İstiklal-kadun kävelykadun pasaalit ja elokuvateatterit.

Taksim-aukioilta, kävele Istiklal-kadulle ja kävele ensimmäiset sadat metriä katsomatta vain yläkerroksiin. Vaikka alakerran myymälät saattavat vaihtua, yläkerroksissa näkyy edelleen 1800-luvun lopun tiiliseinistä, parvekkeista ja ikkunoiden koristeista. Kadun tämä ulkoasu on syntynyt Tanzimat-kauden jälkeen, erityisesti sulttaani Abdülazizin aikana tapahtuneen muutoksen tuloksena.

Saavuttuasi Ağa Camii -moskeijan luo, pysähdy; suoraan moskeijan vieressä on suuri rakennus, nimeltään Rumeli Han. Sulttaani II. Abdülhamidin pääneuvonantaja Sarıcazade Ragıp Paşa rakennutti hanin, joka avattiin vuonna 1894. Sen avautumisvuosi on kirjoitettu roomalaisin numeroin sisäänkäynnin yläpuolella. Sen arkkitehti ei ole täysin tiedossa, mutta on mahdollista, että sen on suunnitellut August Jasmund tai Konstantinos Pappas, jotka suunnittelivat myös Ragıp Paşan muita rakennuksia. Sen yleinen tyyli on uusklassinen, mutta kadulle päin oleva pääovi on eklektinen, ja barokki- ja empire-koristeet ovat siellä runsaita. Ragıp Paşa rakennutti kolme hania, ja niille annettiin nimet Rumeli, Anadolu ja Afrikka, viitaten valtakunnan ulottuvuuksiin.

Hanin avautumisen jälkeen siellä toimi kangaskauppoja, polkupyöräliikkeitä ja mattojen myymälöitä. 1990-luvulta lähtien sinne siirtyi teattereita, konserttisaleja ja taiteilijoiden ateljeita, ja rakennus suljettiin vuonna 2012. Restaurointitöiden aikana rakennuksen alla löydettiin käytävä, joka yhdisti sen naapurirakennuksiin, ja tämä käytävä on suojeltu monumentti vuodesta 1978 lähtien. Koska rakennus on parhaillaan restauroinnissa, älä odota pääseväsi sisään. Sen sijaan, katso pääoven koristeita ja koko julkisivua kadun vastakkaiselta puolelta, ja jatka sitten kävelyäsi Galatasarayn suuntaan.

Lähde: Smart Beyoğlu; Kulttuuri-inventaario; TRT Haber; Wikipedia (Istiklal-katu).

Muutaman minuutin kuluttua pääsette kadun suurimpiin rakennuksiin. Kulttuuriperintöluettelon mukaan tämä Alexandre Vallauryn Abraham Pashan asunnoksi suunnittelema rakennus avattiin vuonna 1883, ja se toimi pian valtakunnan ensimmäisistä sosiaalikerhoista, Cercle d'Orientista. Rakennus oli aikanaan İstiklal-kadun levein rakennus.

Rakennuksen Yeşilçam-kadun puolella sijaitseva sali toimi ennen elokuvateatteriksi muuttamisensa jälkeen kuntosalina, sirkusalueena ja luisteluareenana. Vuoden 1924 lopulla avattu sali, joka tunnettiin nimellä Melek-elokuvateatteri, sai nimensä sen molemmilla puolilla sijaitsevista art nouveau -tyylin enkeliveistoksista; nykyinen ylläpitäjä on nimennyt sen "Melek-saliksi" viitaten rakennuksen sisäänkäynnissä olevaan "Melek-asuntoon". Salissa on noin 875 paikkaa, ja se on koristeltu kullatuilla kattoineen ja barokki- sekä rokokoo-koristeineen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvateatteri tunnettiin nimellä Emek ja oli yksi Yeşilçam-kadun elokuvateattereista.

Elokuvateatteri suljettiin vuonna 2009. Rakennus purettiin ja rakennettiin uudelleen vuonna 2013, ja sali avattiin uudelleen toukokuussa 2016 rakennuksen viidennessä kerroksessa nimellä Emek-sali. Uudessa salissa on säilytetty vanhan salin barokki- ja rokokoo-koristeet, ja istumajärjestys on suunniteltu pystysuunnassa, ja siinä on tilaa noin 500 henkilölle. Nykyään sali järjestää elokuvien lisäksi myös konsertteja, teatteriesityksiä ja gaaloja.

Saliin pääsee vain tapahtumalippua näyttämällä. Jos haluat nähdä esityksen, tarkista ohjelma etukäteen. Jos tapahtumaa ei ole, voit katsella kadun varrella olevasta kävelytieltä ja kävellä Yeşilçam-kadun päähän; seuraava pysäkki on Atlas-käytävä, joka on vain muutaman askeleen päässä.

Lähde: Kulttuuriperintöluettelo; Grand Pera Emek-sali; Wikipedia (Emek-elokuvateatteri).

Atlas Pasajin tarina onkin yhden rakennuksen muuttumisesta elokuvateatteriksi ja myöhemmin museoksi. Rakennus rakennettiin 1870-luvulla sulttaani Abdülazizin sukulaiselle ja hovin rahastonhoitajalle, Agop Köçeyanille, talvikäyttöön. Lähteiden mukaan rakennus valmistui joko vuonna 1870 tai 1877. AKM:n mukaan rakennuksessa, jossa on neoklassisia vaikutteita, toimi brittiläisten miehitysjoukkojen oikeustalo vuosina 1918–1922, minkä jälkeen se siirtyi postitoimiston käyttöön ja muutettiin viihdekeskukseksi vuonna 1932. Vuonna 1948 avattu Atlas-elokuvateatteri oli tuolloisen Beyoglun suurimpia, ja siinä oli tilaa 1860 katsojalle.

Vuonna 1992 rakennus siirtyi kulttuuriministeriön omistukseen, ja se kunnostettiin perusteellisesti vuonna 2019. Istanbulin elokuvamuseo avattiin vuonna 2021. Museo koostuu kolmesta kerroksesta, ja se on tutkittavissa yhdellä lipulla. Kahdella ensimmäisellä kerroksella on pysyviä näyttelyitä, kun taas kolmannella kerroksella on vaihtuvia näyttelyitä. Näyttelyissä on muun muassa tunnettujen turkkilaisten näyttelijöiden vahamalleja, kuuluisien ohjaajien esineitä, elokuva-julisteita ja interaktiivinen osio, jota kutsutaan "digitaaliseksi muistivarastoksi". Restauroitu rakennusosa sisältää myös katto- ja seinämaalauksia, joiden uskotaan olevan ranskalaisen taiteilijan Hippolyte Berteaux'n työtä.

Atlas-elokuvateatteri esittää jälleen elokuvia, ja ohjelmistossa on sekä klassikoita että uusia elokuvia. Elokuvateatterissa käynti museon jälkeen on loistava tapa päättää vierailu. Pasajin kadun puoleinen osa on edelleen kauppoja täynnä. Tarkista museon ja elokuvateatterin aukioloajat, hinnat ja esitykset virallisilta verkkosivuilta ennen vierailua.

Lähde: AKM Istanbul; Atlas 1948:n viralliset verkkosivut; Wikipedia (Atlas Pasajı).

Kun kävelet kohti Galatasarayia ja saavut Scene-kadun nurkan, edessäsi avautuu kolmikerroksinen rakennus, joka tunnettiin aiemmin nimellä Cité de Péra ja nykyään nimellä Çiçek Pasajı. Kreikkalainen pankkiiri Hristaki Zografos osti tontin, jossa sijaitsi Naum-teatteri, joka oli kärsinyt pahasti vuoden 1870 tulipalossa. Hän teetti rakennuksen arkkitehdin Kleanthis Zannosin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1876 avattu rakennus oli kompleksi, joka koostui 24 myymälästä sisäpihalla ja asunnoista ylemmissä kerroksissa. Aluksi sitä kutsuttiin myös Hristaki Pasajina.

Nimi "Çiçek" (kukkia) tulee myymälöistä, joissa myytiin kukkia. Lähteet antavat erilaisia selityksiä nimen alkuperälle; jotkut viittaavat Venäjän vallankumouksen jälkeen Istanbuliin saapuneisiin venäläisiin naisiin, kun taas toiset viittaavat vuoteen 1908, jolloin rakennuksen omisti suurvisiiri Küçük Said Paşa. 1900-luvulla rakennus oli tunnettu paikkana, jossa kirjailijat ja taiteilijat kokoontuivat.

Rakennuksen kohtalo muuttui dramaattisesti 10. toukokuuta 1978, kun se romahti. Huonokuntoinen rakennus oli romahtanut ja pysyi tällaisena kymmenen vuotta. Se rakennettiin uudelleen ja avattiin uudelleen vuonna 1988, ja se kunnostettiin uudelleen vuonna 2005. Nykyinen rakennus on betonirakennus; kolmikerroksisen sisäpihan yllä on lasikatto ja lasikupu.

Tässä pysähdyspaikassa kannattaa kiinnittää huomiota rakennuksen julkisivuun. Huomaa veistokorikkorit, pylväät ja sisäänkäynnin yläpuolella oleva, toimimaton roomalaisilla numeroilla varustettu kello. Sen jälkeen voit kävellä lasikaton alla olevan sisäpihan läpi ja poistua sivukäytävän kautta Kalapaikalle (Balık Pazarı). Eurooppa-aukion (Avrupa Pasajı) sisäänkäynti on vain muutaman askeleen päässä.

Lähde: Bellek Mekanları; Wikipedia (Çiçek Pasajı).

Kalastajatorilta muutaman askeleen päässä pääset Euroopan kävelytunneliin, joka yhdistää Sahne-kadun ja Meşrutiyet-kadun. Tämäkin alue sijaitsi rakennusten joukossa, jotka tuhoutuivat vuoden 1870 tulipalossa; lähteet kertovat, että alueella sijaitsi ennen tulipaloa Jardin des Fleurs -hotelli. Armenialaisen kauppiaan Onnik Düzin rakennuttama ja arkkitehti Domenico Pulgherin suunnittelema kävelytunneli valmistui vuonna 1874.

Kävelytunneli on noin 56 metriä pitkä, kolmikerroksinen ja siinä on 22 kauppaa. Sen julkisivussa on käytetty Maltasta tuotua kiveä ja lattialla Italiasta tuotua Trieste-kiveä. Katso ylös: sisäseinillä on suuria naishahvoja, ja osassa kattoa on lasia. Lähteet kertovat, että nämä hahmot edustavat erilaisia ammatteja tai ovat peräisin kreikkalaisesta mytologiasta. Aluksi kävelytunneli valaistiin kaasukäyttöisillä lampuilla, jotka sijaitsivat kuuluisien peilien edessä, minkä vuoksi sitä kutsuttiin myös "Peilikävelytunneliksi".

Aluksi siellä oli kenkäkauppoja, partureita, räätäleitä, ruokakauppoja, kangaskauppoja, saippuakauppoja ja mattoja myyviä liikkeitä; myöhemmin sinne tulivat kelloseppiä, pianovalmistajia ja muotitaloja. Vuonna 1929 kävelytunneli siirtyi valtion omistukseen, ja vuonna 1936 se myytiin Emlak ve Eytam -pankille. Nykyään siellä myydään postikortteja, keramiikkaa, matkamuistoja, mattoja ja antiikkia.

Neoklassinen tyyli näkyy parhaiten, kun seisoo kävelytunnelin keskellä ja katsoo molempia päitä. Ota valokuvia, mutta älä peitä kauppojen edustoja. Jos käännyt vasemmalle Meşrutiyet-kadun puoleisesta uloskäynnistä ja kävelet Tünel-suuntaan, pääset Hazzopulo-kävelytunnelin takaovelle.

Lähde: Wikipedia (Euroopan kävelytunneli; turkin ja englannin kielillä).

Hazzopulo-käytävä yhdistää Meşrutiyet-kadun ja İstiklal-kadun, ja sen sisään astuessaan kadun melu loppuu äkillisesti. Kreikkalaisen kauppiaan Hacopulon rakennuttama käytävä avattiin 15. huhtikuuta 1871, ja lähteet mainitsevat perheestä eri nimiä sen perustajina. Sitä kutsutaan myös "Neuvonantajien käytäväksi" tai "Kauppiaiden käytäväksi".

Se on uusklassiseen tyyliin rakennettu kivirakennus. Osittain kaksikerroksiset ja osittain nelikerroksiset rakennukset ympäröivät sisäpihaa. İstiklal-kadun puoleinen sisäänkäynti on kapea käytävä, joka on katettu kuudella holvalla, kun taas Meşrutiyet-kadun puolella on kolme holvaa. Katso jalkojesi alla olevia kiviä; lattia on päällystetty kivillä, jotka on tuotu Yalıköy-nimisestä paikasta, joka aiemmin tunnettiin nimellä Podima.

Käytävän historiassa yksi mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy lehdistöön. Täällä toimi Ahmet Mithat Efendin painotalo, ja Namık Kemal -lehden "İbret" painettiin tässä. Käytävässä oli myös kampaajia, räätäleitä ja mattojen myyjiä, ja se oli aikoinaan yksi Jön Türk -liikkeen tapaamispaikoista.

Nykyään alakerrassa on vilkkaita teetupaloita ja pieniä kauppoja. Lähteiden mukaan yläkerrokset ovat olleet pitkään hoidotta, ja käytävä odottaa restaurointia omistusoikeuteen liittyvien ongelmien vuoksi. Varmista, että et tuki kulkua, kun pöydät täyttävät sisäpihaa, sillä tämä on edelleen käytävä, jota käytetään kahden kadun välillä. Juo tee sisäpihalla ja katso yläkerran ikkunoiden järjestelyä ja kerrosten suhteita – se on helpoin tapa nähdä 1800-luku İstiklal-kadun liikkeiden takana. Poistu tästä İstiklal-kadun puoleisesta kapeasta käytävästä ja jatka matkaa Tünel-suuntaan.

Lähde: Kulttuuri-inventaario; Wikipedia (Hazzopulo Pasajı).

Reitin viimeinen pysäkki on Botterin talo, jonka osoite on İstiklal Caddesi 235. Se on tunnettu Istanbulin ensimmäisenä art nouveau -tyylin rakennuksena. Italialaisen arkkitehdin Raimondo D'Aroncon suunnittelema rakennus valmistui vuosina 1900–1901, ja se rakennettiin hollantilaiselle Jean Botterille, joka toimi II. Abdülhamidin aikana palatsin virallisena räätälinä ja muotisuunnittelijana. Istanbulin kunnan (İBB) mukaan se on ensimmäinen rakennus, jota käytettiin muotitalona Osmanien valtakunnassa; Botterin ateljee valmisti vaatteita hovin jäsenille ja osmanien eliitille ensimmäisen maailmansodan loppuun asti. Rakennuksessa oli myymälä pohjakerroksessa, ateljee ja varasto ensimmäisessä kerroksessa sekä asunnot ylemmissä kerroksissa.

Katso rakennusta kadulta. Sen aaltoilevat linjat, kasvimotivit, kukkakoristeet ja kukkaisilla koristeilla varustetut ihmispäiden reliefit kertovat arkkitehdin tyylistä; Wikipedian mukaan rakennuksen länsisivulla olevat aaltoilevien hiusten ja hymyilevien naisten päiden reliefit tulkitaan Demeterin kuvauksiksi. Rakennus on yksi ensimmäisistä, joissa käytettiin teräsrunkoa, ja sen kerrotaan olevan toinen rakennus Istanbulissa, jossa oli hissi, Pera Palasin jälkeen.

Kun Balkanin sodat ja ensimmäinen maailmansota häiritsivät liiketoimintaa, Botterin perhe myi rakennuksen vuonna 1917 ja muutti Pariisiin. Monet vuodet myöhemmin Istanbulin kunnan (İBB) restaurointiryhmät kunnostivat rakennuksen, ja se avattiin uudelleen huhtikuussa 2023 nimellä Casa Botter -taide- ja suunnittelukeskus. Pohjakerroksen saleissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Istanbulin kunnan (İBB) verkkosivujen mukaan keskus on suljettu maanantaisin; tarkista ajankohtainen näyttely ja aukioloajat ennen vierailua.

Täältä kävelee muutamassa minuutissa Tünel-aukiolle. Paluumatkalla voit laskeutua Karaköyn alueelle F2-köysiradalla tai palata kadun alkuun T2-nostalgisella raitiovaunulla.

Lähde: İBB Atatürk Kütüphanesi, Casa Botter -sivu; Wikipedia (Botter Apartmanı).