Kızıl Kule

Alanyan sataman rannalla kohoava kahdekkulmainen Punainen Torni on kaupungin tunnusmerkki ja yksi parhaiten säilyneistä 13. vuosisadan Välimeren puolustusarkkitehtuurin esimerkeistä. Seljuk-sultanin I. Alaeddin Keykubadin määräyksestä rakennettu torni oli tarkoitettu suojaamaan satamaa, telakkaa ja Alanyan linnaa mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Kaupungin hallinnon mukaan torni valmistui huhtikuussa 1226. Rakennustyön mestari oli Haleppistä kotoisin oleva Ebu Ali Reha el-Kettani, jonka nimi on kaiverrettu sisäänkäynnin oikealla puolella olevaan rakennusmerkkiin. Torni sijaitsee kaltevalla maaperällä suoraan pääkallion päällä. Tästä syystä sen korkeus on itäpuolella 33 metriä, kun taas länsipuolella se on noin kolme metriä matalampi. Sen halkaisija on 29 metriä, ja jokainen sen kahdeksasta sivusta on noin 12,5 metriä leveä. Alaosassa on huolellisesti leikattuja suorakulmaisia kalkkikiviblokkeja, joiden väliin on sijoitettu antiikin rakennuksista purettuja pylväitä. Yläosat on rakennettu punaisista tiilistä, ja rakennus on saanut nimensä näiden tiilien väristä. Tornin ulkopuolelta sen puolustusjärjestelmä on helposti havaittavissa. Sen julkisivuilta löytyy yhteensä 56 ilmastointiaukkoa, 22 aukkoa, joista voitiin kaataa kuumaa tervaa ja vettä vihollisia kohti, sekä 6 aukkoa, joista vesi voitiin heittää kauas. Pohjoispuolella, noin 10 metrin korkeudessa, on neljä riviä pitkä rakennusmerkki, joka on omistettu Alaeddin Keykubadille. Eteläpuolen toinen merkki ylistää sultania. Parhaan näkymän merkkeihin saa torniin pääsyn satamasta ja rannikkoradalta. Yksinkertaisen ulkonäön takana piilee yllättävän monimutkainen sisäsuunnittelu. Torni koostuu viidestä kerroksesta: pohjakerros, ensimmäinen kerros, parvekerros, avoin kerros ja avoin terassi, ja jokaisella kerroksella on erilainen pohjapiirros. Sisäänkäynti on tarkoituksella pieni ja vaatimaton ovi ja kapea käytävä. Pohjakerroksessa käytävää kiertää holvattu käytävä, joka ympäröi keskeistä kahdeksankulmaista tukea. Tutkijan İbrahim Hakkı Konyalın mukaan näissä käytävissä oli aikoinaan puuvarastoja, joissa vartijat lepäsivät, ja niistä on nykyään vain jäänteitä jäljellä. Ensimmäiseen kerrokseen pääsee korkeita portaita pitkin. Keskeisen tuen yläosassa on suuri vesitankki, Rakennus restauroitiin vuosina 1951–1953, ja vuonna 1979 sen pohjakerrokseen perustettiin etnografinen museo. Museossa on esillä mattoja ja kilimiä, jotka kuvaavat Alanyan ja Toros-vuoriston nomadien elämää, sekä vaatteita, keittiövälineitä, aseita, vaakoja, valaisimia, kudontapöytä ja nomadien teltta. Torni järjestää ajoittain myös taidenäyttelyitä ja klassisen musiikin konsertteja. Punainen torni esiintyi myös vuoden 1992–2005 välillä käytössä olleiden 250 000 liran setelien takapuolella. Rakennus on Alanyan kaupungin hallinnon arkeologisten kohteiden listalla; ajantasaiset tiedot aukioloajoista ja pääsymaksuista löytyvät kaupungin verkkosivuilta. Tornille pääsee helposti kaupungin sisäisillä julkisilla liikennevälineillä tai kävelemällä rannikkoa pitkin, koska se sijaitsee aivan kaupungin keskustan sataman vieressä. Koska portaat ovat korkeat ja jyrkät, kannattaa pukea mukavat kengät. Kesäpäivinä terassilla voi olla kuuma, joten se kannattaa ottaa huomioon. Tornin jälkeen voi kävellä aivan sen vieressä sijaitsevaan telakkaan, ja auringonlaskun aikaan voi ihailla tornin punertavia tiiliä satamasta käsin.