Kemerin Sebile-lähteestä veden matka kaupunkiin.

Aloita reitiltä, joka kulkee Atatürk-bulevardin alta, Saraçhane-alueella; sieltä saa parhaan käsityksen sillan pituudesta. Bozdoğan-silta rakennettiin siirtämään vettä Fatih- ja Beyazıt-kukkuloiden välisen laakson yli. Turkin Islam-ensyklopedian (TDV) mukaan Semavi Eyice kirjoittaa, että silta on yleensä yhdistetty keisari Valensille (364-378) ja että se on rakennettu vuosien 368-378 välillä; tästä syystä sitä kutsutaan länsimaisissa kielissä "Valensin vesisillaksi". Eyice lisää, että tälle linjalle saattoi olla edeltäjä jo Hadrianuksen aikana.

Numerot kertovat rakenteen mittakaavasta. TDV:n mukaan sen pituus on 971 metriä, korkeus maasta on 28-29 metriä ja leveys vaihtelee 3,40 ja 5,65 metrin välillä. Wikipediassa nykyinen pituus on 921 metriä, ja siinä mainitaan, että silta on itse asiassa noin 50 metriä pidempi. Kiinnitä huomiota: silta koostuu osittain yhdestä kaaresta, mutta suuri osa on kahdesta päällekkäisestä kaaresta; TDV:n mukaan kaareiden 18. ja 73. välillä on kaksoiskaaret. Seinät, joissa on vuorotellen kivilaattoja ja tiiliä, kantavat myös vuosisatojen aikana tehtyjen korjausten jälkiä.

Silta toimi myös valloituksen jälkeen. Fatih Sultan Mehmed kunnosti sen; II. Bayezid ja Kanuni-kausina Halkalın vedet yhdistettiin tähän linjaan, ja vuosina 1556-1557 Kırkçeşmen vedet; II. Mustafa kunnosti sen itäosan vuosina 1697-1698. Silta toimitti vettä Suleymaniyen moskeijaan ja Topkapın palatsiin 1900-luvulle asti. Bulevardi rakennettiin kaupunkisuunnittelija Henri Prostin suunnitelmien mukaisesti, ja se kulkee siltojen alta. Lähesty siltaa sen ympäröiviltä viheralueilta, jotta voit nähdä kivien koon läheltä; ylitä vilkas bulevardi vain jalankulkuyhteyksien kautta.

Lähde: Turkin Islam-ensyklopedia (TDV); Wikipedia.

Divanyolussa, Çemberlitaşin varrella sijaitsevasta sisäänkäynnistä pääset alas tähän vesivarastoon. Siinä ei ole merkintöjä; sen arkkitehtuuriset piirteet viittaavat sen valmistuneen keisari Theodosios II:n aikana (408-450), ja Wikipedia antaa tarkemman ajanjakson, 428-443. Länsimaisissa kielissä sitä kutsutaan Theodosiosin vesivarastoksi; nimi "Şerefiye" tulee osmanien aikakaudella sen ympärillä sijainneesta kaupunginosasta.

Portaissa alas tullessasi näet 32 saraketta, jotka on järjestetty siisteihin riveihin. TDV Islam-ensyklopedian mukaan sen mitat ovat 42,5 x 25 metriä; neljä sarakeriviä, joissa kussakin on kahdeksan saraketta, jakavat tilan viiteen osaan. Tarkastele tarkemmin sarakkeiden päitä; ne kaikki ovat korinttilaista tyyliä ja peräisin 5. vuosisadalta. Tiilikaaristo kattaa sarakkeiden yläpuolella. Jos olet nähnyt Yerebatanin vesivaraston, löydät täältä sen pienemmän ja siistimmän version; sarakkeet ovat nähtävissä yhdellä silmäyksellä, mikä helpottaa tilan hahmottamista.

1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa rakennettiin Arif Pašan talo vesivaraston päälle; myöhemmin sitä käytettiin kaupungintalona. Restaurointi aloitettiin vuonna 2004, ja nykyinen sisäänkäyntirakennus suunniteltiin ja rakennettiin vuosien 2013 ja 2018 välillä, ja vesivarasto on ollut museona avoinna yleisölle vuodesta 2018. Virallisen sivuston mukaan se on Istanbulin vanhimpia vesirakenteita, ja sen historia ulottuu noin 1600 vuotta taaksepäin. Nykyään sitä ylläpitää İBB Kültür AŞ; sarakkeiden välillä järjestetään digitaalisia esityksiä ja konsertteja. Esityksen aikana valo kulkee sarakkeiden yllä, mikä helpottaa päätyjen ja holvien erottamiseen; käytä tätä hetkeä valokuviin. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ja tapahtumakalenteri viralliselta verkkosivustolta.

Lähde: Şerefiye-vesivaraston virallinen verkkosivusto; TDV Islam-ensyklopedia; Wikipedia.

Muutaman minuutin kävelymatkan päästä Şerefiye-alueelta pääsee tähän suureen vesivarastoon, joka sijaitsee Hipodromin länsipuolella. Turkin islamilaisen tietosanakirjan (TDV) mukaan vesivarastoa kutsutaan Binbirdirek Sarnıcı -nimellä, ja sen rakentamisen ajankohdaksi on arvioitu Konstantinuksen aikaa. Se on kaupungin toiseksi suurin sisätilojen vesivarasto. Wikipedian mukaan sen rakennutti roomalainen senaattori nimeltä Philoksenos, ja vesivaraston kerrotaan olleen tämän senaattorin palatsin yhteydessä.

Vaikka nimi onkin ylilyönti, sisätilojen pylväskenttä on todellinen. TDV:n mukaan 64 x 57 metriä kokoisen vesivaraston holveja kannattavat 224 pylvästä, joista 212 on säilynyt nykypäivään. Nämä pylväät erottuvat muista vesivarastoista siinä, että niiden kaksi osaa on päällekkäin. Kiinnitä huomiota myös keskellä olevaan kuoppaan; se ulottuu pylväiden alkuperäiseen pohjaan ja näyttää täydellisen korkeuden kaksikerroksisille pylväille. Huomaa myös pylväisiin kaiverretut kreikkalaiset kirjaimet, jotka ovat kivien veistäjien tunnusmerkkejä.

Vesivaraston kuivuttua sitä on käytetty muihin tarkoituksiin. TDV:n mukaan osmanien aikana sen päälle rakennettiin asuintaloja, ja silkkituotteiden valmistajat hyödynsivät sen viileyttä käyttäen sisätiloja työpajoina 1800-luvun loppuun asti. Thomas Allomin 1800-luvulla tekemässä kaiverruksessa näkyy työntekijöitä, jotka työskentelevät pylväiden välissä. Wikipedian mukaan vesivarasto avattiin yleisön käyttöön näyttelytilojen ja istumapaikkojen kanssa sen kunnostamisen jälkeen. Kun vierailet Şerefyessä ja vesivarastossa peräkkäin, voit vertailla näitä kahta paikkaa: toinen on pieni ja siisti, jossa on yksikerroksisia pylväitä, kun taas toinen on laaja ja syvä, jossa on päällekkäisiä pylväitä. Tarkista ajantasaiset vierailutiedot vesivaraston virallisilta verkkosivuilta.

Lähde: Turkin islamilainen tietosanakirja (TDV); Binbirdirek Sarnıcı -vesivaraston viralliset verkkosivut; Wikipedia.

Binbirdirek-aukion alkiongelmästä käveltyäsi kohti pohjoista, näet tämän suihkulähteen, jonka kahdeksan pylvään kannattama kupoli. Se on rakennettu muistoksi Saksan keisari Vilhelm II:n vuoden 1898 syksyllä tehdyistä vierailuista sulttaani Abdülhamid II:lle. Sen osat valmistettiin Saksassa ja tuotiin Istanbuliin, jossa ne koottiin. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1899, ja sen oli määrä avautua 1. syyskuuta 1900, Abdülhamidin valtaanastumisen 25. vuosipäivänä, mutta suihkulähde avattiin vasta 27. tammikuuta 1901, Vilhelmin syntymäpäivänä.

Suunnittelussa olivat mukana keisarin neuvonantajana toimineen arkkitehti Spittan nimet, ja toteutuksessa arkkitehti Schoele. Myös arkkitehdit Carlitzik ja Joseph Antony osallistuivat työhön. Rakennus on uusbysanttisessa tyylissä. Kävele ensin sen kahdeksankulmaisen rungon ympärillä, joka on kohotetulla alustalla, ja siirry sitten kupolin alle ja nosta pääsi ylös; sisäpinnat on koristeltu mosaiikeilla, joiden taustana on kulta. Kiinnitä huomiota kahdeksaan medaljoniin, joissa toistuvat molempien hallitsijoiden symbolit: Abdülhamidin tuğra ja Vilhelmin monogrammi, joka muodostuu kirjaimista "W" ja numerosta "II".

Vaikka tämä suihkulähde on rakennettu paljon myöhemmin kuin muut reitin varrella olevat rakennukset, sen voi nähdä sekä vesirakennuksena että aikakauden diplomatian dokumenttina. Osmanien aukiolla sijaitseva suihkulähde on täällä muuttunut ystävyyden lahjaksi ja uusbysanttisena tulkintana eurooppalaisen työpajan tuotteena. Vertaa sitä hetken kuluttua nähtävään III. Ahmedin suihkulähteeseen; toinen heijastaa osmanivaltakunnan hovin makua, kun taas toinen ulkomaalaisen hallitsijan näkökulmaa tähän kaupunkiin. Suihkulähteen edestä näkyvät myös Hipodromin pylväät. Sieltä voit kävellä Ayasofyan ohi ja saapua Topkapın palatsin portille.

Lähde: Wikipedia.

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on tämä suuri aukiofontaani, joka sijaitsee Topkapın palatsin ulko-oven (Bab-ı Hümayun) ja Hagia Sofian välisellä aukiolla. Diyanet Vakfın (TDV) islam-ensyklopedian mukaan se rakennettiin vuonna 1141 (1728-1729) sulttaani III. Ahmedin aikana. Wikipediassa sitä pidetään varhaisimpana ja vaikuttavimpana esimerkkinä uudenlaisesta, itsenäisestä aukiofontaanityypistä, joka syntyi Lale Devri -kaudella.

Sen pohjapiirros on neliö, ja siinä on neljä julkisivua. Jokaisen julkisivun keskellä on fontaani, ja neljässä nurkassa on kolme ikkunaa sisältävät, puoliksi pyöreät vesipostit. Tarkastelkaa vesipostien ikkunoita: sisällä olevat virkamiehet ojensivat niistä vettä ja makeita juomia ohikulkijoille. Katto on puuta, joka on päällystetty lyijyllä, ja se on koristeltu leveillä räystäillä. Keskellä on kahdeksankulmainen kupoli, ja vesipostien yläpuolella on neljä pientä kupolia, joiden huipulla on kullattu pronssinen lippu.

Koristelussa näkyy länsitaiteen vaikutuksen tunkeutumista turkkilaiseen taiteeseen. Tarkastelkaa marmorista veistoksia, jotka on koristeltu kaiverretuilla kukilla, marmorireliefejä, jotka on viimeistelty kultalehdillä, ja paikoittain käytettyjä laattoja. Julkisivuilla on runoilija Seyyid Vehbin neljätoista säkeistöstä koostuva kaiverrus, joka on kirjoitettu *talik*-tyylillä. TDV:n mukaan viimeinen säkeistö, joka on näkyvissä Hagia Sofiaan päin, on kirjoitettu itse sulttaani III. Ahmedin toimesta ja se on tehty *celi sülüs*-kirjaimilla. Wikipedian mukaan fontaani oli osmanien aikana tapaamis- ja kokoontumispaikka.

Seurasitte veden matkaa kaupungista tähän aukiofontaaniin. Kävelkää fontaanin ympäri, vertailkaa neljää julkisivua ja neljää vesipostia, ja voitte sitten siirtyä Topkapın palatsin ulkotiloihin takaportista tai kävellä Gülhanen puistoon. Tarkistakaa palatsin ajantasaiset aukioloajat sen virallisilta verkkosivuilta.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi.