Ankara, joka oli tärkeä keskus ahujen ja edistyneiden kauppiaiden toiminnalle.

Kävele Ulus-metroasemalta etelään Atatürk-bulevardia pitkin. Opera-rakennuksen vastapäätä sijaitseva, yksinkertainen ja symmetrinen rakennus on Vakıflar Genel Müdürlüğü -säätiön museo. Rakennus on peräisin ensimmäiseltä kansalliselta arkkitehtikaudelta. Vuonna 1925 perustettu Ankaran oikeustieteellinen koulu siirrettiin sinne vuonna 1928 ja toimi siellä vuoteen 1941 asti. Sen jälkeen sitä käytettiin tyttökouluna, opiskelija-asuntolana ja Ankaran uskonnollisena viranomaisena aina huhtikuuhun 2004 asti. Restauroinnin jälkeen se avattiin museona 7. toukokuuta 2007. Rakennuksessa, joka koostuu kellarista, ensimmäisestä kerroksesta ja toisesta kerroksesta, on esillä 2 669 esineen kokoelmasta 236 esinettä. Esineet ovat peräisin 13. vuosisadalta 20. vuosisadalle, ja ne kaikki ovat peräisin eri puolilta Turkkiä sijaitsevista säätiöomaisuuksista.

Tällä reitillä etsittävänä on puuesineiden salissa oleva parioviluukku: Ahi Evran -moskeijan 13. vuosisadan ikkunaluukku. Ahi Evran on TDV İslam Ansiklopedisi -islamilaisen tietosanakirjan mukaan kuollut Shaikh Nasirüddin Mahmud vuonna 1262. Hän perusti Anatolian Ahiliğin -järjestön yhdistämällä sheikki-oppilas -suhteen luostarissa ja mestari-oppilas -suhteen työpajassa. Reitillä nähtävät hanit (karavaaniluolat) ovat myös pääosin säätiöomaisuutta. Suluhan ja Çukurhan kuuluivat tietylle säätiölle, kun taas Çengelhan oli Rüstem Paşa -säätiön omaisuutta. Museo on hyvä paikka aloittaa, jos haluat ymmärtää, miten säätiö on pitänyt nämä rakennukset yllä.

Ensimmäisessä kerroksessa on mattoja, kilimiä ja tekstiilityökaluja, kun taas yläkerrassa on käsikirjoituksia, keramiikkaa, metalli- ja puuesineitä. Nähtäviä esineitä ovat muun muassa Divriğin suuren moskeijan oviluukut, kynttilänjalat, säätiöasiakirjat, kellot ja kalligrafia-tauluja. Museossa on myös mattojen pesuun tarkoitettu konservointityöpaja ja monikielinen äänioppaanlaite. Tarkista aukioloajat ja sisäänpääsymaksut virallisilta verkkosivuilta.

Lähde: VGM Ankara Vakıf Eserleri Müzesi; TDV İslam Ansiklopedisi, Ahilik; Vikipedi.

Käänny bulevardilta Ulus-aukiolle ja mene Anafartalar-kadulle. Suluhan-rakennus sijaitsee saarella, joka on Anafartalar- ja Posta-katujen välissä. Sen rakennutti valtiomies Hasan Pasha vuosina 1508–1511, II. Bayezidin ja I. Selimin aikana. Sitä kutsuttiin pitkään Hasanpaşa Hanina, ja nimi Suluhan otettiin käyttöön vuodesta 1688 lähtien. TDV:n islamilaisen tietosanakirjan listassa Ankarassa sijaitsevista noin kolmestakymmenestä hanista, se on lueteltu nimellä Hasanpaşa Hanı.

Rakennus on kaksikerroksinen kivirakennus, jossa on kaksi sisäpihaa. Ensimmäinen sisäpiha on neliön muotoinen; siinä on 30 huonetta alakerrassa ja 32 huonetta yläkerrassa, sekä keskellä suihkulähde ja rukoushuone. Toinen sisäpiha on tallialue, ja siellä on myös kylpylä. Osmanien aikana siellä käytiin kahvin ja lankojen kauppaa; lanka on reitin kannalta tärkeä, koska Ankarassa "lanka" tarkoittaa yleensä villaista lankaa. Rakennus vaurioitui vuoden 1929 tulipalossa, ja sitä käytettiin 1950-luvulle asti vihannes- ja hedelmämarkkinana. Vuonna 1984 Vakausvirasto kunnosti sen. Nykyään siellä on kauppoja. Sen vastapäätä sijaitseva Ankara-markkinapaikka ja seinää vasten oleva Sobacılar-kauppakeskus osoittavat, että alue on aina ollut erikoistuneiden kauppojen aluetta.

Tutustu rakennukseen kävelemällä molempien sisäpihojen läpi: tarkastele huoneiden järjestystä, käytäviä ja sisäänkäynnin massiivisuutta. Täällä voit itse nähdä suunnitelman, jota verrataan Bursan Koza Hanin suunnitelmaan. Tämän jälkeen reitti alkaa nousta jyrkästi; noin kilometrin pituinen nousu linnan juurelle.

Lähde: Vikipedi, Suluhan; TDV İslam Ansiklopedisi, Ankara; Güven Dinçer, İdealkent 2014.

Anatolian Civilizations Museumin kokoelma kertoo eri aikakausien tarinoita; tarkastelkaa näitä kahta rakennusta, jotka ovat osa museon aluetta. Gözcü Sokakissa sijaitseva museo koostuu kahdesta osmanien aikaisesta rakennuksesta. Mahmut Paşa Bedesteni -kauppahalli rakennettiin vuosina 1464–1471 Fatih-sultanin ministerin Mahmut Paşan toimesta; siinä ei ole kirjoituksia. Sen keskellä on suorakulmainen, kymmenellä kupolilla katettu tila, jonka ympärillä on 102 kauppapaikkaa, jotka on katettu holvikaarilla – tyypillinen kauppahallin pohjapiirros. Vieressä sijaitseva Kurşunlu Han -rakennus rakennettiin myös Fatih-sultanin ministerin Mehmed Paşan toimesta 1500-luvun puolivälissä; se on kaksikerroksinen rakennus, joka on rakennettu kivestä, ja siinä on 28 huonetta alakerrassa ja 30 huonetta yläkerrassa.

Tämä oli silkkituotannon keskus. Ankarassa kudottua silkkiä sai myydä vain tässä kauppahallissa oleville silkkituotteiden myyjille, jotta veronkierto voitaisiin estää; kankaat kuljetettiin täältä Istanbuliin, Aleppoon ja Venetsiaan. Kurşunlu Hanin vuokrat kertovat myös tästä: Wikipedian mukaan vuokra, joka muualla oli 1800 akçaa, oli täällä 41 500 akçaa. Vuonna 1881 tapahtuneen tulipalon jälkeen molemmat rakennukset hylättiin. Museon idea sai alkunsa vuonna 1921 Kale-linnakkeen Akkale-alueella, mutta kun tilaa ei ollut tarpeeksi, kauppahalli ja -hotelli ostettiin Hamit Zübeyir Koşayn ehdotuksesta. Restaurointityöt jatkuivat vuodesta 1938 vuoteen 1968, ja arkkitehtien Macit Kuralin, Zühtü Beyin ja İhsan Kıygınin johdolla. Kauppahallin keskiosa avattiin yleisölle vuonna 1943. Museo valittiin Euroopan vuoden museoksi vuonna 1997.

Katselkaa kauppahallin sisällä olevia kupoleita ja kauppapaikkojen rytmiä. Kurşunlu Han toimii nykyään museon hallintorakennuksena, ja sen sisätilat eivät välttämättä ole aina avoinna yleisölle. Joissakin saleissa on kunnostustöitä käynnissä vuoteen 2027 asti; tarkistakaa ajantasainen tilanne museon virallisilta verkkosivuilta.

Lähde: Anatolian Civilizations Museumin viralliset verkkosivut; Wikipedia; Vikipedi, Kurşunlu Han (Ankara); Kaya 2021.

Museosta kävele kohti linnan pääporttia; portin edessä sijaitsevalla Atpazarilla kaksi karavansairaa (han) sijaitsevat vierekkäin. Rinteeseen rakennettu pienempi niistä on Çukurhan. Sen rakennusaika on 16.-17. vuosisata, ja se on osa aikakauden suurmuftin, Ankaravi Mehmed Emin Efendin, perustaman säätiön omaisuutta; se on restauroitu kahdesti, vuosina 1791 ja 1801. Se on kaksikerroksinen rakennus, jossa on kivipohja ja tiiliseinät sekä puurakenteet. Länsipuolella oleva rinne aiheuttaa osittaisen kellariin, ja rakennuksen nimessä oleva "çukur" (kuoppa) viittaa todennäköisesti tähän. Pääsy suorakulmaiseen sisäpihaan tapahtuu pohjoisesta; sen pohjapiirros on tyypillinen osmanilaiseen kaupunkikaravansairaaseen, aivan kuin Çengelhanin pienempi sisarus.

Rakennus oli 2000-luvun alussa World Monuments Fundin listalla rakennuksista, jotka vaativat välitöntä restaurointia. Se restauroitiin vuosina 2007–2010 alkuperäistä kunnioittaen, ja sen sisäpiha peitettiin suojelun vuoksi lasikatteella. Nykyään se toimii majoitusliikkeenä, joten vierailu kestää noin viisitoista minuuttia: tarkastele sen julkisivun kivi- ja tiilipintaa, yläkerroksen puuta, sisäpihan ovea ja sitä, miten rakennus on sijoittunut rinteen päälle.

Näiden kahden karavansairaan sijainti linnan portilla ei ole sattumaa. Osmanien aikaisessa Ankarassa oli noin kolmekymmentä karavansairaa, joista useimmat sijaitsivat linnan juurella, lähellä bedesteniä (kauppahalli). Karavaanien kuormat purettiin täällä, ja tavarat jaettiin edelleen alemmille markkinoille. Muutama askel Çukurhanilta Çengelhanille; kun olet nähnyt molemmat, katso aukiolta alas Koyunpazariin, joka on paluumatkan reitti.

Lähde: Vikipedi, Çukur Han; TDV İslam Ansiklopedisi, Ankara.

Kaleportin vastapäätä sijaitsee suuri kauppahalli, joka tunnetaan nimellä Çengelhan. Lähteiden mukaan se rakennettiin vuonna 1522, Kanuni-kaudella, ja se kuului Rüstem Pašan perustukseen; sitä pidettiin aikansa neljästä suurimmasta kauppahallista yhtenä. Sen suorakaiteen muoto, avoin sisäpiha, lukuisat huoneet ja kamelien pysähdysalue tekevät siitä parhaiten säilyneen esimerkkin osmanien aikaisen kauppahallin Ankarassa. Se mainitaan korkealla TDV:n islamilaisen tietosanakirjan kolmenkymmenen kauppahallin listalla. Hallia käytettiin pitkään villan, langan ja nahkatuotteiden varastona; se oli tärkeä osa kauppareitin ytimessä. Ankaralaisissa šeriatuomioistuinten arkistoissa on vuodelta 1721 oleva merkintä, jossa kerrotaan, että Çengelhanissa asuva kauppias myi hollantilaiselle kauppiaalle 750 vukiyye:n verran villaa. Tämä on konkreettisin todiste tästä kauppareitistä: ulkomainen kauppias saapui halliin, osti sieltä lankaa ja vei sen Eurooppaan Izmirin tai Istanbulin kautta.

1900-luvulla Vehbi Koçin ensimmäinen kauppansa sijaitsi tässä hallissa. Rahmi M. Koç -museon ja kulttuurirahaston vuonna 2005 hallin vuokraamisesta ja kunnostamisesta tehtiin, ja se avattiin Ankarassa sijaitsevana ensimmäisenä teollisuusmuseona. Vuonna 2012–2016 myös viereinen Safranhan kunnostettiin ja liitettiin museoon. Museo sisältää yli kymmentä tuhatta esinettä, jotka liittyvät muun muassa liikenteeseen ja ilmailuun. Suosittelemme kuitenkin ensin tutustumaan sisäpihaan, sen pylväskäytäviin ja huoneiden rytmiin, ja vasta sitten siirtymään näyttelyihin.

Tarkista virallisilta verkkosivuilta aukioloajat ja pääsymaksut. Museokäynnin jälkeen pysähdy hetkeksi hallin edessä ja vertaa vielä kerran Çukurhania ja Çengelhania. Samat toiminnot, mutta eri mittakaavassa.

Lähde: Wikipedia, Çengelhan Rahmi M. Koç -museo; Kaya 2021 (DergiPark); TDV:n islamilainen tietosanakirja, Ankara.

Ahi Elvan -moskeesta alkaen, kun laskeudutate Koyunpazarı-rinnettä alas, tien varrella sijaitsee Ahi Elvan -moskea. Reitti päättyy tähän, kauppajärjestön perustaneen perheen moskeaan. TDV:n islamilaiseen tietosanakirjaan perustuen, sen rakensi 1300-luvun lopulla Hacı Elvan bin Mehmed Bey, joka kuului Nizameddin Zehrab -suvun jälkeläisiin. Vuosien 1413-14 välillä Çelebi Mehmed kunnosti ja korjasi moskeaa, kuten kaiverruksista käy ilmi. Ahiler oli 1200-luvulla perustettu järjestö, joka keräsi mongolien hyökkäyksiltä paenneita käsityöläisiä Ankarassa. Ennen kaupungin liittymistä osmanivaltakuntaan vuonna 1354, heillä oli merkittävä rooli kaupungin sosiaalisessa ja taloudellisessa elämässä. Lähistöllä sijaitseva Aslanhane-moskea, joka on Koyunpazarissa, oli myös ahilerin rakentama, Ahi Şerafeddinin toimesta; tämä reitti kuitenkin johtaa vain Ahi Elvanin moskeaan.

Sisätilat ovat suorakulmaisia, ja ne on jaettu neljään osaan, joita tukevat neljä puupilaria rivissä. Pilaroiden marmoripäät on valmistettu roomalaisista ja bysanttilaisista raunioista. Alaosat ovat kivestä, yläosat tiilestä; katto on puuta ja parvet ovat myös puuta. Alttari on koristeltu kipsillä ja kohokuvioilla; hienosti veistetty pulpitti on Harputlu Mehmed bin Bayezidin työtä. Inskriptiot, jotka kertovat moskean perustamisesta ja kunnostuksista, ovat nykyään Etnografiamuseossa.

Vierailuohjeet: Moskea on avoinna uskonnollisille toimituksille, joten älä mene sisään rukousaikojen aikana tai odota hiljaa takana. Ota kengät pois ovella, peitä olkapäät ja polvet, ja naisten tulisi käyttää huivia. Älä käytä salamaa valokuvissa. Kahdessatoista minuutissa ehtii ihailla pilaroiden ja pulpittien puutyötä. Täältä voit laskeutua Koyunpazarista ja päästä Samanpazar-aukiolle. Bussi, joka kulkee Ulukaya ja Kızılaylle, lähtee sieltä.

Lähde: TDV:n islamilainen tietosanakirja, artikkelit "Ahi Elvan Camii" ja "Ankara".