuutta. Museo avattiin yleisölle vuonna 2000, jolloin sinne siirrettiin esineitä Zinciriyen medresestä.
Rakennus on kolmikerroksinen ja sen suunnittelu on sovitettu maaston kaltevuuteen ja tontin syvyyteen. Sen U-muotoinen julkisivu, joka on suunnattu etelään, eli laaksoon, on tyypillinen perinteiselle Mardin-talolle. Huomaa tämä suunta sisäänkäynnissä tai sisäpihalla. Ensimmäisessä kerroksessa on Arkeoparkin museokoulutustila, jossa vierailijat voivat osallistua työpajoihin, kuten kolikoiden lyöntiin, kasvivärien käyttöön, marmorointiin ja keramiikan valmistukseen. Työpajojen ohjelma voi vaihdella, joten tarkista ajantasaiset tiedot museon johtajalta tai maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistolta.
Rakennuksen eteläpuolella sijaitsevalla sisäpihalla on Arkeoparkin 500-paikkainen amfiteatteri, jossa järjestetään museokoulutusta lapsille ja muita yleisötapahtumia.
Nouskaa toiseen kerrokseen, jossa on huone, jossa esillä on alueen arkeologisista kaivauksista löydettyjä esineitä. Täällä voit tutustua roomalais- ja Akkoyunlu-kausien mosaiikkeja ja kiviesineitä. Kiinnitä erityistä huomiota mosaiikkien väreihin ja kuvioihin, sillä yksityiskohdat voivat hukkua kauempaa katsottuna.
Toisessa kerroksessa on neljä suljettua galleriaa, jotka on jaettu teemoittain: ravinto, kauppa, tuotanto, kolikot, valta, sota ja sosiaalinen elämä. Kauppaan liittyvässä galleriassa yksi näkyvimmistä esillä olevista kohteista on Sürekli-löytö. Tämä aarre löydettiin pelastuskaivauksissa Sürekli-kylästä, joka sijaitsee Kızıltepeessä. Aarteessa on kultaisia ja hopeisia esineitä, jotka ovat peräisin 9.-14. vuosisadalta. Ne edustavat useita sivilisaatioita, kuten Abbasidit, Ilkhanidit, Ayubidit, bysanttilaiset, Zangit ja Artukidit. Tarkastelemalla kolikoiden eri dynastian edustavuutta voit pohtia, miten kauppareitit kulkivat Mardinin kautta.
Museon luoteisosassa sijaitseva hallintorakennus on suojeltu rakennus, joka edustaa 1800-luvun Mardin-tyylin arkkitehtuuria. Se on kunnost
Kommentit
Ladataan...
