Kalekapı-portista Hıdırlık-alueelle: Kaleiçin kerrokset.

Aloita reitiltä Kaleportin aukiolla, suoraan kellotornin juurella. Jos saavut nostalgisella raitiovaunulla, poistu Kaleportin pysäkiltä, ja torni on jo edessäsi. Ensin ota muutama askel taaksepäin ja katso, minkä päälle torni on rakennettu, sillä tässä piilee tarina. Torni sijaitsee Kaleiçin ulkomuurien pohjoispuolella olevan Kaleportin vartiotornin päällä, ja tämä torni suojeli kaupungin pääsisäänkäyntiä. Suurenkaupungin kunnan sivuston mukaan itä-, länsi- ja pohjoispuolelta tulevat tiet päättyivät tähän porttiin. Ibn Bibi mainitsee tämän portin kuvatessaan piirityksiä vuosina 1207 ja 1216, kun taas Evliya Çelebi kutsuu sitä "Varoş Kapısıksi" eli esikaupungin portiksi. Myös nimet "Pazar Kapısı" (markkinatori), "Çarşı Kapısı" (kauppatorin portti) ja "Asitane Kapısı" viittaavat samaan porttiin. Itse portti tuhoutui ensimmäisen maailmansodan aikana; nykyään nähtävissä oleva on sen vartiotorni ja sen päällä oleva torni. Kaleiçin suurimmat osat muureista tuhoutuivat 1920-luvulla, ja viimeinen tuhoutuminen saatiin päätökseen 1930-luvun puolivälissä. Kunnan sivusto kertoo, että kaupungin sisällä muureista on jäljellä vain osia, kuten Hıdırlık-torni, Hadrianin portti ja kellotorni.

Tornin historiasta on olemassa kaksi eri näkemystä, ja on hyvä olla tietoinen tästä. Kunnan sivusto kertoo, että torni rakennettiin vuonna 1921, kun İzmiristä Antalyaan muuttaneet İzmirin asukkaat aloittivat sen rakentamisen. Wikipedia ja vuoden 2022 restaurointiuutiset puolestaan antavat vuodeksi 1901, eli II. Abdülhamidin valtaannousun 25. vuosipäiväksi; tämän mukaan kello oli yksi niistä lahjoista, jotka annettiin tuona merkkivuonna. Todellisuudessa vartiotorni on vanhempi, ja kellotorniksi se muutettiin 1900-luvun alkupuolella. Nosta pääsi ylös ja katso kaikkia neljää julkisivua; jokaisessa on pyöreä kellotaulu, ja nämä taulut on myöhemmin korvattu elektronisilla kelloilla. Ylimmässä osassa näet nykyään lyijyllä päällystetyn kupolin; vanhat valokuvat 1940-luvulta osoittavat, että tornissa oli kupoli, ja tämä kupoli rakennettiin uudelleen vuoden 2022 kunnan toteuttamassa restauroinnissa. Samassa restauroinnissa havaittiin, että alkuperäinen kellomekanismi oli varastettu, ja tornista löytyi vain kello. Vuoden 1930 päivätty vanhin valokuva osoittaa, että kellotaulussa

Museo sijaitsee Barbaros-alueella, Kocatepe-kadun numerossa 25, ja se käyttää kahta suojeltua rakennusta. Sisään astuessasi katso lattiaan: sisäänkäynnin kivilaatta-mosaiikki on koristeltu kasvi- ja geometrisillä kuvioilla, mikä on tyypillistä vanhoille Antalyan taloille. Vehbi Koç -säätiön tietosanakirjan mukaan Suna ja İnan Kıraç ostivat nämä rakennukset huonokuntoisina, kunnostivat ne vuosien 1993 ja 1995 välillä, ja museo avattiin yleisölle erityismuseona. Museo avattiin vuosien 1996 ja 2000 välillä, ja säätiön omat tiedot antavat vuosiluvuksi 2000. Nykyään museo on Vehbi Koç -säätiön Antalyan tutkimuskeskuksen, AKMEDin, alainen. Ensimmäinen rakennus on 1800-luvulta peräisin oleva, tyypillinen antalyalainen talo, jossa on sisäpiha ja kaksi kerrosta. Nouse yläkertaan: kolme huonetta on sisustettu puupaneeleilla ja kaiverruksilla, jotka ovat saaneet inspiraationsa Tekelioğlu-talosta. Huoneissa esitetään 1800-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevia Kaleiçissä järjestettyjen häiden kolmea kohtauksen: kahvin tarjoilua, sulhasen parturointia ja henna-iltaa. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan tämä on etnografinen näyttely, jossa käytetään erityistehosteita. Käy läpi kohtaukset järjestyksessä, tarkastele tarkasti mannekiinien vaatteita ja huoneiden esineitä, sillä ne on valittu dokumentoimaan anatolialaisen kansankulttuurin perinteitä. Älä unohda katsoa ikkunoista kadulle: sisäpiha ja parveke antavat kuvan Kaleiçissä yleisestä talotyypistä.

Seuraavaksi siirry puutarhaan ja toiseen rakennukseen. Tämä on vanha kreikkalais-ortodoksinen kirkko, joka on nimetty Pyhän Georgiksen mukaan; sen tarkka rakennusvuosi on tuntematon, mutta sen mukaan, mitä sen kyltissä lukee, se on kunnostettu merkittävästi vuonna 1863. Se menetti seurakuntansa vuoden 1920 väestönvaihdossa, sitä käytettiin pitkään varastona, ja se on menettänyt alkuperäisiä puuelementtejä. Kunnostuksessa se on palautettu alkuperäiseen muotoonsa: suorakaiteen muotoinen, yhden navetan ja holvattujen kattojen muodossa. Sisään astuessasi katso ensin kattoon, sitten vitriineihin. Pääsalissa on Suna ja İnan Kıraç -kokoelman Çanakkalen keramiikkaa; Wikipedian mukaan kokoelmassa on myös Turkki-kartan muotoinen posliini. Yläkerrassa on pieniä, teemallisia näyttelyitä, jotka

Kun lähestytte Hesapçı Sokakilla sijaitsevaa Kesik Minare -rakennusta, tarkastelkaa ensin sitä kauempaa, sillä rakennuksen nimi ja sen tarina liittyvät siihen. Tämä ainutlaatuinen rakennus on yksi harvoista paikoista, joissa voi lukea Kaleiçin kaksituhatvuotista historiaa. Viranomaisten sivuston mukaan rakennuksen osat ovat peräisin jo 200-luvulta, ja löydökset osoittavat, että 500-luvulla sen päälle rakennettiin basilika. Kaupungin sivusto kertoo, että aluetta käytettiin hellenistisenä ja roomalaisena aikana kaupungin aukiolla, ja varhaisessa bysanttilaisessa ajassa sinne rakennettiin Panhagia-kirkko. TDV Islam Ansiklopedian artikkelissa Semavi Eyice kuvailee, että rakennus on ollut vähintään neljän tai viiden eri omistajan hallussa: keskiosan kivijalkaosasta myöhemmin tehtiin neliönmuotoinen torni, joka peitettiin kupolilla, mutta ei tiedetä, oliko kupoli tehty tiilestä vai puusta. Wikipedian artikkelit kertovat, että se vaurioitui arabien hyökkäyksissä ja että se kunnostettiin 900-luvulla. Keskiajalla sitä käytettiin katolilaisena kirkkona, ja Wikipedia yhdistää tämän ajanjakson vuoden 1361, jolloin Kyproksen kuningas valtasi kaupungin. Turkkilaisten hallinnon aikana siitä tehtiin moskeija. Viranomaisten ja kaupungin sivustot kertovat, että II. Bayezidin poika, Şehzade Korkut, muutti sen moskeijaksi ja lisäsi minareetin, mutta Eyice huomauttaa, että tämä yhteys ei ole varma, ja että se saattaa olla Hünkar Camii -niminen moskeija, josta Evliya Çelebi kirjoitti vuonna 1671. Paikallinen nimi on Kesik Minare Camii, ja lähteissä mainitaan myös Cumanun Camii. Nimen alkuperä on 1800-luvun lopussa tapahtuneessa tulipalossa. Viranomaisten sivusto kertoo, että minareetin puuosat paloivat tässä tulipalossa, ja nimi on siitä lähtien pysynyt. Kaupunki antaa vuoden 1895, ja Wikipedia vuoden 1896. Tulipalon jälkeen puukatto tuhoutui, ja rakennus pysyi yli vuosisadan avoimena rauniona; Eyice kuvailee sitä vuonna 2002 kirjoittamassaan artikkelissa suojamuurilla ympäröitynä olevana rauniona. Samassa artikkelissa kerrotaan, että 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaupunkiin saapuneet ulkomaiset tutkijat löysivät rakennuksen hylättynä, ja 1960-luvulla sen länsipuolella aloitettu pieni kunnostus ei valmistunut, eikä 1998 aloitettu kunnostusprojekti edennyt pitkään. Länsi-Välimeren kehitystoimiston matkailusivusto lisää, että rakennusta käytettiin Valokuvaa varten pyritään saamaan minareenin aurinkoon paistava puoli kuvanäkymään iltapäivällä. Koska rakennus sijaitsee Kaleiçinin ruutukaavaan perustuvan eteläosan alueella, kadut ovat täällä siistejä. Jos seuraat samaa katua etelään, kohtaat muutaman minuutin kuluttua Hıdırlık-tornin sylinterimäisen rungon siinä kohdassa, jossa muurin linja päättyy. Lähde: TDV Islam-ensyklopedia; Antalyan maakuntahallitus; Antalyan metropolikunta; BAKA; Wikipedia.

Rota, Kaleiçin etelässä sijaitsevan Karaalioğlu-puiston reunalla, missä mustat muurit ulottuvat mereen, päättyy. Viranomaisten sivuston mukaan Hıdırlık-torni on muurien eteläisin alkupiste; sen pohja on neliön muotoinen ja yläosa sylinterin muotoinen, ja se on peräisin antiikin ajoilta. Ensin kiertäkää torni kokonaan ja tutustukaa sen kahteen osaan: neliönmuotoiseen pohjaan ja sen päällä olevaan pyöreään varttaan. Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että rakennuksen on alun perin rakennettu neliön muotoisena 2. vuosisadalla, ja se muutettiin samalla vuosisadalla pyöreäksi torniksi. Viranomaisten sivusto kuvailee rakennusta erittäin vankaksi ja mainitsee, että sen sisällä on suuri, neliönmuotoinen rakenne. Kaupungin sivusto kuvailee rakennusta 1. tai 2. vuosisadalla rakennettuna muistomerkkinä, mahdollisesti hautana. Etsikää itäpuolella oleva pääovi; ovien molemmilla puolilla olevat kahdentoista viikatteiden kuvioinnit ovat perusteena sille, että torni on rakennettu 1. vuosisadalla Attaleiassa konsulina toimineen Marcus Calpurnius Rufuksen ja hänen perheensä muistoksi. Kaupungin mukaan tästä ovesta pääsee pitkän käytävän kautta ristin muotoiselle alueelle, jonka ympärillä on nichejä. Muut lähteet mainitsevat muita käyttötarkoituksia. Lehtiartikkelissa kerrotaan, että torni on peräisin 2. vuosisadalta, ja sen uskotaan olevan keisari Hadrianuksen rakennuttama; sen tehtävänä on ollut toimia majakkana ja tarkkailla laivoja, jotka saapuvat lahteen. Viranomaisten mukaan tornin sisärakenteen perusteella on myös oletettu, että sitä on käytetty puolustustarkoituksiin tai signaalituleen sytyttämiseen. Kysymys siitä, onko kyseessä muistomerkki, majakka vai tarkkaavaisuustorni, on edelleen avoin, ja onkin mukavaa pysähtyä tornin edessä ja pohtia kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Jos torniin pääsee sisään, tutustukaa alakerran pieneen huoneeseen; artikkelin mukaan sen seinillä on freskojen jäänteitä, jotka ovat ajan myötä kuluneet veden vuotojen vuoksi, ja jotkut lähteet pitävät tätä huonetta sankarinhautana. Yläkerrassa on alue, jota voi kiertää paksun seinän ympärillä. Bysanttikaudella torni liitettiin kaupungin puolustusjärjestelmään ja yhdistettiin muureihin; englanninkielinen Wikipedia lisää, että yläosat on kunnostettu seldžukkien ja osmanien aikana. Korkeus on noin 14 metriä. Koska vierailuajat voivat vaihdella, tarkistakaa paikan päällä, onko torniin pääsy mahdollista, ja olkaa Voit istua puiston penkeillä ja rentoutua, ja sen jälkeen voit tässä, Kaleiçinin muurien päättyessä, koota yhteen reitin kulun: Aloititte osmanien aikaisesta kellotornista, kävitte 1800-luvun talossa ja vanhassa kirkossa, näitte kerroksellisen rakennuksen, joka yhdistää roomalaisen ja osmanien aikakauden, ja päädyitte roomalaiseen torniin. Paluumatkalla voit lähteä puiston sisältä Cumhuriyet Caddesi -katua pitkin ja nousta bussiin, tai voit kävellä samoja katuja pitkin Kalekapısı-portille ja siirtyä sieltä nostalgiseen raitiovaunuun. Lähde: Antalyan metropolikunta; Antalyan maakunta; DergiPark; Wikipedia.