Cappadocian laaksot: Uçhisarista Paşabağıin.

Aloita aamulla Uçhisarin kunnantalon aukiolta ja kävele ylös vanhan kylän kapeita kujia pitkin kohti linnaa. Vanha kylä koostuu kivitaloista, jotka ovat ryhmittyneet jättimäisen kallion juurelle, kun taas uudempi asuinalue sijaitsee lähempänä Nevşehiristä Göremeen johtavaa tietä. Matkan varrella huomaat, että kallio ei olekaan yksi huippu, vaan useita. Uçhisarin kunnan mukaan linna koostuu kahdesta suuresta, vierekkäisestä kallionkielekkeestä, joita paikalliset kutsuvat "Agan linnaksi" ja "Çavuşin linnaksi". Nykyään linnan huipulle pääsee polkua pitkin; aiemmin käytetyt sisäiset reitit on turvallisuussyistä suljettu. Englanninkielisen Wikipedian mukaan kallion sisällä olevat käytävät ja huoneet ovat nykyään pääosin suljettuja tai kuljettamattomia. Siksi suunnittele reittisi huolellisesti ja pyri nousemaan huipulle avoimelta polulta, etkä eksy sisälle. Matkan varrella kannattaa tarkastella kallion seinämiin hakattuja ovia ja ikkunoita. Kunnan mukaan linnan sisäosat on kaiverrettu kalliosta ja niissä on varastoja, sadevesisäiliöitä ja tunneleita, jotka on suunniteltu kestämään pitkiä piirityksiä. Osa kallioon hakatuista rakenteista on bysanttilaisilta ajoilta ja ne ovat osa asutusta. Nimen alkuperästä on kaksi selitystä. Kunnan mukaan nimi viittaa seldžukkien ja Karamanoğullarin aikaisen rajaseudun, eli "rajabeiliyden" rooliin. Wikipedian mukaan paikallisen perimätiedon mukaan aluetta tarkkailtiin kolmesta linnasta: Uçhisar oli lähinnä rajalla, Ortahisar oli keskellä ja hallinnollinen keskus, Ürgüp, jota kutsuttiin Başhisariksi. Eri lähteet antavat erilaisia lukuja linnan korkeudesta, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että se on alueen korkein kohta. Älä kiirehdi huipulla, vaan ihaile maisemaa joka suuntaan. Heti alla avautuu Güvercinlik-laakso, jota pitkin aiot kävellä, ja sen takana näkyy Göremen "piippujen" muodostamat maisemat. Katso myös Avanosin suuntaan ja horisontissa näkyvää Erciyes-vuorta; MTA:n tiedotteen mukaan tämän stratovulkanin korkeus on 3916 metriä. Erciyes on yksi vulkaanisen kiven, eli tufin, lähteistä, joka on muokannut tätä maisemaa, eli vuori horisontissa ja kallioperä jalkojesi alla ovat osa samaa tarinaa. Uçhisar sijaitsee Göremen kansallispuiston ja Kappadokian kallioalueiden reunalla, jotka on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1985. Valokuvausta varten aamunkoiton ja illan hämärän val

Kävele Pigeon Valleyyn sisään Uçhisarin puolelta, lähelle linnoitusta. Uçhisarin kunnan mukaan sisäänkäynnissä on puu, johon on ripustettu satoja "nazar boncuğu" -amuletteja (siniset silmäamuletit). Tämä on yksi laaksossa suosituimmista valokuvauspaikoista. Täältä voit katsoa laaksoa ja nähdä sen syvyyden ja "peribacılar" (piippumaiset kalliomuodostelmat) -muodostelmien veistoksellisen ulkonäön yhdellä silmäyksellä. Polku kulkee laakson pohjalla ja jatkuu noin neljä kilometriä Göremeen. Kunta luokittelee tämän vaelluksen keskivaikeaksi ja sen kesto on keskimäärin puolitoista–kaksi tuntia. Koska Uçhisar on korkeammalla kuin Göreme, tämä reitti on pääosin alamäkeä ja siksi helpompi. Kävellessäsi kiinnitä huomiota pieniin, säännöllisin välein esiintyviin aukkoihin rinteissä; laakson nimi tulee näistä kallioihin ja pippumaisiin muodostelmiin kaiverretuista kyyhkyspesistä. Kunnan mukaan pesät on kaiverrettu korkealle, vaikeasti saavutettaviin paikkoihin, jotta petoeläimet eivät pääse niihin. Kiinnitä huomiota punaisiin nauhoihin ja kuvioihin, jotka ovat monien kyyhkyspesien sisäänkäynneissä. Nämä koristeet on tehty luonnonväreillä, ja niiden uskotaan auttavan kyyhkysiä tunnistamaan pesänsä kaukaa. Näiden pesien alkuperäinen tarkoitus oli maatalous. Kyyhkysen uloste sisältää runsaasti typpeä ja fosforia, ja kunnan mukaan tämä lannoite oli alueen viinitarhojen tärkein tuki. Englanninkielisen Wikipedian mukaan lannoitetta käytettiin laajasti alueella 1970-luvulle asti. Lähteet kertovat, että kyyhkysten hoitamisen perinne ulottuu 900-luvulle. Rinteillä näkyy edelleen nykyäänkin viinitarhoja ja puutarhoja, mikä on osoitus tästä yhteydestä. Laakson pohjalla näet luumupuita, kirsikkapuita, viikunapuita ja omenapuita, sekä keväällä villikukkia. Tätä vehreyttä ylläpitää Vasıl-joki, joka virtaa laakson läpi ja voi kuivua vuodenajasta riippuen. Polku kulkee paikoitellen lyhyiden, kallioon kaiverrettujen tunneleiden, vanhojen asuinalueiden ja hylättyjen luolatalojen läpi. Göremen kunta mainitsee myös, että laaksossa on noin 15 metriä korkea vesiputous, mutta veden virtaus riippuu vuodenajasta. Maasto voi olla pölyistä, liukasta ja epätasaista, joten ole erityisen varovainen, varsinkin alamäessä. Yritä välttää kävelyä keskipäivän kuumuudessa ja pidä mukanasi run

Aşk Laakson virallinen nimi on Bağlıdere Laakso, ja Göremen kunnan mukaan se on yksi Göremen tunnetuimmista ja useimmin vierailtuista laaksoista. Aloita vaellus Örencikistä, joka sijaitsee Göremen ja Uçhisarin välisellä tiellä. Kunta kertoo, että laakso alkaa tästä pisteestä ja päättyy Göremen ja Avanoksen väliselle tielle, ja sen pituus on 4900 metriä. Samalla sivulla laakson pituutta kuvataan myös pyöristetysti viidellä kilometrillä. Valmistaudu siis kävelemään noin viisi kilometriä ja varaa tälle pysähdykselle kaksi ja puoli tuntia, mukaan lukien valokuvaustauot. Laaksoon laskeuduttaessa maisema muuttuu; Güvercinlik-laakson kyyhkysillä täyttyneiden rinteiden sijaan täällä näkyy kallion omat, luonnolliset muodot. Laakson tunnetuksi tekevät sen pitkät ja kapeat, taivaalle kohoavat "peribacılar" eli pippulahaut. Göremen kunta mainitsee, että joidenkin kallioiden korkeus voi olla jopa viisikymmentä metriä. Tarkastellessasi näitä pylväsmäisiä muodostumia, kiinnitä huomiota vartalon ja pään väliseen eroon. Göremen kansallispuistoa käsittelevät lähteet kertovat, että pehmeän tufikiven päällä on kovempi kiviluokka, ja tämän suojaavan kerroksen alla oleva vartalo kuluu hitaasti. Vartaloiden värierot johtuvat kallion eri mineraalikerroksista. Englanninkielinen Wikipedia antaa kaksi selitystä laakson nimelle: vanha kansantarina, joka kertoo kahden vihamielisen perheen lasten rakkaudesta, ja uudempi tulkinta, joka perustuu joidenkin kallioiden muotoihin. Tunne tarina, mutta kiinnitä huomiosi ensisijaisesti kallioihin. Göremen kunta pitää myös laakson kasvillisuutta nähtävänä. Alueen vuotuinen sademäärä on vähäinen, ja englanninkielisen Wikipedian mukaan kasvillisuus on vähäistä paitsi purojen varrella; laakson pohjalla kulkeva vihreä vyöhyke on siksi erityisen huomattava. Kävelet paikoitellen viinitarhojen ja hedelmäpuiden läpi, ja huomaat, että polku kapenee joissakin kohdissa. Kunta toteaa myös, että laakso on yksi Kappadokian suosituimmista paikoista auringonnousun ja -laskun katseluun. Hyvällä säällä aamuisin ilmassa leijailee kuumailmapalloja, jotka tarjoavat upeita näkymiä laaksoon. Valokuvausta varten pitkien pippulahautien kuvaaminen alhaalta, taivasta vasten, tuo niiden korkeuden parhaiten esille. Koska kyseessä on pitkä vaellus, jaa vesivarastosi ja evääsi, ja valitse varjoisa paikka laakson keskellä,

Paşabağlar sijaitsee Göremen ja Avanoksen välisen tien varrella, noin kilometrin päässä tiestä. Kulttuuriministeriön museokartan mukaan alue on osa Zelve-Paşabağların arkeologista aluetta, joten sinne pääsee vain lipun ostamalla. Ministeriön Cappadocia Museum Pass -kortti kattaa myös tämän alueen sekä muut alueen museot ja arkeologiset kohteet; tarkista ajantasaiset sisäänpääsyvaatimukset ja hinnat virallisilta verkkosivuilta. Sisäänpääsyn jälkeen seuraa kävelyreittiä ja astu luolamaisemien joukkoon. Ministeriön sivuston mukaan aluetta kutsuttiin aiemmin "Papiston laaksoksi", ja joihinkin luolamaisiin muodostelmiin oli kaiverrettu kappeleita ja istumapaikkoja. Nykyään sinua kiehtoo itse kallioperä. Paşabağlar on yksi Kapadokian tunnetuimmista paikoista, jossa näkee erityisesti kaksipäisiä ja kolmipäisiä luolamaisia muodostelmia. Huomaat, että joidenkin muodostelmien yläosissa on useita "päitä", kun taas toiset jakautuvat useisiin "vartaloihin" yhden pohjan päällä. Ymmärtääksesi näitä "sieniä", tarkastele rajaa "pään" ja "vartalon" välillä. Luolamaisen muodostelman "pää" on kovaa ja hitaasti rapautuva kivi, kun taas "vartalo" on pehmeämpää tuffia. Tämä kova "pää" suojaa aluetta olevaa "vartaloa" sateelta ja tulvilta. Kun "pää" putoaa, suojaamaton "vartalo" rapautuu nopeasti ja häviää. Siksi etsi myös alueelta muodostelmia, jotka ovat menettäneet "päänsä" ja muistuttavat teräviä kartioita. Nevşehirin maakunnan hallitus korostaa, että luolamaiset muodostelmat ovat syntyneet luonnollisella rapautumisella, pääasiassa sateen ja tuulen vaikutuksesta, ja että tämä prosessi jatkuu edelleen. Eli edessäsi oleva maisema ei ole staattinen, vaan hitaasti muuttuva prosessi. Tästä syystä maakunnan hallitus kuvaa luolamaisia muodostelmia hauraana perintönä, joka on herkkä ilmastonmuutokselle ja ihmisen toiminnalle. Älä koske muodostelmiin, älä poistu kävelyreitiltä äläkä kiipeä rinteille. Ota valokuvia vetäytyen muutaman askeleen taaksepäin ja yritä saada useita "päitä" samaan kuvaan. Vatan Gazeten mukaan Kapadokian aluehallinto on asentanut alueelle valaistusjärjestelmän, joka ei vahingoita luontoa, ja luolamaiset muodostelmat näyttävät erilaisilta auringonlaskun jälkeen. Selvitä virallisista lähteistä, onko iltakäynti mahdollista ja mihin aikaan. Paşabağların vieressä sijaitsee Zelve, arkeologinen alue, joka koostuu kolmesta laaksosta.