Justinianus Köprüsü

Justinianuksen silta, joka tunnetaan myös nimellä Beşköprü, on itäroomalainen kivisilta, joka sijaitsee Adapazarin eteläosassa, nykyisen Serdivanin alueella. Sakaryan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto kuvailee sitä yhtenä varhaisbysanttilaisen kauden merkittävimmistä monumentaalisista rakennuksista Anatoliassa. Silta lisättiin vuonna 2018 UNESCOn alustavalle maailmanperintöluettelolle. Kaupungin lähellä sijaitsevan, yli viisisataa vuotta vanhan insinöörityön näkeminen on yksi Sakaryan matkan vaikuttavimmista kokemuksista. Silta rakennettiin itäroomalaisen keisari Justinianuksen aikana. Sen tarkoituksena oli varmistaa sotilaallisen reitin, joka yhdisti pääkaupunki Konstantinopolin ja valtakunnan itäisiin osiin, turvallinen ylitys Sakarya-joen yli. Historioitsija Prokopiosin mukaan joella oli aiemmin köysistä ja veneistä koostuva silta, joka kuitenkin usein katkesi tulvien aikana. Rakennusaika vaihtelee lähteissä. Kulttuuriportaali ja maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto kertovat, että silta rakennettiin vuosien 558 ja 560 välillä. Wikipedia puolestaan viittaa nykyisiin lähteisiin ja toteaa, että rakennustyöt aloitettiin vuonna 559 tai 560, ja siltaa juhlistavia runoja on vuodelta 562. Myös mitat vaihtelevat lähteissä. Virallisilla sivuilla silta on 365 metriä pitkä, 9,85 metriä leveä ja siinä on yhteensä 12 holvia. Seitsemän holvista on suuria, keskellä sijaitsevia, pyöreitä holveja, kun taas länsipäässä on kaksi ja itäpäässä kolme pienempää tukiholvia. Wikipediassa silta on yhteensä 429 metriä pitkä, mukaan lukien päätukipilarit, ja sen korkeus on noin 10 metriä. Ero todennäköisesti johtuu siitä, sisältyvätkö mittaukset tukipilareihin vai eivät. Silta on rakennettu kokonaan kalkkikivestä. Keskimmäisten suurten holvien aukot ovat 23–24,5 metriä, ja niiden välisten tukipilareiden paksuus on noin 6 metriä. Tukipilarit on muotoiltu aaltojen murtajiksi, pyöreiksi virtausta vasten ja teräviksi virtaussuunnassa. Wikipedia toteaa, että tämä järjestely on erilainen kuin useimmissa tunnetuissa roomalaisissa silloissa. Rannikon pienet holvit ovat tulvavesien läpivientejä, jotka mahdollistavat veden virtaamisen tulvien aikana. Silmän mielenkiintoisin piirre on se, että nykyään sen alta virtaa hyvin vähän vettä. Sakarya-joki on ajan myötä muuttanut uomaansa noin kolme kilometriä itään. Siksi silta sijaitsee nykyään pienen Çark Deresi -puroksen yllä Lännessä sijaitsi triumfikaari, joka muistutti Rooman siltojen yhteydessä nähtyjä, mutta nykyään siitä on jäljellä vain jäänteitä. Matkailija Léon de Laborde dokumentoi sen piirroksilla vuonna 1838. Siltojen kaarien näkemiseksi ei riitä vain ylhäältä katsominen; parhaan käsityksen kivitöistä ja kaarien rytmistä saa laskeutumalla rannalle ja katsomalla niitä sivulta. Iltapäivällä lännestä tuleva heikko valo antaa kalkkikivestä valmistetuille lohkoille lämpimän sävyn. Silta restauroitiin vuonna 1995, ja se suljettiin ajoneuvoille. Molempiin päihin rakennettiin kolmivaiheiset portaat. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan silta on tällä hetkellä suljettu, ja restaurointiprojekti on käynnissä. Siksi on tärkeää tarkistaa ajantasaisista virallisista lähteistä, voiko sillalle mennä ennen vierailua; vaikka se olisi suljettu, rakennelma on mahdollista nähdä sen ympäristöstä. Silta sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Adapazarin keskustasta etelään (Wikipedian mukaan) tai kahdeksan kilometrin päässä (Kulttuuriportaalin mukaan), ja sinne pääsee kaupungin sisäisillä kulkuvälineillä. Vierailemalla ensin Sakaryan museon puutarhassa, jossa on roomalaisia ja bysanttilaisia kiviä, ja sen jälkeen täällä, voi täydentää kuvan niistä maailmoista, joista nämä esineet ovat peräisin.