Varda Köprüsü

Varda-silta on kivikaarinen rautatiesilta, joka ylittää syvän laakson Toros-vuoristossa, lähellä Karaisalin piirin Hacıkırı (Kıralan) -kylässä. Paikalliset ihmiset kutsuvat sitä "Koca Köprüksi"; se tunnetaan myös nimellä "Saksalainen silta", koska sen rakensivat saksalaiset. Kulttuuriinventaariossa mainitaan, että sen nimi on myös "Karaisalin silta" ja "Gavurdere-viadukti". Se sijaitsee noin 64 kilometrin päässä Adanasta maanteitse Karaisalin kautta, ja rautatieyhteydellä Adanan asemalle se on 63 kilometrin päässä. Silta oli osa rautatieprojektia, jonka tavoitteena oli yhdistää Istanbul Bagdadiin ja Hijaziin. Osmanien valtion ja Saksan välisten sopimusten mukaisesti saksalaiset yritykset rakensivat reitin, jonka vaikein osuus oli Toros-vuoriston ylittävä osuus Konyn ja Adanan välillä. Tällä jyrkällä alueella Pozantín, Belemedikin ja Hacıkırin välillä oli rakennettava useita tunneleita ja siltoja. Viaduktin rakentaminen annettiin Philipp Holzmann -yhtiölle Deutsche Bankin rahoittamassa projektissa. Englanninkielisen Wikipedian mukaan suunnittelu- ja insinööritöitä johtivat saksalainen insinööri Winkler ja osmanivaltiolainen kreikkalainen insinööri Nicholas Mavrogordato; Winklerin kuoleman jälkeen pääinsinöörin tehtävät siirtyivät Mavrogordatolle. Rakennusaikatauluissa on hieman eroja eri lähteissä. Piirikunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto kertoo, että silta rakennettiin vuosina 1907–1912, kun taas kulttuuriinventaariossa mainitaan, että rakennustyöt aloitettiin vuonna 1905 ja silta valmistui vuonna 1912. Englanninkielisessä Wikipediassa kerrotaan, että päätyöt valmistuivat vuonna 1907, ja viaduktin ylittävä rautatieosuus otettiin käyttöön vuonna 1916. Terästä ja sementtiä kuljetettiin meriteitse Mersiniin, josta ne siirrettiin kamelilla Tarsuksen kautta työmaalle. Ennen varsinaisen sillan rakentamista rakennettiin kapearaiteinen väliaikainen viadukti, jolla materiaalit saatiin laakson toiselle puolelle; tämän apusillan pilarit ovat edelleen olemassa. Silta on noin 172 metriä pitkä, ja sen korkeus laakson pohjasta on turkkilaisten lähteiden mukaan 99 metriä. Silta on kivirakenteinen ja lepää neljän pääjalan päällä; jalkojen ulkopinnat on päällystetty lohkareilla. Englanninkielisessä Wikipediassa mainitaan yhteensä yksitoista kaarta; kolme suurinta kaarta keskellä ovat 30 metrin levyisiä, ja jalkojen yläosissa on pienempiä koristeellisia kaaria. Kaaret rakennettiin vä Silto on louhittu kovaan kiveen, joten siinä ei ole yläkaaria. Çakıt-joen virtaama on luonut Kapıkaya-kanjonin, joka sijaitsee noin 2 kilometrin päässä sillasta. Kanionista on yhteensä 20 kilometriä, ja 7,25 kilometriä on järjestetty vaellusreitiksi. Reitin varrella, Bahçecik-alueella, on vesiputous. Siltaa on käytetty kuvauspaikkana useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa elokuvissa, mukaan lukien kansainvälinen vakoeluelokuva. Parhaat näkymät siltaan avautuvat laaksossa sijaitsevista näköalapaikoista ja pohjoisrinteeltä; sillan mutkainen muoto ja kaarien syvyys näkyvät selvästi näistä kulmista. Aamulla ja illalla sivulta tuleva valo tuo esiin kiven rakenteen. Koska silta on aktiivinen rautatieyhteys, älä kävele kiskoilla tai tunneleissa; ota valokuvat turvalliselta alustalta. Kevät ja syksy ovat parhaat vuodenaajat sekä kanjonin vaellukseen että valokuvaamiseen. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan siltaan pääsee kaupungin keskustasta Karaisaliin menevillä ajoneuvoilla; on kuitenkin mukavampaa matkustaa omalla autolla, jotta pääsee alas laaksoon ja voi tutustua näköalapaikkoihin.