Hamamönüstä Ulucanlara: Kartanoita, museoita ja entinen vankila.

Ankarassa, Ulus-aukion vieressä, Atatürk-bulevardin alkupuolella sijaitseva viisikerroksinen uusklassinen rakennus on itävaltalaisen arkkitehdin Clemens Holzmeisterin suunnittelema. Se rakennettiin vuosina 1933–1934 kiinteistö- ja säästöpankin pääkonttoriksi. Pankin yhdistyttyä toiseen pankkiin vuonna 1946, rakennus siirtyi postitoimelle, jota se palvelee edelleen. Se restauroitiin ja avattiin lokakuussa 2013 Turkin ensimmäisenä ja ainoana postimerkkimuseona.

Museossa on yhteensä 6 500 neliömetriä tilaa viidellä kerroksella, ja siellä on 4 404 alkuperäistä postimerkkiä sekä noin 1 500 postimerkkiä eri puolilta maailmaa. Ylimmässä kerroksessa on esillä 189 Maailman postiliittoon (UPU) kuuluvan maan postimerkkejä.

Kävele kerroksesta toiseen. Alemmat kerrokset esittelevät postin ja viestinnän historiaa, sekä tietoa postimerkkien painamisesta ja käytöstä. Seuraavaksi on esillä osmanivaltakunnan postimerkit ja tasavallan aikakauden postimerkit. Teemakohtaiset osiot on järjestetty kulttuuriperinnän, Atatürkin, kulkuvälineiden, urheilun, luonnon ja matkailun teemoihin. Jos vierailet museossa lapsen kanssa, interaktiiviset näytöt ja elokuvateatteri helpottavat vierailua. Uloskäynnissä on matkamuistomyymälä ja kahvila.

Vaikka et olisikaan kiinnostunut postimerkeistä, rakennus itsessään on vierailun arvoinen: se on yksi Holzmeisterin Ankarassa sijaitsevista rakennuksista, ja sen sisätilat säilyttävät edelleen entisen pankin pääkonttorin arvokkuuden. Kiinnitä huomiota portaikkojen ja aulojen mittasuhteisiin, ja huomaat, millaisen arvokkaan ilmeen pääkaupunki valitsi 1930-luvulla. Tarkista virallisista lähteistä museon aukioloajat ja pääsylippujen hinnat, sillä se saattaa olla suljettu viikonloppuisin. Museosta poistuttuasi voit kävellä Anafartalar Caddesi -katua pitkin kohti vanhaa kaupunkia. Hamamönü-alue on kävelymatkan päässä Ulusin kaakkoispuolella.

Lähde: Wikipedia, PTT Pul Müzesi; Wikipedia, Stamp Museum; Kültür Portalı.

Saavu alueelle Talatpaşa-bulevardilta ja etsi ensin Taiteiden katu; sen osoite on Hacettepe Mahallesi, Tanış Sokak. Altındağin kunnan kunnostama alue, jossa on 22 ankaralaista perinteistä taloa, on ollut taiteilijoiden käytössä vuodesta 2010: ylempiin kerroksiin on sijoitettu ateljeita ja alempaan kerrokseen gallerioita. Täällä tuotetaan ja myydään maalauksia, marmorointia, kalligrafiaa, keramiikkaa, lasimaalauksia, posliinia, nahkaa, huopaa, hopeaa ja koruja. Voit vierailla avoimissa ateljeissa ja tarkkailla taiteilijoita työssään, mutta kysy lupa valokuvaamista varten.

Seuraavaksi kävele Kabakçı Konak -rakennukseen. Kunta on kunnostanut tämän rakennuksen, jossa järjestetään iltaisin Hamamönü-keskusteluja; joka ilta on eri aihe ja vieras, aina kirjallisuudesta musiikkiin, historiasta perinteisiin taiteisiin. Seuraa kunnan tiedotuksia saadaksesi ohjelmatiedot; päivällä voit nähdä rakennuksen ulkopuolelta ja sen pihalta. Kamil Paşa ja Beynamlızade -rakennukset ovat myös osa tätä kunnostusprojektia.

On hyvä tuntea alueen historiaa ennen vierailua. Vuonna 1997 alueelle tehtiin suojelupäätös, vuonna 1999 laadittiin suunnitelmat ja vuonna 2006 aloitettiin katujen kunnostus İnci- ja Dutlu-kaduilta. Noin 300 rakennuksesta kahdeksan on suojeltuja monumentteja ja 22 on perinteisiä taloja; loput on kunnostettu pääosin Ankara-kivestä, puusta ja tiilistä. Vuonna 2007 vanha tori purettiin ja sen tilalle rakennettiin nykyinen aukio. Jotkut tutkijat kritisoivat tätä "nostalgian tuotantona", kun taas vierailijoiden kommentit kuvaavat paikkaa historiallisena. Kuuntele molempia näkökulmia ja katso itse: mikä osa rakennuksesta on vanha ja mikä uusi, ja kivien väri sekä puun kuluminen kertovat tarinaa.

Täältä on lyhyt matka Somut Olmayan Kültürel Miras Müzesi -museoon, ja Taceddin Dergah -pyhäkkö sijaitsee alueen Hacettepe-puoleisessa päässä.

Lähde: Altındağin kunta, Hamamönü Taiteiden katu; Turkin matkailu-uutiskirja; Wikipedia; Ankarin kuvernorin toimisto; DergiPark (Tekin 2025; Poyraz ja Gündoğan 2014).

Perinteinen ankaralainen talo, joka sijaitsee Öz Sokakilla, joka avautuu Talatpaşa-bulevardille, on Turkin ensimmäinen aineeton kulttuuriperintömuseo. Vuonna 2013 Gazi-yliopisto perusti Turkin kansanperinnetutkimus- ja -sovelluskeskuksen; rahoitus tuli Ankara Kehitysjärjestöltä vuonna 2011, ja Altındağin kunta tarjosi talon käyttöoikeuden ilmaiseksi. Täällä ei ole vitriinejä, vaan huoneita: marmorointityöpaja, kuva- ja nukkeoteatterin nurkka, tarinankertojan huone, jossa kerrotaan tarinoita, morsiamen huone, jossa kerrotaan häiden ja syntymien perinteistä ja lauletaan leikkilauluja, seurusteluhuone, jossa tarinankertoja istuu, sekä pelihuone, jossa pelataan manglaa ja viittä kiveä. Karagöz, meddah, orta oyunu ja kyläteatteriesitykset ovat myös osana ohjelmaa; ankaralaiset sadut, laulut ja runot kulkevat huoneiden välillä.

Museon suosituimpia vieraita ovat alakouliryhmät; aamupäivisin voit törmätä opastettuihin ryhmiin. Tämä ei ole huono asia, sillä museo elää tarinoiden kautta, ja lasten kysymykset ovat parhaita oppaita. Aikuisille paras aika vierailla on iltapäivällä. Täällä voit oppia pelaamaan manglaa, katsella marmorointialtaan, kuunnella leikkilaulun sanoja; kaikki tämä on nopeasti tehty, mutta se on hyvä tauko Hamamönün katujen jälkeen.

Soita museoon saadaksesi tiedot aukioloajoista; sisäänpääsyn ehdot voivat vaihdella. Museo on pieni, ja 45 minuuttia riittää. Lähtiessäsi seuraa Talatpaşa-bulevardia ja käänny Taçlı Sokakille; siellä sijaitsee Taceddin Sultanin moskeija ja sen pyhäkkö.

Lähde: Kulttuuriportaali; Ankara Kehitysjärjestö; Wikipedia.

Hacettepe-kampuksen reunalla, Taçlı-kadulla, sijaitsee Taceddin-dergahi, johon kuuluu moskeija, mausoleumi, hautausmaa ja kaksikerroksinen puutalo. Seitsemännentoista vuosisadan puolivälissä perustettiin Celveti-sufilaisjärjestön johtajan, Taceddinzaden Mustafan, toimesta. Alkuperäiset rakennukset olivat savesta ja puusta. Kun ne raketuivat, II. Abdülhamid varasi valtiokassasta yli kuusikymmentä tuhatta kruunia, ja moskeija, minareetti ja mausoleumi rakennettiin uudelleen vuosien 1892 ja 1901 välillä. Kirjoituksessa on vuosiluku 1319 (1901). Hiekkakiviseinäinen, suorakulmion muotoinen moskeija ja punaisesta andesiitistä valmistettu mausoleumi ovat edelleen käytössä. Rakennuskompleksi on kunnostettu vuosina 1988 ja 1988.

Merkittävin osa on vierastalo. Burdurin edustaja Mehmet Akif Ersoy asui tässä vierastalossa vuosien 1920 toukokuusta 1921 toukokuuhun, ja hän kirjoitti tässä "Safahat"-teoksen kuudennen osan sekä Turkin kansallislaulun. Vuonna 1949 kaupunginvaltuusto päätti muuttaa talon museoksi, mutta se oli pitkään hoidotta. Se kunnostettiin vuonna 1982 ja avattiin yleisölle vuonna 1984. Huoneet ovat vaatimattomia, ja niissä on vähän esineitä; tärkeintä on itse tila.

Muutama askel dergahin vieressä, Sarıkadı-kadulla numerossa 47, sijaitsee Mehmet Akif Ersoy -kirjallisuusmuseo. Se avattiin 12. maaliskuuta 2011, jolloin oli kulunut 90 vuotta kansallislaulun hyväksymisestä. Se on Turkin ensimmäinen kirjallisuusmuseo. Kahdessa kerroksessa sijaitsevassa, vanhan Ankaratalon tyylisessä rakennuksessa on esillä noin 7 000 kirjaa, lähes sata aikakauslehteä, runoilijan taskukello, silmälasit, rukoushelmiä ja noin sata valokuvaa. Ylemmässä kerroksessa on Ankaralainen kaupunkikirjasto ja Ankaralainen kokoushuone. Siellä on avohyllyjärjestelmä, jossa voit istua ja lukea. Se on suljettu maanantaisin; tarkista aukioloajat verkkosivuilta viikonloppuna.

Moskeijaan voi mennä rukousaikojen ulkopuolella. Ota kengät pois, pue ylle vaatteet, jotka peittävät olkapäät ja polvet, ja ole hiljaa. Mausoleumi ja hautausmaa ovat osa moskeijaa, eikä niihin tarvitse erikseen vierailla.

Lähde: TDV İslam Ansiklopedisi, Taceddin Dergahı -artikkeli; Wikipedia; Kültür Portalı; ahtem.kutuphane.

Ulucanlar Caddesi 63. numerossa sijaitseva kiviseinäinen rakennus avattiin vankilana vuonna 1925, ja se toimi Ankaran päävankilana kahdeksan vuosikymmentä. Vuonna 2006 vankilalaitoksen siirtyessä uuteen vankilaan Sincaniin, se suljettiin. Vuonna 2009 Altındağın kunta otti sen haltuunsa, ja kesäkuussa 2011 se avattiin museona ja kulttuurikeskuksena, säilyttäen kahdeksan vuosikymmenen historiaa. Museo on houkutellut jo yli miljoona vierailijaa.

Kierroksen keskiössä ovat sellit. Sellit numero 9 ja 10 tunnetaan vankien keskuudessa "Hiltonina"; neljäs selli ja eristämissellit on sisustettu autenttisesti 22 vahanukella; sellit numero 5 ja 6 esittelevät täällä olleiden toimittajien, kirjailijoiden, runoilijoiden ja poliitikkojen elämäkertoja, heidän perheistään kerättyjä henkilökohtaisia esineitä ja vankilassa otettuja valokuvia. Myös pesuhuone, kirjasto ja konferenssisali ovat nähtävissä. Piha-alueella sijaitseva hirttopaikka on museon synkin paikka: siellä teloitettiin 19 ihmistä. Käytä tätä osaa hiljaa, ota harkiten valokuvia, ja muista, ettei se sovi pienille lapsille.

Museo ei väittele mistään, vaan näyttää: sellien koon, sängyt, seinäkirjoitukset, kirjeet. Se kertoo, miten ihmiset elivät täällä, ei kenen oikeus oli. Käy kierroksella sen hengessä. Kun astut pihalle, pysähdy hetkeksi; vankilan muurien takana jatkuu iltaisin vilkas liikenne ja kaupungin elämä – tämä kontrasti kertoo museon sanomansa puolesta.

Tarkista aukioloajat ja -päivät kunnan verkkosivuilta. Lähtiessäsi voit laskeutua Ulucanlar Caddesi -katua pitkin Cebeciin; Ankaray-raitiovaunun pysäkit Kurtuluş ja Dikimevi ovat siellä. Jos olet väsynyt, voit palata samaa reittiä Hamamönüyn ja nousta bussiin Talatpaşa Bulvarilta.

Lähde: Altındağın kunta; Kulttuuriportaali; Wikipedia; Wikipedia, Ulucanlar Prison Museum.