Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye
Keban-joen rannalta Munzur-vuorille.
Rohdat4 Pysäkki

Keban-joen rannalta Munzur-vuorille.

Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Tämä reitti kulkee Tuncelin maakuntaa etelästä pohjoiseen, veden virtausta seuraten. Maakunnan pinta-ala kohoaa etelästä pohjoiseen ja lännestä itään; etelässä sijaitsee Keban-patolampi, kun taas pohjoisessa ja luoteessa kohoavat Munzur-vuoret, jotka muodostavat maakunnan luonnolliset rajat. Reitti yhdistää nämä kaksi päätepistettä. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Pertekin linna ja sen tarjoamat näkymät lampeen. Kulttuuriportaalin mukaan Pertekin linna, joka sijaitsee Murat-joen varrella olevalla kukkulalla, on nykyään saarella, koska se on jäänyt Keban-patolammen alle. Linnan rakennusajankohtaa ei tiedetä tarkasti, mutta tiedetään, että sitä on kunnostettu osmanien aikana. Koska tiedot saarelle pääsystä ja vierailuolosuhteista puuttuvat, tämä pysähdyspaikka on suunniteltu siten, että sen voi nähdä rannalta ja lisätietoja voi tiedustella maakunnan hallinnosta. Maakunnan hallinto kertoo, että Pertek oli seldžukkien ja osmanien aikana vilkas kulttuurin ja taiteen keskus, ja siellä oli kompleksi, joka koostui linnasta, karavansereistä, kylpylöistä, oppilaitoksista ja keittiöistä. Toinen pysähdyspaikka on Tuncelin museo, joka sijaitsee maakunnan keskustassa. Rakennus, joka alun perin oli kasarmia ja myöhemmin asuintaloa, on kunnostettu museoksi. Museo on sijoitettu toiseksi, jotta sen voi tutustua ennen puiston ja vuorten vierailun yhteydessä, jotta saa käsityksen alueen arkeologiasta, etnografiasta ja luonnosta. Museossa vietetään kaksi tuntia, mikä tarjoaa suojan sääolosuhteilta. Kolmas pysähdyspaikka on Munzur-laakson kansallispuisto. Maakunnan hallinto kertoo, että puisto alkaa 8 kilometriä maakunnan keskustasta ja ulottuu laakson läpi Munzur-vuorille. Tärkeää on tarkastella laakson pohjalla olevia puita, puroja ja rinteitä sekä oppia tunnistamaan alueen kasvi- ja eläinlajeja. Viimeinen pysähdyspaikka on Munzur-vuoret. Tämä teksti käsittelee vain Tuncelin osaa vuoristosta. Maakunnan korkein kohta, Akbaba-huippu, on 3 463 metriä korkea. Vuoret ovat useiden jokien, kuten Munzur-joen, Pülümür-joen ja Tahar-joen, alkulähteitä; nämä vedet päätyvät lopulta reitin ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, Keban-patolampeen. Näin reitti muodostaa ympyrän. Reitin suurin viehätys on korkeuden lisääntyminen, ilmaston muuttuminen ja veden suunta. Reitti yhdistää historiallisen kerroksen linnaan ja museoon sekä luonnon kerroksen puistoon ja vuorille. Käytännön Lähteet:

Pertek, Tunceli
Rohdat
4 Pysäkki
~8 h 30 min kohteissa
Matka ~92 km · 2 h 33 min
Yhteensä ~11 h 3 min
6. marraskuuta 2026

Reitin pysäkit

1
Pertek Kalesi

Pertekin linna.

~1 h 30 min täällä
Pertek merkez

Rota alkaa Pertekistä, joka sijaitsee Tuncelin rannalla Keban-paton alta muodostuvan järven rannalla. Tämä pysähdyspaikka on suunniteltu ensisijaisesti linnan näkemiseksi, ei sen sisätilojen tutkimiseksi, ja sen tarkoituksena on selvittää vierailun edellytykset. Kulttuuriportaalin mukaan linna on rakennettu Murat-joen varrelle, ja patojärven vuoksi se sijaitsee nykyään saarella. Siksi älä oleta, että linnaan pääsee kävellen. Saarelle pääsyn ja vierailun edellytyksiä ei ole mainittu virallisilla sivuilla. Tarkista ajantasainen tilanne Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistosta ennen matkaa. Kysy, onko rannalta paikkoja, josta linnaa voi nähdä, onko saarelle pääsy mahdollista ja onko olemassa sesonkohtaisia sääntöjä. Varmistaaksesi tiedot, siirry Pertekin kaupungin keskustaan. Maakunnan virasto kertoo, että kaupunki on 52 kilometrin päässä piirikunnan keskustasta. Koska piirikunnan itä- ja eteläpuoli on kokonaan Keban-paton ympäröimä, Pertek näyttää ikään kuin olisi niemimaa. Tämän maantieteen ymmärtäminen on avain linnan ymmärtämiseen, koska sen nykyinen saari-sijainti johtuu järven muodostumisesta. Kun olet rannalla, katso ensin yleiseen vesirajaan ja sitten kukkulan siluettiin. Lähteet kuvaavat linnaa rakenteeksi, joka koostuu kahdesta muurista. Muurien välissä on myös rakenteiden jäänteitä, mutta niiden näkeminen riippuu siitä, missä olet. Kiikarit tai puhelimen zoom-toiminto voivat olla hyödyllisiä. Linnan eteläpuolella on punaisia, kovia tiiliä ja sinisiä laattoja, jotka on sijoitettu kivien väliin. Jos pääset lähelle linnaa, tämä on ensimmäinen asia, jota kannattaa etsiä. Sen rakennusajankohtaa ei tiedetä tarkasti; lähteet kertovat vain, että se on kunnostettu osmanien aikana. Jos näet jonkin vuoden numeron kyltissä tai selostuksessa, kysy sen lähde. Maakunnan virasto kertoo, että useimmat piirikunnan historialliset kohteet kantavat Mengüçlüjen ja osmanien jälkiä. Samalla sivulla mainitaan myös Sağman-linna, ja voit tiedustella vierailumahdollisuuksia virastolta. Piirikunnalla on myös tarina, joka kertoo sen nimen alkuperästä. Maakunnan viraston mukaan linnan päälle pystytetty lintu-patsas, joka symboloi runsautta, tunnettiin nimellä Pirtek, ja ajan myötä nimi muuttui Pertekiksi. Maakunnan virasto korostaa, että keväällä järven siniset ja vihreät sävyt tekevät piirikunnasta erityisen kauniin. Valokuvausta varten suosi aamun tai illan valoa,

Pertek-linna sijaitsee Tuncelin eteläosassa, Murat-joen varrella olevalla kukkulalla. Nykyään linna on saarella, koska Keban-padon vesistö on ympäröinyt sen. Tämä on linnaa erottava piirre verrattuna muihin alueen historiallisisiin rakennuksiin. Kulttuuriministeriön verkkosivujen mukaan linnaa on kunnostettu osmanien aikana, mutta sen tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä. Siksi on tarkoituksenmukaisempaa nähdä linna rakennuksena, jota on käytetty ja kunnostettu eri aikoina. Linna koostuu kahdesta muurista. Kahden muurin välissä on rakenteiden jäänteitä, mikä osoittaa, että linnassa on ollut rakennustoimintaa. Eteläpuolella on huomattava materiaalien sekoitus: veistetyt kivet, punaiset tiilet ja siniset laatat. Tämä värien leikki on kaunis yksityiskohta, jota valokuvaajat voivat etsiä kivipinnasta. Linnan ymmärtämiseksi on tärkeää tutustua myös sen sijaintikuntaan. Pertek sijaitsee Tuncelin maakunnan keskuksen eteläpuolella, ja kunnan itä- ja eteläraja on täysin Keban-padon vesistön ympäröimä. Tuncelin maakunnan kulttuuritoimisto kuvailee aluetta paikkana, joka muistuttaa niemimaata. Toimiston mukaan kunnan pinta-ala on 947 neliökilometriä ja sen korkeus merenpinnasta on 1050 metriä. Toimisto kertoo, että Seltsukkien ja osmanien aikana Pertekistä tuli vilkas kulttuurin ja taiteen keskus. Kunnan alueella on linna, karavaanserei, kylpylä, moskeija, medrassa ja keittiö, ja se on myös ollut koulutuskeskus. Pertek on Tuncelin toiseksi historiallisin kunta Çemişgezekin jälkeen. Alueella on pääasiassa Mengüçlüjen ja osmanien jäänteitä. Tärkeimpiin kohteisiin kuuluvat linna, Çelebi Ağa -moskeija, Sağman -moskeija, Baysungur -moskeija ja Sağman-linnoitus. Paikallinen selitys kunnan nimen alkuperästä on myös mainittu toimiston sivuilla. Tämän tarinan mukaan linnan torniin pystytetty lintupatsaalle annettiin nimi "Pirtek", ja nimi muuttui ajan myötä Pertekiksi. Tätä tulisi lukea paikallisena selityksenä kunnan nimelle, ei välttämättä historiallisena faktana. Matkasuunnitelmaa tehdessä tärkein asia on kuljetus. Kulttuuriministeriön verkkosivuilla mainitaan vain "Pertek keskusta", eikä siellä ole tietoa siitä, miten pääsee saarelle. Koska virallisissa lähteissä ei ole tietoa siitä, onko linna avoinna yleisölle ja miten sinne pääsee, on tärkeää varmistaa nämä tiedot Tuncelin maakunnan kulttuuritoimistosta. Älä oleta, että linnalle voi kävellä, koska se on nyt sa Siksi on hyvä suunnitella vierailu linnoitukseen keväisin, jotta voi nähdä sen sijainnin järvellä. Alueen Hozat (Singeç) -joki virtaa etelään ja laskee patolammen rantaan. Lammissa kalastetaan pääasiassa särkiä, rautuja ja haukia, joita myydään Tuncelissä ja Elazığissa. Jos haluat ihailla linnoitusta rannalta, valitse ajankohta, jolloin valo on pehmeää. Veden pinta laajentaa näkymää ja korostaa, kuinka vaikuttavasti linnoitus kohoaa saaren huipulla olevine muureineen. Matkan voi yhdistää alueen muihin historiallisiin kohteisiin, jolloin voit tutustua sekä Mengüçlün että osmanien aikakauden jäänteitä samana päivänä. Ennen matkaa on ehdottomasti tarkistettava sääolosuhteet ja kulkuyhteydet.
2
Tunceli Müzesi

Tuncelin museo.

~2 h täällä
Moğultay Mahallesi, Av. Ali Demir Caddesi No:5/1, Merkez/Tunceli

Toinen pysähdyspaikka on Tuncelin kaupungin keskustassa sijaitseva Tuncelin museo, joka on reitin vähiten säästä riippuvainen kohde. Museo sijaitsee Moğultay-kaupunginosassa, Ali Demir -kadulla. Virallisen tiedon mukaan se on ollut avoinna yleisölle 24. joulukuuta 2020 lähtien. Tarkista aukioloajat ja pääsymaksut ennen vierailua museon verkkosivuilta (muze.gov.tr) tai Tuncelin museon virallisilta sivuilta. Ennen sisäänkäynnille saapumista, katso rakennusta ulkopuolelta. Rakennus on neliön muotoinen ja sen arkkitehtuuri on saksalaistyylistä. Pohjoispuoli on kolmikerroksinen, kun taas muut julkisivut ovat kaksikerroksisia. Rakennuksen peruskivi laskettiin vuonna 1935, ja se valmistui vuonna 1937. Se on varhainen tasavallan aikainen rakennus. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus oli kaupungin keskustan perustamisen aikaan alueen ensimmäinen suuri rakennus. Alun perin sotilastukikohtana käytetty rakennus muutettiin myöhemmin virkamiesten asunnoiksi, ja vuonna 2015 se siirrettiin ministeriölle museon käyttöön. Sen jälkeen se on kunnostettu museoksi. Pidä tämä historia mielessäsi, kun tutustut kerroksiin ja pihalle, sillä museo on entisen sotilastukikohdan uudelleenkäyttö. Pihalla on pinta-alaa 1800 neliömetriä, ja se on suunniteltu konserteille, teatteriesityksille ja muille tapahtumille. Selvitä museon sivuilta, onko kyseisenä päivänä tapahtumia. Sisätiloissa on kuusi näyttelysalia, joissa esitellään tietoa esihistorialliselta ajalta nykypäivään tekstien, kuvien, dioramojen ja rekonstruktioiden avulla. Kokoelma koostuu seuraavista osioista: arkeologia ja kolikot, etnografia, perinteiset viljelymenetelmät ja kasvi- ja eläinkunta, uskonnolliset kulttuurit, kiviesineet ja varhaisen tasavallan aikaiset esineet. Aloita arkeologian ja kolikoiden osiosta, sillä se helpottaa tarinan seuraamista alkaen varhaisimmista ajoista. Koska kolikot ovat pieniä, käy hitaasti läpi vitriinit ja lue tarratekstit. Etnografian osiossa tutustu alueen arkielämän esineisiin ja lue niiden käyttötarkoituksia kuvaavia tekstejä. Maatalouden ja kasvi- ja eläinkunnan osasto toimii lämmittävänä osastona seuraavaa pysähdystä varten. Koska osaston nimi viittaa alueen kasvi- ja eläinkuntaan, on hyvä etsiä täältä niitä lajeja, joita mainitaan seuraavassa pysähdyksessä. Uskonnollisten kulttuurien osasto on nimetty osasto; riittää, että luet museon o

Tuncelin museo sijaitsee kaupungin keskustassa, Moğultay-kaupunginosassa, Av. Ali Demir -kadun varrella, vanhassa kasarmin rakennuksessa. Rakennus, jota nykyään käytetään museona, on varhaiselta tasavallan ajalta peräisin oleva rakennus, joka on osa kaupungin keskustan varhaisista vuosista. Virallisten tietojen mukaan rakennuksen perustukset laskettiin vuonna 1935, ja rakennustyöt valmistuivat vuonna 1937. Kulttuurihaku-sivuston mukaan rakennus oli kaupungin keskustan perustamisen aikaan sen ensimmäisistä suurista rakennuksista. Lähteet eivät anna yhtenäistä tietoa rakennuksen arkkitehdista, mutta sen tiedetään olevan rakennettu saksalaisessa tyylissä. Rakennuksen pohjapiirros on suorakulmainen; pohjoispuoli on kolmikerroksinen, kun taas itä-, länsi- ja eteläpuolet ovat kaksikerroksisia. Kulttuura- ja matkailuministeriön mukaan rakennus on rakennettu noin 5 500 neliömetrin alueelle. Kulttuurihaku-sivusto puolestaan mainitsee 5 500 neliömetrin sisätilat; molemmat luvut tulisi tulkita likimääräisinä. Rakennuksen sisäpiha on 1 800 neliömetriä. Piha on suunniteltu sopimaan konserteille, teatteriesityksille ja muille tapahtumille. Rakennusta käytettiin kasarmina vuoteen 1949 asti. Tuona vuonna se siirrettiin puolustusministeriöltä valtiovarainministeriölle, ja sen jälkeen se muutettiin virkamiesten asunnoiksi pienen kunnostuksen jälkeen. Asuntoja käytettiin vuoteen 1990-luvulle asti. Ennen kuin museo kunnostustyöt aloitettiin helmikuussa 2015, noin 65 perhettä asui rakennuksessa. Erzurumin kulttuuriperintö- ja luonnonsuojelupiiri rekisteröi rakennuksen vuonna 2005 hallintorakennuksena (ryhmä II). Vuonna 2015 rakennus siirrettiin kulttuuriperinnön ja museoiden pääosastolle museokäyttöön. Vuosien 2015 ja 2020 välillä suoritettiin kunnostustöitä, joiden tuloksena kasarmi muutettiin museoksi. Tuncelin museon johtaja perustettiin vuonna 2019, ja näyttelyiden järjestäminen saatiin päätökseen vuosina 2019 ja 2020. Museo avattiin yleisölle 24. joulukuuta 2020. Näyttely koostuu kuudesta salista, jotka kertovat ihmiskunnan elämäntarinan esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Tarinat on esitetty tietotekstien, kuvien, dioramiin ja rekonstruktioiden avulla. Kokoelman ensimmäinen osa on omistettu arkeologialle ja kolikolle. Toinen osa on etnografiaa, ja se sisältää esineitä men Kun astut sisätiloihin, voit aistia sen neliön muodon ja kerrosten välisen eron. Varaa riittävästi aikaa huoneiden läpi kulkemiseen; ainoastaan siten on mahdollista tutustua kaikkiin kuuteen osaan rauhassa. Kasvi- ja eläintarhahuone on erinomainen paikka valmistautua luontoretkeen Munzurin alueella. Kansallispuiston johtajan mukaan museo sijaitsee vain 8 kilometriä kaupungin keskustasta, joten sen voi helposti sisällyttää luontoretken ohjelmaan. Museo on helposti saavutettavissa kaupungin sisäisillä kulkuvälineillä tai kävellen; käytä navigoinnissa osoitetta Av. Ali Demir Caddesi. Tule päivänvalossa, jotta voit valokuvata ulkokuoren, ja pyri kuvaamaan sitä kokonaisuutena edestä.
3
Munzur Vadisi Milli Parkı

Munzur-laakson kansallispuisto.

~3 h täällä

Kolmas pysähdyspaikka on Munzur-laakson kansallispuisto. Paikallisen viraston mukaan puisto alkaa 8 kilometrin päässä Tuncelin kaupungin keskustasta ja ulottuu laakson varrella Munzur-vuorille. Alue julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1971, ja sen pinta-ala on 42 000 hehtaaria. Tällä laajalla alueella ei kannata keskittyä vain yhteen pisteeseen, vaan tarkastella laaksoa kokonaisuutena. Paikallinen virasto suosittelee, että puistossa vieraillaan parhaiten kesäkuusta syyskuuhun, koska alueella on voimakas mannerilmasto. Muina aikoina on tärkeää tarkistaa sää ja tietilanne etukäteen. Tarkemmat tiedot sisäänpääsyn ehdoista, säännöistä ja luvanvaraisista toiminnoista saa viranomaisilta. Laakso sijaitsee maastossa, jota halkovat Mercan- ja Munzur-joen laaksot. Kävellessä joen rannalla kannattaa kiinnittää huomiota jyrkkien rinteiden karuuteen ja laakson pohjan vihreään vyöhykkeeseen. Viranomaisten mukaan vuorten jyrkät rinteet ovat täysin karuja. Vuorten huipuilla ja rinteillä, joilla ei ole kallioita, kasvaa tammi-metsiä. Laakson pohjalla ja joen rannoilla kasvaa sekalaisia metsiä, joissa on muun muassa jalavaa, saarnea, leppää, pyöriikkaa, vaahteraa, orjaa, saksanpähkinää, poppelia ja pajua. Harvinainen orjanköynnös muodostaa metsiköitä Munzur-joen molemmilla puolilla, noin 1,5 kilometrin päässä Ovacıkissa sijaitsevista lähteistä. Puiston kasvillisuuteen on kirjattu 1518 kasvilajia, joista 43 on Munzur-vuorille ja 227 Turkille endeemisiä lajeja. Esimerkkejä ovat kellokukka, Erzincanin kirsikka, "bindebirdelik otu" ja Munzur-hääkukka. Älä poimi kasveja äläkä poistu merkityiltä reiteiltä. Alueen villieläimiin kuuluvat kaksi vuorikauriin lajia, nimittäin "çengel boynuzlu keçi" ja "bezuvar", sekä urkekko. Näiden eläinten näkeminen on harvinaista, ja on parempi tarkkailla niitä kaukaa kiikarilla. Kannattaa myös katsoa taivaalle, sillä alueella on havaittu kotkia, korppeja, muuttohaukkoja, haukkoja ja harvinaista kivikotkaa. Myös susia, kettuja, karhuja, ilvekkejä ja majavia elää puistossa. Älä lähesty eläimiä äläkä jätä niille ruokaa. Munzur-joessa ja Mercan-purossa elää harvinaisia lohikalalajeja, jotka ovat alueelle ominaisia. Viranomaiset kertovat, että lohikalat elävät lähteistä alkaen 80 kilometrin pit

Munzur-laakson kansallispuisto sijaitsee Munzur-laakson alueella, Tuncelin ja Ovacığın välissä. Vuonna 1971 laakson 42 000 hehtaarin alue julistettiin kansallispuistoksi. Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto esittelee puiston yhtenä Turkin suurimmista kansallispuistoista. Puisto alkaa kahdeksan kilometrin päässä Tuncelin kaupungin keskustasta ja ulottuu laakson läpi Munzur-vuorille. Pohjoisessa Munzur-vuoret kohoavat jopa 3300 metriin. Nämä vuoret on jaettu Mercan- ja Munzur-virtojen laaksoihin. Alueen julistaminen kansallispuistoksi johtui sen rikkaasta luonnosta, erityisesti vesilähteistä ja lähteistä. Myös alueelle ominaiset kasvi- ja eläinlajit olivat keskeisiä syitä tähän päätökseen. Toimiston mukaan puiston kasvillisuuteen kuuluu 1518 eri kasvilajia. Näistä 43 lajia on Munzur-vuorille ja 227 lajia Turkille endeemisiä. Kasveja, joita ei löydy mistään muualta kuin Munzur-vuorilta, ovat muun muassa kellokukka, Erzincanin kirsikka, "bindebirdelik" -niminen kasvi, Munzurin hääkukka ja vuorimyrtti. Puiston hallitseva puulaji on tammi. Rinteiden ja kukkuloiden kivettömillä alueilla on tammenmetsiä. Laakson pohjalla ja vesien äärellä kasvaa monipuolista kasvillisuutta, johon kuuluvat muun muassa jalava, vaahtera, punatammi, orapihlaja, lehmus, viiniköynnös, oranssi, saksanpähkinä, pihlaja ja saarni. Noin 1,5 kilometrin päässä Munzurin lähteistä, Munzur-joen molemmilla puolilla, kasvaa oranssipuumetsiä, jotka ovat alueen tyypillisiä puita. Oranssi on harvinainen puu Turkissa, ja se muodostaa täällä kauniita puunrunkoja vesien äärellä. Sen sijaan vuorten jyrkät rinteet ovat täysin paljaita. Myös eläimistö on osa puiston identiteettiä. Kaksi vuorikauriin lajia, joita kutsutaan nimillä "çengel boynuzlu keçi" ja "bezuvar", sekä urpöllö ovat alueelle ominaisia. Munzur-joessa ja Mercan-purossa elää runsaasti harvinaisia lohikalalajeja. Puistossa elää myös susia, kettuja, ilves, karhu, ilves, saukko, mäyrä, orava, jäniksiä, villisikoja ja vuorikauriita. Karhut elävät luolissa ja kallion koloissa, ja ne ovat yksi alueen tärkeimmistä suurimmista nisäkkäistä. Linnuista alueella tavataan muun muassa kotkia, korppikotkia, muuttohaukkoja, varpuseita ja haikaroita, sekä Lohen elinäkoneista alkavalla, 80 kilometrin laajuisella alueella elävä lohi on viraston mukaan sekä Tuncelin taloudelle että koko maalle tärkeä luonnonvara. Alueella vallitsee mannermainen ilmasto, joten parasta aikaa puiston hyödyntämiseen on kesä- ja syyskuukausina. Viraston mukaan alueen luonnonolosuhteet soveltuvat päiväretkiin, kuten leiriytymiseen, piknikille, kalastukseen ja luontopoluille. Alueella on myös potentiaalia vesiliikunta- ja vuoristourheiluaktiviteeteille. Jos suunnittelet leiriytymistä, kalastusta tai vesiliikuntaa, ota selvää voimassa olevista säännöistä ja tarvittavista luvista paikalliselta kulttuuri- ja matkailutoimistolta. Kun matkustat kaupungin keskustasta Ovacikiin, laakso seuraa sinua koko matkan. Munzur Gözeleriin pääsee Ovacikin keskustasta opasteiden avulla asfaltteja pitkin. Jos haluat tarkkailla luontoa, valitse varhain aamu ja ota mukaan kiikarit. Laakso on myös valokuvaajille runsas kohde, sillä vuodenaikojen tuomat valot ja veden värit luovat upeita mahdollisuuksia. Jos aiot lähteä patikointiin, seuraa sääennusteita, sillä korkeammilla alueilla ilmasto on karumpaa.
4
Munzur Dağları

Munzur-vuoret.

~2 h täällä

Viimeinen etappi ovat Munzur-vuoret. Sıradağ-vuoristo ulottuu Tuncelin ja Erzincanin välillä; tämä teksti käsittelee vain Tuncelin osaa. Tämä etappi ei ole nousu, vaan paikka, jossa voi katsella laakson yllä oleviin vuoriin ja ymmärtää niitä. Paikallishallinnon mukaan Munzur- tai Mercan-vuoret, jotka ovat Koillis-Torosvuoriston jatke, muodostavat maakunnan luoteis-, pohjois- ja koillisosat. Maakunnan pinta-alasta 70 % on vuoristoa, 25 % ylänköä, 5 % tasankoa ja alankoa. Maakunnan korkein kohta on 3 463 metriä korkea Akbaba-huippu, joka sijaitsee Munzur-vuorten itäpuolella. Vuorten korkeimmat osat muodostavat luonnollisen rajan maakunnan pohjois- ja luoteisosissa. Huomaatte matkan varrella, kun nousette etelästä pohjoiseen, että korkeus kasvaa. On tärkeää huomata, että vuoret toimivat vedenkeräysalueena. Karasu- ja Murat-joet keräävät maakunnan vedet. Munzur-joki, joka virtaa maakunnan alueella, sekä Pülümür- ja Tahar-joet laskevat etelässä Keban-padon luomaan järveen. Näin ollen reitin ensimmäinen etappi, järvi, ja tämä viimeinen etappi ovat saman vesitarinan kaksi päätä. Kohdistakaa katseenne korkeimpiin kohtiin ja lukekaa jyrkkien rinteiden karua ulkonäköä. Paikallishallinnon mukaan alueella on ankara mannerilmasto, joten vierailu on suositeltavaa kesäkuukausien ja syyskuun välillä. Koska vuorilla sää voi muuttua nopeasti, tarkistakaa ajantasaiset sääennusteet ennen matkaa. Vuorilla on järviä. Järvien osiossa kerrotaan, että Munzur-vuorilla ja niiden alaosissa sijaitsevilla Mercan-, Avcı- ja Karasakal-vuorilla on pieniä jäätikkö- ja kraatterijärviä, jotka ovat muodostuneet jäätikköalueiden ja sortuma-alueiden täyttyessä vedellä. Turismin kannalta merkittäviä järviä ovat Karagöl, Koçgölü, Şer Gölü, Dilincik Gölü, Çimli Gölü, Mercan-järvet ja Katır-järvet. Kansallispuiston osiossa todetaan, että kraatterijärvet sijaitsevat 2000–3000 metrin korkeudella. Lähtökohtia, kävelyaikoja ja vaikeustasoja näille järville ei ole mainittu; tämä reitti ei sisällä nousukuvauksia. Jos haluatte vierailla järvillä, ottakaa yhteyttä paikallishallintoon ja paikallisiin viranomaisiin. Valokuvausta varten katselkaa laaksosta vuorilinjaan ja valitkaa hetkiä, jolloin valo on sivulta. Karttaohjelmassa vuorille merkitty piste osoittaa vuor

Munzur-vuoristo on osa Koillis-Toros-vuoriston jatke ja ulottuu lännestä itään. Vuoristo sijaitsee Tuncelin ja Erzincanin välissä, mutta tämä teksti käsittelee vain Tuncelin osaa. Tuncelin maakunnan hallinnon mukaan vuoristo ulottuu 130 kilometriä maakunnan luoteisosassa, pohjoisosassa ja koillisosassa, muodostaen vaikeakulkuisia rinteitä. Vuoriston pohja on erittäin leveä, sen leveys vaihtelee 25 ja 30 kilometrin välillä. Huippujen korkeus on yleensä yli 3000 metriä. Tuncelin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston maantieteellisen sivun mukaan maakunnan korkein kohta on 3463 metriä korkea Akbaba-huippu, joka sijaitsee Munzur-vuoriston itäpuolella. Maakunnan pinta-alasta 70 % on vuoristoa, ja Munzur-vuoristo muodostaa tämän vuoristoisen alueen pohjoisrajan. Vuoriston korkeat osat muodostavat luonnollisen rajan maakunnan pohjois- ja luoteisosissa. Hallinnon mukaan nämä alueet ovat vaikeakulkuisia, minkä vuoksi Tunceli ei ole voinut yhdistyä Iğdırin tasangosta Erzincanin tasangolle ulottuvan hedelmällisen alueen kanssa. Vuoristo laskeutuu jyrkästi Ovacık-tasangolle, ja tämä alue tunnetaan Mercan-vuoristona. Ovacık sijaitsee 1400 metrin korkeudella, ja sieltä alkaa jyrkkä rinne, joka ulottuu 2800–3000 metrin korkeudelle. Näiltä rinteiltä laskeudutaan pohjoiseen avautuviin laaksoihin. Laaksoja erottavat korkeat harjanteet, jotka muodostavat alueen asukkaiden kesälaidunmaita. Vuoret ovat lähes täysin karuja, lukuun ottamatta joitain tammi- ja mäntymetsiä, joita esiintyy etelärinteillä. Yli 2700 metrin korkeudella olevat alueet ovat jatkuvasti lumipeitteisiä. Talvella korkeat ja jyrkät solat ovat suljettuina. Tärkeimmät solat ovat Mercan- ja Kemah-solat, joiden korkeus on lähes 3000 metriä. Maakunnan toimisto toteaa, että alueella vallitsee ankara mannerilmasto ja että paras aika kansallispuiston hyödyntämiseksi on kesä-syyskuussa. Siksi kaikki suunnitelmat vuoristoon liittyen on tehtävä kausiluonteisesti. Munzur- ja Bağırpaşa-vuorten huipuilla, korkeiden harjanteiden ympäröimillä alueilla, sijaitsee ylänköjä. Tunnetuimpia näistä ovat Merk-ylänkö Mercan-vuoristossa ja Kepir-ylänkö Munzur-vuoriston keskiosassa. Nämä ylängöt ovat erittäin kylmiä talvella, mutta niitä käytetään kesällä laidunmaina. Maakunnan Maan mukaan alueen laaksot ovat hyvin kapeita ja jyrkkiä, eikä laaksojen pohjalle ole muodostunut tasankoja. Laaksot ovat luonnollisia kulkuväyliä, jotka yhdistävät alueen sisäosia ja ympäröiviä maakuntia korkeilla ja jyrkillä alueilla. Munzur, Mercan, Pülümür, Peri ja Tahar -joen laaksot ovat alueen merkittävimpiä laaksoja. Munzur-joki, Pülümür-joki ja Tahar-joki laskevat etelässä Keban-patolammen vesialueelle. Munzur-laakson kansallispuisto on suojelualue näillä vuorilla; maakunnan viraston mukaan alue julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1971, ja sen pinta-ala on 42 000 hehtaaria. Saman lähteen mukaan 43 eri kasvilajia, jotka on kirjattu puiston kasvillisuuteen, ovat endeemisiä Munzur-vuorille. Vaikka vuorten jyrkät rinteet ovat usein karuja, laaksojen pohjat ja tammenmetsillä peitetyt rinteet luovat täysin erilaisen näkymän. Kaksi vuorikilpikyyhkä- ja vuorikilpikyyhkä-nimistä vuorikilpikyyhkälajia sekä urakyyhkynen ovat alueelle ominaisia, mielenkiintoisia ja harvinaisia lajeja, maakunnan viraston mukaan. Ovacık-alankosta näkee, kuinka jyrkästi rinteet laskevat. Tällä sivulla ei ole tietoa kiipeilyreiteistä, huipuista tai kestoista; jos suunnittelet vaellusta, ota yhteyttä maakunnan kulttuurimatkailutoimistoon ja asiaankuuluviin viranomaisiin saadaksesi lisätietoja. Koska ylämaiden teiden kunto vaihtelee vuodenaikojen mukaan, tarkista tieolosuhteet paikallisilta viranomaisilta ennen matkaa.

Kommentit

0/1000

Ladataan...

Reittikartta

Reitin tiedot
KaupunkiPertek, Tunceli
TyyppiRohdat
Pysäkki4
Päivämäärä6. marraskuuta 2026
Radar TürkiyeKirjoittajaRadar TürkiyeAloita reitti