Länsirannikon merenrantatalosta Sinanin sillalle.

Yeşilköy majakka on historiallinen majakka, joka sijaitsee Marmaranmerestä Istanbulin salmeen suuntautuvien laivojen reitillä. Wikipedian mukaan laivat määrittävät reittinsä salmessa sen avulla. Majakan rakensi vuonna 1856 ranskalaisperäinen Michel Pasha kivisestä tornista. Koska Yeşilköy tunnettiin vuoteen 1926 asti nimellä Ayastefanos, majakkaa kutsuttiin aluksi myös tällä nimellä, mutta myöhemmin se sai alueen uuden nimen. 23 metriä korkean tornin yhteydessä on asuintalo, ja rakennus on restauroitu kolme kertaa vuosien 1945 ja 1988 välillä. Yeşilköy-artikkelissa mainitaan myös, että Krimin sodan aikana alueelle asettuneet ranskalaiset rakensivat yhden Istanbulin kolmesta majakasta tähän.

Majakka sijaitsee Yeşilköyn niemessä, ja sen näkee parhaiten kävelemällä rannalla. Varaa aikaa, sillä myös Yeşilköy itsessään on vierailun arvoinen paikka. Alue oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Istanbulin varakkaiden perheiden suosima rannikkoalue ja lepopaikka, ja sieltä on edelleen nähtävissä upeita puurakennuksia, jotka edustavat jugendtyyliä. Vuonna 1878 allekirjoitettiin myös Ayastefanosin sopimus, joka dokumentoi Venäjän ja Osmanien valtakunnan välisen sodan tulokset. Kerrotaan, että Yeşilköy-nimen ehdotti kirjailija Halit Ziya Uşaklıgil.

Yeşilköy:ssä on satama, josta on yhteydet saarille kesäkuukausina, sekä hiekkarantoja. Kävele rannalla ja ihaile majakkaa eri näkökulmista, ja sen jälkeen siirry lentomuseoon, joka on hyvin lähellä.

Lähde: Wikipedia.

Istanbulin ilmavoimien museo sijaitsee Yeşilköyn alueella, lähellä sotilastukikohtaa. Paikan valinta on merkityksellinen: kaupungin ensimmäinen lentokenttä, Yeşilköy lentokenttä, avattiin täällä vuonna 1912, ja museon historiassa Yeşilköy mainitaan paikkana, jossa ensimmäinen lentoyksikkö perustettiin. Turkin ensimmäinen ilmailumuseo avattiin 15. toukokuuta 1971 İzmirin Cumaovası-alueella, mutta se siirrettiin Yeşilköyn alueelle, koska paikka koettiin epäsopivaksi. Rakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1977, se valmistui vuonna 1983 ja museo avattiin yleisölle 16. lokakuuta 1985.

Museo kattaa 65 000 neliömetrin alueen, josta 2 365 neliömetriä on sisätiloja ja 12 000 neliömetriä ulkotiloja. Hangaarissa ja ulkotiloissa on esillä erilaisia Turkin ilmavoimien käyttämiä lentokoneita ja helikoptereita. Muistihuoneessa on esillä henkilökohtaisia esineitä, jotka liittyvät ilmailun historiaan, moottoriosastossa on potkulaitteilla ja suihkupropulsioilla varustettuja lentokoneiden moottoreita, ja vaatehuoneessa on esillä osmanien aikaisista lentäjistä nykypäivän lentäjien univormujen esimerkkejä. Ulkotiloissa kannattaa etsiä vuonna 1943 Yhdysvalloissa valmistettu Skytrain-kuljetuskone; Wikipedian mukaan tästä tyypistä oli 110 konetta Turkin ilmavoimien kalustossa vuosina 1946–1998. Vuonna 1970 Saksassa valmistettu Dornier Do 28 -kuljetuskone on myös harvinainen näky Turkissa.

Koska ulkotila on laaja, siellä voi helposti viettää puolitoista tuntia. Aurinkoisina päivinä kannattaa ottaa mukaan hattu ja vettä, ja tuulisina päivinä tuulenpitävä takki. Koska museo kuuluu ilmavoimille ja sijaitsee lähellä sotilastukikohtaa, on tärkeää tarkistaa aukioloajat ja sisäänpääsyn ehdot ennen vierailua. Jos olet lasten kanssa, lue lentokoneiden vieressä olevat tiedot yhdessä; vertailla, milloin eri lentokoneita on käytetty, on hauska aktiviteetti.

Lähde: Wikipedia.

Floryan Atatürk-merenranta, eli merestä noin 70 metrin päässä, ja se on rakennettu paalujen päälle. Se on yhdistetty maahan puisella kävelytielle. Istanbulin kaupunginvaltuusto pyysi arkkitehti Seyfi Arkanilta suunnitelman, koska Atatürk oli kiinnostunut alueesta. Köşk valmistui vuonna 1935 ja 14. elokuuta se lahjoitettiin Atatürkille. Se on varhaisen tasavallan arkkitehtuurin tunnettu esimerkki, ja sen englanninkielinen Wikipedia-artikkeli kuvailee sitä Bauhaus-tyyliseksi. Siinä on vastaanottosali, makuuhuoneita, kylpyhuone ja kirjasto.

Atatürk käytti köökiä kesäisin työhuoneena kolmen vuoden ajan. Erityisesti kesä- ja heinäkuussa 1936 hän vietti siellä pitkiä aikoja, ja hänen viimeinen vierailunsa oli 28. toukokuuta 1938. Kerrotaan, että hän saapui usein köysiin moottorilla ja kävi uimassa yhdessä ihmisten kanssa. Myöhempinä vuosina myös muut presidentit käyttivät köökiä kesäasuntona. Se siirrettiin 6. syyskuuta 1988 Turkin suparlamentin kansallisten palatsien osaston hallintaan, ja sen jälkeen se kunnostettiin ja muutettiin museoksi.

Ennen vierailua on hyvä tarkistaa, onko museo avoinna ja milloin. Vaikka se ei olisikaan auki, rannalta voi nähdä kävelytien ja sen, miten köökki on yhteydessä mereen. Seyfi Arkanin yksinkertaiset, vaakasuorat linjat näkyvät paremmin, kun niitä katsoo kauempaa. Köökin ympärille on luotu puisto, joka nykyään tunnetaan nimellä Floryan Atatürk-kaupunkipuisto, ja se on avoinna yleisölle. Lyhyt kävely puiden alla on virkistävää. Marmarayn Floryan-asema on noin 500 metrin päässä.

Lähde: Wikipedia.

Küçükçekmece-järvi on itse asiassa laguuni. Se on erotettu merestä matalalla hiekkadyyneillä, jotka ulottuvat rannikkoa pitkin. Järven itäpäässä oleva kanava päästää ylimääräisen veden Marmara-mereen, ja kun merenpinta nousee, merivesi virtaa järveen. Tästä syystä järven vesi on hieman suolaista. Wikipedian mukaan järven nimi tulee pienistä veneistä, joita vedettiin käsin järven yli, kun siltaa ei ollut.

Silta sijaitsee tässä kanavassa, ja se on tärkeä yhteys Istanbulin ja Euroopan puolen välillä. Turkin islamilaisen tietosanakirjan mukaan alueella oli todennäköisesti puusilta jo roomalaisella ajalla. 6. vuosisadalla maanjäristykset vahingoittivat siltaa, ja keisari Justinianus rakensi sen uudelleen kivikaarella. Fatih Sultan Mehmet korjautti sillan talvella 1455. Nykyisen sillan rakentaminen aloitettiin sulttaani Suleimanin aikana ja se valmistui sulttaani Selimin toisen hallituskaudella. Arkkitehdin osalta lähteet ovat varovaisia: silta ei esiinny Mimar Sinanin teosluetteloissa, ja Orhan Bozkurt, joka on tutkinut Sinanin siltoja, on esittänyt, että se saattaa olla Acem Alin, joka oli Sinania ennen pääarkkitehti, työtä. Länsimaisissa lähteissä sitä kutsutaan usein "Ponte Piccoloksi", eli pieneksi sillaksi, verrattuna Büyükçekmecessä olevaan suurempaan siltaan.

Silta on 210 metriä pitkä, 7,60 metriä leveä, ja sen levein kaari on 10 metriä. Ensimmäisen maailmansodan aikana sitä levennettiin ja sen kaltevuutta tasoitettiin, minkä vuoksi se on menettänyt paljon alkuperäisestä muodostaan. Pysähdy kuitenkin siltaa ympäröivällä alueella, katso lähde ja ihaile kalastusaluksia sekä järven avointa maisemaa. Järven luoteisrannalla sijaitsevien raunioiden uskotaan mahdollisesti kuuluvan Bathonea-nimiseen kaupunkiin, josta on mainintoja arkeologisissa lähteissä.

Lähde: Turkin islamilainen tietosanakirja; Wikipedia.

Suur-Çekmeceessä sijaitseva Kanuni Sultan Süleymanin silta on, TDV:n islamikirjan mukaan, osmanien aikakauden merkittävimpiä insinöörityön muistomerkkejä. Kirjan mukaan vanha roomalainen silta sijaitsi suolta pohjoisempana ja oli kärsinyt tulvien aiheuttamia vaurioita. Arkkitehti Sinan suunnitteli sen sijaan pitkän sillan, joka ulottui koko suon alueelle ja sijaitsi etelämpänä, vakaammalle maaperälle. Jokaisen pilarin kohdalla valmistettiin suuria muotteja, joihin asetettiin paalut ja jotka yhdistettiin sulatetulla lyijyllä.

Rakennustyöt aloitettiin Kanunin määräyksestä, mutta kun hallitsija kuoli Zigetvarin sotaretkellä, silta valmistui hänen poikansa, II. Selimin toimesta. Sen valmistumisvuosi on merkitty 975 (1567-68). Silta koostuu neljästä eri pituisesta osasta, jotka on yhdistetty keinotekoisille saarille. Sen kokonaispituus on noin 636 metriä, leveys on hieman yli 7 metriä ja siinä on 28 holvia. Kaupunginvaltuusto toteaa, että tämä leveys mahdollistaa kahden samanaikaisesti kulkevan karavaanin ohittamisen. Holvien välisten avoimien osien uskotaan mahdollistavan tulvien aiheuttamien vahinkojen minimoimisen, sillä vesi pääsee virtaamaan sillan yli vahingoittamatta sitä.

Käydessäsi sillalla, etsi kaksi asiaa. Leveimmän holvin yläpuolella on lepopaikkoja. Yhden osan alussa olevissa vastakkaisissa rakennelmissa on arabiankielisiä ja turkkilaisia tekstejä. TDV:n mukaan "amel-i Yusuf b. Abdullah" -teksti, joka on turkkilaisen tekstin vieressä, on ainoa tunnettu Sinanin allekirjoitus hänen teoksissaan. Nykyään pääliikenne kulkee hieman kauempana sijaitsevasta modernista sillasta, kun taas historiallinen silta on suhteellisesti hyvin säilynyt.

Lähde: TDV Islamikirja; Suur-Çekmeceen kunnan verkkosivut; Wikipedia.

Silmän päällä näkyy kolme rakennusta, jotka sijaitsevat sillan sisäänkäynnin lähellä olevalla historiallisella alueella. Suuri Çekmece -karavanseri, jota kutsutaan myös Kurşunlu Han -nimellä, on saanut nimensä sen lyijyllä peitetystä katosta. Büyükçekmece kunnan historiallisiin kohteisiin liittyvän sivuston mukaan karavanseri rakennettiin vuonna 1566, ja se on suljettu rakennus, jossa ei ole sisäpihaa. Sen seinät on rakennettu yhdestä kivikerroksesta ja kahdesta tiilikerroksesta. Keskellä on suuri alue, joka oli tarkoitettu eläimille ja tavaroille, kun taas reunoilla olevissa osissa, joissa on uuneja ja syvennyksiä, matkustajat saattoivat levätä ja nukkua. Wikipedian mukaan alueella oli aiemmin Fatih-kaudella karavanseri, ja nykyinen rakennus mainitaan Diyanet Vakıf Müdürlüğü -järjestön luettelossa. Evliya Çelebi yöpyi täällä vuonna 1659 matkallaan Bosniaan. Karavanseri oli yksi Rumeli-reitin varrella sijaitsevista levähdyspaikoista, ja nykyään se on paikka kulttuuri- ja taidetapahtumille.

Karavanserin vastapäätä sijaitsevasta Sokullu Mehmet Paşa -moskeijasta on jäljellä nykyään vain minareetti, käytävä ja matala muuri. Sulttaani Kanunin suuren neuvonantajan Sokullu Mehmet Paşan kunniaksi rakennetun moskeijan minareetti, jonka rakennustyöt aloitettiin noin vuonna 1567, on kunnan ja Wikipedian mukaan erityisen huomattava, koska se on veistetty yhtenäisestä kivipalasta. Sen viereen sijoitettu Sultan Süleyman -vesiposti on myös peräisin vuodelta 1566. Se on 6 metriä korkea ja koostuu kolmesta osasta, jotka on koristeltu terävillä kaarilla ja joissa on kukin yksi vesiposti.

Tarkista karavanserin tapahtumakalenteri Büyükçekmece kunnan kulttuuri- ja taidesivustolta. Ennen kuin päivä päättyy, käänny vielä kerran sillan päälle ja katso järvelle; vuosisatojen ajan karavaanit pysähtyivät juuri tähän levähdyspaikkaan.

Lähde: Büyükçekmece kunta; Wikipedia.