Istanbulin majakat Marmaranmerestä Mustamerelle.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen pysähdyspaikka on Yeşilköy'n niemi. Sen vanha nimi on Ayastefanosin majakka, ja se tunnetaan Marmaranmerestä Bosporiin suuntautuvien laivojen kohtaamana ensimmäisenä historiallisena majakkana. Majakan rakensi vuonna 1856 ranskalaisen Michel Pašan johtama Majakka-virasto, joka oli vastuussa majakoiden ylläpidosta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan majakka sytytettiin ensimmäisen kerran 5. tammikuuta 1857.

Kivinen torni on kahdeksankulmainen prisma, joka kohoaa vartijatalon keskeltä. Sen korkeus on 16 metriä merenpinnasta mitattuna 23 metriä, ja sen valo näkyy jopa 15 meripeninkulman päästä. Valonlähde on vuosien varrella muuttunut kerosiinilampusta asetylella toimivaan Dalén-lamppuun ja lopulta sähköön. Majakka on kunnostettu vuosina 1945, 1971 ja 1988, ja se on edelleen käytössä oleva navigointiapuväline, jota ylläpitää Rannikkovartioston pääjohtaja.

Tornia ei voi vierailla, sillä sitä ei ole avattu yleisölle. Näkymät majakkaan ovat parhaat rannalta ja sen ympäristöstä. Kiinnitä huomiota siihen, miten kahdeksankulmainen torni kohoaa vartijatalon keskeltä, ja katso majakkahuonetta ympäröivää parveketta. Seuraavana päivänä nähtävä Rumeli-majakan valo syttyy 58 metrin korkeudessa merenpinnasta; tämä 23 metrin korkeus tiivistää yhdeksi luvuksi matalan Marmaranrannan ja Mustanmeren suun korkeiden niemekkeiden välisen eron.

Yeşilköyn Marmaray-asemalta pääsee rannalle kävellen. Tuuli voi puhaltaa voimakkaasti tällä avoimella niemellä, mutta aamun varhaiset tunnit ovat rauhallisia ja valo on pehmeää, mikä on ihanteellista valokuvaamiseen. Täältä voit palata Marmaray-junalla ja siirtyä Sirkeciin.

Lähde: Wikipedia, Kıyı Emniyeti Genel Müdürlüğü.

Kun kävelet Sirkecistä Sarayburnuun ympäri kulkevaa rantatietä pitkin, näet Ahırkapın majakan Marmaran muurien juurella, Kennedyn kadun varrella. Tämän majakan historia on noin vuosisadan vanhempi kuin useimpien muiden reitin majakoiden. Vuonna 1755, kun suuri laiva joutui myrskyssä karille Kumkapın edustalla, sulttaani III. Osman määräsi, että muurien päälle rakennetaan majakka, jossa sytytetään joka ilta lamppu. Nykyinen kivitorni rakennettiin vuonna 1857 Krimin sodan jälkeen sulttaani Abdülmecidin aikana; englanninkielisen Wikipedian mukaan ranskalaiset insinöörit olivat mukana sen rakentamisessa.

Huomaa tornin muoto. Sylinterimäinen runko kohoaa neliönmuotoisen pohjan päältä, ja sen parvekkeen muoto muistuttaa minareetin parveketta. Torni on 26 metriä korkea, ja sen valo näkyy mereltä 36 metrin korkeudelta, jopa 16 meripeninkulman päästä. Ainoa musta raita, joka kiertää valkoista runkoa, on päivämerkki, joka helpottaa majakan tunnistamista mereltä.

Majakan suhde mereen muuttui vuonna 1958, kun rantatie rakennettiin; torni ei enää ole suoraan veden äärellä. Turkinkielinen Wikipedia kertoo, että majakkaa ylläpitivät vuosina 1907–1995 Lik-sukun naiset, mikä on yksi Istanbulin majakoiden historian vähemmän tunnetuista tarinoista. Alun perin sen ylläpidosta vastasi Bostancın yksikkö, mutta nykyään sen ylläpidosta vastaa Rannikko- ja merenkulkuvirasto.

Tornia ei ole avoinna yleisölle; voit nähdä majakan rantatien rannalta ja muurien edestä. Edessäsi oleva vesi on Rannikko- ja merenkulkuviraston rekistereissä nimeltään "Ahırkapın ankkurialue"; on todennäköistä, että näet ankkuroituneita laivoja. Sieltä voit palata Sirceciin ja matkustaa Marmaray-junalla Üsküdariin.

Lähde: Wikipedia; Wikipedia; Rannikko- ja merenkulkuvirasto.

Aja Marmaray-junalla Üsküdariin ja kävele Salacakin rannalle. Noin 200 metrin päässä rannasta sijaitseva Neitsyttorni on reitin vanhin, mutta vähiten tunnettu rakennus. Lähteet kertovat, että alueelle rakennettiin ensimmäinen rakennus jo vuonna 1110, jolloin bysanttilainen keisari I. Alexios rakennutti sinne kivimuureilla suojatun puutornin. Torni tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1509 ja rakennettiin uudelleen. Vuonna 1721 se paloi, minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen ja sitä käytettiin majakkana. Vuonna 1763 se kunnostettiin kestävällä kivellä, ja sen nykyinen ulkoasu saatiin aikaan vuonna 1832 II. Mahmudin tekemillä korjauksilla. Turkin Wikipedia korostaa, että torni ei ole koskaan menettänyt tehtäväänsä majakkana, opastaen öisin ohikulkeville laivoille.

Tornin viimeisin suuri kunnostus aloitettiin vuonna 2021 Kulttuuriministeriön toimesta. Kaksivuotisen työn jälkeen torni avattiin jälleen yleisölle toukokuussa 2023 muistomerkkinä. Suolajäätymisen heikentämät seinät vahvistettiin ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla kaapeleilla. Tornin sijainti, aivan Hellespontoksen eteläisimmässä osassa, pienen saaren päällä, tekee siitä helposti tunnistettavan maamerkin päivällä ja yöllä, toimien varoituspaikkana.

Tornille pääsee rannalta lähteviin veneisiin. Tarkista lähtöpisteet, aikataulut ja vierailuaikataulut virallisilta verkkosivuilta. Käydessäsi tornissa, katso ikkunoista ympärillesi: toisella puolella historiallinen puolisko ja Topkapın palatsi, toisella puolella Üsküdar ja Hellespontoksen suu. Tämä torni ja aiemmin mainittu Ahırkapı merkitsevät Hellespontoksen eteläistä suuta, joka avautuu Marmara-mereen.

Jos et halua matkustaa veneellä, voit myös ihailla tornia rannalta. Sieltä voit siirtyä Marmaray-junalla Feneryoluun.

Lähde: Neitsyttornin viralliset verkkosivut; Wikipedia.

Ensimmäisen päivän viimeisen majakan vuoroa varten matkustakaa Marmaray-junalla Feneryolulle. Sieltä voitte kävellä tai ottaa lyhyen bussimatkan Fenerbahçe-niemelle, jossa sijaitsee puisto. Niemen vanha nimi oli Kalamış-niemi. Historialliset asiakirjat kertovat, että niemen sijainti aiheutti usein onnettomuuksia laivoille; on merkitty, että sulttaani Suleiman Suuri antoi vuonna 1562 määräyksen majakan pystyttämisestä tähän paikkaan. Nykyinen torni rakennettiin vuonna 1857.

Valkoinen, sylinterimäinen torni on kaksikerroksinen, ja myös majakan huone on valkoinen. Tornin yhteydessä sijaitseva yksikerroksinen vartijatalo on edelleen olemassa; sekä torni että vartijatalo ovat suojeltuja kulttuuriperintökohteita. Majakan valo on siirtynyt aikaa myöten kaasusta asetyleeniin ja lopulta sähköön; nykyään se välähtää kahdesti 12 sekunnin välein ja on nähtävissä 15 meripeninkulman päästä. Jokaisella majakalla on oma välähdysmalli, josta merenkävijät tunnistavat sen; jos odotatte hämärässä, voitte laskea valon rytmin.

Puisto on avoinna kaikille, mutta torniin ei pääse sisään. Näkökulma majakkaan on parhaimmillaan puiston sisältä ja Marmara-merelle avautuvasta kivikosta. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten tornin runko yhdistyy vartijataloon ja miten parvekkeet on sijoitettu; etsikää rannalta kuvakulmia, joista voitte saada tornin kuvaan myös merimaiseman.

Fenerbahçe-puisto on osa Radarin Kadıköyn rannikkoreittiä; täältä voitte nähdä sen osana Istanbulin majakoiden ketjun, joka muodostaa Marmara-meren rannikon. Vietä päivä täällä ja odota, että valo syttyy; seuraavana päivänä matkustatte autolla Mustanmeren suulle.

Lähde: Wikipedia; Kıyı Emniyeti Genel Müdürlüğü.

Tässä on käännös:

Aloittakaa päivä varhain ja matkustakaa autolla. Rumeli-majakka sijaitsee Euroopan puolella, Sarıyerin kylässä, siinä kohdassa, jossa Bosporus yhdistyy Mustaanmereen. Se rakennettiin Krimin sodan aikana, jotta ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat voisivat turvallisesti kulkea Mustamerelle. Wikipedian mukaan ranskalaisesta Michel Pashasta koostuvan tornin rakensi yhdessä Anadolu-majakka vastakkaisella rannalla, ja majakka otettiin käyttöön 15. toukokuuta 1856. Ranskalaisille myönnetty sadan vuoden käyttöoikeus peruttiin vuonna 1933, ja majakka siirtyi turkkilaiseen hallintaan.

30 metriä korkea torni on rakennettu kolmessa vaiheessa, ja siinä on kahden kerroksen oktagonaalinen runko. Valo loistaa 58 metrin korkeudella merenpinnasta, ja sen valo näkyy jopa 18 meripeninkulman päästä. Alun perin valaistuksessa käytettiin kaasua, sitten asetyleeniä ja lopulta sähköä; varavirtalähde toimii butaanikaasulla.

Rumeli-majakka ei ole osa rannikkovartioston matkailukohteiden listalla, joten suunnitelmiin kannattaa sisällyttää majakan ympäristön, eikä sen sisätilojen, tutkiminen. Näkymät majakkaan ovat parhaat kylän kaduilta ja rannalta. Katso vastakkaiselle puolelle: Anadolu-majakka on vain 2 meripeninkulman päässä suorassa linjassa. Kahden majakan vastakkain sijainti kuvaa ajatusta, että ne yhdessä osoittavat suun molemmat reunat aluksille, jotka saapuvat Bosporuksesta Mustamerelle.

Anadolu-majakkaan päästäkseen täältä, on ylitettävä Bosporus Yavuz Sultan Selim -sillan kautta ja siirryttävä Anatolian puolelle. Tarkistakaa ajantasaiset liikenneolosuhteet ennen matkan aloittamista.

Lähde: Wikipedia, Kıyı Emniyeti Genel Müdürlüğü.

Anadolu-majakka sijaitsee Istanbulin salmen pohjoispäässä, siinä kohdassa, jossa salmi yhdistyy Mustaanmereen, Aasian puolella, Yum-niemessä (lähteiden mukaan Yon tai Hrom-niemessä). Se sijaitsee Beykozissa, samannimisen kylän rannalla. Ensimmäinen majakka rakennettiin 1830-luvulla. Nykyinen torni otettiin käyttöön samana päivänä kuin Rumeli-majakka, 15. toukokuuta 1856, Krimin sodan aikana. Ranskalaiset menettivät käyttöoikeuden vuonna 1933, ja nykyään majakkaa ylläpitää Rannikko- ja merenkulkuvirasto.

Valkoiseksi maalattu, sylinterimäinen torni on noin 20 metriä korkea, ja siinä on parveke sekä valo-huone. Koska se sijaitsee kallion päällä, sen valo näkyy mereltä noin 75 metrin korkeudelta. Tornin yhteydessä on kaksikerroksinen vartijatalo. Valonlähde on muuttunut ajan myötä: ensin käytettiin kaasua, sitten asetyleeniä ja lopulta sähköä, aivan kuten muissakin majakoissa. Turkkilaisen Wikipedian mukaan Anadolu-majakka on yksi harvoista majakoista, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen ulkoasunsa.

Rannikko- ja merenkulkuvirasto on sisällyttänyt Anadolu-majakka turismikohteiden joukkoon. On kuitenkin hyvä tarkistaa ajantasaiset vierailuehdot ennen matkaa, sillä ne voivat muuttua. Kylä on pieni kalastajakylä. Majakan ympäristöstä avautuu näkymä, jossa toisella puolella on avoin Mustameri ja toisella puolella näkyy Rumeli-majakka. Aamulla, kun katsot Rumeli-rannalta, näet nyt täysin päinvastaisen näkymän.

Niemen kallioilla tuulee voimakkaasti, joten ole varovainen, kun menet rannalle, ja pidä lapset lähelläsi. Täältä voit lähteä kohti Şileä, joka sijaitsee Mustanmeren rannikkoa pitkin. Tämä on reitin pisin osuus.

Lähde: Rannikko- ja merenkulkuvirasto; Wikipedia; Turkkilainen Wikipedia.

Şilen majakka, reitin viimeinen majakka, sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista, sen koillisosassa, Şilen niemessä, 60 metrin korkeudella merenpinnasta kallioilla. Se rakennettiin sulttaani Abdülmecidin aikana vuonna 1859 ja otettiin käyttöön vuonna 1860. Turkkilaisen Wikipedian mukaan majakka kuuluu ranskalaisperäisen Michel Pašan johtamaan Majakkavirastoon, eli se on saman viraston alaisuudessa sijaitseva majakka, joka aloitti toimintansa Yeşilköyssä.

Kahdeksankulmainen kivitorni on 19 metriä korkea. Sen valkoinen runko on koristeltu ohuilla, mustilla vaakasuorilla raidoilla, ja torniin on liitetty yksikerroksinen vartijatalo. Sen valo näkyy jopa 20 meripeninkulman päästä. Aluksi kaasulla toimiva lamppu muutettiin sähköllä toimivaksi vuonna 1968.

Şilen majakka on Kıyı Emniyeti -organisaation ylläpitämien ja turismille avattujen majakoiden listalla ensimmäisenä, ja turkkilaisen Wikipedian mukaan se on nykyään museo. Tämä on paikka, jossa on parhaat mahdollisuudet nähdä majakan sisätilat; tarkista ajantasaiset aukioloajat ennen vierailua. Vierailun aikana kiinnitä huomiota tornin kahdeksankulmaiseen pohjapiirrokseen, kiviseinien paksuuteen ja majakkahuoneeseen johtavaan järjestelyyn.

Majakan ympäristöstä avautuvat näkymät Şilen rannikolle ja Mustanmeren avomerelle. Kallioilla tuuli ja aallot ovat voimakkaita, joten ole varovainen, kun menet rannalle. Jos aiot odottaa valon syttymistä, muista, että paluumatka on pimeässä. Şilen ja Ağvan rannat sekä itse kaupunki ovat myös kuvattu Radar-nimisen matkablogin kirjoituksissa; jos aikaa on, voit yöpyä täällä ja tutustua kaupunkiin seuraavana päivänä.

Lähde: Kıyı Emniyeti Genel Müdürlüğü; Vikipedi; Wikipedia.