Odunpazarı Evleri

Odunpazarı on Eskişehir kaupungin vanhin asuinalue, joka on rakennettu kaupungin eteläpuolella sijaitsevien kukkuloiden rinteille. Alueen nimi tulee markkinapaikasta, joka syntyi, kun ympäröiviltä kyliltä tuotiin sinne puutavaraa myytäväksi. Kaupunki tunnettiin keskiajalle asti nimellä Dorylaion, ja turkkilaiset asettuivat alueelle ja antoivat sille nimen "eski şehir" (vanha kaupunki) antiikin kaupungin raunioita katsellessaan. Odunpazarı kunnan mukaan paikallisen legendan mukaan ensimmäiset asukkaat ripustivat lampaan maksaa Porsuk-joen rannalle ja nykyisen Odunpazarı-kukkulan huipulle valitakseen asuinpaikan. Koska maksapala kukkulalla pilaantui hitaammin, kerrotaan, että ensimmäinen asutus perustettiin sinne. Nykyään nähtävät talot edustavat osmanien aikakauden siviiliarkkitehtuuria, ja kulttuuriministeriön markkinointimateriaali luokittelee ne yhdeksi kauneimmista 1800-luvun siviiliarkkitehtuurin esimerkeistä. Kapeat kujat, umpikuja ja peräkkäin sijoittuvat, parvekkeelliset ja puukoristeiset talot säilyttävät alueen ainutlaatuisen luonteen. Katuja päin olevat julkisivut ovat ulkonevat ja tukipilarilla varustetut, eli ylempi kerros ulottuu kadulle alakerroksen yläpuolelta. Osa taloista erottuu valkoisilla seinillä ja ruskeilla ikkunakehyksillä, kun taas toiset ovat maalattuja indigonsinisellä tai tiilikorallinpunaisella. Asunnot on yleensä rakennettu kahteen tyyppiin: ensimmäisessä sisäänkäynti on suoraan kadulta ja piha on takana, kun taas toisessa talo sijaitsee pihan sisällä ja piha on edessä. Yhden, kahden tai kolmen kerroksen taloissa huoneet on järjestetty keskellä sijaitsevan takan ympärille. Alakerroksessa on yleensä keittiö, navetta, pyykkitupa tai varasto, ja perheen elämä keskittyy ylemmille kerroksille. Alakerroksen nurkassa sijaitseva huone, jossa on ikkunat kahteen suuntaan, on talon suurin ja tärkein huone. Turkin Wikipedia mainitsee, että näissä taloissa on yhteisiä arkkitehtonisia piirteitä ja koristeita, joita löytyy myös Safranbolu-, Beypazarı- ja Göynük-alueiden asunnoista. Alue menetti merkityksensä asuinalueena 1900-luvulla. TDV Islam-ensyklopedia kertoo, että kun Şeyh Şehabeddin Caddesi rakennettiin yhdistämään Odunpazarı kaupungin keskustaan, joitain historiallisesti ja arkkitehtuurisesti arvokkaita taloja purettiin. Kun talojen arvo nousi uudelleen esiin, Hafız Ahmet Efendin valmistama "Gül Asa" -niminen savitöitä esittävä teos on esillä Anıtkabir-museossa. Yağcızade-rakennuksen yläpuolella on "cihannüma" -niminen näköalapaikka, jota nykyään käytetään Ataol Behramoğlu -kirjastona ja museona. Atatürkin lukion rakennus on myös suojelualueen sisällä ja sitä on määritelty historiallisena rakennuksena. Alue on tunnettu myös käsitöistä, kuten kuparista valmistetuista esineistä, tinatöistä, antiikkiesineistä ja puutyöstä. Voit nähdä Eskişehirin tunnettuja savitöitä sekä museossa että kauppojen ja karavaansereiden työpajoissa. Koska kadut ovat mukulakivipäällysteisiä ja paikoin jyrkkiä, on hyvä käyttää mukavia kenkiä. Useimmat talot ovat asuinrakennuksia tai toimistorakennuksia; vain museot ja galleriat ovat avoinna yleisölle. Parhaat ajankohdat rakennusten värikkäiden julkisivujen valokuvaamiseen ovat aamulla aikaisin ja iltapäivällä. Voit saapua alueelle kävellen kaupungin keskustasta Hamamyolu Caddesi -katua pitkin. Jos tulet raitiovaunulla, tarkista EsTram-sivustolta, joka on suunnattu Odunpazarı Modern -museoon, ja sieltä pääset alueelle lyhyellä kävelyllä. Tarkista ennen vierailua museoiden aukioloajat niiden omilta verkkosivuilta.