
Keban-joen rannalta Munzur-vuorille.
Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi
Tämä reitti kulkee Tuncelin maakuntaa etelästä pohjoiseen, veden virtausta seuraten. Maakunnan pinta-ala kohoaa etelästä pohjoiseen ja lännestä itään; etelässä sijaitsee Keban-patolampi, kun taas pohjoisessa ja luoteessa kohoavat Munzur-vuoret, jotka muodostavat maakunnan luonnolliset rajat. Reitti yhdistää nämä kaksi päätepistettä. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Pertekin linna ja sen tarjoamat näkymät lampeen. Kulttuuriportaalin mukaan Pertekin linna, joka sijaitsee Murat-joen varrella olevalla kukkulalla, on nykyään saarella, koska se on jäänyt Keban-patolammen alle. Linnan rakennusajankohtaa ei tiedetä tarkasti, mutta tiedetään, että sitä on kunnostettu osmanien aikana. Koska tiedot saarelle pääsystä ja vierailuolosuhteista puuttuvat, tämä pysähdyspaikka on suunniteltu siten, että sen voi nähdä rannalta ja lisätietoja voi tiedustella maakunnan hallinnosta. Maakunnan hallinto kertoo, että Pertek oli seldžukkien ja osmanien aikana vilkas kulttuurin ja taiteen keskus, ja siellä oli kompleksi, joka koostui linnasta, karavansereistä, kylpylöistä, oppilaitoksista ja keittiöistä. Toinen pysähdyspaikka on Tuncelin museo, joka sijaitsee maakunnan keskustassa. Rakennus, joka alun perin oli kasarmia ja myöhemmin asuintaloa, on kunnostettu museoksi. Museo on sijoitettu toiseksi, jotta sen voi tutustua ennen puiston ja vuorten vierailun yhteydessä, jotta saa käsityksen alueen arkeologiasta, etnografiasta ja luonnosta. Museossa vietetään kaksi tuntia, mikä tarjoaa suojan sääolosuhteilta. Kolmas pysähdyspaikka on Munzur-laakson kansallispuisto. Maakunnan hallinto kertoo, että puisto alkaa 8 kilometriä maakunnan keskustasta ja ulottuu laakson läpi Munzur-vuorille. Tärkeää on tarkastella laakson pohjalla olevia puita, puroja ja rinteitä sekä oppia tunnistamaan alueen kasvi- ja eläinlajeja. Viimeinen pysähdyspaikka on Munzur-vuoret. Tämä teksti käsittelee vain Tuncelin osaa vuoristosta. Maakunnan korkein kohta, Akbaba-huippu, on 3 463 metriä korkea. Vuoret ovat useiden jokien, kuten Munzur-joen, Pülümür-joen ja Tahar-joen, alkulähteitä; nämä vedet päätyvät lopulta reitin ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, Keban-patolampeen. Näin reitti muodostaa ympyrän. Reitin suurin viehätys on korkeuden lisääntyminen, ilmaston muuttuminen ja veden suunta. Reitti yhdistää historiallisen kerroksen linnaan ja museoon sekä luonnon kerroksen puistoon ja vuorille. Käytännön Lähteet:
- Kulttuuriportaali, Pertekin linna, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/tunceli/gezilecekyer/pertek-kalesi
- Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Pertek, https://tunceli.ktb.gov.tr/TR-57258/pertek.html
- Kulttuuriportaali, Tuncelin museo, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/tunceli/gezilecekyer/tunceli-muzesi
- KVMGM, Tuncelin museon johtaja, https://kvmgm.ktb.gov.tr/TR-281504/tunceli-muze-mudurlugu.html
- Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Munzurin laakson kansallispuisto, https://tunceli.ktb.gov.tr/TR-57342/munzur-vadisi-milli-parki.html
- Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Maantiede, https://tunceli.ktb.gov.tr/TR-57260/cografya.html
- Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Järvet, https://tunceli.ktb.gov.tr/TR-57341/goller.html
Reitin pysäkit

Pertekin linna.
Rota alkaa Pertekistä, joka sijaitsee Tuncelin rannalla Keban-paton alta muodostuvan järven rannalla. Tämä pysähdyspaikka on suunniteltu ensisijaisesti linnan näkemiseksi, ei sen sisätilojen tutkimiseksi, ja sen tarkoituksena on selvittää vierailun edellytykset. Kulttuuriportaalin mukaan linna on rakennettu Murat-joen varrelle, ja patojärven vuoksi se sijaitsee nykyään saarella. Siksi älä oleta, että linnaan pääsee kävellen. Saarelle pääsyn ja vierailun edellytyksiä ei ole mainittu virallisilla sivuilla. Tarkista ajantasainen tilanne Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistosta ennen matkaa. Kysy, onko rannalta paikkoja, josta linnaa voi nähdä, onko saarelle pääsy mahdollista ja onko olemassa sesonkohtaisia sääntöjä. Varmistaaksesi tiedot, siirry Pertekin kaupungin keskustaan. Maakunnan virasto kertoo, että kaupunki on 52 kilometrin päässä piirikunnan keskustasta. Koska piirikunnan itä- ja eteläpuoli on kokonaan Keban-paton ympäröimä, Pertek näyttää ikään kuin olisi niemimaa. Tämän maantieteen ymmärtäminen on avain linnan ymmärtämiseen, koska sen nykyinen saari-sijainti johtuu järven muodostumisesta. Kun olet rannalla, katso ensin yleiseen vesirajaan ja sitten kukkulan siluettiin. Lähteet kuvaavat linnaa rakenteeksi, joka koostuu kahdesta muurista. Muurien välissä on myös rakenteiden jäänteitä, mutta niiden näkeminen riippuu siitä, missä olet. Kiikarit tai puhelimen zoom-toiminto voivat olla hyödyllisiä. Linnan eteläpuolella on punaisia, kovia tiiliä ja sinisiä laattoja, jotka on sijoitettu kivien väliin. Jos pääset lähelle linnaa, tämä on ensimmäinen asia, jota kannattaa etsiä. Sen rakennusajankohtaa ei tiedetä tarkasti; lähteet kertovat vain, että se on kunnostettu osmanien aikana. Jos näet jonkin vuoden numeron kyltissä tai selostuksessa, kysy sen lähde. Maakunnan virasto kertoo, että useimmat piirikunnan historialliset kohteet kantavat Mengüçlüjen ja osmanien jälkiä. Samalla sivulla mainitaan myös Sağman-linna, ja voit tiedustella vierailumahdollisuuksia virastolta. Piirikunnalla on myös tarina, joka kertoo sen nimen alkuperästä. Maakunnan viraston mukaan linnan päälle pystytetty lintu-patsas, joka symboloi runsautta, tunnettiin nimellä Pirtek, ja ajan myötä nimi muuttui Pertekiksi. Maakunnan virasto korostaa, että keväällä järven siniset ja vihreät sävyt tekevät piirikunnasta erityisen kauniin. Valokuvausta varten suosi aamun tai illan valoa,

Tuncelin museo.
Toinen pysähdyspaikka on Tuncelin kaupungin keskustassa sijaitseva Tuncelin museo, joka on reitin vähiten säästä riippuvainen kohde. Museo sijaitsee Moğultay-kaupunginosassa, Ali Demir -kadulla. Virallisen tiedon mukaan se on ollut avoinna yleisölle 24. joulukuuta 2020 lähtien. Tarkista aukioloajat ja pääsymaksut ennen vierailua museon verkkosivuilta (muze.gov.tr) tai Tuncelin museon virallisilta sivuilta. Ennen sisäänkäynnille saapumista, katso rakennusta ulkopuolelta. Rakennus on neliön muotoinen ja sen arkkitehtuuri on saksalaistyylistä. Pohjoispuoli on kolmikerroksinen, kun taas muut julkisivut ovat kaksikerroksisia. Rakennuksen peruskivi laskettiin vuonna 1935, ja se valmistui vuonna 1937. Se on varhainen tasavallan aikainen rakennus. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus oli kaupungin keskustan perustamisen aikaan alueen ensimmäinen suuri rakennus. Alun perin sotilastukikohtana käytetty rakennus muutettiin myöhemmin virkamiesten asunnoiksi, ja vuonna 2015 se siirrettiin ministeriölle museon käyttöön. Sen jälkeen se on kunnostettu museoksi. Pidä tämä historia mielessäsi, kun tutustut kerroksiin ja pihalle, sillä museo on entisen sotilastukikohdan uudelleenkäyttö. Pihalla on pinta-alaa 1800 neliömetriä, ja se on suunniteltu konserteille, teatteriesityksille ja muille tapahtumille. Selvitä museon sivuilta, onko kyseisenä päivänä tapahtumia. Sisätiloissa on kuusi näyttelysalia, joissa esitellään tietoa esihistorialliselta ajalta nykypäivään tekstien, kuvien, dioramojen ja rekonstruktioiden avulla. Kokoelma koostuu seuraavista osioista: arkeologia ja kolikot, etnografia, perinteiset viljelymenetelmät ja kasvi- ja eläinkunta, uskonnolliset kulttuurit, kiviesineet ja varhaisen tasavallan aikaiset esineet. Aloita arkeologian ja kolikoiden osiosta, sillä se helpottaa tarinan seuraamista alkaen varhaisimmista ajoista. Koska kolikot ovat pieniä, käy hitaasti läpi vitriinit ja lue tarratekstit. Etnografian osiossa tutustu alueen arkielämän esineisiin ja lue niiden käyttötarkoituksia kuvaavia tekstejä. Maatalouden ja kasvi- ja eläinkunnan osasto toimii lämmittävänä osastona seuraavaa pysähdystä varten. Koska osaston nimi viittaa alueen kasvi- ja eläinkuntaan, on hyvä etsiä täältä niitä lajeja, joita mainitaan seuraavassa pysähdyksessä. Uskonnollisten kulttuurien osasto on nimetty osasto; riittää, että luet museon o

Munzur-laakson kansallispuisto.
Kolmas pysähdyspaikka on Munzur-laakson kansallispuisto. Paikallisen viraston mukaan puisto alkaa 8 kilometrin päässä Tuncelin kaupungin keskustasta ja ulottuu laakson varrella Munzur-vuorille. Alue julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1971, ja sen pinta-ala on 42 000 hehtaaria. Tällä laajalla alueella ei kannata keskittyä vain yhteen pisteeseen, vaan tarkastella laaksoa kokonaisuutena. Paikallinen virasto suosittelee, että puistossa vieraillaan parhaiten kesäkuusta syyskuuhun, koska alueella on voimakas mannerilmasto. Muina aikoina on tärkeää tarkistaa sää ja tietilanne etukäteen. Tarkemmat tiedot sisäänpääsyn ehdoista, säännöistä ja luvanvaraisista toiminnoista saa viranomaisilta. Laakso sijaitsee maastossa, jota halkovat Mercan- ja Munzur-joen laaksot. Kävellessä joen rannalla kannattaa kiinnittää huomiota jyrkkien rinteiden karuuteen ja laakson pohjan vihreään vyöhykkeeseen. Viranomaisten mukaan vuorten jyrkät rinteet ovat täysin karuja. Vuorten huipuilla ja rinteillä, joilla ei ole kallioita, kasvaa tammi-metsiä. Laakson pohjalla ja joen rannoilla kasvaa sekalaisia metsiä, joissa on muun muassa jalavaa, saarnea, leppää, pyöriikkaa, vaahteraa, orjaa, saksanpähkinää, poppelia ja pajua. Harvinainen orjanköynnös muodostaa metsiköitä Munzur-joen molemmilla puolilla, noin 1,5 kilometrin päässä Ovacıkissa sijaitsevista lähteistä. Puiston kasvillisuuteen on kirjattu 1518 kasvilajia, joista 43 on Munzur-vuorille ja 227 Turkille endeemisiä lajeja. Esimerkkejä ovat kellokukka, Erzincanin kirsikka, "bindebirdelik otu" ja Munzur-hääkukka. Älä poimi kasveja äläkä poistu merkityiltä reiteiltä. Alueen villieläimiin kuuluvat kaksi vuorikauriin lajia, nimittäin "çengel boynuzlu keçi" ja "bezuvar", sekä urkekko. Näiden eläinten näkeminen on harvinaista, ja on parempi tarkkailla niitä kaukaa kiikarilla. Kannattaa myös katsoa taivaalle, sillä alueella on havaittu kotkia, korppeja, muuttohaukkoja, haukkoja ja harvinaista kivikotkaa. Myös susia, kettuja, karhuja, ilvekkejä ja majavia elää puistossa. Älä lähesty eläimiä äläkä jätä niille ruokaa. Munzur-joessa ja Mercan-purossa elää harvinaisia lohikalalajeja, jotka ovat alueelle ominaisia. Viranomaiset kertovat, että lohikalat elävät lähteistä alkaen 80 kilometrin pit

Munzur-vuoret.
Viimeinen etappi ovat Munzur-vuoret. Sıradağ-vuoristo ulottuu Tuncelin ja Erzincanin välillä; tämä teksti käsittelee vain Tuncelin osaa. Tämä etappi ei ole nousu, vaan paikka, jossa voi katsella laakson yllä oleviin vuoriin ja ymmärtää niitä. Paikallishallinnon mukaan Munzur- tai Mercan-vuoret, jotka ovat Koillis-Torosvuoriston jatke, muodostavat maakunnan luoteis-, pohjois- ja koillisosat. Maakunnan pinta-alasta 70 % on vuoristoa, 25 % ylänköä, 5 % tasankoa ja alankoa. Maakunnan korkein kohta on 3 463 metriä korkea Akbaba-huippu, joka sijaitsee Munzur-vuorten itäpuolella. Vuorten korkeimmat osat muodostavat luonnollisen rajan maakunnan pohjois- ja luoteisosissa. Huomaatte matkan varrella, kun nousette etelästä pohjoiseen, että korkeus kasvaa. On tärkeää huomata, että vuoret toimivat vedenkeräysalueena. Karasu- ja Murat-joet keräävät maakunnan vedet. Munzur-joki, joka virtaa maakunnan alueella, sekä Pülümür- ja Tahar-joet laskevat etelässä Keban-padon luomaan järveen. Näin ollen reitin ensimmäinen etappi, järvi, ja tämä viimeinen etappi ovat saman vesitarinan kaksi päätä. Kohdistakaa katseenne korkeimpiin kohtiin ja lukekaa jyrkkien rinteiden karua ulkonäköä. Paikallishallinnon mukaan alueella on ankara mannerilmasto, joten vierailu on suositeltavaa kesäkuukausien ja syyskuun välillä. Koska vuorilla sää voi muuttua nopeasti, tarkistakaa ajantasaiset sääennusteet ennen matkaa. Vuorilla on järviä. Järvien osiossa kerrotaan, että Munzur-vuorilla ja niiden alaosissa sijaitsevilla Mercan-, Avcı- ja Karasakal-vuorilla on pieniä jäätikkö- ja kraatterijärviä, jotka ovat muodostuneet jäätikköalueiden ja sortuma-alueiden täyttyessä vedellä. Turismin kannalta merkittäviä järviä ovat Karagöl, Koçgölü, Şer Gölü, Dilincik Gölü, Çimli Gölü, Mercan-järvet ja Katır-järvet. Kansallispuiston osiossa todetaan, että kraatterijärvet sijaitsevat 2000–3000 metrin korkeudella. Lähtökohtia, kävelyaikoja ja vaikeustasoja näille järville ei ole mainittu; tämä reitti ei sisällä nousukuvauksia. Jos haluatte vierailla järvillä, ottakaa yhteyttä paikallishallintoon ja paikallisiin viranomaisiin. Valokuvausta varten katselkaa laaksosta vuorilinjaan ja valitkaa hetkiä, jolloin valo on sivulta. Karttaohjelmassa vuorille merkitty piste osoittaa vuor
Kommentit
Ladataan...
