Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye
Kävelyretki Yeşilırmak-joen varrella Amasyassa.
Kulttuurinen4 Pysäkki

Kävelyretki Yeşilırmak-joen varrella Amasyassa.

34
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Tämä reitti yhdistää Yeşilırmak-joen laakson molemmat puolet yhden puolikkaan päivän kävelyllä. Amasya sijaitsee syvän laakson reunalla, jossa Yeşilırmak-joki virtaa, ja se on tärkeä solmukohta, joka yhdistää rannikkoalueen Mustanmeren ja Anatolian muiden alueiden välisiä reittejä. Kaupungin historiaa voi lukea sekä laakson etelä- että pohjoispuolella. Reitti alkaa eteläpuolella sijaitsevassa Amasyan museossa. Museo esittelee aikakausia, joita myöhemmin reitillä kohdataan, eli kalkoliittisesta ajasta osmanien aikaan. Puutarhan kiviesineet puolestaan tarjoavat katsauksen Hitit-ajasta osmanien aikaan. Museon jälkeen ylitetään joki ja päästään pohjoispuolelle, Harşena-vuoren juurelle. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosaston mukaan pohjoisessa kohoava 272 metrin korkuinen kalkkikivikallio tunnetaan nimellä Harşena-vuori. Saman lähteen mukaan alueella sijaitsevat helleenikauden muurit, noin 1. vuosisadalla ennen Kristusta rakennetut monumentaaliset vesivarastot ja Yalıboyu-talot. Reitin pohjoispuolen osuus kulkee tämän kokonaisuuden läpi. Täältä pääsee portaiden kautta Hatuniye Mahallessa sijaitsevalta rautatieltä Kuninkaiden kivihautoihin. Nämä monumentaaliset kivirakenteet, jotka ovat peräisin Pontoksen kuninkaiden pääkaupunkiaikana, ovat reitin vaativin ja palkitsevin kohde, minkä vuoksi ne on sijoitettu kävelyn puoliväliin, kun jaksaminen on vielä hyvää. Hauta on yhdessä Amasyan linnan kanssa lisätty vuonna 2015 UNESCOn alustavalle maailmanperintöluettelolle. Alas vuorelta päästyään päästään joen varrelle, jossa sijaitsevat historialliset muurit, joiden päälle on rakennettu Yalıboyu-talot. Nämä puurakenteiset talot, joiden välissä on tiiltä, ovat pääosin 1800-luvulta, ja ne on suojeltu vuodesta 1992 lähtien. Näin reitti mahdollistaa siirtymisen muinaisesta kivirakennustajasta osmanien aikaisiin siviilirakennuksiin. Lopuksi palataan eteläpuolelle ja saavutaan vuonna 1308-1309 rakennettuun Amasyan sairaalaan (Darüşşifa). Rakennus, jota nykyään kutsutaan Sabuncuoğlu-lääketieteen ja kirurgian historian museoksi, päättää reitin esittelemällä ilhanidien aikaisen kivityön. Järjestyksen logiikka on yksinkertainen: ensin sisätilat ja konteksti, sitten rinne ja maisema, sitten rannikkoalue ja lopuksi jälleen rauhallinen sisätila. Kävely tapahtuu jalkaisin; tarkista pysäkkien väliset etäisy Lähteet:

Amasya Merkez, Amasya
Kulttuurinen
4 Pysäkki
~3 h 45 min kohteissa
Kävely ~1,2 km · 21 min
Yhteensä ~4 h 6 min
6. marraskuuta 2026

Reitin pysäkit

1
Amasya Müzesi

Amasyan museo.

~1 h 15 min täällä
Üçler, Mustafa Kemal Paşa Caddesi No:91, Amasya Merkez

Amasyan museon ensimmäinen pysähdyspaikka on Amasyan museo, ja on järkevää aloittaa kierros kävelyllä museon puutarhassa. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa, Yeşilırmak-joen toisella puolella, vastapäätä Kuninkaiden kivihautoja. Läänihallinnon mukaan museo perustettiin alun perin varastona, jossa säilytettiin muutamia arkeologisia esineitä ja mumioita. Perustamisvuosi vaihtelee lähteissä, joten turvallisinta on mainita 1920-luku. Kun esineiden määrä kasvoi, kokoelma siirrettiin ensin toiseen historialliseen rakennukseen ja myöhemmin, 22. maaliskuuta 1977, nykyiseen rakennukseen. Museo avattiin yleisölle 14. kesäkuuta 1980.

Kokoelma kattaa ajanjakson kalkoliittisesta ajasta osmanien valtakuntaan. Läänihallinnon sivuston mukaan museo sisältää arkeologisia ja etnografisia esineitä sekä kolikko-, sinetti-, käsikirjoitus- ja mumio kokoelmia. Sivuston mukaan museossa on yli 23 000 esinettä. Ennen saleihin siirtymistä on hyvä kävellä puutarhassa ja palata sitten sisätiloihin. Ulkoilmanäyttely sijaitsee rakennuksen länsipuolella olevassa puutarhassa. Siellä on esillä kiviä, jotka ovat peräisin hittiläisestä, hellenistisestä, roomalaisesta, bysanttilaisesta, ilkhanilaisesta, seldžukkien ja osmanien aikakausilta. Kivien pintojen kirjoitusten, reliefien ja koristeiden yksityiskohtien tarkasteluun on suositeltavaa tulla aamulla tai iltapäivällä, jolloin valo on parempi. Yritä erottaa peräkkäisiä sivilisaatioita lukemalla kunkin kiven vieressä olevaa aikakauden merkintää.

Amasyan sijainti tienristeyksessä on yksi syy tähän monimuotoisuuteen. Läänihallinnon mukaan Harşena-vuoren etelärinteellä on asunut kymmeniä sivilisaatioita varhaisesta pronssikaudesta osmanien valtakunnan loppuun. Siksi museota voi pitää kaupungin muistihuoneena. Puutarhan erillisessä rakennuksessa säilytetään kahdeksan mumion kokoelma; läänihallinnon sivuston mukaan nämä ovat henkilöitä, jotka palvelivat ilkhanilaisten hallinnon aikana 1300-luvulla. Kysy sisäänkäynnin henkilökunnalta valokuvausohjeista.

Sisätiloissa olevat vitriinit, joissa on kolikoita, sinettejä ja käsikirjoituksia, sisältävät pieniä, mutta huomiota vaativia esineitä; älä kiirehdi. Etnografiset esineet kokoavat yhteen alueen elämään liittyviä esineitä, ja ne ovat hyvä valmistautuminen ennen kuin vierailet rannikon asuinalueilla. Salien läpikäyminen kronologisessa järjestyksessä auttaa s

Amasyan museo sijaitsee modernissa rakennuksessa Yeşilırmak-joen eteläpuolella, Mustafa Kemal Paşa Caddesi -kadulla. Museon historia ulottuu vuoteen 1925, jolloin se perustettiin museovarastona. Virallisissa lähteissä on pieniä eroja perustamisvuodesta, joten on turvallisinta sanoa, että museo perustettiin "1920-luvulla". Aluksi varastossa oli vain muutamia arkeologisia esineitä, jotka sijaitsivat II. Bayezidin kompleksin medrese-rakennuksen kahdessa huoneessa. Kun esineiden määrä kasvoi, kokoelma siirrettiin vuonna 1962 Gök Medrese -rakennukseen, ja nykyiseen rakennukseen se siirrettiin vuonna 1977. Uudistetun museon ovet avattiin yleisölle 14. kesäkuuta 1980. Läänihallinnon verkkosivujen mukaan kokoelma sisältää nykyään yli 23 000 esinettä, ja se koostuu arkeologisista ja etnografisista esineistä sekä kolikoista, leimoista ja käsikirjoituksista. Kulttuuriportaalin esittelyn mukaan kokoelma kattaa laajan aikajanan, joka alkaa varhaisesta neoliittisesta ajasta ja ulottuu osmanien aikaan. Tähän aikajanaan kuuluvat myös pronssikausi, hittiläiset, urartulaiset, frigialaiset, skyyttalaiset, persialaiset, hellenistiset, roomalaiset, bysanttilaiset ja seldžukkien ajat. Lähteet mainitsevat eri määriä sivilisaatioita, joten on hyvä pitää mielessä aikaväli eikä tarkkaa lukumäärää. Museo mainitaan usein osana kolmen kohteen kokonaisuutta, johon kuuluvat myös Hazeranlar-huvila ja Kral Kaya -hautakumpu. Hazeranlar-huvilan virallinen verkkosivu näyttää olevan suljettu, joten sitä ei kannata sisällyttää matkasuunnitelmaan. Kral Kaya -hautakumpu on kaupungin erillinen nähtävyys, ja sen ajantasainen tilanne kannattaa tarkistaa ennen vierailua. Museon tunnetuin esine on hittiläisen ukkosenjumala Tešupin pronssipatsas. Patsas löydettiin vuonna 1962 Doğantepe-kylän Mesken Höyük -alueelta, noin neljän metrin syvyydestä. Sen korkeus on 21,5 senttimetriä ja paino 1340 grammaa, ja se on valmistettu valamalla. Sen käsivarret ja jalat sekä alaosan ovat kadonneet. Jumalan päässä on kartiomainen, terävä päähine; sen kasvot ovat paksujen kulmakarvojen, mantelinmuotoisten silmien ja hieman hymyilevän ilmeen omaavat. Silmien kohdat ovat nykyään tyhjät, mutta niiden uskotaan alun perin olleen täytettyinä jalokivillä, kuten lapis lazuli -kivellä. Esine liittyy Doğantepe-kylän muinaiseen nimeen, Hakmišiin, ja se on esillä erityisessä vitriinissä Osmanien aikakaudelta peräisin oleva marmorinen aurinkokello on myös kokoelman viehättävä esine. Museorakennuksen länsipuolella sijaitsevalla puutarhalla on esillä kiviesineitä, jotka edustavat aikakausia hittiläisestä osmanien aikaan. Jos ensin kiertää puutarhaa, ennen kuin siirtyy sisätiloihin, pääsee vertailemaan eri aikakausien kivitöitä. Kokoelmaan kuuluu myös 1400-luvulta peräisin olevia mumioita, jotka edustavat ilhanien aikaa. Nämä esineet ovat historiallisesti merkittäviä ja niitä säilytetään huolellisesti. Koska eri lähteet kertovat eri asioita mumioiden esillepanoon liittyen, on hyvä tiedustella museolta tämän osaston nykytila ennen vierailua. Museossa on sallittua ottaa valokuvia harrastajakameroiden avulla. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa ja on kävelymatkan päässä kaupungin kaikista osista, Kulttuuriportaalin mukaan. Aukioloajat, lounastauot ja suljettavat päivät voivat vaihdella, joten tarkista ajantasaiset tiedot museon virallisilta verkkosivuilta. On myös hyödyllistä tarkistaa kaupungin kulttuuri- ja matkailutoimiston verkkosivut ennen vierailua. Varaa aikaa vähintään tunnin, jotta ehdit tutustua saleihin. On hyvä pysähtyä erikseen tutustumaan esimerkiksi Tešup-esineisiin, mosaiikkeihin ja sarkofageihin. Museosta poistuttuasi voit laskeutua Yeşilırmak-joen rannalle ja jatkaa kävellen kaupungin muihin historiallisiin kohteisiin.
2
Kral Kaya Mezarları

Kuningaslyhtien hautakumpu.

~1 h täällä
Hatuniye, 05000 Yuvacık/Amasya Merkez

Toinen pysähdyspaikka ovat Kuninkaiden kivihautojen alueella, joka on kaiverrettu Harşena-vuoren etelärinteeseen. Sinne pääsee portailla, jotka alkavat junaraiteelta Hatuniye-kaupunginosassa; niin Kulttuuriportaali kuvailee reitin. Huomioi ympäristösi matkan varrella. Nousu vie sinut sekä haudoille että näköalapaikalle, josta avautuu näkymä kaupunkiin. Hengitä ensin syvään ja katso sitten alas laaksoon.

Amasya on rakennettu syvään laaksoon, jonka Yeşilırmak-joki on muodostanut. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosaston mukaan vuorenrinteessä kohoava, 272 metriä korkea, kartiomainen kalkkikivimassa tunnetaan nimellä Harşena-vuori. Hauta-artefaktit on kaiverrettu näihin kalkkikivimuodostelmiin, jotka kohoavat kuin tasainen seinämä. Rakennelmat ovat peräisin Pontoksen kuninkaiden ajalta, jotka tekivät Amasyasta pääkaupungin jo 300-luvulla eaa. Eri lähteet antavat hieman erilaisia päivämääriä pääkaupungin perustamisen ajankohdaksi, yleensä 302 tai 301 eaa. Pontoksen valtakunnan perustaja oli Mithridates I Ktistes; hautojen uskotaan olevan viiden hänen ja Mithridates I Pharnakesin välisen hallitsijan hautakammioita.

Hauta-artefaktit on erotettu toisistaan U-muotoisilla käytävillä, jotka on kaiverrettu pääkallioon. Näin jokainen kammio näyttää erilliseltä lohkalta, joka on irrotettu ympäröivästä käytävästä ja pääkallion massasta. Kattokaarien peittämät kammiot ja niitä ympäröivät käytävät luovat ainutlaatuisen arkkitehtuurin pyöreillä kaarilla. Pääosaston mukaan kreikkalainen vaikutus arkkitehtuurissa häviää täysin viidennessä hautakammioissa, ja alueelle tyypillinen uusi tyyli nousee esiin. Viides hautakammio tunnetaan Mithridates I Pharnakesin hautana, ja sen mitat ovat 15x8x6 metriä. Saman lähteen mukaan tämä on viimeinen kallioon kaiverrettu hautakammio, joka on rakennettu Pontoksen valtakunnan aikana. Toista kuninkaallista hautausmaata ei ole löydetty, eikä tätä perinteä jatkettu myöskään toisessa pääkaupungissa, Sinopessa.

Erilaiset lähteet antavat erilaisia lukuja kallioon kaiverrettujen hautojen määrästä Yeşilırmak-laaksossa. Niistä puhutaan yli kaksikymmentä, mutta vain osa on säilynyt nykypäivään. Hautojen lisäksi Amasyan linna on sisällytetty vuonna 2015 UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Pääosasto mainitsee samassa tekstissä myös helleenikauden muurien ja noin 100-luvulla eaa. peräisin olevien monumentaalisten ves

Kuningaslyhtien hautakompleksi sijaitsee Amasyan pohjoispuolella kohoavan Harşena-vuoren etelärinteessä. Se koostuu monumentaalisista hautakammeroista, jotka on kaiverrettu suoraan kalkkikivikallioon. Ne on rakennettu hellenistisenä aikana, kun Pontoksen kuningaskunta käytti Amaseiaa pääkaupunkinaan. Lähteiden mukaan pääkaupungin asema alkoi tarkalleen ottaen eri aikoina, mutta on varmaa, että Amaseia oli kuningaskunnan keskus jo 3. vuosisadan alusta lähtien. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosasto toteaa, että kuningaskunta perustettiin Amaseiaan ensimmäisen Mithridatesin toimesta, joka oli persialaisten satraappien hallitsema alue. Hautakompleksia kutsutaan usein ensimmäisten viiden kuninkaan, ensimmäisestä Mithridatesta ensimmäiseen Pharnakesiin, hautapaikaksi. Viranomaisten sivusto kertoo, että muinaisen kirjailijan Strabonin mukaan hautakammioiden oli tarkoitus olla kuninkaiden hautapaikkoja. Koska linnan puolustus- ja asutushistoriaa käsitellään erillisellä sivulla, keskitymme tässä hautakammioiden arkkitehtuuriin ja dynastiaan. Hautakammiot on erotettu toisistaan U-muotoisilla käytävillä, jotka on kaiverrettu pääkallioon. Jokainen kammio näyttää vapaasti roikkuvalta kivimassalta, jota voi kiertää käytävien kautta. Kattopinnat ovat holvikaaria, ja katot on koristeltu pyöreillä holvikaarilla. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosasto kertoo, että korkeudet vaihtelevat 8 ja 15 metrin välillä. Viides hautakammio on omistettu ensimmäiselle Pharnakesille, ja sen mitat ovat 15 x 8 x 6 metriä. Saman lähteen mukaan kreikkalainen vaikutus, joka on hallitseva arkkitehtuurissa, vähenee ajan myötä Amaseiassa, toisin kuin muilla alueilla Anatoliassa. Tämä vaikutus katoaa kokonaan viidennestä hautakammioista, ja sen tilalle kehittyy alueelle ominainen uusi tyyli. Samalla sivustolla todetaan, että kallioon kaiverrettujen hautojen perinne päättyi Amaseiassa tähän hautakompleksiin, eikä sitä jatkettu toisessa pääkaupungissa, Sinopessa. Toista kuninkaallista hautausmaata ei ole löydetty. Kulttuurihallinnon mukaan alueella on yhteensä 21 pienempää ja suurempaa hautaa, kun taas viranomaisten sivusto kertoo, että laaksossa on noin 25 kallioon kaiverrettua hautaa. On turvallisinta sanoa, että alueella on yli 20 hautaa. Näistä vain osa on säilynyt nykypäivään. Viranomaisten sivustolla mainitaan myös alueella sijaitsevat kaksi 1500-luvulta peräisin olevaa yksityistä osmaani-ajan kylpylää. Alueella on myös muinaisia vesitankkeja, jotka Kallioihin koskeminen tai niihin kiipeäminen ei ole turvallista eikä suositeltavaa. Tarkista alueen aukioloajat ja sisäänpääsyn säännöt paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston verkkosivuilta ennen vierailua. Koska rinne on auringossa koko päivän, aamulla aikaisin ja iltapäivällä myöhään valo on pehmeämpää, mikä on parempi valokuvausta varten. Alhaalla rannalla on historiallisia taloja, ja ylhäältä näkee talojen kattoja ja joen mutkaa. Laajakuvaobjektiivi on hyödyllinen, jotta saat koko rinteen kuvaan, sen sijaan että keskittyisit vain yhteen hautaan. Mieti hautoja yhdessä linnan kanssa: linna on puolustus- ja asuinrakennus, kun taas tämä alue on suvun monumentaalinen arkkitehtoninen alue. Vältä tungosta saapumalla aikaisin aamulla ja anna muiden ohittaa sinut kapeilla portailla.
3
Amasya Yalıboyu Evleri

Amasyan rantarakennukset.

~45 min täällä
Bahçeleriçi, Büyük Ağa Cd. No:1, 05200 Amasya Merkez/Amasya

Kolmas pysähdyspaikka on Yalıboyu Evler, jotka sijaitsevat Yeşilırmak-joen pohjoisrannalla. Tällä alueella kävely kulkee joen varrella. Kulttuurikeskuksen alue sijaitsee Bahçeleriçissä, Büyük Ağa Caddesi -kadulla, kaupungin keskustassa, joen rannalla. Kun laskeudut portaita, pysähdy hetkeksi joen rannalle ja katsele ensin kauempaa. Talot on rakennettu historiallisten muurien päälle, ja tämä on Amasyalle tyypillinen, heti huomattava piirre. Rakennustekniikkana on käytetty "hımış" ja "bağdad" -tyylisiä seinärakenteita, eli puurakenteiden väliin on täytetty tiiltä. Paikallishallinnon sivusto kertoo, että useimmat talot ovat 1800-luvulta ja ne on suojeltu 5. toukokuuta 1992.

Kattojen muodot ovat harjas- tai aumakattoja, ja ne on peitetty aaltopaperitiilillä. Talot ovat tiiviisti vierekkäin, ja niissä on yksi tai kaksi kerrosta kellarin päällä. Joissakin taloissa ensimmäisessä kerroksessa, toisissa toisessa kerroksessa on "şahniş", eli parveke. Toiset kerrokset ulkonevat, ja niissä on parvekkeita, mikä sekä luo symmetriaa ulkoasuun että laajentaa sisätilaa. Muurien päällä olevissa taloissa nämä ulkonemat on tuettu "eliböğründeler"-nimisillä elementeillä, joten puuosien etsiminen alapuolelta on hyvä tapa tarkkailla. Ulkonemien ansiosta ylempi kerros on valoisampi ja siinä on enemmän ikkunoita.

Ikkunat ovat yleensä pystysuoria ja järjestetty kolmen ikkunan ryhmissä. Ikkunoiden edessä on puukehikoita, jotka estävät näkyvyyden sisälle. Useimmissa taloissa on sisäpiha ja puutarha; sisäpihalla on usein kaivo ja uuni. Sisätiloissa jokapäiväinen elämä keskittyy olohuoneen ympärillä oleviin huoneisiin. Huoneissa on yleensä uuni, juomavesiastia, vaatekaappi, hyllyjä ja penkki. Muutamia poikkeuksia lukuun ottaen taloissa ei ole erillisiä kylpyhuoneita; joissakin huoneissa on suuria vaatekaappeja, jotka on järjestetty kylpyhuoneiksi.

Nämä ovat asuinalueita, joissa ihmiset asuvat. On epävarmaa, voiko taloihin mennä, joten on tärkeää tarkastella niitä ulkopuolelta, ja valokuvia otettaessa on kunnioitettava yksityisyyttä. Älä koske puukehikoihin tai julkisivuihin. Tuulisina aamuisin rauhallinen vesipinta voi heijastaa talojen kuvia, mikä on hyvä valokuvausmahdollisuus. Kuningassarkofagien rinne nousee talojen takana

Amasyan rannalla sijaitsevat perinteiset asuinrakennukset, joita kutsutaan "Yalıboyu Evleriksi", ovat sijoittuneet Yeşilırmak-joen pohjoisrannalle, kaupungin historiallisten muurien päälle. Ne yksittäinen rakennus, vaan jatkuva asuinrakennusten alue, joka muodostaa yhden Amasyan tunnetuimmista näkymistä. Viranomaisten mukaan suurin osa näistä taloista on peräisin 1800-luvulta. Talot on suojeltu 5.5.1992 päivämäärällä annetulla, 2364 numerolla varustetulla Ankaran kulttuuriperinnön ja luonnon suojeluneuvoston päätöksellä. Kulttuuriperinnön ja museoiden pääosasto luettelee Yalıboyu Evlerit osaksi Harşena-vuoren ja Pontoksen kuninkaiden kivihautojen aluetta. Rakennustekniikkana on käytetty "himış" ja "bağdadi" -menetelmiä, eli tiiliä on täytetty puurakenteiden väliin. Katot ovat joko harjakattoisia tai aumakattoisia ja ne on peitetty tiilillä. Talot ovat pääosin vierekkäin, ja niissä on yksi tai kaksi kerrosta, kellarin päällä. Joissakin taloissa ensimmäisessä kerroksessa tai toisessa kerroksessa on "şahniş"-niminen parveke. Toinen kerros ulottuu ulospäin ja siinä on parvekkeet. Tämä ulkonema luo symmetriaa talon suunnitelmaan ja laajentaa sisätiloja. Viranomaisten mukaan tämä on erityisen selvästi nähtävissä muurien päällä sijaitsevissa taloissa, ja ulkonemat on tuettu "eliböğründeler"-nimisillä rakenteilla. Ulkonemat mahdollistavat useampien ikkunoiden sijoittamisen; ikkunat ovat pystysuoria ja järjestetty kolmen ikkunan ryhmissä. Ikkunoiden edessä olevat puukehikot estävät näkyvyyden sisälle ulkopuolelta. Useimmissa taloissa on sisäpiha ja puutarha; sisäpihalla oleva kaivo ja takka ovat ensimmäisiä huomioitavia elementtejä. "Haremlik selamlık" -tyylisissä taloissa puutarha on keskellä, ja talo näyttää ulospäin suljetulta. Joissakin taloissa tämä sulkeutuneisuus on saavutettu korkealla puutarha-aidalla. Arki elämä keskittyy "sofa" tai "hayat" -nimisen alueen ympärillä oleviin huoneisiin. Huoneissa on yleensä takka, "şerbetlik" (juomien tarjoiluastia), "yüklük" (vaatekaappi), hyllyjä ja penkkejä. Poikkeuksena on, että itsenäisiä pesutiloja on harvoin; joissakin huoneissa olevat suuret "yüklük"-kaapit on järjestetty tähän tarkoitukseen. Talojen nykykäyttö vaihtelee rakennuksesta toiseen; on tärkeää tarkistaa, onko sisäänpääsy Kivihautojen ja talojen yhdistelmä tuo esiin kaupungin hellenistisen ja osmanivaltakunnan aikaisen kerroksen. Erojen havainnollistamiseksi tarkkaile talojen puu- ja savitiilirakenteita, kun taas yläpuolella olevissa kivissä näkyy kivityötä. Muista, että talot ovat suojeltuja; älä koske niiden julkisivuihin ja vältä kaikkea, mikä voisi vahingoittaa rannalla sijaitsevia rakennuksia. Ennen vierailua, tarkista Amasyan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston ajantasaiset tiedotteet.
4
Amasya Darüşşifası (Sabuncuoğlu Tıp ve Cerrahi Tarihi Müzesi)

Amasyan lääketieteellinen koulu (Sabuncuoğlun lääketieteen ja kirurgian historian museo).

~45 min täällä
Pirinççi, Atatürk Cd. No:15, 05200 Merkez Amasya

Amasyan viimeinen pysähdyspaikka on Amasyan lääketieteellinen koulu (Darüşşifa), jota nykyään kutsutaan Sabuncuoğlun lääketieteen ja kirurgian historian museoksi. TDV:n (Türk Diyanet Vakfı) islam-ensyklopedian mukaan rakennus on rakennettu kadun varrelle, suoraan Yeşilırmak-joen rinnalla, ja sen pohjapiirros on tyypillinen medresan malli. Portin yläpuolella oleva arabialainen teksti osoittaa, että rakennus valmistui vuosina 1308–1309. Tekstin mukaan rakennuksen perustajat olivat Ilkhanid-valtakunnan hallitsijan Olcaytu Khanin vaimon, İlduş Hatunin, orja Anber ibn Abdullah sekä Anatolian emiiri Ahmed Bey. Rakennuksen arkkitehdista ei ole tietoa. Perustamiskirjaa ei ole säilynyt, mutta sen tiedetään laaditun vuonna 1312.

Rakennus on ulkomitoiltaan 33,60 x 25,60 metriä ja suuntautuu itä-länsi-suunnassa. Sen pohjapiirros koostuu suorakulmaisesta sisäpihasta, kahdesta pylväshallista ja pääsalista, jotka ovat vastakkain. Pääsalin sisämitat ovat 7,10 x 5,70 metriä, ja se avautuu sisäpihalle terävän kaaren kautta. Tarkastellaan ensin läntistä julkisivua, joka on kadulle päin. Tämä tasaisesta kivestä rakennettu julkisivu on portin osalta kolmasosa korkeampi kuin itse julkisivu ja ulkoneva. Portin molemmin puolin on suuria ikkunoita, ja kulmissa on sylinterimäisiä torneja. Portti on murtuneen kaaren muotoinen, ja sen molemmat sivut ovat profiloituja. Pääsalin 2 metrin syvyinen sisäänkäynti yhdistää rakennuksen julkisivuun.

Amasyan kulttuuri- ja matkailutoimisto korostaa, että julkisivu on taiteellisesti erittäin arvokas. Saman sivun mukaan portin yläosassa on polvistuvan ihmisen reliefi. Sisäpihan pylväitä tukevien pylväiden koristeet vaihtelevat, ja niissä on koristeellisia, mukarnas-kuvioita ja profiileja. Pääsalin takana olevien pitkien huoneiden mitat ovat 4,65 x 14,10 metriä, ja ne on katettu holvilla. Tiilestä tehtyjä teräviä kaaria tukevat holveja. Ulkoseinissä on epäsäännöllistä kivirakennelmaa, kun taas kaarissa, jotka estävät rakenteen avautumisen, käytetään tiiltä; kiinnitä huomiota materiaalieroihin.

Kuten tekstissä mainitaan, rakennus on yleisesti ottaen toiminut sairaalana. TDV:n artikkelin mukaan rakennuksen tunnistaminen "bimarhane"-nimellä (sairaalana) perustuu oletukseen, että siellä hoidettiin vain mielisairaita. Kirurg

Amasyan Darüşşifası on Yeşilırmak-joen rinnalla kulkevan kadun varissa, medresan suunnitelman mukaisesti rakennettu sairaalarakennus. Diyanet Vakfının (TDV) islam-ensyklopedian mukaan portin yläosassa oleva arabiankielinen teksti sijoittaa rakennuksen vuosiin 1308-1309. Tekstin mukaan rakennuksen ovat saaneet aikaan Ilkhanidien hallitsijan Olcaytu Khanin vaimon, İlduş Hatunin, orjan, Anber b. Abdullahin, ja Anatolian emirin, Ahmed Beyn. Rakennuksen arkkitehdista ei ole tietoa. On tiedossa, että rakennukseen liittyvä waqf-asiakirja (perustamiskirja) laadittiin vuonna 1312, mutta se ei ole säilynyt. Rakennus on ulkomitoiltaan 33,60 x 25,60 metriä, ja sen pituusakseli on itä-länsuunnassa. Suunnitelma koostuu suorakulmaisesta sisäpihasta, jota reunustavat kaksi käytävää ja niiden takana olevista tiloista. Sisäänkäynnin edessä oleva suuri sali ja sen vastapäätä oleva pääsali muodostavat rakennuksen avoimen, kaksikäytävällisen pohjapiirroksen. Pääsali on sisältä 7,10 x 5,70 metriä, ja se avautuu sisäpihalle terävän kaaren kautta ja on katettu holvilla. Salin molemmilla puolilla olevat kulmatilat ovat 6,10 x 7,80 metriä ja ne on peitetty holvilla. Sisäpihaa reunustavat käytävät on rakennettu sileistä kivistä terävillä kaarilla, ja niitä tukevat erilaisia koristeellisia pylväitä. Käytävien takana olevat pitkät salit ovat 4,65 x 14,10 metriä ja ne on katettu pitkällä holvilla, jota tukevat tiilistä tehdyt terävät kaaret. Nämä salit avautuvat ulospäin pienillä ikkunoilla. Länsifasadi on kadulle päin ja säilyttää edelleen monumentaalisen vaikutelmansa; se on rakennettu sileistä kivistä. Pääovi on kolmasosa korkeampi kuin seinä ja ulkoneva. Pääoven molemmin puolin on suuria ikkunoita, ja seinää reunustavat sylinterimäiset kulmatornit. Tämä symmetrinen järjestely yhdistää sisäänkäynnin Anatolian Seljuk-dynastian rakennusperinteeseen. Pääoven tila on 4,10 x 6,50 metriä; kaareva aukko yhdistyy seinään kahden metrin syvyisessä seinämärässä. Amasyan kulttuuri- ja matkailutoimisto korostaa, että pääfasadi on taiteellisesti arvokas ja mainitsee geometrisillä lehtiä kuvaavilla koristeilla varustetut, koristeelliset pylväspäätyt. Sama lähde kertoo, että oven kiven päällä on ihmishahmoa kuvaava reliefi, jota pidetään rakennuksen Museossa on Sabuncuoğlu-sali, jossa esillä on lääketieteellisiä ja kirurgisia välineitä kymmeneltä eri alalta, sekä tietoa hoitomenetelmistä. Sabuncuoğlu-klinikka on erillinen osasto, jossa kerrotaan kirurgisista toimenpiteistä ja hoidoista. Musiikkiterapiasalissa voi saada yksityiskohtaista tietoa tuon ajan musiikkiterapiassa käytetyistä soittimista ja turkkilaisista musiikkityyleistä, joita käytettiin hoidossa. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa, lähellä maakuntahallintoa, ja se on noin 50 metrin päässä turistibussien pysäköintialueelta. Vuonna 1991 julkaistussa tekstissä mainitaan, että rakennus on kunnostettu, sen ympärille on luotu viheralueita ja se on avoinna yleisön käyttöön. Tarkista ajantasaiset tiedot vierailuista ja aukioloajoista ennen vierailua maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston verkkosivuilta. Ennen sisäänmenoa kannattaa tutkia rakennuksen ulkokuorta, ja sen jälkeen astua sisäpihalle ja vertailla pylväiden koristeita; niiden monimuotoisuus huomataan heti.

Kommentit

0/1000

Ladataan...

Reittikartta

Reitin tiedot
KaupunkiAmasya Merkez, Amasya
TyyppiKulttuurinen
Pysäkki4
Päivämäärä6. marraskuuta 2026
Radar TürkiyeKirjoittajaRadar TürkiyeAloita reitti