Soğukçeşme Sokağı

Soğukçeşme-katu on sijaitsee Sultanahmetin alueella, Ayasofian ja Topkapı-palatsin ulkomuurien välissä. Se on kapea, ajoneuvoille suljettu katu, jonka reunat on päällystetty kivillä. Sen toinen pää alkaa lähellä Topkapı-palatsin pääportin (Bab-ı Hümayun), ja toinen pää laskeutuu kohti Gülhane-puistoa. Kadun nimi tulee sen päässä, Gülhane-puiston puolella sijaitsevasta marmorilähdöstä, joka on peräisin 1800-luvulta ja jonka rakennutti III. Selim. Katu on reunustettu kahdentoista historiallisella talolla ja yhdellä roomalaisella vesivarastolla. Historiasta: Turkin Wikipedian mukaan katu muotoutui 1700-luvulla. Vanhin dokumentti on vuodelta 1784, jossa mainitaan tontin myynti, ja vanhin kiinteistörekisteri on vuodelta 1782. Sen ensimmäiset asukkaat olivat palatsin ja Ayasofian työntekijöitä sekä Naziki-luostarin johtajia. Ajan myötä sinne muutti myös Istanbuliin asuneita keskiluokkaisia perheitä. Turkin tasavallan kuudes presidentti Fahri Korutürk syntyi tässä kadussa vuonna 1903, ja hänen syntymäkotiinsa voi edelleen tutustua. Talot ovat kaksikerroksisia tai kolmikerroksisia, niissä on parvekkeita ja puuverantoja, ja niiden koko vaihtelee neljästä kymmeneen huoneeseen. 1950-luvulta 1980-luvulle katu rappeutui nopeasti. Osa puutaloista purettiin ja tilalle rakennettiin betonirakennuksia, yksi rakennus muutettiin autokorjaamoksi ja toinen täyttyi painokoneiden paperipinoilla. Restaurointi: Turkin matkailu- ja autoliitto (Türkiye Turing ve Otomobil Kurumu) osti talot vuonna 1985 johtajansa Çelik Gülersoyn johdolla, ja katu kunnostettiin perusteellisesti vuosina 1985-1986. Liiton omien tietojen mukaan puutalojen kunnostus valmistui vuonna 1986, ja talot avattiin majataloina. Turkin Wikipedian mukaan kaikki rakennukset Ayasofian ja palatsin muurien välissä purettiin ja rakennettiin uudelleen uusien suunnitelmien mukaan. Uudet talot ovat betonirunkoisia ja niiden ulkopinnat ovat puuta. Julkisivut on maalattu pastellisävyillä, jotka ovat peräisin 1800-luvun matkailijoiden kuvauksista. Tätä menetelmää on kiitetty sen vaikutuksesta kadun ulkonäköön, mutta myös kritisoitu, koska se ei säilyttänyt alkuperäistä puurakennetta. Vesivaraston suunnitteli Mustafa Pehlivanoğlu, kirjaston suunnittelivat Hüseyin Başçetinçelik ja Hatice Karakaya, ja neljä majataloa suunnittelivat eri arkk Astutaan portista; toisella puolella on Hagia Sofia, toisella puolella palatsin muuri, ja niiden välissä on rivi pastellivärisiä, parvekkeellisia taloja. Kun käännytään kadun mutkassa kohti Gülhanea, huomataan, että seinien värit muuttuvat vähitellen, ja voi ihailla ritilikköikkunoita ja puukoristeita. Pysähdytään suihkulähteen edessä ja katsotaan sen kylttejä; tämä rakennus on antanut kadulle nimensä. Aamulla katu on hiljainen ja varjoisa, mikä tekee siitä hyvän paikan valokuville; iltapäivällä aurinko paistaa talojen julkisivuihin. Katu on rauhallinen paikka, johon voi paeta Sultanahmetin vilinästä, ja se on hiljaisin reitti Hagia Sofiasta Gülhane-puistoon. Liikkuminen: T1-raitiovaunun Sultanahmetin ja Gülhanen pysäkit sijaitsevat kadun molemmissa päissä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Gülhane-puistoon pääsee myös kävellen Marmarayn Sirkecin asemalta. Samalla reissulla voi yhdistää vierailun Alay Köşkussa sijaitsevassa Tanpınar Edebiyat Müze Kütüphanessä ja Gülhane-puistossa.