Iznik-keramiikan jalanjäljillä: Palatsista kaupunginosa-moskeijaan.

Aloita vierailusi Istanbulin arkeologisten museoiden puutarhassa sijaitsevasta Azule-paviljonista, sillä Iznikin posliinin kulta-ajan ymmärtämiseksi on ensin tutustuttava aikaisempaan aikakauteen. Ministeriön museosivun mukaan paviljonki on museokompleksin vanhin rakennus. Sisäänkäynnissä olevan posliinikuvauksen mukaan sen rakensi sulttaani Mehmed II vuonna 1472 Topkapın palatsin ulkotarhassa.

TDV:n islamilaiseen tietosanakirjaan perustuen, kaksikerroksisen kivirakennuksen pohjapiirros on ristin muotoinen, ja siinä on neljä käytävää, jotka avautuvat keskellä olevaan sisäpihaan. Se jatkaa Keski-Aasian turkkilaisen arkkitehtuurin perinteitä, jotka ovat saapuneet Anatoliaan Iranin kautta. Tutustu tarkasti sisäänkäynnin yläpuolella olevaan suureen kaareen. Ulkopinta ja sisätilat on koristeltu turkoosin ja indigonsinisinä posliineina, jotka on valmistettu mosaiikkitekniikalla. Kaaren valkoisilla posliineilla kirjoitettu kufi-kirjoitus toistaa lauseen, joka ilmaisee luottamusta Luojaan. Sisätiloissa olevissa huoneissa on kuusikulmaisia posliineja, ja joissakin niistä on kultaisia kuvioita. Pidä nämä pinnat mielessäsi, jotta voit verrata niitä myöhemmin päivän aikana nähtäviin posliineihin, jotka on valmistettu ilman lasitusta.

Vuoden 1737 tulipalon jälkeen paviljongin eteen lisättiin pylväskäytävä. Rakennusta käytettiin myöhemmin museona, ja nykyään se on osa arkeologisia museoita, ja siellä esitellään turkkilaista posliini- ja keramiikkakokoelmaa. Vitriineissä olevat Iznikin esineet mahdollistavat posliinien tarkastelun, jotka normaalisti olisivat liian korkealla moskeijoiden seinillä. Tutki värejä, lasituksen kiiltoa ja siveltimenvedot huolellisesti.

Ministeriön sivun mukaan museo on avoinna joka päivä, ja Müzekart-kortti käy. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ja lipun hinnat virallisilta verkkosivuilta.

Lähde: TDV:n islamilainen tietosanakirja; T.C. Kulttuuri- ja matkailuministeriön museosivu.

Muutaman minuutin kävelymatkan päästä pääsette Topkapı-palatsin sisäänkäynnille. Tällä reitillä älkää tutustuko palatsiin kokonaisuutena, vaan keskittykää sen koristeellisiin laattoihin. Vietä mahdollisimman paljon aikaa neljännessä pihassa, josta avautuvat näkymät Kultaisen sarven, Bosporinsalmen ja Marmaranmeren suuntaan.

Aloittakaa Sünnet Odasta (piilaviininäyttely). Tämä pieni rakennus, joka rakennettiin sulttaani Ibrahimin aikana noin vuonna 1640, oli tarkoitettu prinssien ympärileikkausjuhliin. Sen julkisivussa olevat viisi suurta, kaarillista laattapaneelia ovat peräisin 1520- ja 1530-luvuilta. Wikipedian mukaan ne on alun perin tehty Kanunin uutta palatsia varten, ja ne on myöhemmin siirretty tänne. Paneeleissa on kuvauksia kierteisistä lehtikuvioista, lootuskuvioista, ruusukkeista, linnuista ja myyttisistä eläimistä, joita kutsutaan "kiliniksi". Tutustukaa tarkemmin näihin sinivalkoisiin pintoihin, joissa ei vielä ole punaista. Piirrosten hienostuneisuus osoittaa, mistä myöhemmät, värikkäät aikakaudet saivat inspiraationsa. Sisäänkäynnin ympärillä on varhaisempia sinivalkoisia paneeleita, joissa on geometrisia kuvioita, ja sisätiloissa on laattoja 1500- ja 1700-luvuilta.

Viereinen Bağdat Köşkü on rakennus, jonka IV. Murad rakennutti vuonna 1638 Bagdadin sotaretken jälkeen ja joka valmistui vuonna 1639. TDV Islam Ansiklopedian mukaan sen kahdeksankulmaiseen päähuoneeseen avautuvat neljä kaarillista aukkoa. Sen ulkoseinissä on värikkäitä kivipinnoitteita sekä İznikin laattoja, joissa on granataomenan ja artisokanlehtikuvioita. Ansiklopedian mukaan nämä ovat klassisen laattataiteen viimeisiä kauniita esimerkkejä. Sisätiloissa kannattaa kiinnittää huomiota kultaisella koristelulla varustettuun takkaan sekä laattoihin, joissa on lintukuvioita.

Tarkistakaa palatsin aukioloajat, lipun hinnat ja muut tiedot virallisista lähteistä ennen vierailua. On hyvä idea saapua aamulla, ennen kuin neljäs piha täyttyy ihmisistä.

Lähteet: TDV Islam Ansiklopedia (Bağdat Köşkü); Vikipedi (Sünnet Odası).

Poistu palatsista ja kävele Sultanahmetin eteläpuolella olevia kukkuloita pitkin Kadırgaan; matka kestää noin 20 minuuttia. Sadrazam Sokollu Mehmed Pašan ja hänen vaimonsa rakennuttama moskeija, jonka arkkitehti oli Mimar Sinan ja joka oli omistettu II. Selimin tyttärelle İsmihan Sultanille, valmistui vuosien 1571-72 välillä, kuten sen inskriptiossa lukee. Sinan ratkaisi rakennuksen sijoittamisen jyrkälle rinteelle luomalla kaksi kerrosta, joissa on sisäpiha, jonka alla on kauppoja ja yläosassa medressan luokkahuoneita.

Moskeijalla on suorakaiteen muotoinen pohjapiirros, jossa on kuusikulmainen keskiosa. 13 metrin halkaisijaltaan olevaa kupolia tukevat kuusi pylvästä, ja kulmissa on neljä pientä puolikuppia. TDV:n islamilaisen tietosanakirjan mukaan tämä pohjapiirros on täydellisin esimerkki kuusipylväiden järjestelmästä, jota on käytetty Edirnen kolmen minareetin moskeijasta lähtien.

Sisään astuessasi huomiosi kiinnittyy ensin rukousseinään. Seinien jalkojen välissä olevat pinnat, holvit ja osittain myös ikkunat on koristeltu korkealaatuisilla İznikin posliinilaatoilla. Siniset, punaiset ja vihreät kukkakuvioinnit yhdistyvät valkoisilla sülüs-kirjoituksilla koristettuihin paneeleihin tummansinisen taustan päällä. Huomaa, että myös marmorista valmistettu pulpitti on koristeltu posliinilaatoilla. Lähteiden mukaan pääsisäänkäynnin, pulpittin ja mihrabin yläpuolella on Kabbasta tuotuja kivipaloja. TDV:n mukaan tutkijat pitävät koristelun ja tilan välisen harmonian erityisen tärkeänä osana osmanialaista arkkitehtuuria.

Vieraile moskeijassa rukousaikojen ulkopuolella. Ota kengät pois. Naiset peittävät päänsä ja varmistavat, että olkapäät ja polvet ovat peitetty. Älä koske posliinilaattoihin, ota valokuvia ilman salamaa ja ole hiljaa. Lähtiessäsi kävele lähimpään T1-pysäkkiin ja nouse raitiovaunuun, joka kulkee länteen Topkapı-pysäkille.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi (Sokollu Mehmed Pasha Mosque, Kadırga).

T1-raitiovaunulla, poistu Topkapı-pysäkiltä ja kävele muurien ulkopuolelle. Topkapı-hautausmaan vieressä sijaitseva pieni kompleks, 1600-luvun lopun koristeellisia laattoja, jotka ovat tyypillisiä paikallisen moskeijan mittakaavassa. Moskeija rakennettiin vuonna 1592. Kompleksissa on moskeijan lisäksi kaivo, kaksi vesipistettä, hautausmaa, rakennus, jota on mahdollisesti käytetty lapsille tarkoitetussa koulussa, sekä vuonna 1819 rakennettu suihkulähde, jonka Derviş Mehmed Paşa on lisännyt. Vanhin osa kompleksista on vuodelta 1578 oleva vesipiste.

Takkeci İbrahim Ağasta, kompleksin perustajasta, on vähän tietoa. Kerrotaan, että hän olisi matkustanut Bagdadiin näkemänsä unen vuoksi ja olisi rakennuttanut moskeijan löytämiensä kullan avulla, jotka hän löysi oman talonsa kellarista. Sanotaan myös, että sisätilojen viinikuvioinen laattapaneeli liittyy tähän uneen.

Harimin neljä seinää on koristeltu laatoilla alaosasta ikkunoiden alapuolelle. Useimmat laatat muodostavat yksitoista suorakulmaista paneelia, jotka on kehystetty koristeilla. Lisäksi vihreän, sinisen, tummansinisen ja valkoisen lisäksi, siellä näkyy myös korallinpunainen, jota käytettiin ensimmäisen kerran Süleymaniyen moskeijassa. Laatat ovat teknisesti ja kuvioiltaan samankaltaisia kuin Rüstem Paşan, Piyale Paşan ja Sokollun moskeijoiden laattoja. On todettu, että yhden symmetrisen paneelin puuttuvat laatat ovat Lizbonan Gülbenkyan-kokoelmassa. Katso myös laatoitettu mihrab, värikkäät lasi-ikkunat, marmorinen minbaari ja alkuperäinen kaiverrettu ovi. Rakennus kunnostettiin II. Mahmudin aikana, ja se kunnostettiin perusteellisesti vuonna 2005.

Koska kyseessä on pieni paikallinen moskeija, ovi ei välttämättä ole auki joka hetki; on helpompaa tulla lähelle rukousaikoina, mutta älä kävele sisällä rukouksen aikana. Ota kengät pois, peitä pääsi ja ole hiljaa.

Lähde: Wikipedia (Takkeci İbrahim Ağa -kompleksi); Kulttuuri-inventaario.

Palaa Topkapısta T1-raitiovaunulla Eminönüön, ja kävele Tahtakalen alueella sijaitsevalle Hasırcılar Çarşısı -markkinoille. Rüstem Paşa -moskeel sijaitsee markkinoiden keskellä, korkealla terassilla. Arkkitehti Mimar Sinanin suunnittelema moskea rakennettiin sulttaani Kanunin lankolle ja pääministerille, Rüstem Pašalle, ja se valmistui 1560-luvun alussa. Alakerran holvattujen myymälöiden vuokrat olivat tarkoitettu tukemaan kompleksin ylläpitokustannuksia; sisäpihalle pääsee kapeita portaita pitkin.

TDV:n islam-ensyklopedian mukaan moskea on Mimar Sinanin kahdeksaa pylvästä tukevan keskikupolin ensimmäinen esimerkki, ja sillä on tärkeä paikka Sinanin moskeiden suunnittelun kehityksessä. Mutta tässä pysähdyksessä pääasia on mosaiikit. Ensyklopedian mukaan sisäseinät ja arkkitehtoniset elementit on koristeltu aikakauden kehittyneimmillä İznikin mosaiikeilla. Englanninkielisten lähteiden mukaan sisällä ja ulkona käytettiin noin 2 300 mosaiikkia, joissa oli noin 80 erilaista kuviointia.

Aloita viimeisestä rukouspaikasta. Sisäänkäynnin eteläpuolella sijaitseva, luontoa kuvaava mosaiikkipaneeli on TDV:n mukaan yksi kauneimmista klassisen kauden mosaiikkikoristeluista. Tarkkaile, kuinka kuviot muuttuvat seinältä seinälle; etsi uutta, İznikissä tuolloin käytettävää punaista sävyä, joka on piilotettu ruusujen ja lootuksenlehtien sekaan. Tämä punainen väri osoittaa, kuinka väripaletti laajeni sinisen ja valkoisen käytön jälkeen reitin ensimmäisillä pysähdyksillä.

Koska moskea sijaitsee markkinoiden keskellä, siellä on paljon ihmisiä päivän aikana. Vieraile rukousaikojen ulkopuolella, riisu kengät, naisten tulee käyttää huivia ja peittää olkapäät ja polvet. Älä koske mosaiikkeihin ja ota valokuvia ilman salamaa. Lähtiessäsi siirry Eminönystä Kasımpaşaan bussilla tai taksilla.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi; Vikipedi (Rüstem Pasha Mosque).

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on Haliç-lahden pohjoisrannalla, Kasımpaşa-alueella, aiemmin kaupungin ulkopuolella sijainneessa laaksossa. Diyanet-instituutin (TDV) islam-ensyklopedian mukaan tämä laakso oli asutuksen ulkopuolella 1900-luvun puoliväliin asti. Kapitan-ı Derya Piyale Pašan rakennuttama moskeija valmistui vuonna 1573; sitä kutsutaan myös nimellä Tersane Camii (telakkamoskeija) englanninkielisissä lähteissä. Wikipediassa arkkitehtina mainitaan Mimar Sinan, kun taas TDV ei mainitse arkkitehdin nimeä. Kompleksissa oli aiemmin myös medrassa (oppilaitos), tekke (mystinen järjestö), sıbyan mektebi (ala-aste), suihkulähde, kauppakeskus ja kylpylä; nykyään siellä on vain moskeija ja mausoleumi.

Rakennus poikkeaa Sinanin tyypillisistä, yhdestä suuresta kupolistaan varustetuista moskeijoista. Rukousaula on katettu kuudella samankokoisella kupolilla, jotka on järjestetty kahteen riviin, ja sen ympärillä on kaksikerroksisia sivuparvekeita. Minaretti ei ole nurkassa, vaan se nousee suoraan sisäänkäynnin keskeltä, samalla akselilla kuin mihrab (rukoussuunta). Se rakennettiin uudelleen 1800-luvun puolivälissä.

Aloittakaa tarkastelu mihrabista. TDV:n mukaan mihrab on kehystetty kahdella kehyksellä, ja puolikasympäisen syvennyksen kaari on täytetty koristeellisilla laatoilla, ja sen ympärillä on İznikin laattoja, joissa on kasvikuvioita. Siirtäkää sitten katse ylöspäin seinien yläosaan. Länsi-, etelä- ja pohjoisseinillä kulkee jatkuva, tummansininen nauha, jossa on valkoisia kirjaimia; se on Ahmed Şemseddin Karahisarin oppilaan ja henkisen pojan, Hasan Çelebin, kirjoittama. Lähellä olevassa kahdeksankulmaisessa mausoleumissa lepäävät Piyale Paša ja hänen perheensä jäseniä.

Vieraile moskeiassa rukousaikojen ulkopuolella, riisu kengät, naisten tulisi käyttää huivia, ja olkaa hiljaa. Reitti päättyy tähän, ja täällä näette 1500-luvulla kehittyneen kirjoitus- ja värikielen, jonka näitte aiemmin Çinili Köşk -rakennuksessa.

Lähde: Diyanet-instituutin (TDV) islam-ensyklopedia; Wikipedia (Piyale Paşa Camii; Piyale Pasha Mosque).