Sadabad ve Kağıthane Deresi Mesiresi

Sadabad on 1800-luvulla annettu nimi tasangoalueelle, joka ulottuu Kağıthane-joen molemmille puolille ja avautuu Haliç-lahdelle. Turkin islamien tietosanakirjan mukaan nimi tarkoittaa "onnekasta ja kukoistavaa paikkaa". Laakso oli jo Kanuni Sultan Süleymanin ajoista lähtien yksi Istanbulin asukkaiden suosituimmista virkistysalueista. Evliya Çelebi kertoo, että kultasepät ja satulasepät perustivat sinne teltoja, joissa he sekä viihdyttivät itseään että pitivät kokouksia. Kultasepät, kirjakauppiaat ja satulasepät suorittivat myös ammattinsa rituaaleja näillä niityillä. Keväisin tämä oli yksi suosituimmista paikoista, joihin ihmiset tulivat nauttimaan ulkoilmasta. Bysanttilaisena aikana joen nimi oli Barbysos, ja Kağıthane-nimen uskotaan olevan peräisin alueella sijaitsevista paperitehtaista. II. Bayezidin aikana laaksoon perustettiin ruutitehdas, joka toimi pitkään. 1500-luvulla rakennettiin İmrahor-vesiputous ja İmrahor-palatsi, ja IV. Muradin aikana alueelle järjestettiin persialaistyylinen palatsi ja puutarha. Alue saavutti todellisen suosionsa 1700-luvun alussa. Vuonna 1717 kerrotaan, että suurvisiiri Nevşehirli Damat İbrahim Pašan järjestämä maaseutujuhla tällä alueella sai sultanin III. Ahmedin pitämään tästä ympäristöstä. Vuonna 1722 palatsin edessä oleva puro puhdistettiin ja siitä tehtiin suora kanava, jonka molemmat puolet reunustettiin marmorilla. Tämän "Gümüş Dere" -nimisen kanavan marmorit on kirjoitettu olevan peräisin Çengelköy'n Kulelibahçe-palatsista. Kanavan varrelle rakennettiin patoja, vesiputouksia ja altaita, ja vesi kulki pienien vesiputousten kautta marmoristen altaiden täyttämiseksi. Kesäpalatsi valmistui muutamassa kuukaudessa kesällä 1722, ja lähteet antavat hieman erilaisia päivämääriä sen valmistumiselle, yleensä heinäkuun lopun ja elokuun alun välillä. Palatsin ympärille lisättiin huviloita, siltoja ja vesiputouksia, ja valtion virkamiehiä kannustettiin rakentamaan palatseja joen varrelle. Kağıthane Kaymakamlığin mukaan alueelle rakennettiin 173 palatsia kahdelle rinneelle, jotka ulottuivat Haliç-lahdelle. Puutarhan ja kanavan suunnittelussa käytettiin usein Yirmisekiz Çelebi Mehmed Efendin tuomia suunnitelmia, joka toimi usein lähettiläänä Pariisissa. Arkkitehti Sedad Hakkı Eldem väitti vuonna 1977, että Sadabad ei vastannut täysin ranskalaisen puutarhakarkkitehtuurin periaatteita. Tuona aikana Nedimin säke Kaupungintalon lähellä voi nähdä muutamia säilyneitä osia palatsista. Joen varrella sijaitseva Sadabad-moskeija on puurakenteinen, yksi minaretti omaava rakennus, joka rakennettiin vuonna 1863 sulttaani Abdülazizin käskystä vanhan Hayrabad-moskeijan tilalle. Sitä kutsutaan myös Aziziye-moskeijaksi. Paikallishallinnon mukaan osia Atiye-sultaanille rakennetun palatsin kivirakenteista on edelleen nähtävissä Kağıhtanen bussipysäkkien takana. Paras aika vierailulle on kevät, joka on myös historiallisesti vilkkainta aikaa alueella. Koska alue on tasainen ja lyhyt, tunnin kävely riittää näkemään rauniot ja moskeijan. Kağıhtanen keskustaan pääsee julkisilla liikennevälineillä; tarkista ajantasaiset metro- ja bussireitit Metro İstanbulin ja İETT:n verkkosivuilta.