Yarımburgaz Mağarası

Yarımburgaz-luola sijaitsee Başakşehrin Altınşehir-kaupunginosassa, noin 1,5 kilometriä Küçükçekmece-järven pohjoispuolella, kallioseinämän juurella. Başakşehrin kunnan tiedotuksen mukaan se sijaitsee noin 22 kilometriä Istanbulin keskustan pohjoisluoteessa ja aivan Altınsheirin pohjoispuolella. Luola on muodostunut eoseenikauden kalkkikiven eroosion seurauksena pohjaveden vaikutuksesta, ja sen suuaukko avautuu Sazlıderen laaksoon. Luolassa on kaksi toisiinsa yhdistettyä osaa, joiden suuaukot sijaitsevat eri korkeuksilla. Yläluola on noin 15 metriä leveä ja 52 metriä pitkä, ja sen sisäänkäynnin lähellä on laaja, noin 10 metriä korkea sali. Alaosa puolestaan alkaa ensin galleriamaisena, mutta jatkuu sitten mutkaisena tunneelina kallioseinämän syvyyksiin. TAY-projektin tietojen mukaan tämä alaosa on noin 600 metriä pitkä, ja se jakautuu kahtia noin 240 metriä suuaukosta sisäänpäin. Molemmat osat yhdistyvät lyhyellä ja jyrkällä käytävällä lähellä sisäänkäyntiä. Suuaukkojen korkeus merenpinnasta on noin 11–18 metriä. Kallion itäpuolella oleva kuiva laakso, joka ulottuu suoraan Sazlıdereseen, tulkitaan muinaisen vesireitin jäänteeksi, joka on osaltaan luonut luolan. Koska alaosaan pääsee käsiksi vain suuaukon kohdalla, luolan todellista korkeutta ei ole voitu määrittää. Luolan tutkimukset alkoivat 1800-luvun puolivälissä, ja ensimmäisenä sen esitteli Abdullah Bey. Ensimmäiset kaivaukset tehtiin vuonna 1963 Şevket Aziz Kansun johdolla, Kılıç Köktenin valvonnassa, alaosan sisäänkäynnin alueella. Vuosina 1964 ja 1965 luola jaettiin neliöihin ja kaivettiin järjestelmällisemmin. Vuonna 1986 Istanbulin yliopiston Mehmet Özdoğanin johdolla tehtiin pelastuskaivaukset. Vuosina 1988–1990 Istanbulin yliopisto ja Kalifornian yliopisto (Berkeley) toteuttivat yhteisen projektin, jota Güven Arsebük johti, ja paleoantropologi F. Clark Howell oli osa tiimiä. Kaivaukset osoittivat, että luolan sedimenttikerrostumat ovat yhdessä yli 10 metriä paksuja. Yläluolassa löydettiin kerroksia, jotka edustavat bysanttilaisia, myöhäisroomalaisia, kalkoliittisia, neoliittisia ja vanhempia ajanjaksoja. Alaosasta löydettiin paleoliittisia kivityökaluja sekä suuren määrän luonnonkarhujen luita. Löydettyjen työkalujen joukossa on obsidiaanista Joistakin luolasta löydetyt esineet ovat esillä Istanbulin arkeologisten museoiden kokoelmissa. Luola julistettiin vuonna 2001 ensimmäisen asteen arkeologiseksi ja luonnonsuojelualueeksi. Vuoden 1988 kaivauksissa luolan suuaukot oli suljettu ritilöillä suojatakseen niitä aarteiden etsijöiltä. Nykyäänkin suuaukoissa on ritilät, eikä luolaan pääse sisään; vierailu tehdään ulkoa, kallion edessä olevilta poluilta. Suojelualueella ei saa koskea kaivausjälkiin, kallioperään tai ritilöihin, eikä kivien siirtelyä saa tapahtua. Parhaat näkymät avautuvat rinteen alaosasta, josta näkyy sekä alaluolan kaareva suuaukko että sen yläpuolella sijaitseva yläluolan suuaukko. Kalkkikivikallion muodot korostuvat iltapäivän auringonvalossa. Sateen jälkeen rinteen polut voivat olla liukkaita, joten suositellaan tukevia jalkineita. Luolaan pääsee Halkalasta Altınshehriin johtavan tien kautta; tarkista ajantasaiset bussireitit IETT:n verkkosivuilta. Lähiympäristössä Küçükçekmecen järven ranta ja Sazlıderen laakso tarjoavat lisäksi avoimia alueita, jotka voivat täyttää päivän jälkipuoliskon.