
Kävelyretki Yeşilırmak-joen varrella Amasyassa.
Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi
Tämä reitti yhdistää Yeşilırmak-joen laakson molemmat puolet yhden puolikkaan päivän kävelyllä. Amasya sijaitsee syvän laakson reunalla, jossa Yeşilırmak-joki virtaa, ja se on tärkeä solmukohta, joka yhdistää rannikkoalueen Mustanmeren ja Anatolian muiden alueiden välisiä reittejä. Kaupungin historiaa voi lukea sekä laakson etelä- että pohjoispuolella. Reitti alkaa eteläpuolella sijaitsevassa Amasyan museossa. Museo esittelee aikakausia, joita myöhemmin reitillä kohdataan, eli kalkoliittisesta ajasta osmanien aikaan. Puutarhan kiviesineet puolestaan tarjoavat katsauksen Hitit-ajasta osmanien aikaan. Museon jälkeen ylitetään joki ja päästään pohjoispuolelle, Harşena-vuoren juurelle. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosaston mukaan pohjoisessa kohoava 272 metrin korkuinen kalkkikivikallio tunnetaan nimellä Harşena-vuori. Saman lähteen mukaan alueella sijaitsevat helleenikauden muurit, noin 1. vuosisadalla ennen Kristusta rakennetut monumentaaliset vesivarastot ja Yalıboyu-talot. Reitin pohjoispuolen osuus kulkee tämän kokonaisuuden läpi. Täältä pääsee portaiden kautta Hatuniye Mahallessa sijaitsevalta rautatieltä Kuninkaiden kivihautoihin. Nämä monumentaaliset kivirakenteet, jotka ovat peräisin Pontoksen kuninkaiden pääkaupunkiaikana, ovat reitin vaativin ja palkitsevin kohde, minkä vuoksi ne on sijoitettu kävelyn puoliväliin, kun jaksaminen on vielä hyvää. Hauta on yhdessä Amasyan linnan kanssa lisätty vuonna 2015 UNESCOn alustavalle maailmanperintöluettelolle. Alas vuorelta päästyään päästään joen varrelle, jossa sijaitsevat historialliset muurit, joiden päälle on rakennettu Yalıboyu-talot. Nämä puurakenteiset talot, joiden välissä on tiiltä, ovat pääosin 1800-luvulta, ja ne on suojeltu vuodesta 1992 lähtien. Näin reitti mahdollistaa siirtymisen muinaisesta kivirakennustajasta osmanien aikaisiin siviilirakennuksiin. Lopuksi palataan eteläpuolelle ja saavutaan vuonna 1308-1309 rakennettuun Amasyan sairaalaan (Darüşşifa). Rakennus, jota nykyään kutsutaan Sabuncuoğlu-lääketieteen ja kirurgian historian museoksi, päättää reitin esittelemällä ilhanidien aikaisen kivityön. Järjestyksen logiikka on yksinkertainen: ensin sisätilat ja konteksti, sitten rinne ja maisema, sitten rannikkoalue ja lopuksi jälleen rauhallinen sisätila. Kävely tapahtuu jalkaisin; tarkista pysäkkien väliset etäisy Lähteet:
- Amasyan maakuntahallitus, Amasyan museo, https://www.amasya.gov.tr/amasya-muzesi
- Amasyan maakuntahallitus, Amasyan perinteiset talot, https://www.amasya.gov.tr/amasya-evleri
- Kulttuuriportaali, Kuninkaiden kivihautakompleksi, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/amasya/gezilecekyer/kralkaya-mezarlari
- Kulttuuriportaali, Yalıboyu-talot, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/amasya/gezilecekyer/yaliboyu-evler
- KVMGM, Harşena-vuori ja Pontoksen kuninkaiden kivihautakompleksi, https://kvmgm.ktb.gov.tr/TR-137900/harsena-dagi-ve-pontus-kral-kaya-mezarlari-amasya-2015.html
- Amasyan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Kuninkaiden kivihautakompleksi, https://amasya.ktb.gov.tr/TR-59519/kral-kaya-mezarlari.html
- TDV Islam-ensiklopedia, Amasyan sairaala, https://islamansiklopedisi.org.tr/amasya-darussifasi
- Amasyan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto, Sabuncuoğlun lääketieteen ja kirurgian historia -museo, https://amasya.ktb.gov.tr/tr-59522/sabuncuoglu-tip-ve-cerrahi-tarihi-muzesi.html
Reitin pysäkit

Amasyan museo.
Amasyan museon ensimmäinen pysähdyspaikka on Amasyan museo, ja on järkevää aloittaa kierros kävelyllä museon puutarhassa. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa, Yeşilırmak-joen toisella puolella, vastapäätä Kuninkaiden kivihautoja. Läänihallinnon mukaan museo perustettiin alun perin varastona, jossa säilytettiin muutamia arkeologisia esineitä ja mumioita. Perustamisvuosi vaihtelee lähteissä, joten turvallisinta on mainita 1920-luku. Kun esineiden määrä kasvoi, kokoelma siirrettiin ensin toiseen historialliseen rakennukseen ja myöhemmin, 22. maaliskuuta 1977, nykyiseen rakennukseen. Museo avattiin yleisölle 14. kesäkuuta 1980.
Kokoelma kattaa ajanjakson kalkoliittisesta ajasta osmanien valtakuntaan. Läänihallinnon sivuston mukaan museo sisältää arkeologisia ja etnografisia esineitä sekä kolikko-, sinetti-, käsikirjoitus- ja mumio kokoelmia. Sivuston mukaan museossa on yli 23 000 esinettä. Ennen saleihin siirtymistä on hyvä kävellä puutarhassa ja palata sitten sisätiloihin. Ulkoilmanäyttely sijaitsee rakennuksen länsipuolella olevassa puutarhassa. Siellä on esillä kiviä, jotka ovat peräisin hittiläisestä, hellenistisestä, roomalaisesta, bysanttilaisesta, ilkhanilaisesta, seldžukkien ja osmanien aikakausilta. Kivien pintojen kirjoitusten, reliefien ja koristeiden yksityiskohtien tarkasteluun on suositeltavaa tulla aamulla tai iltapäivällä, jolloin valo on parempi. Yritä erottaa peräkkäisiä sivilisaatioita lukemalla kunkin kiven vieressä olevaa aikakauden merkintää.
Amasyan sijainti tienristeyksessä on yksi syy tähän monimuotoisuuteen. Läänihallinnon mukaan Harşena-vuoren etelärinteellä on asunut kymmeniä sivilisaatioita varhaisesta pronssikaudesta osmanien valtakunnan loppuun. Siksi museota voi pitää kaupungin muistihuoneena. Puutarhan erillisessä rakennuksessa säilytetään kahdeksan mumion kokoelma; läänihallinnon sivuston mukaan nämä ovat henkilöitä, jotka palvelivat ilkhanilaisten hallinnon aikana 1300-luvulla. Kysy sisäänkäynnin henkilökunnalta valokuvausohjeista.
Sisätiloissa olevat vitriinit, joissa on kolikoita, sinettejä ja käsikirjoituksia, sisältävät pieniä, mutta huomiota vaativia esineitä; älä kiirehdi. Etnografiset esineet kokoavat yhteen alueen elämään liittyviä esineitä, ja ne ovat hyvä valmistautuminen ennen kuin vierailet rannikon asuinalueilla. Salien läpikäyminen kronologisessa järjestyksessä auttaa s

Kuningaslyhtien hautakumpu.
Toinen pysähdyspaikka ovat Kuninkaiden kivihautojen alueella, joka on kaiverrettu Harşena-vuoren etelärinteeseen. Sinne pääsee portailla, jotka alkavat junaraiteelta Hatuniye-kaupunginosassa; niin Kulttuuriportaali kuvailee reitin. Huomioi ympäristösi matkan varrella. Nousu vie sinut sekä haudoille että näköalapaikalle, josta avautuu näkymä kaupunkiin. Hengitä ensin syvään ja katso sitten alas laaksoon.
Amasya on rakennettu syvään laaksoon, jonka Yeşilırmak-joki on muodostanut. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosaston mukaan vuorenrinteessä kohoava, 272 metriä korkea, kartiomainen kalkkikivimassa tunnetaan nimellä Harşena-vuori. Hauta-artefaktit on kaiverrettu näihin kalkkikivimuodostelmiin, jotka kohoavat kuin tasainen seinämä. Rakennelmat ovat peräisin Pontoksen kuninkaiden ajalta, jotka tekivät Amasyasta pääkaupungin jo 300-luvulla eaa. Eri lähteet antavat hieman erilaisia päivämääriä pääkaupungin perustamisen ajankohdaksi, yleensä 302 tai 301 eaa. Pontoksen valtakunnan perustaja oli Mithridates I Ktistes; hautojen uskotaan olevan viiden hänen ja Mithridates I Pharnakesin välisen hallitsijan hautakammioita.
Hauta-artefaktit on erotettu toisistaan U-muotoisilla käytävillä, jotka on kaiverrettu pääkallioon. Näin jokainen kammio näyttää erilliseltä lohkalta, joka on irrotettu ympäröivästä käytävästä ja pääkallion massasta. Kattokaarien peittämät kammiot ja niitä ympäröivät käytävät luovat ainutlaatuisen arkkitehtuurin pyöreillä kaarilla. Pääosaston mukaan kreikkalainen vaikutus arkkitehtuurissa häviää täysin viidennessä hautakammioissa, ja alueelle tyypillinen uusi tyyli nousee esiin. Viides hautakammio tunnetaan Mithridates I Pharnakesin hautana, ja sen mitat ovat 15x8x6 metriä. Saman lähteen mukaan tämä on viimeinen kallioon kaiverrettu hautakammio, joka on rakennettu Pontoksen valtakunnan aikana. Toista kuninkaallista hautausmaata ei ole löydetty, eikä tätä perinteä jatkettu myöskään toisessa pääkaupungissa, Sinopessa.
Erilaiset lähteet antavat erilaisia lukuja kallioon kaiverrettujen hautojen määrästä Yeşilırmak-laaksossa. Niistä puhutaan yli kaksikymmentä, mutta vain osa on säilynyt nykypäivään. Hautojen lisäksi Amasyan linna on sisällytetty vuonna 2015 UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Pääosasto mainitsee samassa tekstissä myös helleenikauden muurien ja noin 100-luvulla eaa. peräisin olevien monumentaalisten ves

Amasyan rantarakennukset.
Kolmas pysähdyspaikka on Yalıboyu Evler, jotka sijaitsevat Yeşilırmak-joen pohjoisrannalla. Tällä alueella kävely kulkee joen varrella. Kulttuurikeskuksen alue sijaitsee Bahçeleriçissä, Büyük Ağa Caddesi -kadulla, kaupungin keskustassa, joen rannalla. Kun laskeudut portaita, pysähdy hetkeksi joen rannalle ja katsele ensin kauempaa. Talot on rakennettu historiallisten muurien päälle, ja tämä on Amasyalle tyypillinen, heti huomattava piirre. Rakennustekniikkana on käytetty "hımış" ja "bağdad" -tyylisiä seinärakenteita, eli puurakenteiden väliin on täytetty tiiltä. Paikallishallinnon sivusto kertoo, että useimmat talot ovat 1800-luvulta ja ne on suojeltu 5. toukokuuta 1992.
Kattojen muodot ovat harjas- tai aumakattoja, ja ne on peitetty aaltopaperitiilillä. Talot ovat tiiviisti vierekkäin, ja niissä on yksi tai kaksi kerrosta kellarin päällä. Joissakin taloissa ensimmäisessä kerroksessa, toisissa toisessa kerroksessa on "şahniş", eli parveke. Toiset kerrokset ulkonevat, ja niissä on parvekkeita, mikä sekä luo symmetriaa ulkoasuun että laajentaa sisätilaa. Muurien päällä olevissa taloissa nämä ulkonemat on tuettu "eliböğründeler"-nimisillä elementeillä, joten puuosien etsiminen alapuolelta on hyvä tapa tarkkailla. Ulkonemien ansiosta ylempi kerros on valoisampi ja siinä on enemmän ikkunoita.
Ikkunat ovat yleensä pystysuoria ja järjestetty kolmen ikkunan ryhmissä. Ikkunoiden edessä on puukehikoita, jotka estävät näkyvyyden sisälle. Useimmissa taloissa on sisäpiha ja puutarha; sisäpihalla on usein kaivo ja uuni. Sisätiloissa jokapäiväinen elämä keskittyy olohuoneen ympärillä oleviin huoneisiin. Huoneissa on yleensä uuni, juomavesiastia, vaatekaappi, hyllyjä ja penkki. Muutamia poikkeuksia lukuun ottaen taloissa ei ole erillisiä kylpyhuoneita; joissakin huoneissa on suuria vaatekaappeja, jotka on järjestetty kylpyhuoneiksi.
Nämä ovat asuinalueita, joissa ihmiset asuvat. On epävarmaa, voiko taloihin mennä, joten on tärkeää tarkastella niitä ulkopuolelta, ja valokuvia otettaessa on kunnioitettava yksityisyyttä. Älä koske puukehikoihin tai julkisivuihin. Tuulisina aamuisin rauhallinen vesipinta voi heijastaa talojen kuvia, mikä on hyvä valokuvausmahdollisuus. Kuningassarkofagien rinne nousee talojen takana

Amasyan lääketieteellinen koulu (Sabuncuoğlun lääketieteen ja kirurgian historian museo).
Amasyan viimeinen pysähdyspaikka on Amasyan lääketieteellinen koulu (Darüşşifa), jota nykyään kutsutaan Sabuncuoğlun lääketieteen ja kirurgian historian museoksi. TDV:n (Türk Diyanet Vakfı) islam-ensyklopedian mukaan rakennus on rakennettu kadun varrelle, suoraan Yeşilırmak-joen rinnalla, ja sen pohjapiirros on tyypillinen medresan malli. Portin yläpuolella oleva arabialainen teksti osoittaa, että rakennus valmistui vuosina 1308–1309. Tekstin mukaan rakennuksen perustajat olivat Ilkhanid-valtakunnan hallitsijan Olcaytu Khanin vaimon, İlduş Hatunin, orja Anber ibn Abdullah sekä Anatolian emiiri Ahmed Bey. Rakennuksen arkkitehdista ei ole tietoa. Perustamiskirjaa ei ole säilynyt, mutta sen tiedetään laaditun vuonna 1312.
Rakennus on ulkomitoiltaan 33,60 x 25,60 metriä ja suuntautuu itä-länsi-suunnassa. Sen pohjapiirros koostuu suorakulmaisesta sisäpihasta, kahdesta pylväshallista ja pääsalista, jotka ovat vastakkain. Pääsalin sisämitat ovat 7,10 x 5,70 metriä, ja se avautuu sisäpihalle terävän kaaren kautta. Tarkastellaan ensin läntistä julkisivua, joka on kadulle päin. Tämä tasaisesta kivestä rakennettu julkisivu on portin osalta kolmasosa korkeampi kuin itse julkisivu ja ulkoneva. Portin molemmin puolin on suuria ikkunoita, ja kulmissa on sylinterimäisiä torneja. Portti on murtuneen kaaren muotoinen, ja sen molemmat sivut ovat profiloituja. Pääsalin 2 metrin syvyinen sisäänkäynti yhdistää rakennuksen julkisivuun.
Amasyan kulttuuri- ja matkailutoimisto korostaa, että julkisivu on taiteellisesti erittäin arvokas. Saman sivun mukaan portin yläosassa on polvistuvan ihmisen reliefi. Sisäpihan pylväitä tukevien pylväiden koristeet vaihtelevat, ja niissä on koristeellisia, mukarnas-kuvioita ja profiileja. Pääsalin takana olevien pitkien huoneiden mitat ovat 4,65 x 14,10 metriä, ja ne on katettu holvilla. Tiilestä tehtyjä teräviä kaaria tukevat holveja. Ulkoseinissä on epäsäännöllistä kivirakennelmaa, kun taas kaarissa, jotka estävät rakenteen avautumisen, käytetään tiiltä; kiinnitä huomiota materiaalieroihin.
Kuten tekstissä mainitaan, rakennus on yleisesti ottaen toiminut sairaalana. TDV:n artikkelin mukaan rakennuksen tunnistaminen "bimarhane"-nimellä (sairaalana) perustuu oletukseen, että siellä hoidettiin vain mielisairaita. Kirurg
Kommentit
Ladataan...
