Karagöz Müzesi

Karagöz-museo on Turkin ensimmäinen museo, joka on omistettu perinteisen turkkilaisen varjoteatterin, Karagözin, kulttuurin säilyttämiseksi. Sen avasi Bursa Metropolitanin kaupunginvaltuusto vuonna 2007. Se sijaitsee Çekirge Caddesi -kadulla, aivan Karagözin ja Hacivat'in muistomerkin edessä. Kaksikerroksinen rakennus toimi aiemmin noin kolmenkymmenen vuoden ajan sähkömuuntamona ennen kuin siitä tehtiin museo. Marraskuussa 1995 järjestetyn kansainvälisen 3. Bursa Karagöz -festivaalin jälkeen kaupunginvaltuusto aloitti työt, joiden tavoitteena oli muuttaa käyttämättömänä ollut rakennus Karagöz-taiteelle omistetuksi tilaksi. Kansainvälisen Nukketeatteriliiton (UNIMA) Bursan osaston ja keräilijä Şinasi Çelikkolin tuella rakennus avattiin kesäkuussa 1997 nimellä Karagöz Evi, ja se toimi taidekeskuksena. Siellä aloitettiin Karagöz-esityksiä kolmena päivänä viikossa, ja jonkin aikaa esillä oli myös Çelikkolin kokoelman Keles-alueen tekstiilejä ja vaatteita. Karagöz Evi oli yksi tärkeimmistä paikoista vuosina 1997–2005 järjestetyssä kansainvälisessä Bursa Nukketeatteri- ja Varjoteatterifestivaalissa. Vuonna 2005 rakennuksen ulkoseinät koristeltiin keramiikasta valmistetuilla Karagöz-hahmoilla. Rakennus tyhjennettiin vuonna 2006, kunnostettiin vuonna 2007 ja kulttuuriministeriö rekisteröi sen museoksi. Kokoelman ytimen muodostivat 72 hahmoa, jotka olivat peräisin Metin Andin kokoelmasta. Myöhemmin lisättiin kuvauksia muilta Karagöz-taiteilijoilta, kuten Tacettin Dikeriltä, Orhan Kurtilta, Mustafa Mutlulta, Metin Özleniltä ja Osman Ezgiltä. Mitä museossa on? Kaupunginvaltuuston museon verkkosivuston mukaan rakennuksessa on kolme galleriaa, viiden lapsen taidepaja, erikoiskirjasto ja 69-paikkainen esitystila. Yhdessä galleriassa on paneeleita, jotka kertovat varjoteatterin historiaa, ja siellä esitellään varjojen valmistuksessa käytettyjä työkaluja ja materiaaleja. Kuvitteellisen Nevzat Çiftçin käsintehdyt nukketeatterihahmot ovat myös esillä yhdessä varjojen valmistusmateriaalien kanssa. Toisessa galleriassa on Karagöz-varjoja ja kuvauksia niiden tekijöistä; kaupunginvaltuusto ilmoittaa, että tässä galleriassa on 119 varjoa. Keskimmäisessä galleriassa on nukketeatterihahmoja eri maista, ja osa niistä on lahjoituksia Bursan nukketeatterifestivaalille osallistune Bursassa kerrotun legendan mukaan Orhan Gazien aikana Hacivat oli muurari ja Karagöz seppä. Heidän välisetä pilkalliset keskustelunsa viivästyttivät työtä, ja molemmat teloitettiin. Myöhemmin joku nimeltä Şeyh Küşteri teki heistä kuvia ja esitti niitä sulttaanin edessä. And kuitenkin korostaa, että näillä tarinoilla ei ole juurikaan historiallista merkitystä, koska niistä ei löydy todisteita. Kirjallisten lähteiden mukaan varjoteatteri saapui osmanien alueelle 16. vuosisadalla Egyptistä peräisin olevien memlukkien taiteilijoiden välityksellä. Memlukkien historioitsija Ibn Iyas kertoo, että vuonna 1517 Egyptin valloittaneen Yavuz Sultan Selimin edessä varjoteatteriesitys järjestettiin Niilin varrella sijaitsevassa Ravzan palatsissa. Keisari piti esityksestä ja kutsui taiteilijan Istanbuliin. Lähteiden mukaan noin 600 egyptiläistä taiteilijaa saapui taiteilijan mukana Istanbuliin. Memlukkien kuvat eivät olleet yksivärisiä tai läpinäkyviä. Turkkilaiset taiteilijat tekivät niistä läpinäkyviä 17. vuosisadalla käyttämällä nahkatyön taitojaan ja mahdollistivat niiden liikkumisen liitoskohdista. Nimi Karagöz esiintyy ensimmäisen kerran tällä vuosisadalla. Kuvat valmistetaan nahasta, erityisesti kamelinnahasta, ne läpinäkyviksi muokataan erilaisilla käsittelyillä ja ne värjätään juuriväreillä. Esitys järjestetään valkoisen verhon takana käyttämällä öljylamppua tai kynttilöitä. Kuvat liikkuvat vaakasuorilla tangoilla, ja pystysuorilla tangoilla, joita kutsutaan "fır döndüksi", ne voidaan kääntää vasemmalle ja oikealle. Jokainen esitys koostuu neljästä itsenäisestä osasta: alkusoitosta, vuoropuhelusta, osasta ja lopetuksesta. Karagöz on usein työtön ja ongelmista kärsivä kansanmies, joka sanoo suoraan, mitä ajattelee. Hacivat taas on hienosti puhuva istanbulilainen, joka pyrkii sovittelemaan kaikkien välillä. Verhoon ilmestyy myös monia muita hahmoja, kuten kastamonulainen puuseppä, bolulainen kokki tai kayserilainen, jotka puhuvat omalla murteellaan, ja näin osmanien yhteiskunnan monimuotoisuus siirtyy näyttämölle. UNESCO lisäsi Karagözin vuonna 2009 osaksi ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Tiedon mukaan esityksiä järjestettiin aiemmin erityisesti Ramadanin aikana ja poikien nimijuhlien yhteydessä kahviloissa ja ulkoalueilla. Vierailu: Ennen rakennukseen menoa, katso julkisivua; värikkäistä keraamisista koristeista voidaan erottaa yksittäisiä esityksen hahmoja.