Kaksi päivää Ankarasta Hattusaan.

Ankarassa, Ankara-linnan juurella sijaitsevat kaksi osmanien aikaisia rakennusta: Mahmut Paşa Bedesteni (kauppahalli) ja Kurşunlu Han. Museo avattiin vuonna 1921 Ankaralinnaan, Akkale-vartiotorniin, nimellä Eti Museo, vastauksena Atatürkin toiveeseen luoda museo hittiläisille esineille. Kokoelma oli aiemmin säilytetty Augustus-temppelissä ja roomalaisessa kylpylässä, mutta se siirrettiin Bedesteniin vuonna 1938 suoritettujen restaurointitöiden myötä. Bedestenin keskiosa avattiin yleisölle vuonna 1943, ja työt saatiin valmiiksi vuonna 1968. Vuonna 1997 museo valittiin Euroopan vuoden museoksi, ollen ensimmäinen turkkilainen museo, joka sai tämän tunnustuksen.

Reitin varrella on tärkeää tutustua huolellisesti hittiläisiin esineisiin. Aloita paleoliittiselta ajalta ja etene hittiläiseen osioon: Alacahöyükin kuninkaiden haudoista peräisin olevat aurinkokuvioinnit ja hirvikuvioiset, käärmekuvioiset pronssiesineet; Alacahöyükin sfinksin portin ortostaattiset reliefit, jotka esittävät kuninkaan ja kuningattaren alttarin edessä, akrobaatteja, jotka nielevät miekkoja ja kiipeävät portaita, muusikoita ja metsästyskohtauksia; Hattuşan kuninkaan portin alkuperäinen soturreliefi; Boğazköy'stä peräisin oleva Egyptin kuningattaren Hittin kuninkaalle kirjoittama kirje. Huomenna näette näiden esineiden kopiot tai niiden paikat, joten tutustukaa nyt yksityiskohtiin: standardien yksityiskohtainen työstö, ortostaateissa esiintyvien hahmojen kävelysuunta, portin soturin asento.

Käytännön tietoja: Osoite on Gözcü Sokak No 2; se sijaitsee linnalle johtavan tien varrella, kävelymatkan päässä Ulusista. Museo on avoinna joka päivä, ja siellä on äänioppaita. Müzekart-kortti käy. Osa saleista on ajoittain suljettu kunnostustöiden vuoksi; tarkista virallisilta verkkosivuilta tiedot. Varaa aikaa kaksi tuntia, ja varaa ainakin puoli tuntia hittiläiselle osiolle. Jos tulette lähelle aukioloaikaa, ehditte ennen ryhmäkierroksia. Sen jälkeen voitte mennä autolla Haymanaan.

Lähde: Müzeler Genel Müdürlüğü (muze.gov.tr); Vikipedi, Anadolu Medeniyetleri Müzesi; Hittite Monuments, Alacahöyük.

Ankaraan noin 60 kilometrin etelä-lounaassa, Haymanasta 12 kilometrin päässä ja Dereköystä 2 kilometrin pohjoisessa sijaitsee kivinen kukkula, joka kohoaa 60 metriä Babayakup-joen kapean laakson yläpuolella. Paikallisesti kukkula tunnetaan nimellä Gavur Kalesi. Kukkulan eteläpuolella olevalla tasaisella kivipinnalle on kaiverrettu kolme hahmoa: kaksi suurta miesjumalaa, jotka kävelevät vasemmalle, ja heidän edessään pienempi, istuva naisjumala, jolla on teräväpäinen päähine. Jumalten sarvipäiset päähineet, lyhyet hameet, kaarevalta kärjeltään olevat kengät ja vyöissä olevat miekat ovat kuin suoraan hittiläisen taiteen oppikirjasta; toisella on parta, toisella ei. Naisjumalan hahmo on nykyään vaikea erottaa paljaalla silmällä; tarkkaile sitä sivulta tulevassa valossa.

Kaiverrusten yläpuolella on suuria kiviä käyttäen rakennettu muuri, ja sen takana on kiviseinäinen huone, jonka tarkoituksesta on edelleen keskustelua; sitä on tulkittu esimerkiksi kuninkaiden hautana, pyhäkkönä tai tarkastuspisteenä, mutta kirjallisia todisteita ei ole löytynyt. Kukkulaa on käytetty sekä hittiläisenä että friginä aikana. Matkailijat näkivät sen 1860-luvulla, ja vuonna 1930 Chicago-yliopiston H. H. von der Osten kaivoi sen Atatürkin pyynnöstä. Bilkent-yliopisto tutki sitä vuosina 1993–1998. Ali Özcanin artikkeli, joka julkaistiin Belleten-lehdessä vuonna 2014, on ajantasainen lähde, jossa kaiverruksia verrataan hittiläisiin teksteihin.

Käytännön tiedot: Kukkula sijaitsee Haymanasta Dereköyn suuntaan johtavan tien varrella, Mandıra-kylän puolella. Lähteissä ei ole tietoa porttimaksusta tai säännöllisistä aukioloajoista; nousu on lyhyt, mutta kivinen, joten tukevat kengät ovat välttämättömät. Kunnallisvirasto ilmoitti vuonna 2021 projektista, joka sisältää tien asfaltoinnin, aidan, kävelyreitin ja valaistuksen; tiedustele kunnalta, kuinka paljon projektista on valmis. Älä koske kaiverruksiin, älä kiipeä niiden päälle. Voit laskeutua alas noin 45 minuutissa ja aloittaa ajomatkan Boğazkaleen; tie on pitkä.

Lähteet: Belleten, Ali Özcan (2014); Hittite Monuments; Haymana Belediyesi; Wikipedia, Gavur Kalesi.

Boğazkalen lähellä, 190 kilometriä Ankarasta. Kaupunki, joka noin vuonna 1650 eaa. oli Hattušili I:n pääkaupunki, toimi Hititin valtakunnan keskuksena noin vuoteen 1180 eaa. asti, jolloin pronssikausi päättyi; sen jälkeen se paloi ja hylättiin. Charles Texier tunnisti rauniot vuonna 1834, Hugo Winckler aloitti kaivaukset vuonna 1906 ja löysi kirjoitettuja tauluja; Kurt Bittel jatkoi työtä vuonna 1931 Saksan arkeologisen instituutin puolesta, ja sen jälkeen Peter Neve, Jürgen Seeher ja vuodesta 2006 lähtien Andreas Schachner ovat jatkaneet työtä. Arkistossa on noin kolmekymmentä tuhatta taulua; Kadešin sopimuksen taulu löydettiin sieltä, ja se on nykyään Istanbulin arkeologisen museon kokoelmissa. Kaupunki lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1986, ja sen arkisto sai "Maailman muistiverkoston" -statuksen vuonna 2001.

Käyntijärjestys alhaalta ylöspäin: Alakaupungin suuri temppeli, sen jälkeen yli kuuden kilometrin mittaisen muurin portit. Leijonaportin leijonat ovat paikoillaan. Yerkapín kautta kuljetaan 70 metrin pituisen kivitunnelin läpi ja noustaan rampin yläpäähän; ylhäällä on Sfenksien portin jäännökset, ja alkuperäiset sfinksit ovat Boğazköy-museossa. Kuninkaiden portin soturaveistos on kopio; sen alkuperäinen nähtiin eilen Ankarassa. Büyükkale on kuninkaallinen linnoitus ja arkiston sijaintipaikka; Nişantaşissa on kallioon kaiverrettu hieroglyfiteksti. Vuonna 2005 65 metrin pituinen tiilimuuri rakennettiin uudelleen alkuperäisillä menetelmillä; siellä näkee ainoana paikkana, miltä hittiläinen muuri todella näytti.

Käytännön vinkkejä: Alue on niin suuri, että se kannattaa kiertää autolla; aja porttien välillä. Yerkapín tunneleihin ja Büyükkalen yläpäähän kannattaa kuitenkin pukea hyvät kengät. Alueella ei ole varjoa, joten ota mukaan vettä. Museokortti käy; aukioloajat löytyvät virallisilta verkkosivuilta. Varaa kolme tuntia aikaa, ja sen jälkeen voit siirtyä 2 kilometrin päässä sijaitsevaan Yazılıkayaan.

Lähde: Saksan arkeologinen instituutti (DAI); KVMGM, Hattuşan UNESCO-sivu; Wikipedia, Hattuşa; Wikipedia, Hattusa.

Hattuşasta, noin kaksi kilometriä pohjoiskoilliseen, sijaitsee kaupungin pyhä alue. Alueella on kaksi avointa kivihuonetta, jotka on kaiverrettu luonnonkiveen. Huoneiden edessä on vain jäänteitä rakennuksista, jotka aikoinaan vartioivat sisäänkäyntiä. Useimmat reliefit on tehty noin vuonna 1300 eaa., Tuthalialta IV:ltä ja Šuppiluliumalta II:lta, mutta alueen käyttö alkoi jo paljon aiemmin.

A-huone on suuri galleria: yli kuusikymmentä jumalaa marssii riveissä, vasemmalla jumalia ja oikealla jumalattaria. Kaksi jonoa kohtaa seinän alaosassa: myrskyjumala Tešup, joka seisoo vuorijumalien yläpuolella, ja auringonjumalatar Hepat, joka seisoo pantterin yläpuolella. Heidän takanaan ovat heidän poikansa Šarruma ja tyttärensä. Myös kaksitoista maanalaista jumalaa ja vuorijumalia on tässä huoneessa. B-huoneeseen pääsee kapean käytävän kautta, ja huone on intiimimpi: sisäänkäynnissä on eläinpäisiä, siivekkäitä vartijoita; sisällä on kaksitoista maanalaista jumalaa rivissä, miekkajumala ja tunnetuin reliefi, jossa Šarruma halaa Tuthaliaa IV:ää, asettaen kätensä kuninkaan olkapäälle. Uskotaan, että tämä huone on Tuthalialle omistettu muistohauta tai -huone, jonka hänen poikansa on rakennuttanut. Yleisen tulkinnan mukaan aluetta on käytetty kevään uudenvuodenjuhlissa; vuonna 2021 julkaistu tutkimus väitti, että reliefit kuvaavat taivasta, maata ja maanalaista maailmaa, eli koko universumia.

Käytännön vinkkejä: kalteva valo korostaa reliefien yksityiskohtia, kun taas keskipäivän auringonvalo tekee hahmoista litteitä; suosi aamua tai iltaa. Älä koske kiveen; mene polvillesi nähdäksesi hahmojen korkeuseroja. Yksi tunti riittää. Katso virallisilta verkkosivuilta tietoa lipuista; museoon pääsee muutamassa minuutissa Boğazkalen keskustasta.

Lähde: Hittite Monuments, Yazılıkaya; Wikipedia, Yazılıkaya.

Boğazkalen keskustassa, Çarşı-alueella; 82 kilometriä Çorumista. Museo avattiin 12. syyskuuta 1966, ja se kunnostettiin perusteellisesti vuonna 2011, jolloin se sai lopullisen muotonsa. Vuonna 1907 Yerkapıssa löydetyt kaksi sfinksiä tuhoutuivat kaupungin tulipalossa; niiden osat lähetettiin vuosina 1915–1917 Berliiniin restaurointia varten. Toinen sfinksi palautettiin Istanbuliin vuonna 1924, kun taas toinen jäi Berliiniin. Neuvottelut sen palauttamiseksi jatkuivat vuoteen 1938 asti, kunnes ne keskeytyivät sodan ja Berliinin jakamisen vuoksi. Ne aloitettiin uudelleen vuonna 1974, ja vuonna 1987 UNESCO:lle tehtiin hakemus. Vuonna 2011 molemmat maat pääsivät sopimukseen; sfinksi tuotiin Berliinistä, ja sen pariksi Istanbuliin kuuluva sfinksi tuotiin paikalle, ja ne ovat olleet esillä yhdessä 26. marraskuuta 2011 lähtien. Ne on veistetty kalkkikivestä, ja ne ovat peräisin noin vuodelta 1300 eaa. Niillä on siivet, leijonan vartalo ja ihmisen kasvot.

Sfinksin lisäksi museo esittelee kaupungin eri aikakausia kalkoliittisesta ajasta bysanttilaiselle ajalle: häränpäinen portti, jota pidetään myrskyjumalaa symboloivana, kirjoitustabletit ja hieroglyfipiirrokset, Hattuşan ja Suuren Temppelin pienoismallit sekä roomalais- ja bysanttilaisaikakauden hautakivet. Pienoismallit antavat mahdollisuuden nähdä Hattuşassa kulkemasi reitin yläilmoista. Museo sijaitsee lähellä arkeologista aluetta, joten vierailu on järkevää tässä järjestyksessä. Näyttelyitä täydennetään esineillä, paneeleilla ja rekonstruktioilla.

Käytännön tietoja: Museo on avoinna joka päivä, ja Museokortti käy. Tarkista aukioloajat virallisilta verkkosivuilta. Museo on pieni, ja siihen riittää noin tunti. Pidä lounastauko Boğazkalessa ja suuntaa kohti Alacaa; tie Alacahöyükille lähtee Çorumista.

Lähde: Müzeler Genel Müdürlüğü (muze.gov.tr); Wikipedia, Boğazköy Müzesi; Wikipedia, Boğazköy Sfenksi.

Alacahöyükin kaivusalue sijaitsee Alacan piirikunnan pohjoisessa, noin viisitoista kilometriä pääkaupungista. Se on noin viisikymmentä kilometriä Çorumista. Alacahöyük on arkeologinen kohde, jossa on seitsemäntuhannen vuoden kerrostumia: viidentoista rakennuskauden jäänteitä, jotka ulottuvat varhaisesta pronssikaudesta osmanien aikaan. Alacahöyükiä tekevät kuuluisaksi kaksi asiaa. Ensimmäinen on pronssikauden kuninkaiden hautojen alue, joka on peräisin noin 2000-luvulta eaa. Hautojen kuolleet on asetettu makaamaan länteen, polvet koukussa. Heidän vierellään on kultaisia diademeja, koristeita, pronssisia patsaita ja pronssisia esineitä, joiden tarkoitusta ei vielä täysin tunneta, kuten aurinkokuvioita, hirviä ja härkiä. Hautoja on kunnostettu, ja niihin on pääsy. Esineiden alkuperäiset ovat Ankarassa. Toinen merkittävä kohde on hittiläisen kaupungin eteläinen sisäänkäynti, sfinksimuuri: kahden tornin välissä on nelimetrisiä kivipylväitä, joiden alaosat on veistetty sfinkseiksi, ja sfinksit ovat edelleen paikoillaan. Muurin molemmilla puolilla olevat kivilevyt kuvaavat kuninkaan ja kuningattaren rituaaleja, akrobaatteja, muusikoita ja metsästystä. Nämä ovat kopioita, ja voit verrata niitä alkuperäisiin esineisiin, jotka ovat museossa. Tällä hetkellä yleisesti hyväksytty ajankohta on noin 13. vuosisata eaa.

Kaivaukset alkoivat vuonna 1907, ja ne liittyvät Turkin tasavallan historiaan. Makridi Bey aloitti kaivaukset, ja vuonna 1935 Atatürk pyysi Turkin historian instituuttia jatkamaan niitä. Remzi Oğuz Arık johti kaivauksia, ja vuosina 1936–1970 Hamit Zübeyr Koşay. Vuosina 1997–2018 kaivauksia jatkoi Ankarassa sijaitseva yliopisto. Alueen lähellä sijaitseva Gölpınarissa sijaitseva hittiläinen pato, jonka IV. Tuthaliya rakennutti noin vuonna 1240 eaa., kunnostettiin 2000-luvulla ja se on jälleen käytössä. Paikalta löydettiin myös hieroglyfeillä koristeltu basalttikivi, jossa mainitaan jumalatar Hepat.

Käytännön vinkkejä: Museo perustettiin vuonna 1940, ja se siirrettiin uuteen rakennukseen vuonna 1982. Se kunnostettiin vuonna 2011. Museo on avoinna päivittäin, ja sinne voi käyttää Müzekart-korttia. Varaa aikaa noin puolitoista tuntia. Aloita museosta, ja sen jälkeen vieraile muurissa ja haudoissa. Matka Ankarassa on pitkä, joten lähde liikkeelle ennen iltapäivällä.

Lähteet