Kazlıçeşme (Tarihi Kazlı Çeşme ve Kazlıçeşme Meydanı)

Kazlıçeşme on Zeytinburnun suurin kaupunginosa ja yksi Istanbulin vanhimmista kaupunkialueista, joka sijaitsee muurien ulkopuolella. Se ulottuu idässä mustien muurien ja Yedikulen alueelta länteen Zeytinburnun rautatieasemalle. Pohjoispuolella kulkee esikaupunkijuna, ja eteläpuolella on rantatie ja Marmaranmeri. Kaupunginosa on saanut nimensä historiallisesta suihkulähteestä, jossa on marmorirunko ja ankka-aihe. Zeytinburnun piiri on puolestaan saanut nimensä siitä, että tällä alueella oli aiemmin oliivitarhoja. Alue sijaitsi Rooman aikana Adriaa ja Istanbulia yhdistäneen Egnatian tien varrella. Kulttuuriperintörekisterin mukaan Kazlı Çeşme -suihkulähde rakennettiin vuonna 1546 (islamilaisessa kalenterissa vuosi 953) sen kyltissä olevan tekstin perusteella. Kyltti on kirjoitettu sülüs-kirjaimilla viidessä koristeellisessa kehyksessä, ja sen uskotaan olevan 1571 Skopjessa kuolleen opettajan ja tuomarin, Aşık Pir Mehmet Çelebin, runo. Vaikka jotkin lähteet päiväävät suihkulähteen vuoteen 1537, islamilainen vuosi 953 vastaa gregoriaanista kalenteria vuosilta 1546-1547. On dokumentoitu, että suihkulähteen kivissä on myös janitssarien symboleja. Ankan veistos, joka antoi nimensä alueelle, varastettiin vuonna 2002. Zeytinburnun kunta teetti vuonna 2010 veistoksen kopion ja kunnosti suihkulähteen. Nykyään ankan veistos on nähtävissä suihkulähteen kaaren sisällä, heti kyltin alapuolella. Kazlıçeşmen historia alkaa nahkasta. Istanbulin valloituksen jälkeen sulttaani Mehmet Fatih varasi tämän muurien ulkopuolella sijaitsevan alueen lihakauppiaille ja nahkateollisuuden ammattilaisille. Zeytinburnun piirin hallinto kertoo, että Fatih toi Edirneestä ja Anatoliasta nahkateollisuuden ammattilaisia tälle alueelle, ja siitä tuli vähitellen nahkateollisuuden keskus. Nahkatehtaiden paha haju oli pääasiallinen syy sille, että tämä työ tehtiin muurien ulkopuolella. Alueelle perustettiin teurastamoja ja yli 360 nahkatehdasta. Myös tehtaat, jotka valmistasivat kynttilöitä eläinten rasvasta, kuuluivat tähän tuotantoon. 1600-luvulla Evliya Çelebi kuvaili aluetta hyvin kehittyneeksi kaupunginosaksi, joka oli täynnä moskeijoita, rukoushuoneita, majataloja, kylpylöitä, suihkulähteitä ja huoneita, joissa asuivat nahkatehtaissa työskentelevät miehet. 1800-luvulla perinteisten nahkatehtaiden Kazlıçeşme-asema sijaitsee Marmaray-linjalla ja on myös pysäkki esikaupunkijunalinjalla, joka kulkee Sirkeciin. Alueella on useita IETT:n bussilinjoja; tarkista ajantasaiset linjat IETT:n verkkosivuilta. Asemalta lähtiessäsi etsi ensin suihkulähde ja tutustu sen koristeisiin, joissa on kaiverruksia ja ankkojen kuvia. Sen jälkeen voit kävellä Demirhane Caddesi -katua pitkin kohti muureja ja tuntea vanhan nahkatehtaan alueen rajat. Alueen itäpäässä alkavat mustat muurit ja Yedikule-linnoitus, joten kävelyn voi hyvin päättää muureja katsellen. Rantatietä vastapäätä sijaitsevat rannikkopuistot ovat erinomaisia paikkoja rentoutua merinäköalalla. Suihkulähteen edessä olevat kivet voivat olla liukkaita sateessa, joten ole varovainen valokuvia ottaessasi.