Beykozissa sijaitsevat lasi-, kenkä- ja puistoalueet.

Aloita päiväsi museossa, joka kertoo Beykozin lasinvalmistuksen perinteestä. Museo on saanut nimensä Beykozin lasi- ja Billurat -tehtaasta, joka oli osmannien aikana alueella toimineen aikansa merkittävimmistä lasitehtaista. Beykozin lasin valmistuksen historia ulottuu 1700-luvun loppuun: Wikipedian mukaan sulttaani III. Selim lähetti mevlavi-munkin Mehmed Deden Venetsiaan opiskelemaan lasinvalmistustekniikoita. Mehmed Dede perusti palattuaan ateljeen Beykoziin, ja tuotantoa laajensi myöhemmin Tophanen kuvernööri Fethi Ahmed Paşa. "Çeşm-i bülbül" -nimellä tunnetut lasiesineet, joissa on valkoisia spiraalikuvioita ja kukkamotiiveja, ovat tämän perinteen tunnetuimpia esimerkkejä.

Myös rakennuksella on oma tarinansa. Abraham Paşa, joka toimi Egyptin kuvernöörin portinvartijana ja jota sulttaani Abdülaziz ylensi ministeriksi, rakennutti 1800-luvulla Beykozin alueelle huviloita, lintutarhoja, uima-altaita, teatterin ja tallin. U-muotoinen kivitalli, joka on säilynyt nykypäivään, on restauroitu ja avattu museona 9. huhtikuuta 2021.

Museossa on esillä noin 1 480 esinettä 12 teemalliseen osastoon jaettuna. Näiden joukossa on sekä turkkilaisia että Euroopassa osmannien hoveille valmistettuja lasiesineitä. Käydessäsi vitriinien läpi, kiinnitä huomiota siihen, miten sama muoto, esimerkiksi kannu tai kulho, on muuttunut eri ateljeissa ja eri aikakausina. Kokoelman todellinen rikkaus paljastuu näissä vertailuissa.

Museo on suljettu maanantaisin. Tarkista aukioloajat ja lipun hinnat Milli Saraylar -sivustolta. Museon puutarha on osa noin 360 hehtaarin alueesta, jossa kasvaa 117 eri puulajia. Kävele puutarhassa ja tutustu joihinkin niistä, jotka Abraham Paşa toi alueelle.

Lähde: Milli Saraylar; EBA Okul Dışı Öğrenme; Vikipedi.

Museon jälkeen jatkakaa kävelyä puiden välissä Beykozin puistossa. Puisto, joka tunnetaan myös nimellä Abraham Paşan puisto, sijaitsee Bosporuksen rinteillä Beykozin keskustan ja Paşabahçen kaupunginosien välissä, ja sen pinta-ala on 27,9 hehtaaria. Puiston nimi on peräisin Abraham Pašasta, joka eli vuosina 1833–1918. Lähteiden mukaan pašalla oli ystävälliset suhteet sulttaani Abdülazizin kanssa, ja hän voitti tämän laajan alueen tavarapelissä.

Abraham Pašan aikana alueen maisemointiin osallistuivat ranskalaiset puutarha-asiantuntijat. Puistoon tuotiin ja istutettiin eksoottisia kasveja ja puita, joita ei luonnostaan kasvanut Osmanien valtakunnassa. Etsikää jälkiä tuolta ajalta: lähteiden mukaan puistossa on kaksi suurta keinotekoista luolaa, viisi allasta, joista yhdessä on pieni keinotekoinen saari, sekä kolme keinotekoista vesiputousta, jotka on rakennettu kivistä. Huviloita ja pientä teatteria ei enää ole; teatteri tuhoutui tulipalossa vuonna 1937. Sultan Abdülhamidin ostama alue oli aikoinaan avoinna yleisölle nimellä Hürriyet Bahçesi.

Nykyään puistoa ylläpitää Istanbulin metropolikunta virkistysalueena, ja se on avoinna yleisölle. Siellä on kävelyreittejä, leikkipaikkoja, piknikpöytiä ja palvelurakennus. Puiston itäpuolella se yhdistyy luonnolliseen metsään. Viikonloppuisin siellä voi olla paljon ihmisiä piknikillä, joten rauhallista kävelyä varten kannattaa valita arkipäivä. Reitit ovat paikoitellen jyrkkiä, joten kannattaa käyttää liukuesteitä.

Poistukaa puistosta ja laskeutukaa alas kohti rantaa. Beykozin keskusta on noin kilometrin päässä; kun saavuttelatte laiturialueelle, näette reitin kolmannen pysähdyspaikan, İshak Ağa -vesiputous.

Lähde: Beykozin piirikunta; Wikipedia.

Beykozin satamapaikan vastapäätä sijaitseva tämä avoin suihkulähde tunnetaan paikallisten keskuudessa nimellä "Onnelähde" ja se on alueen tunnettu maamerkki. Alun perin paikalla oli Behruz Agan rakennuttama suihkulähde, jonka tullimestari İshak Aga kunnosti vuonna 1159, eli vuonna 1746. TDV:n islam-ensyklopedian mukaan İshak Aga rakennutti Istanbulissa viisi suihkulähdettä, joista neljä sijaitsee Beykozissa. Sama ensyklopedia kertoo, että Üsküdarissa sijaitsevan Ayazma-moskeijan rakentamisen aikana rakennustyönjohtajana toimi myös tämä İshak Aga.

Tutustu rakennuksen ympäristöön. Sen aula on noin 6 metriä leveä, 8 metriä pitkä ja 4 metriä korkea. Sen koristeellista kattoa kannattelevat kahdeksan kaunista marmorisarveiketta ja kaksitoista terävää holvikiveä. Takana on seinillä ympäröity säiliö. Vesi virtaa jatkuvasti kymmenestä pronssisesta suuttimesta ja valuu marmoriseen altaaseen; juuri nämä kymmenen suutinta antavat nimensä suihkulähteelle. Keskimmäiset kaksi suutinta ovat suurempia kuin sivussa olevat. Veden lähde on Şahinkayan nimellä tunnettu kallioinen rinne.

Katso kylttiä: se on kirjoitettu yhdellä rivillä kullalla koristetulla vihreällä taustalla, ja sen kirjoittaja on Edirnelin Emin Efendi. Katon ja holvien osat on myöhemmin kunnostettu betonilla. Suihkulähde on kunnostettu vuosina 1948-1950, 1986, 2005-2006 ja 2016-2017. Sen omistaja on Vakıflar Genel Müdürlüğü, ja se on vuodesta 1972 lähtien ollut suojeltu historiallinen monumentti.

Istu hetken aikaa aukiolla ja tarkkaile sataman ja suihkulähteen välistä arkea. Kävele sitten rannikkoa pitkin Yalıköyn suuntaan; Mecidiyen palatsi on noin kilometrin päässä, linnunlentokoneella katsottuna.

Lähde: TDV İslam Ensiklopedisi; Vikipedi.

Yalıköyssä, historiallisesti "Hünkar İskelesi" -nimellä tunnetulla rannalla, merestä alkavien ja kerroksittain nousevien muurien päällä Beykoz Mecidiye -linna sijaitsee. Egyptin kuvernöri Kavalalı Mehmed Ali Paşa aloitti linnan rakentamisen vuonna 1845 lahjaksi sulttaani Abdülmecidille; paikan kuoltua hänen poikansa Said Paşa viimeisteli sen vuonna 1854 ja esitteli sen sulttaanille. Aluksi linnaa käytettiin lyhyitä retkiä varten, myöhemmin se varattiin vierailevien ulkomaisten valtiollisten edustajien ja lähettiläiden vastaanottamiseen.

Kaksikerroksinen, osittain kivirakenteinen ja symmetrinen rakennus on uusklassisen tyylinen. Sen julkisivussa on käytetty sekä Italiasta tuotua kiveä että paikallista valkoista marmoria. Sisätiloissa voi nähdä koristeita, jotka on tehty värillisistä puupaneeleista. Aikakauden asiakirjat kertovat kullatuista huonekaluista, Hereke-kankaista ja kristallikynttilänjaloista. Puutarhasta kannattaa etsiä pieni lepopaviljonki, jota kutsutaan "vuoristokylpyläksi" ja jonka sisäseinät on koristeltu osterinkuorilla. Monet alkuperäiset palvelutilat, kuten keittiö, kylpylä ja sitruspuutarha, eivät ole säilyneet.

Linnan historia 20. vuosisadalla on erillinen sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Se toimi orpokodina, 1920-luvulla sitä käytettiin trakoman potilaiden hoidossa, vuonna 1953 se oli karanteenikeskus ja vuonna 1963 lasten keuhkosairaalana. Vuonna 1997 se liitettiin "Milli Saraylar" -järjestöön, ja sen jälkeen suoritettiin kunnostustöitä vuosina 2010-2016. Se avattiin museona yleisölle 11. huhtikuuta 2017.

Linna on suljettu maanantaisin. "Milli Saraylar" myy erillisiä lippuja myös puutarhaan; vaikka et pääsisikään sisätiloihin, kannattaa käydä katsomassa näkymiä Marmara-merelle sen kerroksellisesta puutarhasta. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ja hinnat virallisilta verkkosivuilta. Täältä kävelemällä noin muutaman sadan metrin päässä rannalla pääset reitin viimeiseen kohteeseen.

Lähde: Milli Saraylar; Wikipedia.

Reitin viimeinen pysähdyspaikka on Beykoz Kundura, yksi Istanbulin vanhimmista tehtaista. Sen historia alkaa vuodesta 1810, jolloin se perustettiin II. Mahmudin määräyksestä ostetun nahkatehtaan tilalle. Alun perin tehdas oli tarkoitettu armeijan nahkatavaroiden tuotantoon, mutta ajan myötä siitä kehittyi nahka- ja kenkätehdas. Vuonna 1933 se siirtyi uudelleen perustetun Sümerbankin omistukseen ja sai nimen Sümerbank Nahka- ja Kengäsätehdas. Tuotanto kasvoi vuoteen 1968 mennessä 2 miljoonaan pariin ja vuoteen 1975 mennessä 2,5 miljoonaan pariin; sen vilkkaimmalla ajanjaksolla siellä työskenteli noin 3 000 ihmistä. Tehdas suljettiin vuonna 1999 ministerineuvoston päätöksellä ja myytiin vuonna 1999.

Nykyään kivirakennukset toimivat kulttuuri- ja taidekeskuksena sekä elokuvastudioina. Vuodesta 1999 lähtien se on toiminut kuvauspaikkana elokuva- ja televisiofilmeille. Vuonna 1999 alkaneen Kundura Hafıza -projektin tarkoituksena on kerätä tehtaan arkistoja ja työntekijöiden muistoja; vuonna 1999 entinen kattilahuone kunnostettiin ja siitä tuli Kundura Sinema ja Kundura Sahne.

Tärkeintä, mitä sinun tulee tietää vierailua suunnitellessasi: Beykoz Kundura ei ole paikka, jossa voi vapaasti kävellä ympäriinsä koko päivän. Organisaation verkkosivuston mukaan vierailijat voivat osallistua suunniteltuihin tapahtumiin, ja näyttelyt ovat vain ajanvarauksella. Suunnittele reittisi tarkistaen verkkosivustolta elokuvien, konserttien tai näyttelyiden aikatauluja. Jos löydät iltatapahtuman tai esityksen, voit viettää päivän tehtaan vanhassa kattilahuoneessa.

Jos ei ole tapahtumia, voit ihailla kivirakennuksista koostuvaa tehdasta rannikolta. Voit kävellä takaisin Beykozin keskustaan ja sieltä nousta bussiin, joka kulkee Üsküdar- tai Kadıköy-suuntaan.

Lähde: Beykoz Kunduran virallinen verkkosivusto; Wikipedia.