Boztepe'stä Hamsiköyn: Vanhan karavaanireitin varrella.

Aloita matkasi Boztepen huipulta, joka kohoaa kaupungin kaakkoispuolella. Ensimmäiseksi suuntaa näköalatasolle ja katso alas. Sieltä näkee yhdellä silmäyksellä sataman, historiallisen kaupungin keskustan ja rannikkoa pitkin kulkevan kaupungin. Trabzonin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto kuvailee Boztepen tärkeäksi maisemaelementiksi ja virkistysalueeksi kaupungin yllä. Tämä kuvaus on edelleen voimassa, sillä kukkula on ollut vuosisatojen ajan kaupungin hengitystila. Kun katsot satamaan päin, muista tämä: Belletenin julkaiseman tutkimuksen mukaan suurin osa Bayburtista ja Gümüşhanesta saapuvien karavaanireittien päättyi kaupunkiin Boztepen kautta. Eli paikka, jossa nyt seisotte, oli viimeinen este sisä-Anatolian alueelta saapuvan tavaran matkalla merelle.

Seuraa sitten puurakenteista kävelyreittiä kohti itää. Ortahisarin kunnan rakennuttama reitti on noin 1100 metriä pitkä ja se on rakennettu teräspylväiden päälle. Tiedotteen mukaan alusta on hieman maanpinnan yläpuolella, jotta kaivauksia ja täyttöä voitaisiin minimoida. Reitin varrella on kaksi terassia, joista toinen on lasikattoinen, ja kaksi puista kaupunkiparveketta, joista avautuvat parhaat näkymät. Parvekkeilla on istuinalueita, paviljonkeja ja keinutuoleja – ne ovat täydellisiä paikkoja lyhyelle tauolle. Lasiterassille noustessa näet rinteen jalkojesi alla, ja ne, jotka ovat korkeammalle katsomisen suhteen herkkiä, voivat pysyä puuterassilla.

Kävellessäsi mieti kukkulan historiaa. Wikipedian mukaan Boztepe sisällytettiin osmanien aikana ensin laidunalueeksi, ja myöhemmin se vähitellen avattiin asutukselle. Evliya Çelebi mainitsee vuonna 1640 vieraillessaan Trabzonissa alueen viinitarhoista. Nykyään rinteellä ei ole viinitarhoja, mutta kukkulan vihreä kasvillisuus säilyttää perinteiden muistoja. Vuodelta 1881 peräisin olevassa kirjassa mainitaan, että alueen asukkaat olivat vapautettuja veroista, koska he vastasivat teiden kunnosta. Tämä yksityiskohta vahvistaa entisestään, että kukkula oli tärkeä tiehaarautuma. Vuonna 1834, kun väestö kasvoi, asutus jakautui kahteen alueeseen: Yukarı Boztepe (Ylä-Boztepe) ja Aşağı Boztepe (Ala-Boztepe).

Kun katsot etelärinteeseen, näet Gölçayırın alueen. Belletenin tutkimuksen mukaan tämä alue, jota bysanttilaisissa lähteissä kutsuttiin nimellä Skylolimne, oli paikka, jossa Mahmud Paşa leiriytyi kesällä

Kun saavut Zeytinlik Caddella sijaitsevan rakennuksen eteen, pysähdy hetkeksi ulkopuolella ennen sisään menoa. Kulttuuriportaalin mukaan tämä rakennus rakennettiin asuinrakennukseksi vuosien 1898 ja 1913 välillä pankkiiri Kostaki Teofilaktoksen toimesta. Turkkilaiset lähteet kertovat, että arkkitehdit olivat italialaisia ja suuri osa käytetyistä materiaaleista tuotiin Italiasta. Rakennuksen kulma, jossa on kivitorni, on parhaiten nähtävissä kadulta. Rakennuksen historia on yhtä monipuolinen kuin sen ulkoasu: vuonna 1917 Teofilaktos ajautui konkurssiin, ja hänen omaisuuteensa asetettiin takavarikko, minkä jälkeen rakennus siirtyi Nemlioğlu-perheen omistukseen. Atatürk vieraili tässä rakennuksessa ensimmäisellä Trabzonin-vierailullaan 15.–17. syyskuuta 1924, ja hänet majoitettiin siellä yhdessä vaimonsa Latife Hanımın ja seurueensa kanssa.

Aloita sisätilojen kierros pohjakerroksesta, sillä se kertoo rakennuksen tarinan. Wikipedian englanninkielisen artikkelin mukaan pohjakerros on järjestetty näyttelyksi, joka esittelee rakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa kronologisesti. Katso ylöspäin; Kulttuuriportaalin mukaan kaikki kerrokset, paitsi kellari, on koristeltu maalauksilla. Koristelut vaihtelevat huoneesta toiseen, joten pysähdy hetkeksi jokaisessa huoneessa ja tarkastele seinien ja katon välistä reunusta. Myös ovien ja ikkunoiden yksityiskohdat ansaitsevat huomiosi.

Sen jälkeen kuvittele rakennuksen omistajanvaihdokset. Rakennus, joka oli aikoinaan vali Ali Galip Beyn hallinnon aikana valtion omistuksessa, toimi vuosina 1927–1931 hallintorakennuksena ja vuosina 1931–1937 tarkastusvirastona. Vuonna 1937 se siirrettiin opetusministeriön hallintaan, ja se toimi naisten ammattikouluna lähes puoli vuosisataa. Vuonna 1987 rakennus siirrettiin kulttuuriministeriön hallintaan, ja sen jälkeen se restauroitiin vuosina 1988–2001. Se avattiin museona 22. huhtikuuta 2001. Huolimatta näin monipuolisesta käytöstä, koristelujen säilyminen osoittaa, mitä restauroinnissa on onnistuttu pelastamaan.

Lopuksi laskeudu kellarikerrokseen. Siellä on arkeologisia esineitä, ja siellä on esillä kokoelma, joka ulottuu pronssikaudelta bysanttilaiselle ajalle. Näyttelyssä on marmori-, basaltti-, keramiikka-, metalli- ja lasiesineiden lisäksi myös vanhoja kolikoita. Jos seuraat esineiden järjestystä aikajärjestyksessä, saat paremman käsityksen Trabzonin rannikon tuhans

Kun saavut Soğuksun alueelle, älä mene suoraan huvilaan, vaan kävele ensin hetken aikaa mäntyjen ympäröimällä puutarhapolulla. Trabzonin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan huvilan puutarha on täynnä mäntyjä, ja rakennus näkyy parhaiten näiden puiden välistä. Puutarhan etupuolella oleva allas ja kukkapenkit tarjoavat parhaat mahdollisuudet valokuville. Huvila on rakennettu kesäasunnoksi trabzonilaisen pankkiirin, Konstantin Kabayanidisin, toimesta. Rakennusaika vaihtelee lähteiden mukaan: Kulttuuriportaali mainitsee 1800-luvun alkupuolen, Wikipedia kertoo, että rakennustyöt alkoivat vuonna 1890 ja päättyivät vuonna 1912, kun taas ministeriön toinen sivu mainitsee vuoden 1913. Siksi turvallisinta on sanoa, että huvila on rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Lähestyessäsi rakennusta, tarkastele sen materiaaleja. Wikipedian mukaan huvila on rakennettu kivestä, tiilestä ja puusta, ja siinä on neljä kerrosta, mukaan lukien kellari. Ministeriön mukaan ulkoverhous on kivestä, sisätilat ovat tiiltä, ja portaat ovat puuta kaiteineen. Lännen renessanssityylin vaikutus näkyy selvästi julkisivun koristeellisissa yksityiskohdissa. Sisätiloihin astuessasi aloita alakerrasta, jossa on oleskeluhuone, lepotila, ruokasali ja vierashuone. Ensimmäisessä kerroksessa on työhuone, suuri makuuhuone, odotustila ja kokoustila, ja toisessa kerroksessa on kaksi pienempää huonetta. Haber7:n mukaan museossa on esillä 344 esinettä, kuten 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta peräisin olevia huonekaluja, posliinia, mattoja ja maalauksia.

Kun kierrät huoneissa, on hyödyllistä tietää, miten huvilasta tuli museo. Vuonna 1923 valtiolle siirtynyt rakennus ostettiin vuonna 1930 maakunnan hallinnon toimesta ja vuonna 1931 se luovutettiin Atatürkin nimiin. Atatürk vieraili täällä ensimmäisen kerran vuonna 1924, palasi uudelleen marraskuussa 1930 ja vietti kaksi yötä huvilassa viimeisellä vierailullaan kesäkuussa 1937. Kulttuuriportaalin mukaan hän teki täällä 11. kesäkuuta 1937 päätöksen lahjoittaa omaisuutensa kansalle. Atatürkin kuoleman jälkeen kaupunki osti huvilan, ja se avattiin museona vuonna 1943.

Kierroksen päätteeksi palaa takaisin puutarhaan ja katso huvilan puolelle, jossa on kaksi ove

Maçkan läpi ajaessanne ja Zigana-tietä ylös noustessanne huomaatte laakson kapenevan ja ilman viilenevän. Kulttuuriportaali esittelee Hamsiköy-kylän Zigana-vuoren pohjoisrinteellä, Silkkitien pohjoisreitillä, 19 kilometrin päässä Maçkasta, ja kuvailee sitä vanhaksi majoituspaikaksi. Belletenin tutkimus puolestaan kertoo, että Zigana-tie kulkee Hamsiköy'n ja Maçkan kautta Boztepeen, ja sitä käytetään ympäri vuoden. Eli aamulla vuorelta katsottuna näkyvään satamaan menevät tavarat kulkivat juuri tämän kylän ohi. Saavuttuasi kylään, pysäköi autosi ja tutustu ensin laaksoon kävellen.

Kulttuuriportaali yhdistää kylän nimen arabian kielen sanaan "hamse", joka tarkoittaa viittä, ja kertoo asutuksen koostuvan viidestä eri osasta. TÜRKPATENTin maantieteellinen suojamerkintä luettelee nämä viisi kylää: Hamsiköy, Çıralı, Güzelyayla, Dikkaya ja Başar. Wikipedia puolestaan toteaa, että asutuksen vanha nimi oli Ciharlı, ja nimi muutettiin Hamsiköyksi vuonna 1959 annetulla lailla. Kävellessäsi kiinnitä huomiota joen varrella oleviin vanhoihin taloihin ja kiviputkiin; Kulttuuriportaali pitää niitä osana kylän luonnonkauneutta. Keväällä rinteillä kukkii orvokkeja, jotka tuovat väriä laaksoon. Sumu on täällä yleinen vieras; kun se laskeutuu vuorten rinteille, maisema muuttuu hetkessä.

Seuraavaksi on aika tutustua kylää tunnetuksi tekevään jälkiruokaan. Hamsiköy-vanukas sai maantieteellisen suojamerkin vuonna 2017, ja sen omistaja on Maçkan käsityöläisten ja yrittäjien yhdistys. Rekisteröintitodistuksessa kerrotaan, että jälkiruoka valmistetaan vain maidosta, riisistä, sokerista ja ripaus suolasta. Todistuksen mukaan kylä sijaitsee 1200–1600 metrin korkeudessa, ja koska Ziganan merelle päin oleva rinne saa paljon sadetta, niityt ovat vihreitä suurimman osan vuodesta. Todistuksessa mainitaan, että maidon maku tulee näillä niityillä kasvavista kasveista, ja että tuotannon, mukaan lukien maidon hankinnan, on tapahduttava maantieteellisen alueen sisällä. Jälkiruoka valmistetaan kahdessa kattilassa, ja sen koostumuksen voi päätellä siitä, kuinka se valuu lusikasta kuin hunaja. Jälkiruoka voidaan tarjoilla tuoreena tai uunissa lämmitettynä, ja sen kanssa voi tarjoilla kanelia ja saksanpähkinöitä.

Kulttuuriportaali kertoo, että kylässä valmistetaan myös juustoa, voita,