Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye
Päivä Bilecikissä: Matka Vezirhanista Harmankayaan.
Kulttuurinen4 Pysäkki

Päivä Bilecikissä: Matka Vezirhanista Harmankayaan.

Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Tämä reitti yhdistää Bilecikin historiaa ja luontoa neljässä eri kohteessa yhden päivän aikana. Matka alkaa Vezirhanin kaupunginosassa sijaitsevassa Köprülü Mehmed Paşa -karavansarayssa, joka on tärkeä majapaikka Bursasta ja İznikistä Eskişehriin ja Anatolian sisäosiin johtavalla reitillä. Tämä on paras paikka ymmärtää Bilecikin matkakulttuuria. Karavansaraya on rakennettu 1600-luvun puolivälissä, ja sen rakennusaika on arviolta 1655–1665. Tarkkaa tietoa sen nykyisestä käytöstä ja sisäänpääsystä ei ole saatavilla, joten tämä kohde on parasta tarkastella ulkopuolelta; ennen vierailua on suositeltavaa ottaa yhteyttä maakunnan viranomaisiin ja säätiöön. Toinen kohde on Belekoma, eli Bilecikin linna ja sen ympäristö. Virallisten lähteiden mukaan kaupunkia kutsuttiin tällä nimellä bysanttilaisena aikana, ja asutus kehittyi linnan ympärillä, joka sijaitsi kahden joen, Hamsun ja Tabakhane, välisessä kallionkielekkeessä. Koska virallista tietoa linnan nykytilasta ja saavutettavuudesta ei ole, tämä kohde on omistettu kaupungin ytimen tutkimiseen historian ja maantieteen näkökulmasta. Bilecikin kaupunginosassa sijaitseva Bilecikin kellotorni on toinen historiallinen kohde, joka kiinnittää huomion matkan varrella. Kolmas kohde on Söğütin Ertuğrul Gazin museo. Museo on 1900-luvun alussa rakennettu puurakennus, ja se on esitellyt vuodesta 2001 lähtien näyttelyitä, jotka kattavat niin nomadien etnografian, kilimien ja mattojen, lippujen kuin myös kolikoiden. Söğütün historiaa käsitellään vain lyhyesti ja neutraalisti; pääpaino on museon esineissä. Viimeinen kohde on Harmankayan rotkon luonnonpuisto. Tämä kapea ja syvä rotko, joka sijaitsee Yenipazarin ja Inhisarin välissä, tarjoaa patikointireittejä ja näköalapaikkoja, joiden avulla voit viettää päivän luonnossa. Rotkon pituus, korkeus ja perustamisvuosi vaihtelevat lähteiden mukaan, joten mitat ovat arvioita. Kanyoningiin ja kiipeilyyn liittyviin aktiviteetteihin on hyvä varmistaa lupa asianomaiselta viranomaiselta ja tarkistaa ajantasaiset tiedot. Reitti on suunniteltu siten, että se alkaa kaupungin keskustasta ja jatkuu eri kaupunginosiin. Koska päivä sisältää vierailuja kahdessa eri kaupunginosassa, on suositeltavaa lähteä liikkeelle aikaisin. Jokaisen kohteen kesto on arvio, ja se voi vaihdella kuljetusolosuhteiden mukaan. Etäisyyksiä ja matka-aikoja eri kohteiden välillä ei ole ilmoitettu virallisissa lähte Lähteet:

Bilecik Merkez, Bilecik
Kulttuurinen
4 Pysäkki
~4 h 30 min kohteissa
Matka ~59,6 km · 1 h 39 min
Yhteensä ~6 h 9 min
6. marraskuuta 2026

Reitin pysäkit

1
Köprülü Mehmed Paşa Kervansarayı (Vezirhan)

Köprülü Mehmed Paşan karavansarayi (Vezirhan).

~1 h täällä
Vezirhan, Bilecik Merkez

Vezirhan on Bilecik-keskusalueen kunnassa sijaitseva paikkakunta ja reitin ensimmäinen pysähdyspaikka. Täällä sijaitseva historiallinen rakennus on Köprülü Mehmed Paşa -karavansarayi, joka on saanut nimensä paikkakunnan mukaan. Tarkkaa tietoa sen nykyisestä käytöstä ja sisäänpääsystä ei ole saatavilla; varmista tiedot Bilecin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistosta ja säätiöistä ennen vierailua. Siksi olemme keskittyneet rakennuksen ulkoasuun ja ympäristöön. Diyanet Vakfının (TDV) islam-tietosanakirja kuvailee rakennuksen 1700-luvun puolivälissä rakennetuksi karavanserais-kompleksiksi. On kirjoitettu, että karavanserais on rakennettu suurvisiiri Köprülü Mehmed Paşasta. Maakunnan virasto toteaa, että rakennus on Köprülü Mehmed Paşasta peräisin oleva säätiöomaisuus. Rakennusvuosi vaihtelee lähteissä, ja niiden mukaan se on rakennettu jossain välillä vuosina 1655 ja 1665. Tämä epävarmuus jatkuu, koska rakennuksessa ei ole rakennusvuotta osoittavaa inskriptiota. Karavanserais koostui hanista, kylpylästä ja moskeijasta; kylpylä ei ole säilynyt, ja moskeija mainitaan osana rakennuskompleksia. On kirjoitettu, että alue tunnettiin nimellä Vezirhan karavanserais-kompleksin rakentamisen jälkeen. Han on sijoitettu suunnilleen itä-länsisuuntaisena pääväylän viereen, mikä osoittaa sen sijainnin merkityksen tien varrella. Sen mitat ovat noin 101,5 x 27,2 metriä, ja maakunnan viraston mukaan rakennus sijaitsee 3008 neliömetrin alueella. Sen pohjapiirros on suorakulmainen, symmetrinen ja kolmiosainen; keskiosa eroaa hieman sivuosista. Pitkällä, tietä päin olevalle julkisivulle on sijoitettu säännöllisin välein pylväitä, jotka antavat rakennukselle linnoituksen vaikutelman. Siksi on hyvä kävellä ensin julkisivua pitkin ja tarkastella pylväiden rytmiä. Julkisivun keskellä on kolme kaaripilari, jotka on tehty tiilistä ja jotka johtavat keskiosaan. TDV:n mukaan keskiosan seinien alaosa ja etuosa on tehty vuorottelevasta kivestä ja tiilestä, kun taas muut seinät ovat kivestä. Kivien ja tiilien ulkonäkö valossa on hyvä valokuvata iltapäivällä. Lähteiden mukaan rakennuksen sisätiloissa seinillä on takkoja, ja niiden yläpuolella on pieniä ikkunoita. Sivuseinät ovat korkealla, ja keskellä on tilaa vaunuille ja hevosille, kun taas molemmilla puolilla on tilaa matkustajille. Rakennuksen yläosa oli kaksinkertainen, kal Lähde: Bilejikin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, DİA (Turkin islamilainen tietosanakirja), Maatalous- ja metsätalousministeriön Bilejikin aluetoimisto.

Köprülü Mehmed Paşa -niminen karavansarayi sijaitsee Vezirhanissa, lähellä Bilecikiä. Se on 1600-luvun puolivälistä peräisin oleva majatalo. Vezirhan on Bilecik Merkez -alueeseen kuuluva paikkakunta. Diyanet Vakfın (TDV) islam-aiheisessa tietosanakirjassa rakennus esitellään 1600-luvun puolivälissä rakennetun karavansarayan osana. Artikkelin mukaan suurvisiiri Köprülü Mehmed Paşa rakennutti vuonna 1660 kompleksin, joka koostui moskeijasta, majatalosta ja kylpylästä. Kylpylä ei ole säilynyt. Artikkelissa mainitaan myös, että alue tunnettiin Vezirhan-nimellä kompleksin rakentamisen jälkeen. Rakennuksen tarkka rakennusaika ei ole täysin selvä lähteissä. Bilecikin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston sekä Bilecikin kuvernöörin sivustot toteavat, ettei rakennuksessa ole rakennusaikaa osoittavaa inskriptiota. Nämä sivustot viittaavat 1600-luvulle ja vuosille 1655–1665, kun taas TDV antaa päivämääräksi 1660. Siksi turvallisinta on sanoa, että rakennus on rakennettu 1600-luvun puolivälissä, todennäköisesti vuosien 1655 ja 1665 välillä. Maakuntatoimiston sivustolla mainitaan, että rakennus on rekisteröity Köprülü Mehmed Pašan perustamana. Karavansaraya viitataan myös nimillä Vezir Hanı tai Han-ı Cedid. Maakuntatoimiston mukaan karavansarayan pohjapiirros on suorakaiteen muotoinen, kooltaan noin 101,5 metriä pitkä ja 27,2 metriä leveä. Rakennus on kooltaan 3008 neliömetriä ja se on rakennettu kivestä ja tiilestä, jotka on liimattu yhteen. TDV:n mukaan karavansaraya on sijoitettu suunnilleen itä-länsisuuntaisella päätiellä. Pohjapiirros on symmetrinen ja koostuu kolmesta osasta. Keskiosa on hieman pienempi kuin sivuosat ja se on varattu sisäänkäynnille. TDV:n mukaan keskiosan seinien alaosassa ja etupuolella on vuorottelevasti kivestä ja tiilestä tehty muuriosa, kun taas muut seinät on tehty kivestä. Tiellä oleva pitkä julkisivu on eläväinen, koska siinä on säännöllisesti sijoitettuja tukipilareita. Julkisivun keskellä on kolme tiilestä tehtyä, kaaripilareilla tuettua aukkoa, joiden kautta pääsee keskiosaan. Keskiosasta sivuosille pääsee kivikaarilla varustettujen ovien kautta. Karavansaraya on suljettu, se on tuettu pilareilla ja maakuntatoimiston mukaan se näyttää linnoitukselta. Tämä vahva ulkonäkö on merk Karavansaray säilyi kunnossa vuosisadan vuosisadan, mutta myöhemmin se raunioitui ja karavansaray jätettiin yksin. Koska lähteet antavat eri vuosilukuja sen tuhoutumisesta, tässä mainitaan vain "vuosisadan alku". Seinien vaurioitumattomissa osissa on jälkiä puukonsoleista, jotka tukivat kattoa, ja nämä on merkitty TDV-julkaisussa. Rakennus otettiin mukaan säätiön yleisjohtajan aloittamiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli kunnostaa hylättyjä ja raunioituneita perintökohteita. Ilmoitusten mukaan kunnostustyöt aloitettiin vuonna 2007 ja ne saatiin valmiiksi kolmessa vuodessa. Samassa yhteydessä mainitaan, että rakennusta suunniteltiin käytettävän uudessa tarkoituksessa. TDV kuitenkin toteaa, että rakennus on äskettäin kunnostettu toiseen käyttötarkoitukseen ja on siksi menettänyt paljon alkuperäisestä olemuksestaan. Koska rakennuksen nykyistä käyttötarkoitusta ei voida varmistaa virallisista lähteistä, tietoa sisätiloihin pääsystä, aukioloajoista tai palveluista ei ole saatavilla. Ennen vierailua on suositeltavaa ottaa yhteyttä Bilecikin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistoon sekä säätiön aluejohtoon saadakseen ajankohtaista tietoa. Kompleksin moskeija on myös osa tätä rakennusryhmää ja se sijaitsee samalla reitillä karavansarayan kanssa. Visuaalisesti paras näkymä avautuu pitkän julkisivun edestä. Tarkkaile ensin pylväiden rytmiä ja keskiosan kolmea terävää kaarta. Sen jälkeen tutki tarkemmin kivien ja tiilien vuorottelevaa rakennetta. Koska julkisivun pituus on noin 100 metriä, rakennuksen kuvaamiseen yhdellä valokuvalla on siirryttävä hieman kauemmas. Kun valo tulee sivulta, pylväiden varjot antavat julkisivulle syvyyttä. Kiertäessäsi rakennuksen ympäri, kiinnitä huomiota liikenteeseen. Karavansarayan sijainti on myös merkityksellinen. Maatalous- ja metsätoimiston mukaan se oli tärkeä majoitus- ja lepopaikka Bilecissä, Bursa- ja İznikistä Eskişehriin ja Anatolian sisäosiin johtavalla tiellä. Vezirhan on osa tätä perinteitä, sillä se on rakennettu tämän tien varrelle. Bilecikin keskustasta tullessa muutkin kaupungin historialliset kohteet, kuten Belekoma ja kellotorni, voidaan yhdistää samaan päivän retkeen.
2
Belekoma (Bilecik Kalesi)

Belekoma (Bilejikin linna)

~1 h täällä

Belekoma on Bileciğin kaupungin keskustan historiallinen ydin, linnoitus ja sen ympäristö. Tämä pysähdyspaikka on enemmänkin paikka historian ja maantieteen opiskeluun kuin varsinaisesti raunioiden katseluun. Virallisissa lähteissä ei kerrota raunioiden kunnosta, sinne pääsyn vaikeudesta tai vierailuolosuhteista, joten on suositeltavaa ottaa yhteyttä kuntaan tai maakunnan hallintovirastoon ennen vierailua. "Hamsu-joen kävelyreitti" mainitaan vain kartalla, eikä reitin pituudesta tai kestosta ole tietoa. Maatalous- ja metsäministeriön Bileciğin maakunnan hallintoviraston mukaan kaupunki tunnettiin nimellä Belekoma bysanttilaisena aikana. Kaupunki sijaitsi nykyisen Bileciğin itäpuolella, kahden joen, Hamsun ja Tabakhaneen, muodostamien laaksojen välisellä kallioseinämällä sijaitsevan linnoituksen ympärillä. Saman lähteen mukaan Bilecik oli bysanttilaisena aikana pieni kreivikunta. Kun Rooman valtakunta jakautui vuonna 395, Bitinyan alue ja Bilecik jäivät Itä-Rooman alueelle. Lähteen mukaan linnoituksen ympärillä oleva kaupunki vaihtoi useita kertoja omistajiaan bysanttilaisten, emeerien ja abbasidien välillä. Abbasidien kalifi Harun al-Rashidin aikana alue valloitettiin vuonna 797. Alueen tunnetuimmat vanhat nimet ovat Agrilion ja Agrillum. Lähteen mukaan ensimmäinen asutus ulottuu jo ennen vuotta 3000 eaa., ja tuolloin Bilecikistä louhittiin tinaa pronssin valmistukseen. Antiikin ajalta on vähän tietoa Bilecikistä; kaupungin elämästä kerrotaan pääasiassa Bitinyan alueen yleisessä historiassa. Osmanilaisten lähteiden mukaan Osman Bey valloitti Belekoman linnoituksen vuoden 1299 alussa. Lähteen mukaan kaupunki kasvoi ajan myötä nykyiselle paikalleen. Samalla sivulla todetaan, että alueen soveltumattomuus asutukselle hidasti kaupungin kehitystä. Siksi, lähestyessä linnoitusta, on hyvä tarkkailla kummankin laakson välistä kohoumaa ja rinnettä, jotta voi ymmärtää alueen historiaa. Jos pääset alueelle, ota laajoja kuvia linnoituksesta ja laaksoista; aamulla ja iltapäivällä valo korostaa kallion pintaa. Koska maaperän kunto on tuntematon, käytä mukavia ja tukevia kenkiä ja ota mukaan vettä. Noudata alueen varoituskylttejä, älä kiipeä raunioille äläkä ota mukaasi kiviä tai muita esineitä. Jos alueelle ei pääse, vietä aikaa kävellen kaupungin keskustassa. Bileciğin kellotorni sijaitsee myös kaupungin keskustassa, ja se on toinen historiallinen rakennus, joka kannattaa nähdä. Kaupungin nyky

Belekoma on paikan nimi, jota käytettiin itäroomalaisella kaudella nykyisen Bileciğin alueella sijainneen asutuksen ja sen linnan nimissä. Nimi esiintyy lähteissä myös muodoissa Belokome tai Belo Kome. Kulttuuriportaalin ja maatalous- ja metsäministeriön Bileciğin aluetoimiston historialliset sivut kertovat, että kaupunki tunnettiin tällä nimellä bysanttilaisella kaudella. Näiden sivujen mukaan asutus syntyi linnoituksen ympärille, joka oli rakennettu kallionkielekkeelle kahden joen, Hamsu ja Tabakhane, muodostamien laaksojen välissä. Yksinkertaisesti sanottuna Belekoma ei ollut linna tasaisella tasangolla, vaan asutus, joka sijaitsi kallionkielekkeen päällä kahden laakson välissä. Aluetoimiston mukaan Rooman valtakunnan jakautuessa vuonna 395 Bilecik jäi itäroomalaisten alueelle. Samat sivut kertovat, että Bilecik oli bysanttilaisella kaudella pieni kreivikunta ja että Belekoman linna rakennettiin tällä ajanjaksolla. Linnan rakennusvuotta ja rakennuttajaa ei mainita näillä virallisilla sivuilla. Kulttuuriportaali luettelee Belekoman, Malaginan ja Mesonesoksen bysanttilaisen kauden merkittävimpiin asutuspaikkoihin. Saman lähteen mukaan Belekoma, jonka ympäristöä linna suojeli, vaihtoi omistajaa useita kertoja bysanttilaisten, emavien ja abbasidien välillä. Aluetoimiston mukaan Bilecik ja Söğüt siirtyivät abbasidien hallintaan vuonna 797, Harun Reşidin aikana. Kulttuuriportaali toteaa myös, että Bilecik oli tärkeä tukikohta bysanttilaisille ja että alueella käytiin taisteluita bysanttilaisten ja seldžukkien välillä 11.-13. vuosisadoilla. Osmaani-lähteisiin perustuvan kertomuksen mukaan Osman Bey valloitti Belekoman linnan vuoden 1299 alkupuolella. Kaupungin nimen alkuperä on erillinen kiinnostuksen kohde. Kulttuuriportaali esittää professori Bilge Umarin Bithynia-kirjasta tehdyn analyysin. Tämän tutkijan mukaan Agrilion-nimen alkuperäinen muoto on ilmaus, joka tarkoittaa "huippujen kurkkupaikka". Sama tutkija sanoo, että Bilecihin liittyvän asutuksen nimi bysanttilaisella kaudella oli Belo Kome, ja että tämä nimi esiintyy historioitsija Pakhymeresin teoksissa. Umar toteaa myös, että sanalla "Belo" ei ollut merkitystä kyseisessä kielessä. Toisen, lainatun näkemyksen mukaan Belo Kome on turkkilaisen Bilecik-nimen muunnos kreikkalaiselle kielelle. Umarin oma analyysi on, että nimen alkuperä saattaa olla traakialaisesta kielestä. Kulttuuriportaali tallentaa myös kaksi kansan suussa liikkuvaa tarinaa, mutta ne eivät ole ti Maatalous- ja metsänhallinnon maakuntaviraston mukaan ensimmäiset asutukset alueella ovat peräisin jo ennen vuotta 3000 eaa., ja tuolloin alueella louhittiin tinaa pronssin valmistukseen. Kulttuuriportaalin mukaan Bilecik sijaitsi Hitittien ja Fryygien vaikutusalueilla, ja myöhemmin se kuului Bithynian kuningaskuntaan. Belekoma on osa tätä pitkää historiaa. Maatalous- ja metsänhallinnon maakuntavirasto toteaa, että Rooman ja Bysantin aikana kaupungin keskusta oli pieni asutus. Viraston mukaan kaupunki sai merkitystä turkkilaisten valtauksen jälkeen. Bilecik kehittyi osmanien aikana, mutta sen kehitys ei ollut nopeaa, koska alue, jolle kaupunki perustettiin, ei ollut ihanteellinen asutukselle. Siitä huolimatta kaupunki säilytti merkityksensä tärkeänä pysähdyspaikkana ja lepopaikkana matkustajille, jotka matkasivat Bursasta ja İznikistä Eskişehirin ja Anatolian sisäosien suuntaan. Alueella sijaitseva linnoitus kehittyi myöhemmissä vuosisadoissa nykyisen kaupungin keskustaan. Siksi Belekomaa tulisi tarkastella nykyisen kaupungin ytimen sijaan sen itäpuolella sijaitsevana vanhana ytimenä. Kaupungin keskustassa näkee myöhemmiltä ajoilta peräisin olevia rakennuksia, kuten vuoden 1907 Bilecikin kellotorni. Ennen vierailua on hyvä huomioida joitain asioita. Virallisilla sivuilla ei ole tietoa muinaisten raunioiden nykyisestä kunnosta, pääsyn reiteistä tai vierailuehdoista. Karttojen perusteella alueen ympärillä näyttää olevan kävelyreitti, mutta on suositeltavaa varmistaa pääsy ja vierailuehdot Bilecikin kaupunginvaltuustolta tai Bilecikin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimistolta. Koska alue sijaitsee jyrkän ja kivisen laakson reunalla, on suositeltavaa käyttää tukevia kenkiä ja tarkistaa sääennuste. Kiven ja laakson muotojen ymmärtämiseksi kannattaa tarkastella kallion ulkonemaa eri näkökulmista. Aamulla ja illalla, kun auringonvalo osuu sivulta, kallion pinta ja laakso ovat paremmin nähtävissä valokuvausta varten. Alueella liikkuessa on tärkeää olla astumatta muinaisten raunioiden päälle ja pitää ympäristö siistinä.
3
Söğüt Ertuğrul Gazi Müzesi

Söğütin Ertuğrul Gazin museo.

~1 h täällä
Kayhan Mahallesi, Söğüt ilçe merkezi, Ertuğrul Gazi Caddesi çevresi, Söğüt / Bilecik

Söğüt on kolmannes pysähdyspaikka, ja museo sijaitsee Söğütün keskustassa. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ja pääsymaksut osoitteesta muze.gov.tr. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus on valmistunut 1900-luvun alkupuolella, ja sen rakennutti kunnanjohtaja Memiş Ağa, joka käytti sitä sidontatalona. Rakennus on tunnettu puutyöstään, joten tutustu ensin sen ulkoasuun. Etupuolella on kaksi pyöreäkaarisella aukolla varustettua ovea vierekkäin. Sivuseinissä on suorakaiteen muotoisia ikkunoita, joiden yläpuolella on kolmioiksi muotoiltuja koristeita. Puurakenteinen katto on peitetty perinteisillä tiilillä. Rakennus on restauroitu vanhan turkkilaisen tyylin mukaisesti, ja se avattiin museona vuonna 2001. Valokuvaillessasi rakennuksen ulkopuolelta, varmista, että kaarit ja katon harja tulevat kuvaan. Museossa on esillä Söğütün ja sen ympäristön sekä lähialueiden asukkaiden, joidenkin heimojen, etnografisia esineitä ja tavaroita. Näyttelyssä on myös lippu. Esillä on myös vanhoja vaatteita ja asusteita. Tutustu tarkemmin käsin kudottuihin kilimiin ja mattoihin; niiden värit, tekstuuri ja kudontatiheys ovat helposti havaittavissa. Aseet on esillä erillisenä ryhmänä. Mittaus- ja punnitusvälineet ovat kiinnostavia, sillä ne kertovat arkielämän kaupankäynnistä. Myös peitot ja rahapussit ovat esillä. Arkeologisessa kokoelmassa on kolikoita roomalaiselta, bysanttilaiselta ja osmanivaltakunnan ajalta sekä roomalaiselta ajalta peräisin olevia saviruukkuja. Kolikoiden avulla voit vertailla eri aikakausien jälkiä samalta alueelta. Koska näyttelyn järjestys voi muuttua, käy saleissa järjestyksessä ja lue opasteet. Maatalous- ja metsäministeriön aluesuunnittelutoimiston mukaan osmanivaltakunnan arkistoissa Kayi-heimon asettuminen Söğyttiin ja sen ympäristöön on merkitty 1230-luvulle. Tämä lyhyt taustatieto muistuttaa alueen historiaa, mutta museon pääpaino on esillä olevissa esineissä. Museo on kooltaan pienen talon kokoinen, joten yksi tunti riittää useimmille vierailijoille. Voit käyttää jäljellä olevan ajan lyhyeen kävelyyn kaupungin keskustassa. Seuraavalle pysähdyspaikalle pääset ajamalla Harmankayan suuntaan, joka sijaitsee Yenipazarin ja İnhisarin välissä.

Lähde: Kulttuuriportaali, Söğüt Ertuğrul Gazi -museo.

Söğüt Ertuğrul Gazi -museo on pieni etnografinen museo, joka sijaitsee Söğütin kaupunginosassa, Bilecikissä. Vaikka museon nimi viittaa Ertuğrul Gaziin, itse rakennus on peräisin 1900-luvun alkupuolelta, eikä se ole samalta aikakaudelta. Bileckin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto toteaa, että rakennuksen tarkka rakennusaika ei ole tiedossa. Lähteiden mukaan rakennuksen rakensi tuolloisen kunnanjohtaja Memiş Ağa 1900-luvun alkupuolella. Alun perin rakennusta käytettiin ensiapupoliklinikkana. Söğütün kunnan verkkosivujen mukaan klinikassa hoidettiin potilaita, jotka tarvitsivat vain lyhyitä hoitojaksoja. Näin ollen museon rakennus voidaan nähdä osana alueen varhaisen 20. vuosisadan siviilirakennuskannan terveydenhuollon edustajana. Rakennus on tunnettu puutyöstään, jota voi ihailla jo ulkopuolelta. Etupuolella on kaksi pyöreäkaarisella kaarella varustettua ovea. Sivuseinissä on suorakulmaisia ikkunoita, ja jokaisen ikkunan yläpuolella on kolmion muotoinen koristekappale. Katto on puinen ja katettu perinteisillä tiilillä. Kunnan verkkosivut mainitsevat myös, että sisätilojen kattokoristeet on koristeltu puukuvioilla. Rakennus on kunnostettu vanhan turkkilaisen tyylin mukaisesti, ja se avattiin museona vuonna 2001. Museon pääaiheena ovat Yörük-heimoon liittyvät etnografiset esineet ja tarvikkeet, jotka ovat peräisin Söğütistä ja sen ympäristöstä. Näyttelyssä on muun muassa liput, vanhat vaatteet ja asusteet. Käsityönä tehdyt kilimet-matot ja -tekstiilit tarjoavat mahdollisuuden tutustua Yörük-heimon tekstiilitaiteeseen. Aseet ovat toinen tärkeä osa näyttelyä. Mittaus- ja punnitusvälineet antavat konkreettisia vihjeitä siitä, miten kauppaa harjoitettiin tuohon aikaan. Pehmopyyhkeet ja rahapussit ovat pieniä, mutta arkielämää kuvaavia esineitä. Etnografisen kokoelman lisäksi museossa on myös arkeologisia esineitä, kuten Rooman, Bysantin ja osmanien aikakausilta peräisin olevia kolikoita sekä Rooman aikaisia saviruukkuja. Näin ollen pienessä rakennuksessa voi nähdä sekä Yörük-heimon elämää kuvaavia esineitä että alueen varhaisemmista aikakausista peräisin olevia jäänteitä yhdellä vierailulla. Näyttelyn parasta on käydä läpi esineet järjestyksessä: ensin vaatteet ja tekstiilit, sitten aseet ja mittausvälineet, ja lopuksi kolikot ja saviruukut. Varaa aikaa ihaillaksesi kilimet Valokuvausta haluaville puujulkisivu ja kolmionmuotoiset päätyosat tarjoavat parhaan mahdollisuuden pehmeässä auringonvalossa. Sisätiloissa valokuvausta varten, pyydetään noudattamaan henkilökunnan ohjeita. Bilecik maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto sekä Kulttuuriportaali esittelevät museota osana maakunnan museoita. Museo on erinomainen paikka tutustua alueen paikalliseen kulttuuriin, erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita joogien etnografiasta. Ennen kuin siirrytte muihin kohteisiin Söğütissä, kannattaa viettää aikaa tässä museossa, tutustua näyttelyihin ja tehdä muistiinpanoja, mikä rikastuttaa alueen vierailua.
4
Harmankaya Kanyonu Tabiat Parkı

Harmankayan rotko luonnonpuisto.

~1 h 30 min täällä
Karahasanlar, Yenipazar / Bilecik

Harmankaya-rotvon luonnonpuisto on reitin viimeinen ja luonnonläheisin pysähdyspaikka. Rotko sijaitsee Yenipazar- ja İnhisar-alueiden välissä. Kulttuuriportaalin mukaan se on julistettu luonnonpuistoksi vuonna 2012, mutta joissakin lähteissä mainitaan vuosi 2013. Osoitteena on yleensä Yenipazariin kuuluva Karahasanlar-kylä. Reitti alkaa Yenipazarin puolelta ja päättyy Harmanköyn alueella. Tämän reitin tarkoituksena ei ole rotkon läpi kulkeminen, vaan luonnon tarkastelu puiston kävelyreiteiltä ja näköalapaikoilta. Pituus on noin 2,5 kilometriä, ja korkeus vaihtelee paikoin jopa 700 metriin, mutta lähteiden mukaan nämä mitat voivat vaihdella. Siksi luvut ovat suuntaa-antavia. Syvät rotkot ja niistä muodostuvat korkeat seinämät ovat rotkon tunnusomaisia piirteitä. Puistossa on kävelyreittejä, näköalapaikkoja ja piknik-alueita. Ensimmäiseksi kannattaa käydä näköalapaikoilla ja ihailla kallioita ylhäältä. Alueella kasvaa yleisesti kuusipuu-, mänty-, kataja- ja tammi-tyyppisiä puita. Rotko on villisikojen, karhujen, susien, kettujen, kojootien, jänisten ja joidenkin pienten nisäkkäiden sekä peto- ja laululintujen elinympäristö. Älä lähesty eläimiä, älä anna niille ruokaa ja liiku hiljaa. Virtojen kalalajit ovat myös tärkeä osa alueen eliöstöä. Alueella on vesiputouksia, joiden korkeus on yli 20 metriä. Puistossa voi harrastaa lintujen tarkkailua, rotkokävelyä ja kalliokiipeilyä. Sisäänpääsymaksua ja aukioloaikoja ei ole mainittu numeroina; tarkista ajantasaiset tiedot virallisista lähteistä. Niille, jotka haluavat leiriytyä, suositellaan pysähtymään Harmanköyssä, joka sijaitsee rotkon uloskäynnissä. Valokuville kannattaa käyttää laajakulmaobjektiivia, jotta seinämien korkeus tulee paremmin esiin. Alueen ulkonäkö voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Lintujen tarkkailuun sopivat parhaiten päivän ensimmäiset tunnit. Vie omat roskasi mukanasi, älä vahingoita kasveja tai kalliota. Reitti päättyy tähän, ja Vezirhanin tienvarren majatalo yhdessä tämän luonnonkauniin paikan kanssa esittelevät Bilecik-alueen kaksi puolta. Varmista, että sinulla on riittävästi aikaa palata ennen pimeän tuloa.

Lähde: Kulttuuriportaali, Harmankaya-rotko.

Harmankaya-rotkon luonnonpuisto on suojeltu alue, joka sijaitsee Bilecikin Yenipazar- ja İnhisar-alueiden välissä. Koska rotko sijaitsee näiden kahden alueen välissä, jotkut lähteet korostavat Yenipazaria ja toiset İnhisaria. Kulttuuriportaalin mukaan alue julistettiin luonnonpuistoksi vuonna 2012, kun taas Bilecikin maakuntahallitus antaa päivämääräksi vuoden 2013. Alueen koko vaihtelee lähteiden mukaan noin 260 hehtaarista 400 hehtaariin. On oikein tulkita nämä luvut likimääräisinä, koska ne vaihtelevat lähteestä toiseen. Rotkon pituus on lähteiden mukaan noin 2,5–3 kilometriä. Rotkon seinämien korkeus on myös vaihteleva, noin 300–700 metriä. Kulttuuriportaali korostaa, että rotkon luonnon- ja virkistysarvo on korkea sen syvien rotkojen ja korkeiden seinämien vuoksi. Maakuntahallituksen mukaan rotkon sisäänkäynti on noin 5 metriä leveä. Tämä kapea aukko tekee seinämien nousun entistä vaikuttavammaksi. Rotkon sisällä on raportoitu olevan kaksi suurta vesiputousta, joiden korkeus on noin 20–25 metriä, sekä lukuisia pienempiä vesiputouksia. Pienempien vesiputousten korkeus on 1,5–2 metriä. Sisäänkäynti on noin 7 kilometrin päässä Yenipazarin keskustasta, länteen päin kohti Karahasanlar-kylää. Rotkon läpikulku on noin 3 kilometrin matka sisäänkäynnistä Harmanköy-kylään, joka sijaitsee uloskäynnissä. Maakuntahallituksen antamien korkeuksien mukaan sisäänkäynnin korkeus on noin 520 metriä ja uloskäynnin korkeus on noin 400 metriä. Puistossa on kävelyreittejä, näköalapaikkoja ja piknik-alueita. Kulttuuriportaalin mukaan alueella voi harrastaa lintujen tarkkailua, rotkokävelyä (canyoning) ja kalliokiipeilyä. Rotkokävely ja kiipeily ovat aktiviteetteja, jotka vaativat varusteita ja opastusta. Siksi niiden parissa toimivien tulisi varmistaa turvallisuus ja hankkia tarvittavat luvat asianomaisilta viranomaisilta. Ne, jotka haluavat vain kävellä, voivat nauttia puiston kävelyreiteistä ja näköalapaikoista. Alueella on yleisesti lehtikuusia, mäntyjä, kuusama ja tammi. Rotko on useiden nisäkkäiden, kuten villisikojen, karhujen, susien, kettujen, ilveskoirien ja jänisten, elinympäristö. Peto- ja laululinnut sekä puroissa elävät kalat ovat myös tärkeitä osia rotkon eliöstöön. Tämän monimuotoisuuden vuoksi lintujen tarkkailuun Sen sijaan, että etsisit tietoja, kuten sisäänpääsymaksun ja aukioloajat numeroilla, tarkista Bilecik maakunnan ja kulttuuri- ja matkailutoimiston tiedotteista. Lähteissä ei ole tietoa julkisilla kulkuvälineillä alueelle pääsemisestä. Siksi sinun on matkustettava Yenipazarin kaupungin keskustasta Karahasanlarin suuntaan omalla autolla tai varmistamalla paikalliset kuljetusvaihtoehdot etukäteen. Koska matka Bilecik maakunnan keskustasta on pitkä, suunnittele päiväsi sen mukaisesti.

Kommentit

0/1000

Ladataan...

Reittikartta

Reitin tiedot
KaupunkiBilecik Merkez, Bilecik
TyyppiKulttuurinen
Pysäkki4
Päivämäärä6. marraskuuta 2026
Radar TürkiyeKirjoittajaRadar TürkiyeAloita reitti